maanantai 26. syyskuuta 2022

vaikka mitä tapahtumia heinä-elo-syyskuulta

No huhhuh taas, eikös vaan ole reilut pari kuukautta mennyt jälleen kerran edellisestä postauksesta! Miten sitä joskus kirjotteli kymmeniä postauksia kuukaudessa, nyt ei taida enää tulla kymmentä edes vuodessa... Ajattelin tässä nyt kuitenkin pikakelata kesän ja alkusyksyn tapahtumat, koska tapahtumia on ollut vaikka miten paljon!

Aloitetaan vaikka siitä, että täytin tosiaan heinäkuussa 50 vuotta. En pitänyt mitään kovinkaan ihmeellisiä juhlia. Siskoni miehineen ja äitini kävivät täällä, ja sitten kävi muutama ystävä ja tuttava ja miehen puolen sukulainen. Kuvan kukkasen sain lahjaksi, ja ällistyttävää kyllä se kukkii edelleen tosi komeasti. Yllättävää siksi, että en tosiaan ole mikään viherpeukalo. Jostain syystä mun kaikki kasvit on kuitenkin voineet täällä oikein hyvin ja kasvaneet kohisten (mulla on siis muun muassa kultaköynnöksiä, eli ei nyt mitään supervaativia kuitenkaan). Olen tykästynyt viherkasveihin ja koitan kovasti pitää ne jatkossakin elossa.


Myös pikku koirasemme täytti vuosia: nyt niitä on mittarissa jo 15! Ikävä kyllä hänellä ei nyt sitten enää ole todennäköisesti lisää synttäreitä tulossa, sillä viime viikolla saimme kuulla, että hänellä on maksakasvain... Nyt siis vietämme hänen kanssaan viimeisiä kuukausia ja toivon, että lähdön hetki ilmenee sitten niin selkeästi, että raskas päätös on selkeästi ainoa oikea vaihtoehto. Tarkoittaa siis, että toivon, ettei joutuisi arpomaan, onko kipuja ja vaivoja, peittääkö koira ne jotenkin... vaan että sitten, kun aika on, se todellakin on. Kauheaa, mutta valitettavasti kuitenkin odotettavaa tämän ikäisellä tyttösellä.

Näistä kuvista on nyt pari kuukautta, ja jo tässä ajassa huomaa, miten koira on vanhentunut ja sillä on alkaneet esimerkiksi silmät vuotamaan, mitä ei ole koskaan ennen ollut vaivana. Kunto on kuitenkin edelleen selvästi hyvä, lenkillä käydään ihan entiseen malliin jne. Mutta tarkalla silmällä on nyt vointia seurattava.

Kesäinen raivosiivous on tässä kuvassa meneillään... Alkoi NIIIIN ärsyttää, kun saunan eteinen on ollut lähinnä romuvarasto, jonne on vaan viskattu tavaraa ovesta sisään. Mulla yleensä tapahtuu asiaa edistävät jutut sitten tällä tapaa: kaikki ulos ja sitten vihdoin hommiin. Mulla on jo pitkään ollut visio, miten saunan eteinen laitetaan ja oikeasti siihen oli ollut kamppeetkin jo yli vuoden hankittuna, mutta vasta tämä toimenpide sai myös perheen nikkarin viimein hommiin.

Tulos:


Tadaa!!! En kyllä tajua, miten tämäkin homma oli niin mahdottoman pitkissä puissa, kun oikeasti kyseessä oli muutaman laudan lyöminen paikalleen hyllyksi ja verhon viritys siihen eteen... No mutta pääasia, että on nyt tehty. Verhon takana on siis pihakampetta, sellasta kuin vesisaavit, kastelukannut, multasäkit, lammasaitatarpeet... Kyllä olen niin tyytyväinen, että tämä on nyt tehty! (Kuten näkyy, penkkiä ei saatu korjattua. Ei ole saatu vieläkään...)

Elokuussa olin paljon töissä. Mun työ oli sellanen yksi hanke, joka päättyi elokuun lopussa, ja kuinka ollakaan, vasta oikeastaan elokuussa alkoi osata tehdä asioita ja tajuta mitä olisi voinut ja kannattanut tehdä, ja sitten olikin ihan sairas kiire ja hätä tehdä kaikkea, kun vielä ehtii... Joka tapauksessa elokuussa selvisi myös, että mun työt jatkuu, toistaiseksi olen siis vuoden loppuun saakka olevalla sopimuksella ja sitten taas joulukuussa katsotaan, miten jatkuu. Oletan, että jatkuu, mutta ei voi varmaksi tietää ennen kuin on sopimus kourassa. Peukut pystyyn!

Vaikka tein paljon töitä, tapahtui myös paljon muuta. Ostin muun muassa tämä kuvan kaapin, tykkään siitä kovasti.  En ole moneen vuoteen millään lailla muuttanut meidän sisustuksessa mitään, ellei joitakin sohvatyynyjen päällisiä lasketa. Tämä kaappi tuli tarpeeseen, koska tarttein vähän lisää tilaa rojuilleni.

