tällä viikolla: harkkaa, järkkää ja heviä

Se olisi taas yksi viikko lopuillaan. Voi että, miten hurjaa vauhtia tämä kesä menee!! Kelit on olleet taas niin vaihtelevia, välillä on ihan helle ja välillä sitten taas vettä tulee täysillä vaakatasossa. Tuo kuva on otettu matkan varrelta, kun käytiin miehen kanssa hommailemassa hänelle lisää osia autoprojektiin. Oli ihan mieletön taivas, toisella suunnalla aivan sininen ja sitten toisaalla aivan synkkä. Upeeta, mahtavaa!!

Tällä viikolla olenkin sitten aloittanut työssäoppimisen. Mä meinaan suorittaa kaikki kolme eri osiota noissa mun opinnoissani (eli siis kolme eri suuntautumisvaihtoehtoa) ja nyt aloitin siis harjoittelun luonnonvaratuottajan suuntautumisvaihtoehtoon. Olen paikassa, jossa tehdään luonnontuotteista monenlaista, esimerkiksi juomia, glögejä, siirappia, hilloa, marmeladia... ja sitten myös voiteita yms. Tosi monenlaista siis. 

Ekalla viikolla olen tutustunut esimerkiksi juomien matkaan pullotuksesta valmiiksi hyllyyn laitettavaksi tuotteeksi. Olen esimerkiksi tuolla kuvassa näkyvällä laitteella kuumentanut pulloihin noita tuollasia hattuja kiinni. Olikin aikamoista hommaa ja jonkun verran piti kyllä kääriä niitä hattuja irti ja tehdä uudelleen... Lisäksi olen tarroittanut pulloihin etikettejä kiinni. Onkin tullut ihan muutama sata pulloa pyöritettyä käsien läpi... Olen myös pakannut huulivoiteita muutaman sata kappaletta. 

Eli käsityötä, käsityötä... sellaista se on tuo homma. Liukuhihnahommaa tavallaan, kun aina tehdään yhtä vaihetta hurjat määrät. Mutta ihan kivaa kyllä! Toivottavasti pääsen tulevina viikkoina myös näkemään sitä tuotteen syntyä alusta asti. Itse olen osallistunut jo aikaisemmin siihen tuotteiden keräämiseen, kun olen noukkinut kuusenkerkkiä ämpäritolkulla. Mielenkiintoista, miten siitäkin muokkaantuu jos vaikka minkälaista tuotetta, kun vaan osaa muokata!

  

Tällä viikolla olen myös ollut joraamassa. Tykkään kovasti metallimusiikista ja oltiinkin nyt katsomassa Lahdessa Battle Beastia ja muitakin bändejä, mitä siellä torilla oli. Noora veti kyllä niin komeesti, korkeelta ja kovaa, jee! Meillä oli muutenkin erittäin kiva ilta, oltiin kavereiden kanssa (minä ja neljä ukkoa; yksi oma ja kolme muuta siis...) ja he on kaikki kyllä niin hauskaa seuraa, että naurua piisasi ihan alusta loppuun saakka. 

Mentiin Lahteen junalla, sekin oli kivaa vaihtelua, ja sitten poika haki meidät yöllä kotiin. Kävin nukkumaan neljältä aamulla, se kyllä vähän kauhistutti... etenkin, kun en koskaan saa nukuttua kovinkaan pitkään kuitenkaan. Tänäänkin olen siis noussut kymmenen aikaan, kun ei vaan saa unta enempää. No, illalla sitten korjataan tilanne ja menen ajoissa maate (hah!).

No, lisäksi olen sitten tällä viikolla tehnyt kunnon siivouksen kotona. Matot kävi pesulassa, kaikki verhot on pesty, lakanapyykkiäkin ihan urakalla ja pesin myös muutaman peiton ja tyynyn jne. Lisäksi me vielä vaihdettiin sänky pojan huoneeseen, koska poika muutti kesän ajaksi tuonne aittaan (eli pojankin huone on vaihteeksi kunnolla siivottu ennen sitä siirtoa..). Nyt saa hitusen paremmin nukuttua, kun siellä pojan huoneessa saa laitettua pimennysverhon ikkunaan, toisin kuin tuossa missä me yleensä nukutaan. On aina kyllä niin ihanaa, kun paikat on kunnolla nuohottuna läpi! Ikkunat on tosin edelleen pesemättä, josko koittaisi tänään vaikka ees yhden pestä taas eteenpäin... 

