Kevät on tullut viimein tänne meillekin. Kelit on olleet aika ihania, aurinko paistaa ja meidän pihassa oleva järvikin viimein hävisi. Asutaan keskellä peltoja ja aika ajoin on kyllä ojat olleet aivan tulvan vallassa. Tämän talven lumet suli käytännössä parissa päivässä, eikä ojarummut ihan pysyneet siinä vauhdissa mukana... Hetken aikaa meidän pihassa haisi ihan karmealle, kun veden hävittyä maa oli aivan liejuinen, mutta tänään on tuullut tosi kovasti ja uskoisin, että se kuivattelee tuon liejupinnan ja hajutkin pikkuhiljaa häviää. Ekat leskenlehdet omassa pihassa on aina niin suuri juttu, että ne pitää joka vuosi kuvata!
Noin muuten elämä on ollut aikamoista haipakkaa tämän viimeisen reilun kuukauden aikana. Mä sain tosiaan sitten työpaikan. Työ ei varsinaisesti ehkä ole mun alaa, mutta toisaalta opinnoista on kuitenkin ollut työtehtävissä hyötyä. Teen siis toimistohommia yhdessä hankkeessa nyt ainakin elokuulle asti. Ihan jees hommaa, vaikka aihealue ja ala on vähän sellasia "ei mun juttuja"... Pomo on kuitenkin oikein kiva ja hänen kanssa on mukava tehdä töitä. Teen osittain etätöitä ja osittain olen toimistolla - jonne mulla on matkaa reilut 60 km ja matkalla on sen verran hitaitakin pätkiä, että käytännössä ajan sinne pikkuisen reilun tunnin. Näin ollen päivät on välillä TOSI pitkiä, kun lähden aamulla klo 7 ajelemaan ja palailen kotiin joskus 17-18...
Toinen erittäin paljon aikaa ja energiaa viime aikoina vaatinut homma on ollut mun opinnäytetyö. Olen käytännössä hinkannut sitä kuntoon monta viikonloppua (koska iltaisin en vaan enää jaksa) suunnilleen aamusta iltaan. Mulla oli itse asetettu dead line sille maaliskuun loppuun, jolloin oli sovittu opponoijaparin kanssa, että laitetaan työmme toisillemme luettavaksi. Ja siihen sen sitten todellakin puristin! Kiirastorstaina mulla oli työni esitys (=väliseminaari) sekä sen parini työn opponointi. Sen jälkeen oli open kanssa keskustelu ja todettiin, että hitsi vieköön, mä saatan todellakin tällä vauhdilla sittenkin valmistua toukokuussa!
No, jos joku teistä on oppareita kirjoitellut, tiedätte nää kuviot. Mutta muille kerron, miten homma tämän jälkeen mun osalta jatkui. Tein siis työhön vielä lopputsekkaukset, jonka jälkeen lähetin sen kielenhuoltoon. Siinä siis tarkistetaan teknisesti se työ: onko teksti sujuvaa ja oikeaoppista, onko lähdeviitteet oikein, onko rakenne oikeanlainen... Opparissa on englanninkielinen osio, abstract (eli käytännössä tiivistelmä enkuksi), jonka puolestaan tarkistaa enkun ope. Lähetin siis myös sen osion tarkastettavaksi. Nämä kaksi juttua tein pitkäperjantaina. Seuraavalla viikolla sainkin sitten jo palautteet ja kielenhuollon arvosanan (5-, jippii ja juhuu!!!).
Ja sitten TAAS fiksattiin työtä näiden opettajien ehdotusten mukaisesti. Tuo viilaus ja höyläys tuntuu olevan aivan loputonta tuossa työn loppuvaiheessa!! Mutta nyt on viilailut viilailtu ja höyläilyt höyläilty, ja oppari on lähetetty seuraavaan tsekkaukseen, nimittäin plagioinnin tarkastukseen. Olen myös lähettänyt työn jo opelle, hän lukee sen sitten, kun plagioinnin tarkastuksesta on tullut hyväksyntä. Eli vielä saa jännittää sitäkin, vaikka tietenkään en ole plagioinut ainakaan tietoisesti mitään. Mutta siis... tässä alkaa kyllä maaliviiva totisesti olla jo lähellä!!!