Kaiken työkiireen keskellä ehdin elokuussa onneksi myös tavata kauempana asuvia ystäviäni. Yhden ystävän kanssa meillä on vuosittain tapana käydä asuntomessuilla, niin nytkin. Tämä huone oli ehkä lempikohteeni messuilta tuon upean ikkunanäkymän vuoksi. Messut noin muuten oli vähän pettymys, sillä tuntui, että kun oli nähnyt yhden kohteen, oli nähnyt kaikki - niin paljon samantyyppisiä juttuja niissä minun silmään oli. En todellakaan ole mikään ekspertti, ja voin olla ihan väärässäkin ajatukseni kanssa, mutta jotenkin vaan sellainen kuva sieltä jäi. Paikkana se oli kyllä hieno, ja ihanasti oli melkein kaikki kohteet sijoitettu niin, että tuo metsäinen maisema jotenkin näkyi. Tämä nimenomainen huone kuitenkin sai aikaan sellasen "vau"-efektin, vaikka kyllä mä aina oon kuitenkin niin inhorealisti, että heti seuraava ajatus oli, että menee hukkaan koko näkymä, koska makkarissa yleensä nukutaan ja sitä paitsi miten vois edes nukkua vaikkapa kesäaikana ilman verhoja... No, hienolta näyttää joka tapauksessa.

Saman ystävän kanssa käytiin myös teatterissa katsomassa mahtava musikaali Priscilla. Ja heinäkuussa hän vieraili miehensä kanssa meillä ja silloin käytiin päiväretkillä Kotkassa ja Porvoossa koko porukalla. Oli niiiiiin ihanaa nähdä ystäviä ja viettää aikaa heidän kanssaan!

Toisen kaukana ulkomailla asti asuvan ystävän kanssa nähtiin monen vuoden tauon jälkeen viimein tänä kesänä ihan livenä, kun hän oli perheineen Suomessa. Tehtiin treffit Helsinkiin ja mentiin päiväksi Suomenlinnaan maleksimaan. Kävin siellä ekaa kertaa ja tykkäsin kyllä tosi kovasti erityisesti tuosta kuvan kohdasta. Oli ihana kesäinen päivä ja fiilis kuin olis ulkomailla ollut, heh. Älyttömän harmillista, että yhteistä aikaa oli vain päivä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. (Muuten ollaan jatkuvasti yhteydessä Whatsapilla, tässä kohtaa nykyteknologiasta on siis kullan arvoinen apu ja hyöty!)

Meidän marttaporukkakin aloitteli kesätauon jälkeen toimintansa elokuussa. Yksi jäsenistämme järjesti meille ihanan luontohetken Kymijoen rantaan. Hän oli tuonut sinne paikalle jopa pöytäliinat ja räsymatot, puhumattakaan kaikista ihanista herkuista! Kaiken sen hektisen ja työntäyteisen arjen keskellä teki todella hyvää istua pari tuntia aloillaan ja rupatella ystävien kanssa, vieressä virtaava vesi ja ympärillä vielä vihreä luonto. Mä niin toivoisin, että marttaporukkamme kokoontuisi jatkossakin aktiivisesti ja että niistä illoista saisi virtaa arkeen - kun välillä tuntuu, että jopa kaikki kiva on ikään kuin lisätaakkaa arjessa, kun työpäivät on pitkine työmatkoineen helposti 10-tuntisia. Ja vaikka siis tykkään kovasti työstäni, se kieltämättä haukkaa arjesta turhankin ison siivun.

Elokuun lopussa alkoivat sitten hääjärjestelyt saavuttaa huippuaan. Meidän esikoinen on ollut puolisonsa kanssa jo kymmenisen vuotta yhdessä ja heillä on yhteinen tytärkin ja talonkin ovat rakentaneet jo. Nyt oli sitten häiden vuoro (niitä jo vuodella lykkäsivät koronatilanteen vuoksi). Minä tein häihin kynttilöitä ja sitten myös kuvassa vilahtavan hääbingon. 

Ihania häitä juhlittiin syyskuun alussa upeissa puitteissa sulhasen perheen omistamalla kartanohotellilla yli sadan hengen voimin. Voin heittämällä sanoa, että parhaat häät, joissa olen ollut! En tiedä, miten paljon vaikutti, että kyseessä oli oman lapsen häät, mutta mulla oli ihan rehellisesti tosi hauskaa siellä. Ohjelmaa oli tarpeeksi, ei liikaa eikä liian vähän, ruoka oli hyvää, hääparin ensitanssi hauska, bändi loistava... Oli myös ihana nähdä, miten nuorenparin ystäväpiiri on laaja ja läheinen. Kaasot oli tehneet tosi paljon hommia häiden eteen ja vaikka kaikki ei ehkä ihan prikuulleen suunnitelmien mukaan mennytkään, lopputulemana oli kuitenkin hyvä mieli kaikilla asianosaisilla. Ja minä sain tanssia jalkani kipeäksi, mikä oli superkivaa! (En siis mitään paritansseja, vaan sellasta bilepoukkoilua ennemminkin, jee!)

