No huhhei, huhtikuu on jäänyt taakse ja ollaan jo toukokuussa!! Lumet on sulaneet viimein ja kevät on hyvässä vauhdissa, nyt vaan niitä aurinkoisia ilmoja kun saataisiin, niin varmaan vihreys sitten aivan räjähtää esiin! Mun huhtikuu oli täynnä kaikenlaista eikä blogin kirjottaminen iskenyt yhtään. Nyt pieni kelaus, mitä onkaan tapahtunut...
Opintoihin liittyvät jutut on nyt tietenkin olleet eniten pinnalla. Harjottelussa on ollut paljon puuhaa, kun siellä on sesonki parhaillaan menossa. On kyllä kivaa ja mielenkiintoista hommaa, tykkäisin tehdä tuollasta todellakin. Olen ollut mukana ohjauksissa ja niiden lisäksi olen kirjoittanut kaksi näyttösuunnitelmaa ja suorittanut yhden näytön - se toinen on edessä ylihuomenna. Eka näyttö oli siis tuota ohjaamista ja kaippa se ihan ok meni. Olin edellisenä päivänä vetänyt saman ohjauksen ja se meni ihan napakymppiin, mutta varsinaiseen näyttöön tuli sitten tietenkin noin tuhat muuttujaa, eikä mun suunnitelma sinänsä siinä hirveesti toteutunut... aluksi harmitti kauheasti ja tuntui, että pieleen meni, mutta koitan lohduttautua sillä, että sellasta se ohjaaminen on, muuttujia vaan tulee ja niiden mukaan mennään. Arviointikeskustelu on mulla siis vasta edessäpäin siitä näytöstä.
Lisäksi olen sitten tehnyt muita harjoitteluun liittyviä kirjallisia tehtäviä, itsearviointia ja sellasta kaikkee. Ja olen ollut harjoittelun lisäksi muutamia päiviä koulussa joko lähiopetustunneilla tai sitten omaehtoisesti tekemässä piakkoin edessä oleviin järjestämiimme tapahtumiin tulevaa materiaalia. Olen ollut yhden päivän verran myös yhden toisen tahon järjestämässä koulutuksessa.
Olen myös järjestellyt ensi kesää. Olen siis menossa muutamaksi viikoksi kaupalle töihin. En odota töihin menoa mitenkään suurella innolla, mutta pakko on jotain palkkatöitä tehdä, ja koska en ole onnistunut saamaan tähän uuteen alaan liittyviä töitä, niin tuonne se on vaan vanhaan mestaan mentävä. Onneksi kesääni kuitenkin mahtuu myös palkallista lomaa, koska mulla on sisässä pitämättömiä lomia ja uusiakin lomapäiviä oli jo ehtinyt kertymään.
Pienenpieniä ajatuksia on siitä, mitä lomalla voisi tehdä; ainakin jonkinlainen autoreissu on ajatuksissa. Saa nyt sitten nähdä toteutuuko. Pitäisi myös tehdä kotona kesän aikana ainakin jotain maalaushommia, mutta ajatuksena on, että nuo meidän isot lapset voisi kyllä täällä tarttua maalisutiin joutessansa. Olen jo alkanut heitä psyykkaamaan, mitä tuleman pitää...
Olen ollut ihanaakin ihanamman viikonlopun vietossa, kun ajelin entisille kotikonnuille treffailemaan nuoruuden aikaisia kavereita. Meistä asuu muutama edelleen siellä kulmilla, mutta moni on muuttanut pois. Oltiin varattu mökki, sauna, savusauna ja paljuja, ja siellä sitten porukalla saunottiin ja paljuiltiin, syötiin ja juotiin, riekuttiin yöt kaiket, puhuttiin ja naurettiin. Kyllä tuli nuoruus ja hurjuus mieleen ja teki niiiin hyvää, kun sai kokonaisen viikonlopun nauraa ja pulista!
