pihakierros ja muita kevät/kesäkuulumisia

 

No niin, täällä "taas". Aloin jo miettiä, että jos en nyt viimein saa tänne jotain tekstiä, saanko lie enää koskaan... Olen tosi vähän missään muuallakaan somessa (lasketaanko bloggaus someksi?), jotenkaan en vaan saa aikaan tai kerkeä. Olen huomannut rajoittavaksi tekijäksi myös sen, että hoidan sekä työpaikkani että marttatoimintaryhmäni instaa... ei vaan sitten yhtään nappaa enää omaan laittaa juuri mitään juuri koskaan. No, ei ole varmaan iso menetys maailmalle. =D Se huono puoli tässä harvassa kirjoittelussa on, että tulee sitten niin kauhean paljon tekstiä kerralla... mutta ei voi mitään. Lue, jos jaksat. Jos et jaksa, niin sitten vain lopetat, eihän siinä ole sen kummempaa.

Tässä nyt siis alkuun tämmöinen "puutarhapostaus" (hah!). Kävin ottamassa kuvat juuri äsken ympäri meidän pihaa. Ekassa kuvassa on pari viikkoa sitten istutettu tomaatti ja tokassa lapsenlapsen hernepenkki, johon viskeltiin vaan sinne tänne herneitä... Ei kovin (=yhtään) osaavaa puutarhailua siis todellakaan, mutta katsotaan, saadaanko jotain aikaiseksi. Kaippa nyt ees jokunen herneenpalko, toivottavasti... tomaateista en menisi suuria odottelemaan.

Tomaattien (3 tainta) kanssa samassa lavassa asustelee myös persilja. En suorastaan oikein tiedä, miksi sellasen edes hankin... ehkä siksi, että suunnilleen ainoita yrttejä, joita käytän, on ruohosipuli ja persilja. Ajattelin, jos tästä vaikka saisi kuivattua jotakin.

Ruohosipulihan mulla on tämmöisessa jamassa... Istutin sen viime vuonna ja se lähti keväällä tosi hyvään kasvuun.  Ei hajuakaan, miten kukkimisen estäisi... vai täytyisikö se edes estää? Olen tuosta puskasta jo pariin otteeseen napsinut isot niput ja pätkinyt ja kuivannut ne. Oolalaa, olen ensi talvena ehkä sen suhteen OMAVARAINEN!!! 

Minttua kasvatin viime vuonna ja kuivatin teeksi. Ihmettelin, kun olen kuullut sen olevan toooooosi kova leviämään, että miksi se oli keväällä aivan kuollut...?? Selvisi, että tuo koko laatikko oli täpötäynnä murkkuja.  No, kippasin veks, putsasin ja pesin laatikon ja laitoin sen uuteen paikkaan, kivetyksen päälle, ja istutin uuden mintun. Pitkää ikää sille, toivottavasti. En ole mikään ihan hirveä minttuteen suurkuluttaja, mutta aina toisinaan se on tosi hyvää. Kivaa, että on sitten omaa satoa siitäkin vähän.

Istutettiin marttaillassa pottuja ämpäreihin. Koska tapahtuma sijoittui meidän pihalle, pystyin itse laittamaan potut vähän isompaan astiaan... joten laitoin 5 kpl pottuja tuollaseen muurarin saaviin. Sieltä ne nousee! Kertaalleen on jo mullattukin ja varmaan toinen kertakin olis jo aivan ovella. Juhannuspottuja ei kyllä ole tulollaan, mutta ehkä jossain vaiheessa kesää kuitenkin.

Tyrkkäsin tuonnekin muutamia pottuja. Siellä on pikkuiset alut vasta näkyvissä. Sen sijaan maa-artisokka on noussut kovasti. Tai en minä tiiä, miten isoja niiden pitäisi olla nyt, en ole ikinä moisia kasvatellut ennen... Viime syksynä tyttö toi jostain niitä, ja koska en muutakaan keksinyt, tuikkasin ne vain tuonne lavoihin. Ja kuinka ollakaan, nehän nousee sieltä!!! En yhtään tiedä, mitä niillä sitten tekisin, mutta onhan tämä kasvun ihme nyt jo ohjelmanumero sinänsä.