Me yövyttiin miehen kanssa kartanolla, eikä voi muuta kuin ihailla näitä maisemia, joita huoneemme ikkunasta aamulla tähystelin. Tukka oli kyllä hitusen kipeä aamulla ja hulppea aamupala meni vähän sitten sivu suun sen vuoksi, mutta kyllä pieni kivistys oli kaiken sen hauskuuden arvoista. 

Pikkumuru täytti vanhempiensa hääpäivänä 8 vuotta ja hänelle pidettiin pieniä synttärikemuja sitten omien vieraidensa kera. Huvitti, kun siellä oli kuulemma leikitty myös häitä... Yksi pieni herravieras oli patisteltu sulhasen rooliin ja toinen toimi pappina, itse sankaritar oli tietenkin se morsian valkoisessa mekossaan. Nyt tästä pikkuneidistä on sitten tulossa isosisko, kun perheeseen odotetaan pikkuista ensi keväälle!

Me päästiin sitten miehen kanssa viimeinkin myös sinne lomareissuun, jota jo heinäkuussa oli suunniteltu. Tosin silloin ajateltiin, että mennään tuonne länteen päin, haluaisin käydä Hangossa ja Tammisaaressa ja siellä päin - silloin ei siis saatu mistään majoituksia, no sepä oli yllätys, kun parin päivän varoitusajalla parhaaseen lomasesonkiaikaan sellaisia edes yritin saada... Mutta nyt otettiinkin suunta pohjoiseen, jossa olen myös jo monta vuotta haaveillut käyväni. Ensimmäinen etappimme oli Mikkelin Kenkävero, josta yllä oleva kuva on otettu.

Kenkäverosta ajeltiin Kajaaniin, jossa oltiin eka yö hotellissa. Meidän huone siellä oli jotenkin ihan supertunkkainen ja siellä haisi hajuvesi, joten menin siitä sitten sanomaan ajatuksella "saako huoneen ilmanvaihdon jostain kovemmalle". Välittömästi saatiin (siis pyytämättä!) uusi huone, joka oli vielä sitä alkuperäistä huonetta parempi. Eipä haitannut! Ennen unille menoa käytiin vähän kävelemässä Kajaanissa ja nähtiin muun muassa tämä kuvassa vilahtava upea rauniolinna.

Meillä oli reissussa ekat kolme yötä varattu yöpaikka ja ajateltiin, että ajetaan kohteisiin ja matkalla katsellaan, mitä eteen tulee. Poikkeiltiinkin sitten vähän siellä ja täällä. Toisen reissupäivän juttuja tässä lyhyesti:

Pysähdyttiin tsekkaamaan Hiljainen kansa. Se oli minusta vähän ahdistava, toi mieleeni sotapakolaiset.

Totesin, että mehän ajetaan Rukan ohi, joten pitihän sielläkin sitten poiketa. Mentiin hissillä ylös, otin valokuvia ja ajettiin kakspäällä kelkalla alas. Kelkkakourussa tallusteli poroja, joita piti hätyytellä edestä pois, se oli koomista. Ja kelkkakyyti oli tosi hauskaa! No niin, joka tapauksessa siis Ruka tsekattu!

Kun reittiämme tutuille kerrottiin, saatiin molemmat vinkki, että kannattaa käydä ohimennessä katsomassa Kiutaköngäs. Sinne siis! Olihan se hieno. Ja me oltiin oikein urpåt turistit, tai mies ainakin, se nimittäin unohti vaihtaa lenkkarit jalkaan, joten tallusteli sitten pikkukengissä metsässä.

Mies oli erittäin kärsivällinen mun kanssani tuolla reissussa, kun halusin kuvata sitä, tätä ja tota koko ajan. Tämä upea kohta ohitettiin satasen vauhdissa autolla, mutta koska eh-dot-to-mas-ti halusin kuvata sen, mies teki uukkarin ja ajoi takaisin hyvään kuvauspaikkaan. Mutta siis oikeasti, se oli todella kaunis kohta, joka ehdottomasti piti ikuistaa lukemattomiin kuviin, joka suunnasta, pystyyn ja vaakaan, ees ja taas ja vielä videollekin. Ai miksi? No kattokaa nyt, miten upea paikka!

Ja noi porot!!! En ole siis koskaan käynyt pohjoisessa ja odotin ihan hullun lailla, että näen ihka oikeita poroja. Tiirasin silmä kovana koko ajan ja mies joutui aina hidastamaan ja jopa pysähtymään, että sain katsoa niitä. Ja kuvata, tietenkin. Tämän kuvan otin sillä tavalla, että hyppäsin sukkasillani ulos autosta ja menin tielle kuvaamaan... Jep, paikalliset on varmaan aivan kypsiä idiootteihin turisteihin siellä pitkin teitä kameroineen loikkimassa... Mutta olin joka kerta ihan onnessani, kun näin poroja ja onnekseni näinkin niitä monta kertaa.

Täytyy muuten sanoa, että olin aivan äimänä, kun porot liikkui vaan 1-6 hengen porukoissa siellä. Olen siis aina kuvitellut, että ne menee valtavina laumoina joka paikassa. Ja kun näin ekan poron ja sillä oli panta kaulassa, luulin että se on jonkun lemmikkiporo - näin siis sen ekan poroni käytännössä keskellä asutusta yksinään, josta tämä kuvitelma. Eli myös se, että tosi monilla poroilla (ellei kaikilla?) oli panta, oli mulle myös ihan ällistys ja uusi tieto.

