vauvalle nimi, kiireinen kevät, kesäkukkia ja Jukola-fiilistelyjä

 

No kuinkas sitten kävikään - taas venyi kirjoittelu reiluksi kuukaudeksi. Huokaus. Mutta otetaanpas sitten taas vähän kiinni, mitä kaikkea on tässä välissä tapahtunut (huhtikuun loppupuolen jälkeen).

Pikku-ukko sai nimen. Hetken mietin nimen kuullessani, että mistä tämä valinta, ei ollut nimittäin ihan tämän päivän vauvojen nimilistalta kyseinen nimi, ja tunnen useita aikuisia kyseisen nimen haltijoita. Mutta sitten pappi kertoi nimen taustaa; kyseessä oli poikani kuolleen ystävän nimi. Ja heti kellot soivat ja hanat aukesivat itselläni. Kyseessä on todella murheellisella tavalla kuollut ystävä ja minusta hänen nimensä laittaminen vauvan nimeksi oli jotenkin tosi ihana teko.

Sain äitienpäivälahjaksi pussin kukansiemeniä. Se oli hauska idea ja kylvin lopulta kyseiset kukkaset parvekelaatikoihin terassin reunalle. Olin asialla tosi myöhään, koska töissä oli erittäin hektistä enkä koskaan ehtinyt multakauppaan. Kylvin sekaisin näitä ja muitakin niittykukkasekoituksia yms. ja nyt laatikoista pilkottaa aika monenlaista alkua. Jännityksellä odotan, saanko kuvitelmissani siintävän niittykukkakasvuston niistä esille kesän mittaan.

Meillä on joka ikinen kesä miehen kanssa taistelu aiheesta voikukka. Minä tahtoisin antaa pihan rehottaa ihan valtoimenaan vaan. Mies tahtoisi ajaa matalaksi. Minun selitys on "koska pörriäiset". Miehen selitys on "koska timotei, joka valtaa joka paikan, jos sen annetaan sieltä nousta". Ei olla vielä päästy asian kanssa sopuun, ja joka vuosi mä sitten olen voikukkien näivetyttyä sanonut, että ajakoon sitten vaikka koko tontin sileäksi. No, ajeltu on ja ihan mukavasti kieltämättä alkaa nyt valkoapila nousta, kun sillä on tuolla tilaa nousta.

Meillä on iiiiiso tontti. Tänne toki mahtuisi sekä nurmikkoa että kukkaketoja, mutta jotenkaan en saa aikaan miettiä, miten sen järkevästi toteuttaisi. Maa on sinistä savea, jossa ei kasva mitään - paitsi tietenkin miljoonat voikukat ja timotei - eli tarttisi tehdä oikeasti aika lailla töitä, että saisi aikaan jotain kukkaketoja. Olisi hirmu kivaa saada sellainen rönsyilevä English cottage -tyyppinen piha, jossa olisi runsaita istutuksia, kivettyjä käytäviä, kaariportteja, muureja jne., mutta ehkäpä unohdan moiset näillä tiedoilla, taidoilla taikka viitseliäisyydellä.

Tässä oli mulle jo aivan tarpeeksi päänvaivaa ja työsarkaa! Hain kaupasta sitä sun tätä, joita sitten istuttelin noihin olemassa oleviin ruukkuihini. Siellä kukoistavat nyt sulassa sovussa kuukausimansikat, laventeli, tähtisilmät ja öö... en muista, mikä tuo korkea olikaan. Se oli nätti ja vaaleanpunainen, siksi valitsin sellaisen. Tuo alusta on tehty ylijäämä-terassilaudoista, se on oikein kätevä ja estää sen, ettei terassille jää ärsyttäviä jälkiä ruukuista. Kivet on reissumuistoja, tykkään kivistä kovasti.

Toukokuu oli töissä aika rankka. Järjestettiin (minä päävastuussa) yksi ihan uusi isohko tapahtuma näissä maisemissa. Hirveästi asioita, jotka piti muistaa ja sitten se jännitys, että miten kaikki lopulta onnistuukaan. No ihan hienosti meni ja oli kyllä sitten hyvä fiilis, kun kaikki oli lopulta ohi. Periaatteessa tykkään olla asioiden ohjaksissa kyllä, mutta on siinä sitten se toinenkin puoli, kun tuntuu että 24/7 surraa päässä "oonko nyt muistanut kaiken".