Mansikkapenkki yllättää jälleen, siellä on nimittäin kukkia ihan valtavasti TAAS! Viime kesänä sain sieltä satoa litratolkulla, vaikka mun viherpeukalo on totaalisesti keskellä kämmentä enkä osaa hoitaa mitään mitenkään. Tuo penkki on ex-lavakaulukset: 2v sitten laitoin kolmeen lavakaulukseen oikein hienosti 30 tainta. Satoa tuli noin 10 mansikkaa, max. Murkut söi taimia, en kastellut tarpeeksi ja mitä kaikkea siinä olikaan. Seuraavana, eli viime kesänä ajattelin, että täytynee siirtää mansikat, kun murkut oli niin vallanneet koko paikan. Otin lavat pois ympäriltä ja tein uudet hienot pohjat niille. Kävelin meidän edellisenä kesänä hankitun multakasan luokse ja aloin lapioida - ja totesin, että koko kasa on yhtä suurta murkkupesää... Ajattelin, että v**** olkoon koko homma. Mansikat sai olla siinä paikallaan ja heinikko vaan kasvoi niiden ympärille... Ja sitten alkoikin satoa pukata. Hain pitkän aikaa joka päivä sieltä jonkun 3-4 litraa!! Ajattelin siis, että tänä vuonna on sitten ihan mitätön sato, mutta saa nähdä, kukkia siis ainakin on tosi paljon. Jee! (Kannattaa näköjään siis vaan olla tekemättä mitään...)

Tämä kuva ei toki ole tältä päivältä, vaan muutaman viikon takaa. Mutta senkin sanoma on: satoa luvassa! Meillä oli 2v sitten aivan hullu omenavuosi, tuo yksi pieni puu tuotti niin paljon omppuja, että oksat meinasi katketa. Viime vuonna oli kukkia ja omenia nolla, eli lepovuosi. Mutta tänä keväänä puu kukki hurjana ja nyt on pieniä omenan alkuja taas oksat täynnä. Jee sillekin!!!

Viime vuonna istutetut mustaherukat (4 puskaa) on edelleen pikkuisia, mutta niissäkin näyttäisi kyllä jokunen marja olevan tulossa. Viime kesän sato oli kourallinen. Tänä kesänä ehkä sitten jo kaksi kourallista?

Mun pikku syreenissäkin on kukkia tänä vuonna enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä. Ihana juttu, mä niin toivoisin, että tuo puska jotenkin ihmeen kaupalla tuuhentuisi ja siitä voisi joskus napata vaikka oksan ihan maljakkoonkin asti. Tuohan on ihmeellinen mysteerisyreeni, se nimittäin todistettavasti oli alkujaan valkoinen. Sitä on siirretty kaksi kertaa, ja nyt se on todnäk lopullisella paikallaan... joka tapauksessa jossain siirrossa siitä katkesi se "keskimmäinen" runko. Nämä sivuun osoittavat oksat sitten alkoikin kukkia ja tehdä noita liloja kukkia ja olin ihan että häh??? Mä siis todellakin etsin valokuvia, koska muistelin vahvasti, että kukat oli kyllä valkoisia ennen... ja kuvia löytyi. Olen siis asiasta aivan varma, koska tämä on ainokainen syreeni koko tontilla, eli sen on aivan pakko olla sama. No, elämä on ihmeellistä ja tähän taisi kyllä joku varttamis-selityskin olla olemassa.

Kerrottakoon vielä aronioista pikku uutinen: nekin kukki äskettäin! Olin hämmästynyt, koska ne on aivan pieniä vielä. Istutettiin ne 2v sitten ja ne oli ihan sellasia pikkuisia piiskoja vain silloin. Leikkasin niitä muistaakseni vuosi sitten vähän (summa mutikassa, kuinkas muuten), mutta tänä vuonna en ole todellakaan ehtinyt edes ajatella sellasia asioita. Nekin on siis saaneet elellä rauhassa ja sitten palkitsivatkin kukilla! Äsken kävin itse asiassa niiden pohjia siivoamassa, kun alkoivat taimet jo hukkua kaiken maailman heinän keskelle... nyt on siis rivistö siisti taas ja toivottavasti nekin siitä ajan myötä kasvaa isoiksi ja tuottaa marjaa. Mulla on siinä sekä marja- että koristearoniaa, olikohan yhteensä 40 tainta... en saanut tarpeeksi vain toista, joten otin sitten molempia ja laitoin vuoron perään maahan. En ajatellut itse niitä syödä, vaan halusin lintujen takia tuollasia puskia tontille. Toivottavasti niistä on sitten joskus iloa lintusille!