Sellainen kesäinen viikko täällä siis takana. Miehellä loppuukin nyt sitten kesäloma (ja mulla nyt ei lomaa edes ole), joten arkeen paluu on edessä aikaisten aamuherätysten muodossa, voihan plääh. Minä kun olen siis mennyt tuonne harkkaan vasta siinä 9-10 maissa, tosin mulla on sinne sellanen 45 minuutin ajomatka, että joutuu kyllä sen ottamaan kuitenkin aamuisin huomioon. Mutta silti, on se vähän eri herätä klo 7.45 kuin 6.15....  

Tänään olis ohjelmassa tytön vieminen ratsastamaan ja itse menen samalla lenkille. Lisäksi illalla käydään vielä juhlimassa pientä rakasta prinsessaa, joka täytti eilen jo kokonaisen vuoden!! ♥ Ja voishan tuota tehdä myös kesäkuun kuittien välppäyksen...

Oikein kivaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Heli

vielä vähän merta, eväitä ja naakkoja

Ja niin se mun kesätyö sitten päättyi. Kyllä vierähti kuukausi niin nopeasti, että ei oo tottakaan. Jäi ihanat muistot ja syttyi rakkaus mereen ja vesistöihin yleensäkin. En ole koskaan ollut noin paljoa vesillä varmaan yhteensä edes koko elämäni aikana, mitä nyt kuluneen kuukauden aikana olin! Oli niin huikea tunne olla siellä merellä, ihan jo avomeren reunamilla, viimeisten saarten luona... Ja kyllä järvilläkin oli kiva olla. Mutta erityisesti toi meri-kokemus oli todella sykähdyttävää! 

Huh, meri on niin äärettömän suuri!! Ja upea!! Ja muuttuvainen!! Saman päivän aikana, oikeastaan ihan muutaman tunnin sisällä, tuli nähtyä ja koettua tuo uskomaton tyyneys, mitä tuossa kuvassa on... sekä ihan jonkunmoinen aallokko ja vaahtopäät. Mentiin tuolla mun viimeisellä näytteenottoreissulla ensin ihan kauimmaiseen kohteeseemme ja tosiaan rannasta lähtiessä tuli jonkun matkan päästä tuommoinen aivan mieletön tyyni kohta.  Kun palattiin satamaan, saatiinkin sitten jo viilettää ihan kunnon aalloissa, veneessä piti olla sellasessa asennossa, ettei se ryske rysäytä mitään rikki - siis kun esimerkiksi mulla on tapana seistä ihan sillein polvet "lukossa", niin nyt piti seistä kyllä ihan tietoisesti vähän polvet "koukussa", että on joustovaraa.

Kuukauden aikana huomasin, että mulla oli ihan joka ikinen päivä samat eväät töissä. Pikkaisenko olen kaavoihini kangistunut..... Mulla oli siis mukana aina kaksi settiä ohuita ruispaloja (yksi setti = kaksi leipäpalaa vastakkain), joiden välissä oli oivariinia ja juustoa. (Välihuomautus: kyllä, olen ottanut ruokavalioon nämä kaksi ei-vegaanista asiaa. Pakko sanoa, että mun vatsavaivat on tällä ratkaisulla kadonneet lähes kokonaan.) Leipien lisäksi mulla oli lähes joka kerta myös kaksi tomaattia. Joskus lisäksi yksi banaani. Ja vakioeväs oli myöskin tee, jota mulla oli kahdessa termarissa mukana (termarit on sellasia noin yhden kupillisen kokoisia per pullo). Ja sitten kaksi vesipulloa. 

Siis oikeesti... viimeisenä päivänä huomasin, että todellakin, ihan samalla kaavalla oon mennyt koko kuukauden!! Käytännössä mä söin aina lounastauolla vain toisen leipäsetin ja toisen tomaatin. Banaanin saatoin syödä jo vähän aiemmin. Lounaalla join myös toisen pullon teetä. Ja vettä sitten milloin missäkin välissä. No miksi ihmeessä mulla sit kuitenkin oli tuollainen "tuplasetti" evästä mukana?? No, varulta..... Mä jotenkin oon huomannut, että välttääkseni vatsavaivat mun on syötävä vain aika vähän kerrallaan. Ja sit useimmiten teinkin niin, että kun läksin sitten viimein töistä kotiin, söin sen toisen leivän autossa matkalla kotiin. Ja join toisen teen. Sillon mulla oli yleensä jo ihan järkky nälkä, enkä malttanut tosiaankaan odottaa kotiin saakka jotain ruokaa... ja sit mulla ei enää ollukaan nälkä kun kotiin pääsin ja mun "päivällinen" oli siis sama kuin lounas... eli taas olen elellyt pääosin leivällä kaiket päivät. Hohhoijaa. Kyllä on aika ajoin ollut kovasti ikävä koulun ihania ruokia!!