Käytiin myös ajelemassa ympäriinsä, moikkaamassa tuttuja ja viemässä kynttilät yhdelle haudalle. Voi, niitä lämpimiä halauksia ja hartiahierontoja tulee kyllä niin ikävä, samoin sitä tuttuuden ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka tuossa viikonlopussa oli vahvasti läsnä. Ajatella, että olen joitakin tästä porukasta nähnyt viimeksi yläaste/lukioaikoina, josta on siis "muutama" vuosi aikaa! Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne, sellasta ainakin kovasti suunniteltiin.
Olen viime viikkojen aikana myös lukenut taas tosi paljon kirjoja. Löysin yhden aivan ihanan sarjan, josta olen nyt lukemassa kolmatta osaa. Mä rakastan uppoutua noihin tarinoihin enkä lakkaa ihmettelemästä, miten joillain ihmisillä on tuo kertomisen taito niin hallussa. Nautin paitsi hyvistä tarinoista myös taitavasta kielenkäytöstä, ja niitä molempia löytyy tuosta sarjasta.
Jos sinua ei haittaa selkeästi esillä oleva uskonnollisuus (minua ei haittaa) ja etsit luettavaa, joka aivan tempaa mukaansa ja jota haluaa vaan ahmia lisää, niin kokeile ihmeessä Jan Karonin Pappila keskellä elämää -sarjaa! Vaikka kyseessä on siis ilmeisesti hengellinen romaanisarja, niin minusta noissa kirjoissa on silti paljon muutakin; hurmaavia henkilöhahmoja, ihanaa välittämistä ja lämpöä, rakkautta ja romantiikkaa, aivan mainiota huumoria (naureskelen usein aivan ääneen!), monenlaisia ihmiskohtaloita ja aivan ihanan kiehtova kyläyhteisö. Suosittelen todellakin!!
Huhtikuun aikana olen ostanut vaikka mitä vaatteita - ei ollenkaan tavanomaista minulta. Mä inhoan vaatekaupoissa ravaamista, koska tuntuu, että en koskaan löydä mitään. Nyt on ollut pakko kuitenkin sinne kaupoille marssia, koska mun vaatetilanne on aivan toivoton, ja olenkin viettänyt tunnin jos toisenkin siellä ärsyyntymässä. Mutta olen onneksi löytänytkin mitä olen etsinyt; pari ohutta paitaa, yhden neuleen, tennarit, ulkohousut ja -takin, lenkkarit, ensi talveksi kengät... (voi sitä rahanmenoa...)
Olen maailman huonoin noiden vaatteiden kanssa enkä todellakaan mikään tyylinikkari, ja lisäksi olen sen kokoinen, että en tahdo löytää sopivia vaatteita. Kyllä piti nytkin ravata vaikka missä, että löytyi lenkkarit kokoa 35... ja on kuulkaa ärsyttävää, että pitää sitten ostaa ne, mitkä sattuu löytämään, kun vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan vaan muita ole! (En tykkää noista uusista yhtään väriltään!) Ulkohousujen kanssa oli sen sijaan aivan uskomaton onni, sillä löysin aivan passelit kaikilta ominaisuuksiltaan ja myös pituudeltaan (eli lyhyet!). Jospa näillä nyt pärjäisi seuraavat kymmenen vuotta taas...
No, vapun tienoilla ja huhtikuussa muutenkin olen sitten myös mässyttänyt herkkuja aivan järkyttävät määrät. Eilen ja tänään on mennyt karkkia, suklaata ja sipsejä aivan törkeästi, tänään leivoin myös munkkeja ja niitähän piti vetää ihan urakalla lämpimänä... Lisäksi on ollut tuolla harjoittelussa hauska "tuo lempikarkkisi töihin"-päivä (kuvassa minun karkkivalinta), mies toi risteilyltä alkukuusta mulle aivan kauheen satsin suklaata ja muutenkin on nyt vaan herkut maistuneet ihan liikaakin.
