Bertan muistolle ♥

Hei vaan! Näyttää vahvasti siltä, että kaikista suurista suunnitelmista ja hyvistä aatoksista huolimatta kirjoittelu on edelleen todella harvaa hupia. Hupia siis itselleni, teistä en tiedä. Joka tapauksessa tässä taas vähän juttua alkuvuoden tapahtumista.

Hän on juuri syntynyt ♥ (24.7.2007)

Postauksen kuvat ovat kunnianosoitus meidän pienelle Bertalle. ♥ Hän eli 16,5 vuotta ja oli tärkeä osa elämäämme. Hän oli ensimmäisestä omasta pentueestamme, eli asui aivan koko elämänsä tässä samassa talossa. Hänellä todettiin maksakasvain jo syksyllä 2022, ja ennusteeksi arvioitiin silloin noin puoli vuotta... mutta hän eli iloisena ja hyvinvoivana, joskin selvästi jo vanhentuneena, kanssamme vielä reilun vuoden.

5 päivän ikäinen ♥
Häntä kutsuttiin alussa Pinkiksi noiden söpöjen pinkkien pikkukorvien takia

Viimeisten parin viikon aikana katselimme tosi tarkalla silmällä hänen vointiaan ja sitten oli vain pakko tehdä päätös. Hän nukkui pois 9.1.2024 ja onneksemme sai lähteä rajan toiselle puolelle rauhallisesti ja turvallisesti omassa kodissa, kun tuttu eläinlääkäri tuli kotiin tekemään hänelle viimeisen palveluksen. Elämä on nyt erilaista - ei ole enää yhtään lemmikkiä (eikä todennäköisesti tulekaan) - mutta hän elää muistoissamme ikuisesti. ♥

Bertta reilun 1kk iässä ja Inkku-mamma

No niin, sitten tyhjenikin pää aika totaalisesti. Mitä muuta tässä on tapahtunut? Paljon töitä, mutta mitä muuta..? Se pitää töistäni sanoa, että onneksi mulla on maailman paras työpaikka ja mahtava esimies. Vuosi sitten, kun äiti sairasti ja kuoli, pystyin hyvin joustavasti olemaan etätöissä ja pitämään tarvittaessa vapaapäiviä. Nyt, kun koiran tilannetta piti tarkkailla (ja kun tiesi, että sen aika alkaa käydä vähiin), olin myöskin mahdollisuuksien mukaan etätöissä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, miten paljon koiralla oli kotosalla kuitenkin seuraa, vaikka täällä asumme enää vain minä ja mies, molemmat täysiä työpäiviä tekeviä ihmisiä.

Hän otti rennosti iskän kainalossa (noin 3kk)

Olen tänäänkin kotona etätöissä. Tosin tällä viikolla olen tehnyt (taas) niin paljon tunteja jo maanantain ja torstain välillä, ettei tälle päivälle jäänyt kuin 2h 15minuuttia, jotta viikko olisi täynnä. Ja koska iltapäivällä on joka tapauksessa yksi kokous (Teamsissä) ja myöskin, koska mulla on ylitöitä kohta varmaan jo kolmen täyden viikon edestä, voin ihan helposti lötköillä melkein koko päivän. Ja siis viimeinkin vaikka kirjoitella tännekin.

Bepsukka noin 9kk

No, kävin tammikuussa katsomassa kuopusta, joka on vakituisesti majautunut Lappiin. Kelit oli jäätävät, mutta käytiin koiravaljakkoajelulla hänen työpaikallaan (järkyttävän kylmää kyytiä), tunturin laella (jos mahdollista, vieläkin kylmempää), lumilinnassa (upeaa!!), Tonttulassa (erikoista...), lenkittämässä heidän omia koiria (koomista, kaksi naruun tottumatonta huskypentua), pizzalla, krääsäkaupoissa... Ajelin sinne suuntaan kahdessa erässä, ensin Jyväskylään ja sitten seuraavana päivänä perille asti. Takaisin tulin kolmen pysähdyksen taktiikalla: kävin 2 x pikaisesti vessassa ja pidin yhden noin puolen tunnin tauon, kun poikkesin Kemiin katsomaan pojalle sieltä tulevaa koiranpentua.