Niin, toi laiturikuva on siis otettu taas yhdeltä lounastauolta. Ei valittamista kyllä noissa ruokapaikoissa todellakaan!! Tuona päivänä aurinko paistoi tosi lämpimästi ja työpäivä kului hihattomassa paidassa, minishortseissa ja sandaaleissa... heh, voittaa kyllä ääs-marketin kahvihuoneen ja toppatakin aika lailla mennen tullen!

No, palataanpa sitten meritunnelmista ja auringonpaisteesta tänne kotoisaan arkeen pellon keskelle. Ja vaikkapa naakkoihin, joita meillä on taas täällä ilonamme aivan mieletön parvi!! Kuvassa niistä on murto-osa, mutta minusta ne oli niin kovin hauskasti tuonne aidalle asettuneet, että piti ihan koittaa ikkunan läpi niitä vähän kuvailla.

Oikeasti ei ihan aina niin naurata nuo linnut. Naakat pitää aikamoista meteliä ja ne pitää sitä kyllä lähestulkoon läpi vuorokauden!! Ja kun niitä on tuolla kenties jopa satoja... niin huhhuh, kyllä täällä on melkoinen tauoton kääkätys, korvissa aivan soi välillä. Ja kyllähän ne sotkeekin aika tavalla. Meillä on sitä paskaa joka paikassa, ikkunanpielissäkin jne. Lisäksi esimerkiksi tänä aamuna aika pienen ajan sisällä lensi peräti kolme naakkaa ikkunoita päin. Siis vaikka ne ikkunat ei todellakaan ole kirkkaat ja puhtaat (päinvastoin...). Koitin laitella verhotkin ihan alas, mutta silti vaan taas joku onneton tomppeli siihen lensi. Nyt on sitten ikkunoissa siiven kuvioita ja myös sitä paskaa kunnon roiskaus. Ja poika sanoi, että tuolla aitan parvekkeella on aika lailla paskaa, ja miestä otti päähän kun autotallin seinäkin on jo sotkettu. Kun siis mies sitä parhaillaan tuolla on laudoittanut uudelleen ja laittoi sinne esimerkiksi uudet vesipellit ja ikkunapellit... ja nyt ne siis on jo ihan sotkussa.

Mulla on hiukan kaksijakoinen suhtautuminen noihin naakkoihin. Ne on meillä joka vuosi tässä pyörineet ja toisaalta se on minusta tosi hauskaa. Mutta nämä miinuksetkin on aika isot. Joten toivoisin kyllä, että ne nyt piakkoin jo vaihtaisi kortteeria!

★ ★ ★

No, eipä tässä sitten muuta. Päätän raporttini näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ja nyt taidan mennä nukkumaan. Oikein kivaa viikonloppua teille sinne ruutujen toiselle puolelle!

Heli

juhannusviikko

Juhannus olisi tältä erää ohi. On kyllä ollukin aika tylsä juhannus... kotona kökkimistä vaan. Tykkään kyllä sinänsä olla kotona, mutta voi jestas, kyllä nyt sentään JOSKUS olis kiva jotain muutakin tehdä!! 

Meillä ei ole ketään tuttavaperhettä tms jonka kanssa näitä tällaisia juhlia viettää, joten täällä sitten möllötellään vaan. Minä laitoin aattoiltana yöpaidan päälle puoli yhdeksältä illalla ja totesin, että johan on supertylsää! Istuin persiilläni aattoillan tuossa pöydän äärellä ja luin kirjaa. Join teetä ja söin suklaata (ja karkkia ja sipsiä...). Mies katteli telkkaria tyttären kanssa ja poika vissiinkin pelasi tietokoneella huoneessaan, kunnes sitten joskus tosi myöhään lähti kuskiksi jollekin. Jeah, rankkaa tällainen juhlinta.