Saavuttiin sitten vihdoin kaikkien matkalla olleiden stoppien jälkeen kohteeseemme, eli Sallaan. Meillä oli siellä mökki varattuna kahdeksi yöksi, joten seuraava lomapäivä oli varattu siellä kulkemiseen.

Kolmantena lomapäivänä siis tallusteltiin Sallatunturille. Sinne oli just avattu uusi reitti, jota olikin mukava kulkea.

Ruskaa oli jonkun verran nähtävissä sekä maassa että puissa. Ihmettelin tätä ihanan viininpunaista kasvia ja se on tietääkseni ruohokanukka. Sen marjat on myrkkymarjan näköiset, mutta ne onkin ihan syötäviä, tosin ihmiset ei niitä kuulemma syö (ovat mauttomia). Tämä oli mun mielestä upeimman värinen kasvi siellä silloin, kun me käytiin. Varmaankin viikko meidän reissun jälkeen oli ruska komeimmillaan - meille osui hiukan sateiset ja pilviset päivät, mikä myös vähän söi sitä väriloistoa. Kaunista oli joka tapauksessa!

Siinä on tunturin huippukohta, juhuu!! Komeat oli maisemat kyllä, mutta en nyt viitsi ihan kaikkia reissukuvia tänne tuutata, muutenkin on jo hirveän pitkä tämä postaus...

Käytiin sitten vielä tuolla Poropuistossa, tosin vain aidan takaa poroja katselemassa sillä kertaa, ei siis menty sinne niiden sekaan kävelemään.

Illemmalla tehtiin vielä toinen kävelyretki läheisen järven ympäri. Oli kyllä niin huikean kaunista sielläkin!

Rakastan ihan ylipaljon näitä tämmöisiä kulkureittejä! Illalla vielä käytiin läheisessä Keloravintolassa syömässä ja sitten saunan kautta nukkumaan.

Neljäntenä reissupäivänä heitettiin hyvästit Sallalle ja otettiin suunta seuraavaan kohteeseen, Pyhälle. Mentiin sinne luontokeskukseen ja lähdettiin kävelemään "lyhyt reitti", joka johti Isokuruun. Oltiin varattu tälle pysähdykselle pari tuntia, mutta yli kolme siinä sitten meni. Ei sinänsä kyllä haitannut, koska tuo paikka oli ihan mieletön!! 

Ei tuota melkein voinut edes käsittää koko paikkaa: kivisilppuiset rinteet kohosi satojen metrien korkeuksiin molemmin puolin. Aivan upea kokemus!

Ei näistä kuvista sitä mittakaavaa kyllä näe ollenkaan, tuo paikka kannatta todellakin käydä kokemassa itse. Kävelyreittinä se oli helppo, ainoastaan yhdet jyrkät raput, mutta muuten melko lailla tasaista maastoa kulkea. Mutta kilometrejä tosiaan tuli jotakuinkin 7, kun oltiin ajateltu sellasta 3-4km lenkkiä alun perin.

Matka jatkui Tunturireittiä, eli Pyhältä Luoston suuntaan. Siitä ajettiin kuitenkin sitten vain ohi ja otettiin suunnaksi Rovaniemi. Kuva on reitin varrelta.

Siitä meidän reissu sitten alkoikin mennä vähän poskelleen, koska lähdettiin Sallasta alun perin ajamaan ajatuksella "hommataan majoitus sitten matkan varrelta". Mikä ei ihan niin vain onnistunutkaan, tulipahan todettua...

Lähdettiin joka tapauksessa siitä sitten kohti etelää ja Rovaniemeä. Mä halusin käydä Joulupukin pajakylässä, mutta kappas vaan, siellä oli osa paikoista jo sulkeutunut ja loputkin meni kiinni alle tunti siitä, kun sinne päästiin. No, ei haitannut, koska eipä siellä oikein mitään kiinnostavaa sitten ollutkaan.

Mietittiin, mihin sitten ajetaan ja suunnattiin Simoon. Ajattelin tosiaan melko sinisilmäisenä, että hommaan sieltä jonkun majapaikan... Hah, kävipä sitten niin, että lukuisista yrityksistä, kyselyistä ja puheluista huolimatta ei löydetty majapaikkaa sen kummemmin Simosta kuin Iistä, Haukiputaalta tai Oulustakaan, joten klo 21 illalla, sysipimeässä, päätettiin jatkaa matkaa suoraan Jyväskylään mun äidin luo. Hohhoijaa, meidän oli sinne kyllä tarkoitus mennäkin, mutta kaikessa rauhassa ajellen ja maisemia katsellen sitten seuraavana päivänä... 