No niin, sellainen puutarhakatsaus. Meillä on siis puolen hehtaarin tasainen tontti keskellä peltoja. Jollain ahkeralla ja innokkaalla tämä olis varmaan upea puutarha, mutta mua ei ole koskaan kiinnostanut pihajutut juurikaan. Kyllä mä keväisin aina mietin, että laittaisko jotain... sitten tulee se ääääääh, en laita. Nämä nykyiset handlaan juuri ja juuri, ehkä. Mansikoita olisi kiva olla niin paljon, että saisi koko talven satsin pakkaseen, mutta en mä mitään kitkemisiä jaksais ajatella ollenkaan. Ja kun me ei syödä mitenkään erityisen paljon mitään ihmeempää kasvista. Tomaatti, porkkana, kurkku... siinä ne yleisimmät. Eikä meillä ole mitään kellareita tms, mihin suuret sadot edes laittaisi. Nuo ruohosipuli ja persilja ja minttu on ihan ok yrtit, muita en edes käytä. Ompuista teen hilloa ja mehua, mutta nollavuosi ei saa mua parkumaan. Perunaa kun saa jonkun kerran omasta maasta, niin se kyllä riittää meille. Joten - näillä mennään.

Kesäkukkienkin suhteen olen aivan saamaton. Istuttelin noin 20 kpl orvokkeja tänä vuonna, osan pataan ja osan vanhaan mehumaijaan. Kuten kuvasta näkyy, hoitamattomia ovat. Pohdiskelin joku aika sitten, että miksiköhän noi patakukat on niin säälittäviä koko ajan... sitten keksin, että onko ihme, kun laitan joka vuosi vaan siihen samaan multaan aina uudet kasvit. Kaippa niitä joskus lannoittaakin pitäis...? Tai vaihtaa vähän tuoreempi multa. Noh, syksyllä sitten vaikka kanervat parempaan multaan, tai jotain... 

Kukkapenkkejäkään mulla ei ole, tunnustan. Nämä akileijat kuitenkin nousee joka ikinen vuosi talon seinustoille. Pohdituttaakin jonkun verran, kun toisaalta tahtoisin jonkun pienen terassintekeleen tuohon edustalle, mutta nämä itsestään kasvavat kauniit kukat jäisi juurikin sitten sen jalkoihin... en tiedä mitä tekisin, joten yleensä sitten vaan annan asian olla. Olen siis niin varma, että jos koittaisin noita siirtää, ne kuolisi aivan takuulla!

Semmoisia juttuja meidän pihalta. Tämä kuva sen sijaan on napattu yhden kahvilan terassilta. Bongaatko perhosen? Itse asiassa nämä kukat liittyykin sitten ikävämpään aiheeseen........ nimittäin äidilläni todettiin loppukeväällä syöpä ja sen kanssa on nyt sitten eletty loppukevät ja alkukesä. Ollaan sisarusteni kanssa pyritty olemaan äidin luona paljon, mukana hoidoissa jne.  Ja koska kaikki asutaan muualla kuin äiti, se on sitten jonkun verran vaatinut järjestelyjä. Onneksi on työ, jota voi tehdä etänä ja olinkin juuri viikon äidin luona - sisko tuli sitten sinne ja minä lähdin vuorostani kotiin. Yhtään ei voi etukäteen tietää, mikä on tilanne vaikkapa viikon päästä, joten mitään suurempia suunnitelmia ei kesäksi kannata tehdä. Tää on nyt tätä ja sillä hyvä. Onneksi äidin vointi on toistaiseksi ollut aika ok, vaikka on hän tässä jo ehtinyt huononakin välissä olla. (Ja kukat siis liittyy asiaan siten, että käytiin hoitojen jälkeen äidin kanssa tuolla terassilla kahvilla.)

Töitä on ollut PALJON. On ollut erilaisia tapahtumia, joissa ollaan oltu mukana ja sitten on ihan vaan toimistohommaa. Olen kyllä tykännyt kovasti, vaikka edelleenkään en varsinaisesti koe aihealuetta omakseni (kaloja siis...). Istutukset on jees, kalastus on nou... Mutta työt sujuu silti mun ajatusmaailmasta huolimatta hyvin ja toivoisin kovasti, että saan hankkeen loputtua jatkaa tuolla edelleen. Musta on ihanaa saada asiat selviämään ja ratkeamaan ja kuntoon, ja sellasta puuhaa tuolla on ollut paljon. Olen myös tehny sellasia hommia, joihin olen saanut oppia joko koulusta tai entisistä työpaikoista, eli niin se elämä kantaa ja yllättävät asiat ja osaamiset, joita ei just sillä hetkellä suuremmin arvosta, voikin olla tosi hyödyllisiä jossain toisessa kohtaa!