Kelit on olleet kyllä melkoiset. Että sinänsä ei välttämättä olis ehkä mikään mökki-ranta-kokko-festari-tms. meininki nyt niin hurjan houkuttelevaa ollutkaan. Meillä täällä tuuli niin hirveesti, että välillä tuntui kuin talo lähtisi tuulen matkaan! Katosta osia lähtikin... Meillä on tosi vanha varttikatto, jonka uusimista on mietitty jo monta vuotta. No, nyt se sitten on edessä, tuuli nimittäin heitteli palasia katonharjasta pitkin pihaa. Voihan huokaus. Toisaalta tuleepa nyt sitten (toivottavasti) viimeinkin sekin tehtyä.

Niitä kauan kaivattuja vesisateitakin on saatu. Satoikin sitten heti oikein kunnolla, kun satamaan alkoi! Minusta nuo tuulet ja myrskyt on kyllä melkeimpa parhaita kelejä, nautin ihan täysillä siitä tuulen voimasta ja myrskyn tunnelmasta! On ihan sikahienoa, kun vettä sataa aivan vaakasuoraan ja tuuli vinkuu nurkissa. No, kunhan ei vie loppuakin siitä meidän katosta nyt sitten. Eikä toisaalta sataakaan nyt hetkeen tarttis, ettei meillä ole täällä kohta vesivahinko.

Tämän viikon työt oli osin järvellä, osin ojien reunoilla. Olen tässä miettinyt, että olen nähnyt vettä kuluneen kuukauden aikana enemmän kuin varmaan koskaan ennen yhteensä. =D Ja voi että miten olen nauttinut! Niin mahtavaa tuolla veneessä keikkua ja tuntea tuuli kasvoillaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!! Vielä ensi viikolla olen näissä hommissa ja sitten se onkin ohi, nyyh... Tästä kesätyöstä jää kyllä ihanat muistot kerta kaikkiaan!

Olen tuon työni puitteissa myös käynyt paikoissa, joissa en ole aiemmin koskaan tullut käyneeksi. Ja olen saanut monta hyvää ideaa paremmin tutustuttavaksi. Muun muassa tämä Vääksyn kanavan alue oli aivan ihana, kun siellä yhtenä päivänä käytiin kahvit juomassa. (Tai siis minä söin kylläkin jätskiä vaan.) Toivottavasti ajellaan tuonne vaikka joku kaunis päivä miehen kanssa.

Tämän viikon muuhun elämään on kuulunut fillarin hankinta. Tyttären pyörää käytettiin huollossa ja samalla reissulla mietin, että ostan kyllä itselleni pyörän, jos sopiva löytyy. No, tuo sininen on nyt mun uusi sitten. Väri on mielestäni aivan shokeeraava, enkä siihen kyllä varsinaisesti ole tykästynyt, mutta muilta ominaisuuksiltaan pyörä on ihan jees ja hinta oli kohtuullinen, joten sen nyt sitten kuitenkin hankin. Tytöllä on siis samanlainen, mutta punainen, ja olen sillä pari kertaa ajellut ja hyväksi todennut, joten siinä mielessä valinta oli aika helppo. Koitan nyt sitten olla järkyttymättä joka kerta, kun tuo sininen väri hyppää silmille ikkunasta ulos katsoessa.

Vielä lopuksi pieni tilannekuva tältä päivältä. Mulla oli täällä pikkuneiti viime yönä kylässä ja leikit on tänään olleet leviäväiset. =D On kyllä hauska seurata tuon 3,5-vuotiaan tyypin leikkejä ja juttuja. Minun huivit oli monessa käytössä tänään, muun muassa hänen supersankarin viittanaan, pehmopupun mekkona ja viittana, trampoliinina, katoksena... Typsy tykkää myös kovasti aina leikkiä täällä legoilla ja niistä on sitten meidän kuopuksen kanssa rakennellut jos jotakin linnaa ja aitausta. Nyt on mummo vähän väsynyt ja alkaa pikkuhiljaa hiipiä kohti suihkua, iltapalaa ja vaikka ihan jo sänkyäkin.

Oikein kivaa kesäkuun viimeistä (!!!) viikkoa kaikille teille!

Heli

merellä ja Jukolassa

Toinen viikko töitä takana. Ja siis millaisia töitä...!! Aamulla pakattiin auto ja ajeltiin kohteeseen, sitten pakattiin veneeseen tarvittavat kamppeet ja suunnattiin merelle. Ajeltiin välillä pidempiä ja välillä lyhempiä siivuja kulloiseenkin kohteeseen. Ja sitten oli sitä näytteiden ottamista ja kirjaamista.