Oltiin Jyväskylässä perillä kello 01 yöllä ja kyllähän se aika hurjalta tuntui, että päivän ajomatkaksi kertyi sitten lopulta varmaan 800 km!! Seuraavana päivänä ajettiin kotiin ja ihana, ikimuistoinen Lapin reissumme oli ohi. Kilometrejä kertyi muutamassa päivässä melkein 2000 ja miestä täytyy kiittää, sillä hän ajoi koko matkan ja antoi minun tiirailla maisemia ja niitä poroja. Ihastuin Lappiin ihan valtavasti, toivottavasti päästään sinne tulevina vuosina vielä uudelleen! Mä en niinkään mitään talvireissuja sinne kaipaa, tämä syksyn ruska-aika on mun mielestä just se paras aika, jolloin toivon toistekin pääseväni. Sitten ehkä vähän paremmalla suunnittelulla, niin ei lopu reissu kesken kaiken, hah!

Lomaviikon jälkeen olikin sitten paluu arkeen taas. Työt jatkui ja niitä on tällä viikolla tehtynä jo 6 päivää, kun olin tänään vielä perus työviikon lisäksi yksillä markkinoilla töissä. Maailman meno on ollut aivan hullua ja sekalaista: kuningatar on haudattu, naapurissa on liikekannallepano ja mitä kaikkea, en halua edes ajatella. Omassa pikku elämässä on ollut työn pakertamisen lisäksi ohjelmassa muun muassa omenien hilloamista ja pakkaseen pilkkomista, huushollin siivoamista ja pientä uudelleen järjestelyä yläkerrassa.

Huhhuh, kylläpä oli taas asiaa kerrottavaksi!! Sellasta se on, kun harvoin ehtii tänne naputella juttuja. Oikeasti on kyllä ollut tapahtumiakin monen postauksen aiheeksi, mutta kun ei vaan ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt. Ajattelen aina, että pitäisi useammin tätä päivittää, koska edelleenkin kirjottelen asioita tänne myös siksi, että täältä on kiva katsoa itsekin jälkikäteen, mitä elämässä on tapahtunut. Mutta mulla on ollut niiiiiin pitkiä noi työpäivät työmatkoineen, että kerta kaikkiaan ei vaan huvita kuin maata sohvalla tai tuijottaa apaattisena muiden tekemiä juttuja ruuduilta niiden päivien jälkeen... Ehkä kunnostaudun jatkossa. Ehkä en. Jää nähtäväksi!

Nyt kuitenkin on painuttava pehkuihin, koska se on taas herätys kello 6 ja siitä se sitten lähtee uusi työviikko taas täysillä käyntiin... Toivottavasti joku jaksoi tämä maraton-postauksen lukeakin. Joka tapauksessa voikaahan kaikki hyvin, kaunista syksyä ja iloa ja valoa päiviinne, vaikka syksy päiviä jo kovasti pimentääkin!

Heli


15 kommenttia :

  1. Kyllä oli paljon kuulumisia! Oli mukava lukea ja katsella kuvia. Onnea syntymäpäivän johdosta näin jälkikäteen. Teillä on ollut mahtava reissu! Hienoja reissukuviasi katsoessani muistelin kesäkuussa tekemäämme Lapin matkaa. Ruskaretki jäi tänä syksynä haaveeksi, mutta ensi vuonna sitten. Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kun kävit lukemassa! Ja anteeksi, kun kommentin julkaisu on kestänyt!

      Kiitos synttärionnitteluista! Ja juu, reissu oli kyllä tosi kiva, vaikka vähän loppuikin ennen aikojaan. Olikos kesäkuussa paljon ötököitä Lapissa? Minä olen ajatellut, että se on kaameaa aikaa siellä, enkä sen vuoksi kesällä Lappiin haluaisi. Mutta on siellä varmaan kaunista silloinkin!

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Hei Heli.
    Olipa kiva lukea kuulumisiasi. Paljon teillä on tosiaan ehtinytkin tapahtua loppukesästä /alkusyksystä. Ihania kuvia ja tunnelmia Lapista, kovasti kyllä alkoi itseäkin houkuttaa ajatus pohjoisen reissusta. En ole käynyt Lapissa pariinkymmeneen vuoteen, joten olis jo aika käydä.

    Ihanaa syksyn jatkoa sinulle ❤️.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kivaa, kun käyt täällä lukemassa näitä mun hyvin harvaksi käyneitä juttujani, kiitos siitä! Ja pahoittelen, kun vastauksissakin aina kestää... Kun teen töitä tietokoneella päivät, ei oikein innosta enää illalla omaa konetta aukaista, ja kännykällä viesteihin vastaaminen on niin hidasta, ettei viitsisi sitäkään.

      Tällä tavalla jälkikäteen kun katsoo noita kuluneita kuukausia, niin on kyllä ollut monenlaista menoa. Jotenkin tuntuu, että liikaakin on kaikkea, kun ei koskaan ehdi olla vaan. Vaikka on kivoja juttuja suurimmaksi osaksi kaikki, niin liika on liikaa niidenkin kohdalla.

      Toivottavasti pääset Lappiin, se on kyllä niin ihana paikka. Itselle tuli ihan Lapin lumous kyllä tällä reissulla ja toivon, että pääsen sinne vielä uudestaankin!