Mulla oli pitkän aikaa työpaikalla kaikki paikat aivan sekaisin, kun oli purkamatta kamat sieltä tapahtumasta ja yleensäkin siivoamatta koko mesta pitkältä ajalta. Siis kuinka ollakaan, tietenkin se olen minä, joka siellä yleensäkin siivoaa (toimistolla on minä + kaksi miestä). No ei se mitään, sitten kyllä järjestin ja siivosinkin hartaasti koko toimiston, kun siihen vihdoin oli aikaa! Käytin hommaan pari päivää (toimistossa on siis kaksi huonetta...), kun kävin läpi kaikki paikat ja kävin vielä kaupoillakin hakemassa paitsi siivoustarvikkeita myös uudet käytävämatot jne. Kyllä oli mukavaa, kun viimein oli nurkista pois sekä kamat että villakoirat, ja mun pöydästäkin näkyi pinta kaiken sen ajelehtineen paperin siirryttyä sinne minne pitikin.

Ja täytyyhän mun sitten tottakai jakaa tänne vielä se, että olin eilen Jukolassa suunnistamassa (Venloissa toki, en Jusseissa)! Mietin kuukausia lähtisinkö sinne, ja viimein sitten kaksi viikkoa ennen h-hetkeä päätin lähteä, kun pääsin mukaan tuttuun porukkaan. Kaivoin nastarit naftaliinista ja lähdin vetristelemään suunnistustaitoja monen vuoden tauon jälkeen. Koska en ole järin paljon liikkunut ikiaikoihin, mun polvet kipeytyi välittömästi. Ajattelin sitten, että ok, en nyt itseäni kiusaa turhilla treeneillä (hah!) vaan lähden kisaan ns. kylmiltäni ja kärsin sitten jälkikäteen. Paljastus: juuri näin tapahtui!

Siellä minä raahaudun viimeisillä voimillani maaliin (kiitos kuvasta joukkuekaverille!). Tämä oli kahdeksas jukolakertani, ja olin ehdottomasti huonommassa kunnossa kuin ikinä ennen. Tuntui, että nyt oli myös vaikeampia rasteja kuin aiemmilla kerroillani. Muutama epätoivon hetki meinasi olla, kun etsittiin oikein porukalla oikeita rasteja. Myönnettävä on, että suoritukseni oli siis oman historiani selvästi heikoin. Läpi kyllä puhtaasti, mutta niiiiiin hitaasti! Polvet oli aivan loppu siellä viimeisillä kilometreillä, mikä hidasti tuntuvasti menoa, ja yö oli tuskainen, samoin tämä päivä, kunnes taivuin ottamaan Buranaa. Ensi vuonna sitten Vuokattiin - ja sitä varten on kyllä treenattava jollain tasolla koko tuleva vuosi. Etenkin polvet on saatava kuntoon!!

Loppuun vielä eilistä outfittiä. Koko päivän nimittäin satoi, mikäs se hauskempaa. Siellä suorituksessa ei sadekeli kyllä haitannut yhtään - se tuntuu ihmeelliseltä ajatukselta, mutta niin se vain oli! Mutta maaliin päästyä iskikin lähes välittömästi järkyttävä kylmyys, kun kaikki kamat oli märkiä alushousuja myöten. Mä vielä mulin siellä yhden "lätäkön" läpi kulkiessani polvia myöten (ei tainnutkaan olla vain lätäkkö...). Illalla päällä olikin sitten kunnolla vaatetta: pitkät villasukat, paksu villapaita, toppatakki, pipo, lapaset + sateenvarjo, koska tuo viitta oli kastunut läpi jo päivällä. Ja tietenkin tänään on sitten pitkälti ollut lämmin ja aurinkoinen päivä - sellainen on Suomen kesä! 

Semmoisia kuulumisia täältä tällä kertaa. Sattuiko joku muu olemaan Jukolassa eilen?