Koulusta puheen ollen: toukokuun lopussa mä valmistuin. Oli kyllä niin hassua jotenkin, että kolmen vuoden pakertamisen lopputuloksena oli lähinnä fiilis, että jahas, se oli sitten siinä. Opparista sain 4 ja yhteensä mun keskiarvo oli jotain 4,5 suunnilleen. Vaikea laskea, kun en tiedä, mitä siihen kaikkea mukaan lasketaan... jokainen kurssin osiokin, vai pelkästään kurssin loppuarvosana? Numerot oli jotakuinkin näin: 7 x 5, 4 x 4 ja 1 x 3. Jotkut kurssit oli vain HYV, ja joissain oli sekä numeroina arvioituja osioita että sitten myös noita HYV-osioita... joten arvuutteluksi nyt jää, mikä on se ihan tarkka ja oikea keskiarvo. Mutta liekkö sillä mitään merkitystä. En varsinaisesti juhlinut. Oli mulla täällä lapsille kahvit, mutta siinä samalla juhlistettiin myös pojan ja tyttöystävänsä kihlautumista, eli ei ne nyt mitkään mun juhlat olleet. En erityisesti välitä juhlimisesta, joten ei sinänsä haittaa tämä. Mutta kuten sanoin, on jotenkin outoa, että noin ison urakan valmistuminen tuli sitten kuitattua vaan olankohautuksella. Osansa kenties tekee toi äidin tilanne, mutta myös kyllä se, että me ei oikein olla mitään juhlijoita. Saa nähdä, meneekö mun tasan kuukauden päästä oleva 50v-päivä ohi samalla tavalla... 

Pienet "yhteisjuhlat" vietettiin vanhan kaveriporukan kanssa, kun tavattiin viikko sitten mökkeilyn merkeissä. Ollaan suurimmaksi osaksi vanhoja koulukavereita, eli meillä on kaikilla tänä vuonna noi pyöreät, ja yksi sitten leipoi ihan superherkullisen kakun. Koska olen seuraavana täyttämässä ja kakuntekijä on jo juhlansa juhlinut, sain tuon 50-merkin mukaani. Sanoinkin, että postitan sen sitten taas seuraavalle. Pakko mainita tuosta mökkireissusta vielä, että heitin talviturkkini, wohoo! Se oli siis hyvin aikaista minulle, mutta nyt oli hyvä tilaisuus rohkaista mielensä ja käydä saunan ja paljuilun välissä myös järvessä pulahtamassa. Oli kyllä ihanaa!
 

Työ ja opintojen loppuun saattaminen sekä tämä äidin tilanne on olleet kyllä melkoisen raskas yhdistelmä asioita tän kevään ja alkukesän aikana. Mulla on ollut niin pitkät työpäivät matkoineen, että ei ole oikein mitään jaksanut muuta tehdä. Kevät eteni oikeastaan aivan huomaamatta ja on jotenkin tosi vaikea tajuta, että nyt on kesä. Suunnitelmia ei oikein voi tehdä mitään, edes ensi viikonloppua eli juhannusta ei pysty vielä miettimään. Jotenkin on tunne, että tämä kesä menee menojaan ja jää aika vähälle huomiolle mulla nyt, eikä voi mitään. Aika ajoin on tunne, että ei jaksa yhtään, ja kaipaisi tosi kovasti jonnekin lomalle tai edes kävelemään vaikka tonne kuvan kallioille ja metsään. Tytön kanssa ollaan jokunen kerta vähän jossain käytykin, mutta aina ei käy aikataulut yksiin. Ja pitäisi niitä kotihommiakin välillä tehdä... Mutta tämmöistä tämä nyt on, ehkä joku toinen vuosi on toisenlaiset jutut.

Eniveis, toivottelen tämän tolkuttoman pitkän sepustuksen päätteeksi kaikille oikein kivaa kesää! Toivottavasti jokainen ehtii tehdä jotain mukavaa ja rentouttavaa ja nauttia auringosta ja lämmöstä!

terkuin Heli