Bertta noin 1,5 v

Tuolla kotimatkalla kävi kyllä sellainen vähältä piti -tilanne, että pisti hetkeksi miettimään ajotyyliäni, joka on "aika vauhdikas". Olen mielestäni kyllä ihan taitava kuski, mutta silloin sattui juuri kelit lauhtumaan sieltä -25 asteesta plussalle asti, ja sehän sohjosi tiet. Yhdessä ohitustilanteessa auto lähti heittelehtimään puolelta toiselle, kun olin rekan ja kaistojen välisen kaiteen välissä... näin, että ohituskaista on loppumassa, joten ainoa vaihtoehto oli vain painaa kaasua lisää. Ihan hirveää kyllä ja tovin (hmm... siis oikeasti vain tovin...) ajattelin, että en kyllä ohita enää yhtään kertaa. No ohitin kyllä sitten, kun oli sohjot aurattu. Mutta kyllä mietin hetken, mitä järkeä on kiiruhtaa. Toisaalta ajomatkaa oli järkyttävän paljon ja tarkoitus ajaa kotiin asti samana päivänä, joten en nyt sitten viitsinyt körötelläkään. (Ajomatka kesti lähes tarkalleen 12 tuntia taukoineen.)

Kesällä 2009, Bertta noin 2v

Hmm... kun katselen kalenterista, mitä alkuvuoden aikana muuta olisi tapahtunut, joudun toteamaan, että eipä kyllä oikeastaan juuri mitään. Kalenteri on täynnä vain työasioita. Välillä kyllä mietin, että eipä elämässä oikeasti paljon mitään muuta olekaan. Mulla on tunnin työmatkat suuntaansa, ja kun olen toimistolla, olen usein vielä vähän pidemmän päivän siellä. Helposti siis käy niin, että herään klo 6, lähden ajamaan töihin klo 7 ja palaan sitten illalla kotiin joskus klo 18. Pidän sitten kyllä vaikkapa perjantaina lyhyen päivän ja olen sen etänä, jos vain voin. Mutta jotenkin on tunne, että "kun nyt kerran toimistolle menen, olen siellä sitten saman tien (samalla ajamisella) pidempään". Lisäksi on aika ajoin kokouksia iltaisin ja saatankin välillä olla kotona vasta klo 21.30.

Bertan ekat omat pennut joulukuussa 2009

Joskus, kun on tosi kovasti töitä, mietin, että olisipa aikaa olla vaan. No, olen kyllä todennut, että sitten, jos sellaista aikaa on, olen kuin kipeä kissa... en keksi MITÄÄN tekemistä!! Tästä on tullut mulle oikeasti suoranainen ongelma, sillä koska kotona ei ole mitään tekemistä, ajaudun tosi herkästi sitten vaan tuijottelemaan puhelinta. En tykkää siitä ollenkaan ja koen, että elämä menee hukkaan sen takia, mutta toisaalta... mitä muutakaan tekisin? Meillä ei tarvitse siivota juuri koskaan, mulla ei ole mitään harrastuksia (en keksi, mitä edes haluaisin harrastaa!) satunnaisia marttailtoja lukuun ottamatta, mulla ei ole kavereita kenen kanssa hengailla (kaikilla on omat menonsa, työnsä, juttunsa tai sitten asuvat jossain aivan muualla), en leivo tai kokkaile, tee käsitöitä, askaroi puutarhassa... lukeminenkin tapahtuu lähinnä äänikirjojen kautta nykyään. Tiedän, tiedän... voisihan sitä sitten vaikka harrastaa jotain liikuntaa, mutta olen todennut, että yksin samojen katujen tallaaminenkin on melkoisen tylsää hommaa. (Teen kyllä kotosalla enemmän ja vähemmän säännöllisesti kuminauhajumppaa.)

Maaliskuussa 2010

Koska tuo tekemisen puute on oikeasti iso ongelma ja koska todennäköisesti pidän kesällä aika pitkän loman, olenkin alkanut vähän miettiä, tekisikö täällä kotosalla jotain vähän isompaa muutosta. Niinkuin vaikka korjaisi viimeinkin yläkerrasta yhden lattian, maalaisi alakerran lattiat uudelleen, vaihtaisi makkariin uuden tapetin tai muuta vastaavaa. Vähintäänkin ulkoseiniä pitäisi maalailla kesällä.