      Ihanaa syksyä sinullekin! ♥

      Poista
  3. Noi perhosorkideat on siitä kivoja, että mitä vähemmän niitä hoitaa, sitä paremmin ne voivat! =) Voi että, kun pääsiskin johonkin kivoihin kemuihin! No, viime kesänä oltiin yksissä viiskymppisissä ja itekkin sellaiset pienet puutarhakemut pidin. Mutta tollasissa isoissa en ole ollut naismuistiin! Eikä ole tullut käytyäkään missään muutenkaan! Kivalta kuulostaa toi teidän Lapinreissu. Ollaan Beiben kanssa mietitty, että olis joskus kiva lähteä käymään jossain. Mutta sitten tuntuu tyhmältä lähteä johonkin hotellihuoneeseen makaamaan. On tää vaikeaa! ='D
    Hienoa, että sulla duunit jatkuu! Varsinkin, kun työ tuntuu mieleiseltä. Ite taas mietin, että mitähän tässä tekisi. Kun on tää aktiivimallikin, niin olisi vähän niin kuin pakko hakea jotain. No, päivä ja asia kerrallaan.
    Mukavaa, kun käyt tännekkin välillä kirjoittamassa. Itelläkin postaustahti on hidastunut ihan älyttömästi. Kai toi insta vie sitten blogilta ajan. Instaan on niin helppo ja nopea postata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, orkidea on ollut mun ajatuksissani kauhean vaikea kukka, mutta mun äidillä on niitä ja hän on mulle vinkannut, miten niitä voi hoitaa. Joten olen sitten vaan kerran viikossa tai kahdessa upottanut ruukun veteen - tai käytännössä lurauttanut tuonne suojaruukkuun puoleen väliin asti vettä ja antanut olla siellä jonkun tunnin. Sitten veden valutus pois ja se oli siinä. Ja hyvin on hengissä pysynyt!!

      Mä en oikeasti ole kummoinen juhlaihminen ja omien juhlien järjestäminen ei suuremmin innostanut. Mutta häät oli kyllä mahtavat ja tanssin siellä jalat kipeiksi - se oli ihan superia!

      Lapin reissu oli ihana. Mulla on myös usein tollasia ajatuksia, että miksi sitä lähteä jonnekin, kun sama vaikka kotona kököttää... Mutta se yksi yö hotellissa oli oikeastaan aika kiva, ja olisi kyllä kiva jatkossakin vähän silloin tällöin reissata. Eikä siellä hotellihuoneessa tarvii makailla, mekin käytiin kävelyllä siinä illansuussa ja sitten vielä baarissa yksillä. Ja sitten katottiin telkkaria ja natusteltiin herkkuja huoneessa. =D

      On tosiaan kivaa, kun työt jatkuu. MUTTA ei sitten kyllä oikein mitään muuta ehdikään... Mulle kertyy koko ajan ylitöitä ja nytkin on juttuja, jotka pitäis kiireesti saada valmiiksi, joten sitten vaan painetaan kunnes ovat valmiita. Mä toisaalta ajattelen, että jossain välissä voin sitten huoletta pitää lomaa tai vaikka vajaita viikkoja, mutta kysymys kuuluu, että milloin, kun koko ajan on kiire... No, ehkä tämä tästä helpottaa. Ja työ on kuitenkin mukavaa, teen sitä mielelläni. Mutta kyllä välillä kaipaan niitä aikoja, kun oli aikaa tehdä ihan mitä lystäsi.

      Oli kiva kirjoitella välillä tänne, vaikka sitten tulikin tollanen maratonpostaus. En tiiä mikä mun ajan vie... työn lisäksi todennäköisesti instan ja youtuben tuijottelu, kun ei muutakaan jaksa. Hirveesti en instaan itse postaile.

      Mukavaa viikonloppua sulle, Marketta! ♥

      Poista
  4. Ihana, ihana postaus, jota olisin lukenut ja katsellut vielä pidempäänkin. Varmasti tuntui tehdessä maratonilta, mutta näin lukiessa ei ollenkaan. Omasta kesästäni en ole justiin siitä syystä saanut edes aloitettua kirjoittamaan, kun tiedän jo ennakkoon, että hyydyn jo siinä vaiheessa, kun koitan valikoida miljoonista kuvista ne muka parhaat, vaikka kukaan muu ei edes tiedä niiden muiden kuvien olemassaolosta .

    Ihanan kuuloiset häät ja huvitti ne lasten varjohäät, joissa joku pojista oli pakotettu sulhaseksi ja joku oli pappi :D.

    Ja nauratti myös termi "raivosiivous". Tiedän niin tunteen. Ja senkin, kuinka loppujen lopuksi helpolla urakka hoituu ja sen jälkeen voi vaan ihmetellä, mikä siinä muka oli niin vaikeaa, ettei saanut aiemmin aikaiseksi. Mutta ehkä se on just se "raivo", joka saa tekemään lopulta kaiken kerralla, eikä jää homma yhtä pitkäksi aikaa keskeneräiseksi.

    Muistan myös kuinka olet haaveillut pääseväsi pohjoiseen ruska-aikana ja nyt sekin toteutui <3. Kaihoten olen katsellut muiden ruskakuvia ja haaveillut olevani siellä, mutta nyt kun siellä ei ole enää mitään kiintopistettäkään (aiemmin poika asui siellä pari vuotta, kun pelasi kiekkoa Rovaniemellä), ei tule yksin lähdettyä.