Mutta siis tätä ne päivät isolta osalta oli: aurinkoa, tuulta, upeita maisemia, merilintujen ihailua...

Ihan täyden kympin fiilis, kun nauttii eväitä keskellä merta veneessä, aallot vaan liplattelee paatin kylkeen ja on aivan täydellinen keli kaikin puolin.

Tai kelpaa tuo toinenkin vaihtoehto, kivikkoinen ja kallioinen autiosaari, jossa keräsin kallionkolossa kasvavista ruohosipuleista lisämakua leivän päälle ja näin kanadanhanhipariskunnan.

Siis ihan totta, en voi kuin huokailla ihastuksesta tuolla työpaikassani harva se päivä, tai oikeastaan harva se hetki!! En ole elämäni päivänä vielä aikaisemmin käynyt esimerkiksi saaristossa. En ole tainnut oikeastaan käydä edes merellä muutoin kuin jossain Tallinnan laivalla. Tämä kaikki merellä oleminen on siis mulle ihan uutta ja tuntuu aivan luksukselta, etenkin kun kelit on todella olleet aivan ihanat koko viikon.

★ ★ ★

No, on tällä viikolla sitten muutakin tapahtunut. Eli jännityksellä ja suoranaisella kauhulla odotettu Jukolan viesti. Mun alkuperäistä joukkuetta ei sitten tullutkaan ja ehti jo hetken harmittaa. Mutta sitten yksi kaveri pyysikin heidän joukkueeseen ja sinne sitten innolla vaan mukaan!

Olin kuullut tämän vuoden maastosta pelkkiä kauhukuvauksia. Kun mun iltarastitkin on tänä vuonna menneet tosi surkeasti, pelkäsin kyllä ihan älyttömästi lähteä tuonne. Ilokseni kaikki meni kuitenkin tosi kivasti! Oma ja koko joukkueen suoritus oli onnistunut, maasto ei tuntunutkaan vaikealta, juoksu luisti hyvin ja rastit löytyi. Metsässä oli mahtava meininki, porukalla pohdittiin reittejä ja mulle sattui vielä sinne tyyppi, jolla oli aivan sama hajonta, joten mentiin sitten ihan koko matka yhdessä. Ja se fiilis, kun oli onnistuneesti maalissa... se oli aivan sanoinkuvaamattoman upea!! Ja siis tarkennuksena vielä, että juoksin toki Venloissa eli naisten kisassa, en siinä "varsinaisessa" Jukolassa eli miesten kisassa (vaikka sielläkin saa naiset olla mukana).

Jukolan taika on ihan todellinen juttu, se vaan kerta kaikkiaan pitää kokea itse! Se yhteishenki siellä on aivan mahtava. Kaikki tsemppaa toisiaan ja jotenkin vaan se tunnelma on ihan omanlaisensa. Tuo kuva on miesten lähdöstä ja sekin on jotain aivan mieletöntä kyllä kokea siellä paikan päällä! Kun tuolla on kerran käynyt niin aina sinne mieli halajaa uudelleen. Mulle tämä Lahti-Hollola oli nyt viides kerta ja ensi vuonna todellakin uudelleen!! Voi että, mä voisin hehkutella tuota Jukolaa vaikka miten paljon... no, ehkä joku teistä oli siellä myös ja tajuaa tämän intoilun!

Jukolassahan on aina myös niitä kauppoja. Tänä vuonna en paljon sieltä shoppaillut, käytännössä vaan pari patukkaa, Dexalia sekä pikkuisen rastimerkin auton peiliin ripustettavaksi. Sekä sitten tuon kuvan tuolirinkan, joka oli aivan älyttömän halpa; 29,90€. Mulla oli nyt selässä täpötäysi reppu, mutta tuoli puuttui ja sitä olis todella kyllä siellä päivän mittaan kaivannut... jospa ensi vuonna tilanne nyt sitten tuon avulla korjaantuu! Jalat tuntui olevan nimittäin aivan tohjona, kun koko päivän oli jaloillaan ja käveli sekä juoksi kilometrikaupalla. (Olispa ollut askelmittari... olis varmaan lukema ollu aivan omaa luokkaansa!) Kun yöllä tulin kotiin ja sain koipeni viimein vaaka-asentoon, ne aivan kihisi kivusta!! 