Remppa-apulainen kesällä 2011 (4v)

Meillä on ollut myös suunnitelmissa tehdä (vihdoinkin) terassi, tosin sen suunnittelukaan ei ole yhtään edennyt, koska ei ole vieläkään tietoa, miten tässä talossa asumiselle yleensäkin käy ympärille suunnitellun aurinkopaneelikentän takia. (Olemme siis sen toteutuessa jäämässä ihan sinne keskelle, eli ainoa vaihtoehto on, että lunastavat meidät tästä sitten pois.) Eli asiat on aika auki. Olen kysellyt paneelifirmalta, mikä on meininki, mutteivät osaa hekään asiaa valaista, koska se on nyt jossain kaupungin rattaissa pyörimässä. Toisaalta muuttaminen voisi olla kivaakin, mutta toisaalta... ääh.

Marraskuu 2011

Jotain reissuakin voisi kesäksi jo suunnitella, koska mieskin pitää pitkän kesäloman. Ollaan itse asiassa jo monta vuotta koitettu suunnitella jotain ulkomaanreissua, mutta jotenkaan ei vaan koskaan päästä asiassa eteenpäin. Tämä on toisaalta aika huvittavaakin, mutta toisaalta osoittaa myös sen, että ei olla kumpikaan mitään reissaajia, ei olla koskaan juuri missään käyty eikä näin ollen oikein osata sitten mitään suunnitellakaan. Yleensä meidän reissut on muutaman päivän autoiluja kotimaassa tai sitten jotain liiton risteilyjä.

Marraskuu 2014
Bertalla oli hauska istumatyyli ja tuo nurkka oli vakkaripaikka.

Reissuista puheen ollen, mä olen monen vuoden jahkailun jälkeen saanut kuitenkin viimein aikaiseksi oikeasti sopia reissusta Englantiin ystäväni luokse. Tämä reissu on jo huhtikuussa ja odotan innolla! Ja toisaalta kauhulla, koska en ole mikään suuri lentämisen ystävä... tai joo, lentäminen on ihan jees, mutta aina mulla on se pelko, että just se kone tietenkin putoaa, mikä tekee matkaan ikävän taustafiiliksen. No, toivotaan, että kaikki menee hyvin mennen tullen ja reissusta tulee kaikin puolin kiva.

Joulukuu 2014
Meillä koirat sai olla sohvalla ja nukkua sängyssä.

Tämä postaus on kyllä nyt niin tikusta asiaa -tyyppinen, kun koitan vaan saada noita koiran kuvia tänne paljon. Koska mulla nyt ei ole tämän ihmeemmin sanottavaa, niin laitetaan vielä loppuun vähän kuvakavalkadia pikku karvakorvasta.

Helmikuu 2017

Helmikuu 2019

Huhtikuu 2019
Bertan päivystyspiste sijaitsi ruokapöydällä...

Marraskuu 2019
Bertan lempihommia oli ojien kaivaminen. Välillä pihalta tuli tämän näköinen otus!

Marraskuu 2020
Bertta 13v, alkaa jo ikä näkyä harmaantumisena ♥

Tammikuu 2021

Helmikuu 2022
Bertta oli mahdottoman kova kerjäämään kaikkea syötävää

Tammikuu 2023
Niin suloinen Bertta ♥

Elokuu 2023, Bertta 16v
Välillä sitä jo mietti, että ihan ei ole kaikki muumit enää laaksossa vanhalla tytöllä...

Tammikuu 2024
Viimeisiä päiviä. Hän on jo väsynyt. ♥

Vaikka näitä kuvia on haikea katsella, on myös ihana muistella aikoja, kun koira oli vielä pieni vauva tai nuori ja terve toheltaja. Koen, että Bertta eli hyvän elämän täällä meidän kanssa rakastettuna lemmikkinä, ja ajattelen, että sen lähtö - niin vaikeaa kuin se päätös olikin tehdä - tapahtui oikeaan aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Rakkaudella ja kiitollisuudella yhteisistä hetkistä häntä muistamme! ♥

En ole halukas ottamaan enää uutta koiraa, enkä koe minkäänlaista pentukuumetta, vaikka pojalla on nyt pieni pentu ja lähipiirissä on myös yksi toinen pieni pentu. Sen kyllä huomaan, että ulkoiluni on vähentynyt todella radikaalisti, kun lenkki"pakkoa" ei enää ole... Koiria on kuitenkin omassa elämässä nyt ollut tarpeeksi ja nyt on omanlaisensa vapaus tulla ja mennä ilman, että täytyy miettiä hoitopaikkaa tai muutenkaan ajan kulumista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän postauksen. Mukavaa maaliskuuta kaikille!