    Paljon oli mielessä muutakin kommentoitavaa, koska tämä oli oikeasti niin kiva postaus, mutta en enää muista mitä se oli :). Ehkä palaa mieleen heti kun lähetän tämän ja jatkan töitä.

    Semppiä ja jaksamista ja hyvää mieltä myös Heli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Annukka, kiitos kun jaksat lukea ja kommentoida! Ja kyllä, kirjottelin vissiin kolmisen tuntia tuota postausta, meni yli puolen yön että oli valmista... Silmät ristissä, mutta kun olin päättänyt viimein kirjottaa, oli se vaan tehtävä loppuun saakka saman tien!

      Mä napsin postaukseeni kuvia sieltä täältä, en kauheesti alkanut valkkaamaan. Toisaalta olen sen valkkauksen jo tehnyt, mä nimittäin edelleenkin teen niin, että siirrän puhelimelta (eli pilvestä) kuvat tietokoneelle... Hirveä homma oli siinäkin äskettäin, kun oli kuvat häistä, lomalta, koko kesältä.. monta sataa kuvaa, kääk!! Mä siis säästän puhelimelle (=pilveen) vain osan kuvista, en ole koskaan opetellut sitä käyttämään paremmin. Siis kun siellähän vois kanssa jotenkin jaotella kuvia kansioihin tai muuta vastaavaa. Mutta ei, mun kansiot on tietokoneella, ja sitten jos se joskus posahtaa, se olikin morjens monen vuoden kuville...

      Häät oli tosiaan ihanat! ♥ Ja raivosiivous on mun juttu, sitten alkaa tapahtua, kun menee kuppi nurin viimein! Tämä(kin) raivo johtui siitä, ettei mies lukuisista pyynnöistä huolimatta tehnyt tuolle asialle mitään, joten minä pistin lopulta tapahtumaan...

      Jep, ruska-aika on ollut haaveissani ja mietin jo, pitääkö mun lähteä sinne yksin, niin kuin sinä teit silloin, oliko viime vuonna? Mutta suunniteltiin sitten lomamme tällä tavalla, mies piti kesällä vain 2 viikkoa ja jemmasi toiset 2 syksyyn. Mulla oli kesällä viikko ja nyt viikko ja tarkoituksella oli otettu syksyyn, että viimein mennään sinne Lappiin. Viikkoa myöhemmin olis ollut vielä paremmat ruskavärit, mutta hyvä oli näinkin. Saas nähdä, kun tyttömme lähtee kohtapuoleen Leville töihin (koirahommiin), tuleeko lähdettyä häntä katsomaan sitten lumiseen aikaan... Vois olla kivaa sekin!

      Pahoittelen tosiaan sullekin tätä, kun vastaaminen on kestänyt. Lopetin äsken työhommat (klo 21.45.....) ja ajattelin, että nyt on pakko tämäkin asia hoitaa pois päiväjärjestyksestä, kun on jo päiväkausia roikkunut nämä viestit odottamassa julkaisua.

      Kivaa syksyn jatkoa sulle! ♥

      Poista
  5. Ihan ekana , Onneksi olkoon. Ajelitte näköjään samoja reittejä kun myö. Ainakin osan matkaa. Käytiin ekaan Kuusamossa, sieltä ajeltiin Nuorgamiin, Norjassa tuli seikkailtua. Takasin tultiin Ylläksen kautta ja sieltä Liminganlahdelle. Ja vihdoin kotia. Plääh, tänään taas alkoi koulu, Labissa lahdessa puutekniikan linja. Vuosi vasta käyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sami!

      Kivan kuuloinen reissu on ollut teilläkin! Kävittekö Kuusamossa siellä luontokuvia katsomassa? Me oltiin menevinämme, mutta mentiin väärään paikkaan... (sieltä väärästä paikasta laitoin sulle sen yhden kuvankin siitä koulutuksesta)

      Mukavaa kouluvuotta sulle! En tiennytkään, että opiskelit jo viime vuonna. Onko oman tuntuinen juttu?

      Poista
    2. En oikein tiiä tykkäänkö. Mut onpahan jotain.

      Poista
  6. Myöhästyneet synttärionnittelut! Mulla odottaa samat pyöreät kahden vuoden päästä. Mihin tää aika oikein menee…

    Hih, mulla on sama siivoustekniikka, että kaikki ensin ulos, ja sitten järjestellään. Tuossa tyylissä on sekin hyvä puoli, että hommaa ei oikein voi jättää kesken. :-D Saunanne eteisestä tuli hieno!

    Olet kyllä ehtinyt kesän aikana ihan valtavasti. Ja suurin osa on ollut tosi kivoja juttuja. Lemmikkien vanheneminen on varmasti sydäntä särkevää, enkä osaa edes kuvitella, millaista on luopua rakkaasta lemmikistä monen vuoden yhteiselon jälkeen.

    Isokuru on kyllä ihan huikea paikka, ehkä yksi Lapin hienoimmista paikoista (omasta mielestäni). Luonnon uskomaton jyhkeys ja kauneus vetää hiljaiseksi ja nöyräksi.