No, vielä on kuitenkin tekemistä... nimittäin ennen aikaan pidettiin opparien valmistuttua ymmärtääkseni julkisia loppuseminaareja (hui kauheeta!), mutta ainakin meillä on tuon sijasta nykyisin video. Tavallaan helpompaa ehkä, mutta toisaalta... plääh... En ole todellakaan mikään videonikkari, ja sen alkuun saaminenkin tuntuu nyt olevan työn ja tuskan takana.
Tuo piirakkakuva liittyy asiaan, nimittäin sen sijaan, että olisin aamulla alkanut miettimään edes jonkinlaista kässäriä videooni, aloinkin aivan epänormaalilla innostuksella leipomaan ja kokkaamaan! Olenkin tämän päivän aikana tehnyt ensin tuplasatsin seitanpihvejä, sitten suolaisen piirakan, sitten raparperipiirakan, sitten surauttelin hummusta, sitten tein vielä noita karjalanpiirakoitakin... Lisäksi olen käynyt koiralenkillä, imuroinut, pessyt pyykkiä... Ja kappas, nyt onkin jo melkein ilta, enkä ole saanut videon suhteen yhtikäs mitään aikaan!!
No, huomenna on sen kanssa aktivoiduttava, sillä mä todellakin haluan saada sen pois päiväjärjestyksestä. Nämä opintojen loppumetrit vie ihan käsittämättömän paljon aikaa, kun joka juttuun pitää varata viikko tai pari. Seuraava dead line mulla on nyt sitten 10.5. Eli siihen mennessä on oltava aivan kaikki tehtynä. Omalta osaltanihan se onnistuu kyllä, mutta ehtiikö opettaja lukea ja arvioida siihen mennessä, onkin sitten eri asia. Jos tuo dedis pitää, valmistun 31.5. Ja mikäli en, seuraava valmistumispäivä on kesäkuussa. Saas nähdä, miten käy!
Tämmöisiä kuulumisia tänne tällä erää. Mitäs teille kuuluu? Onko jo kovasti kevättä rinnoissa? 😉 Aurinkoista kevään jatkoa ruudun sinne puolelle!
Heli
Onneksi olkoon. Ekat voikukat on myös bongattu. Ja västäräkki. Eli kesä on ovella.
VastaaPoistaKiitos Sami! Ja sorry, oon ihan unohtanu julkaista viestit.
PoistaKyllä on kevään tulo takkuista, nyt pyryttää lunta... Pelloilla on töyhtöhyyppiä, mulle tulee aina niistä mieleen se mitä sanoit, että ne on kuin nenäliinoja lentotyyleineen. 😄 Paljon on keväisiä lintuja kyllä jo saapunut, eli todellakin kesä on jo ovella, lumisateesta huolimatta.
Ha ha! Toi asioiden välttely on niin tuttua! Pitäisi olla aina jokin "pakollinen" asia tehtävänä, niin saisi kaikki muutkin rästissä olevat asiat tehtyä siinä samalla. Oikeaa asiaa vältelessä!
VastaaPoistaPitkät työmatkat verottavat aikaa tosi paljon! Ja sitten se, että kuinka paljon kustannuksia siitä tulee. Itse aionkin jättää noi parin tunnit duunit Tampereella. Ei vaan kannata ajaa, kun työmatkaa tulee 100 kilometriä ees sun taas.
Joo, oon mestari välttelemään ikäviä hommia... Sain onneksi kyllä sit sen videon tehtyä.
PoistaParin tunnin homma noilla ajokilometreillä alkaa kyllä jo mennä miinuksen puolelle. Ymmärrän hyvin päätöksesi!
No huhhuh. Melkoista Marttameininkiä siellä. Arvostan :). Karjalanpiirakat olis mulle ihan liian suuritöisiä, joten en edes yritä. Mutta sun piirakat näyttää ihan aidoilta. Siis just siltä mitä ne tietty onkin :)
VastaaPoistaMyös opinnäytetyön loppumetrit kuulostaa ihan mahdottomilta. Mutta niin mulle kuulostaa just nyt kaikki, kun joudun elämään epätietoisuudessa ja odotuksessa. (Epäilty diagnoosi tällä hetkellä on itsestä riippumaton, krooninen maksan autoimmuunisairaus. Ei kiva, mutta pahempiakin vaihtoehtoja on).
Tsemppiä kaikkeen <3
Karjalanpiirakat on itse asiassa hyvinkin helppotekoisia! Sitä jotenki kuvittelee, että ne olis isotöisiä, mut ei ne oo. Kokeile ihmeessä joskus!