En tiedä mikä nyt niin kovin syötättää. Alkuvuosi oli hyvin vähäherkkuinen ("kiitos" vatsaongelmien) ja kuvittelinkin jo, että hahaa, olen parantumaan päin tästä sokerihiireilystäni... Mutta niin se herkuttelu taas pikkuhiljaa on hiipinyt takaisin; kauppareissulta tarttuu mukaan jotain pientä, kevätaurinko antaa oikeutuksen ostaa jätskiä ja jotenkin sitä vaan hakee siitä herkusta edes hetkellistä hyvää mieltä. Tästä pitää nyt koittaa pikimmiten itsensä saada kyllä irti - mistä sitä tsemppiä ja itsekuria saisi oikein hankittua??
Huhtikuun aikana lapset ja lapsenlapset on käyneet meillä aika usein. Tämä pieni pyykkiapulainen oli mulla yökylässäkin ja ensi viikonloppuna on tulossa sitten isompi tättähäärä mummolaan yöksi. Nämä pikkuiset on kyllä niin ihania! ♥ Tämä kuvan neiti (kohta 10kk) on taatusti maailman helpoin vauva: aina vaan hymyilee ja touhottaa hyväntuulisena. ♥
Sukulaisia on nähty muutenkin tässä kuussa, kun käytiin Keski-Suomessa äitini 70v-päivää juhlistamassa. Ei ole siellä suunnalla käytykään taas hetkeen, joten oli ihan kiva sinne ajella ja nähdä myös siskoa, veljeä, mummoa, tätiä, serkkua jne. Myös miehen sukua on nähty huhtikuun aikana.
Ja todettakoon vielä, että huhtikuuta on kyllä varjostanut tämä mun loputon väsymys. Tiedän, että ne sokeriset jutut ei ainakaan asiaa auta... mutta kun temppiä ei vaan riitä ottaa itseä kunnolla niskasta kiinni. (Enkä mä siis joka päivä karkkia mätä todellakaan.) Nukun suht ok, ulkoilenkin (vaikka en mitenkään kauhean tunnollisesti, mutta ajoittain on päiviä, että olen harjottelussa tuntikausia ulkona per päivä), ainakin arkisin syön ihan hyvin (koulussa/harkkapaikassa on tosi hyvä kasvisruoka), koitan muistaa syödä vitamiinejakin... mutta aina vaan väsyttää. Mulla oli myös varmaan pari viikkoa sellanen ihme nuha, että aamulla oli kurkkukin kipeänä ja tukkoinen olo, mutta päivän aikana se aina jonkun verran helpotti, niistätti vaan vähän - kunnes seuraavana aamuna taas sama juttu. Tytär on myös samalla lailla niistellyt jo varmaan kolme viikkoa...
Mietin, väsyttääkö mua kuitenkin nuo opinnot ja harjoittelu, kun siellä tulee kaikkea uutta koko ajan. Siellä tulee tosiaan ulkoiltuakin (ja aika usein palelee) ja päivät on myös pidempiä kuin koulussa tai oikeastaan työssänikään on ollut (olen ollu vuosikausia osa-aikatyössä). Mutta on tää nyt kuitenkin aika hirveetä, kun tuntuu, ettei virkeetä päivää näe, vaan aina on puoliksi koomassa! Tuo kaveritreffi-reissu veti mut viikoksi ihan älyttömään väsymyksen tilaan ja tuntui jo, että enhän mä palaudu siitä ollenkaan. Ei kiva!!
★ ★ ★
Jeps, on siinä monenmoista juttua, liekkö kaikkea edes muistan enää. Nyt taidan vielä tehdä vähän koulujuttuja, pitää kerätä näyttöä varten vähän tietoja netistä muistiin. Sitten suihkuun ja telkkarin ääreen katsomaan Victoriaa (ihana, rakastan noita tuollasia ohjelmia!) ja sitten vielä muutama sivu Pappilan elämää ennen nukkumaan käymistä...
Mukavaa toukokuun alkua kaikille, toivottavasti ootte virkeämpiä kuin minä!
Heli