    Kivaa ja touhukasta syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Satu! Niinpä, miten sitä yhtäkkiä onkin jo tosi tukevasti keski-ikäinen... kääk! Mieli on kyllä edelleen ihan nuoren ihmisen, heh!

      Tuo siivoustekniikka on paras! Käytän sitä usein myös kaapeissa. Ja todellakin, sit on pakko tehdä loppuun, ellei halua olla sekamelskan keskellä... tosin huomaan kyllä välillä, että sitten iskeekin uupumus kesken pahimman hässäkän. Saunan eteinen on tosiaan nyt hyvä, se entinen "romua romun päällä" -tyyli oli niin ärsyttävä!

      Musta tuntuu, että koko kesä on ollut yhtä suurta työputkea vaan. Vaikka onhan sitä tosiaan monenlaista muutakin ollut, kun alkaa tarkemmin katsoa. Sellanen yleinen kiireisyyden tunne on kyllä päällimmäisenä silti, koko ajan jotain, eikä ehdi yhtään olla vaan ja relata. Kävin muutaman kerran pidemmällä kävelyllä metsässä koirien ja tyttären kanssa, ja siellä tuli tunne, että pitäisi sellasta kyllä ehtiä enemmän, eikä vaan tukka putkella sinkoilla asiasta toiseen ja kolmanteen...

      Totta, rankkaa on, kun lemmikistä pitää luopua. Mulla on onneksi mahdollisuus tehdä välillä etätöitä, ja nyt, kun koira on tosiaan vanhentunut ja sen aika alkaa olla vähissä, se tuntuu tosi hyvältä ratkaisulta. Voin olla kotosalla sen kanssa ja ottaa ilon irti sen viimeisistä ajoista. Tulee kyllä olemaan raskasta sitten se luopuminen, mutta kun siihen voi etukäteen jo itseään valmistaa, se on ehkä vähän helpompaa. Vielä tuo on kuitenkin hyvissä voimissa ja lenkillä mennä vipattaa kovaa kyytiä, joten ihan vielä ei olla loppusuoralla kuitenkaan onneksi.

      Ja kyllä, Isokuru on todellakin ihan uskomaton paikka!! Sillä tavalla hassua, että yleensä kai Lappiin mennään kiipeämään tunturille ja katsomaan sieltä ylhäältä niitä avaria maisemia, ja tuo onkin ihan päin vastainen paikka, kun sinne laskeudutaan alas. Mutta se oli todella ihan mieletön kokemus ja melkein epätodellinen paikka!

      Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin! ♥

      Poista
  7. Alkuun myöhästyneet onnittelut!! Täyden kympin tyttö! ♥
    Orkidea on kiva kasvi. Sen voi ja kannattaa vaan unohtaa. Joskus muistaa vähän upottaa veteen ja taas jättää rauhaan niin se voi kukkia vaikka miten pitkään. (Itse joudun hillitsemään itseäni, etten hoitaisi....)

    Onnittelut myös anopille ja appiukolle! Tuota vaihetta vielä odotellessa...

    Ihania kuvia!! Ja mun lempipaikkani maailmassa: Sallatunturi. Täytyy ehdottomasti ensi kesänä kiivetä itsekin Taivaan tavoittelijan taival Iso-Pyhälle. Ollaan sinne kavuttu muutama vuosi sitten vanhaa reittiä. Se oli sen verran haastava, että koiratkin jäi silloin kämpille. Nythän siellä menee se tassujen oma reitti. =)
    Ihan kiva reissu teillä on ollut pohjoiseen! Minun pitää myös päästäkin tutustumaan Pyhä-Luostoon. Uskomattoman oloinen paikka!!!

    Syksy on kyllä kivaa aikaa. Kivaa syksyä sinulle, ja ehdottomasti peukut pystyssä töiden jatkumisen vuoksi!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset onnitteluista! ♥

      Ainakin tuo orkidea on hienosti selvinnyt minulla. Hoito on todellakin hyvin vähäistä: se upotus vaan kerran viikossa tai kahdessa, muuten saa nököttää aloillaan rauhassa. Ihmettelen, kukkiiko se tosiaan koko ajan, kun se on ollut kuukausikaupalla putkeen täydessä kukassa!

      Salla oli kyllä kiva paikka, vaikka ei siellä kovin laajasti mitään paikkoja käytykään. Mä en itse asiassa tiedä, mikä tuo käymämme paikka oli - muistaakseni kylteissä luki pohjoisrinne..? Reitti oli kyllä hyvä sieltä suunnasta, mistä mentiin. Siitä olisi toista kautta päässyt alas, mutta meille sanottiin, että se on vaativa reitti, ja sellanen kivikkoinen se kyllä olikin, kun kävin vähän reunalta katselemassa. Itse olisin voinut sieltä mennäkin, mutta mies halusi palata samaa reittiä takaisin.

      Pyhätunturilla oli kyllä hieno todellakin se Isokuru, siellä kannattaa käydä. Siellä pystyy hyvin menemään myös koirien kanssa.

      Syksyn jatkoja sinne myös! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