PoistaOpparin loppukuviot on kyllä todellakin aikaa vieviä. Tietty, kun opettajilla vielä läjäpäin tarkastettavaa just nyt "sesonkiaikaan"... Tällä hetkellä mun työ on kai jo arvioinnissa, joka päivä monta kertaa tsekkaan, joko olis jotain tietoa... melko hermoja raastavaa tää odotus!
Voi että, toivottavasti sun vaivoihin löytyy selitys ja hoito! Epätietoisuus ei ole kivaa, etenkin kun on terveydestä kysymys. Tsemppiä ja toivottavasti asiat pian selviää! ❤
Hei. Tosi hienosti oot saanu puristettua opinnäytetyön, onnittelut siitä! Itse juuri tammikuussa opiskelut aloittaneena (kolmas tutkinto 😁), opinnäytetyö siintää vielä kaukana.
VastaaPoistaHirveen tutulle kuulostaa tuo leipominen, kun pitäis tehdä jotain muuta tärkeää. 😅. Just eilen tein munkkeja ja sämpylöitä, kun ois pitänyt kirjoittaa raporttia.
Hyvää kevään jatkoa ja kesän odotusta sulle ☀️!
On kyllä niin ihanaa, kun oppari on viimein kasassa!! Sen tekeminen tuntui ihan älyttömältä ponnistukselta, kun alkuun en oikein meinannu saada langan päästä kiinni ja sit loppuvaiheessa olinkin yhtäkkiä kokopäiväisesti töissä... Mitäköhän mä nyt sillä kaikella vapaa-ajalla ja vapautuneella energialla oikein tekisin?? 🤔😄
PoistaTsemppiä sulle alkaneisiin opintoihin! Mä aattelin tossa loppuvaiheessa, etten kyllä opiskele enää koskaan... tää oli nyt ties monesko tutkinto... eka korkeakoulutasoinen, mut sitä ennen on yo, myynnin ammattitutkinto, liiketalouden perustutkinto ja luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, jonka alla on yhden sijasta kolme ammatillista näyttöä... Jos nyt koittais jonkunlaista elantoa viimein raapia kasaan ja sitä eläkettäkin vähän kerryttää. Tietty jotain Martta-opintoja tietty vois vaikka vielä miettiäkin... 😆
Mietin, että ehkä se mun videoon liittyvä vitkuttelu oli osittain myös sitä lopun väsymystä, kun ei huvittais tehdä enää yhtään mitään ja toivoo vaan, että olis nyt hitto vieköön viimeinkin ohi tämä... maaliviiva häämöttää, mutta sitä viimeistä pinnistystä ei enää jaksais! Onneksi sain tehtyä videoni kuitenkin, eikä tuo leipominenkaan hukkaan mennyt. 😁
Ihanaa kevättä sullekin! ☀️
Uuuh! Muistan tuon opparituskan elävästi. Ja erityisesti muistan se viilaamisen ja höyläämisen. Pahin oli, kun edellisellä kerralla pyydetyt korjaukset pyydettiin tekemään uusiksi sen ensimmäisen mukaan. Muistaakseni ärähdin silloin opettajalle aika tavalla, että hiton turhaa duunia pelkän teettämisen takia.
VastaaPoistaToivotaan, että 10.5. mennessä homma on putkessa ja paperit saat tassuun kuun lopussa. Hieno puristus, onnea paljon!!!
Tunnustan, että teen itse tuota samaa: vältellessäni jotain homman aloittamista keksin runsaasti kaikenlaisia sijaistoimintoja ihan siivoamisesta leipomiseen..... =D
Voi ei mitä opparimuistoja sullakin! Mä voin ilokseni sanoa, että mulla on kaikki nyt valmiina ja valmistumispäivä tiedossa (31.5.). Niin ihanaa, kun voi heittää hyvästit tuolle ajanjaksolle elämässä!!!
PoistaHmm... välttelen tässä taas asioita, nimittäin nukkumista. En tosin tarkoituksellisesti, mutta kun ei uni tule sitten millään, niin tulin sitten alakertaan, laitoin pyykit koneeseen pyörimään ja avasin tietokoneen..... (kello on siis puoli 5 aamuyöllä...) Saa nähdä, miten menee tuleva päivä, ei taida olla tämä mamma kovin pirtsakkana äitienpäivää viettämässä valvotun yön jäljiltä. Huokaus.