Tänään on sitten ollu lepopäivä ja jalat on kyllä jo ihan ok. Joten eipä muuta kuin kohti uusia seikkailuja ja rasteja - hinku opetella paremmaksi suunnistajaksi ja kohotella juoksukuntoa on taas aivan huipussaan!! Edessä on myös uusi työviikko ja huomenna on suuntana Päijänne. Toivottavasti keli on jälleen hyvä, kun siellä järvellä sitten ollaan.

Kivaa viikkoa kaikille!

Heli

PS. Oliko teistä joku Jukolassa? Eli onko muita hurahtaneita suunnistusfaneja linjoilla? Nähdäänkö ensi vuonna Kangasalla??

eka kesätyöviikko

Uutta työtä on takana eka viikko ja mukavaa on ollut. Kuin myös vauhdikasta, tuulista, keikuttavaa, pomputtavaa, märkää ja ajoittain myös aika kylmää... 

Eli mun uusi työ - tai paremminkin sanottuna kuukauden kestävä kesäharjoittelu - on avustajana toimimista vesinäytteiden ottamisessa. Eli olen sen varsinaisen näytteenottajan työparina. Ajellaan tämän vesiensuojeluyhdistyksen alueella autolla ja veneellä eri paikkoihin, joista sitten napsitaan vesinäytteitä, jotka menee sitten labraan tutkittavaksi.

Kuva on veneen lähtöpaikalta ja taustalla näkyy monenlainen kampe, jota aiotaan veneen kyytiin pakata.

Veneessä on siis tullut oltua aika paljon. Heti ekana päivänä lähdin maastokeikalle mukaan. Tuuli oli aikamoinen ja veneessä sai todella olla kunnolla päällä. Mutta kyllä se oli jotenkin vaan niin mahtavaa!! Näytteiden nosto on aika märkää hommaa ja onkin hitusen harmi, kun ne helteet on häipyneet. Olis kyllä kaksin verroin mahtavampaa tuolla vesillä oleminen, jos olis lämpimämpää!

On ihanaa olla ulkohommissa, vaikka erityisesti tänään olikin aika palelevainen päivä. Mulla on päällä oikein kunnon kerrosvaatetus, mutta koska kädet kastuu siinä hommassa, niin se kyllä kieltämättä kylmettää koko olemuksen.

Tällä viikolla olen siis ollut mukana järvellä ja ollaan käyty myös jokivesinäytteitä hakemassa. Ensi viikolla olen lähdössä sitten merelle, vähänkö mahtavaa!!

Eipä ole valittamista taukotiloissakaan! Yhtenä päivänä pidettiin lounastauko tuolla kalliolla. Kyllä kelpasi siinä auringossa istuskella ja maisemia ihailla. Siis kerta kaikkiaan!!! Sadekelillä tämä homma ei hirveän kivaa varmaan ole, saatikka talvella... mutta tällaisena kesätyönä menee oikein mukavasti.

Tällainen juttu on siis mun kesätyö. Olen tuolla neljä viikkoa ja teen aina töitä maanantaista torstaihin. Huomenna on eka vapaapäivä ja paaaaaljon monenlaisia asioita hoidettavana, viikolla kun ei ehdi kyllä yhtään mitään, kun päivät venyy aika pitkiksi. Olen oikein tyytyväinen tähän ratkaisuuni jättää entinen työ ja kokeilla jotain aivan muuta.

Kuinkas teidän kesä on alkanut?

Heli 

ihana vuosi takana, uusia tuulia edessä... ♥

Onko tämä edes totta, miten ihana toukokuu tänä vuonna on ollut?? Se on ollut ihana niin kelien kuin kaiken muunkin tapahtuneen vuoksi. Varsinainen onnistumisten ja muutosten kuukausi!!

Ensinnäkin meidän omenapuu kukki ihan hullun lailla! Se ei siis todellakaan ottanut itseensä siitä, kun viime syksynä sen leikkasin hatarilla taidoillani - pelkäsin, että leikkasin sen aivan vääränä ajankohtana ja aivan liian karskilla kädellä... Mutta päinvastoin se aivan riehaantui kukkimaan! Vuosi sitten siinä ei muistaakseni montaa kukkaa ollut, eikä omeniakaan tainnut tulla juuri lainkaan. Ensi syksynä on kenties sitten taas jättisadon aika?

Kouluhommat on menneet tosi hienosti! Meillä on ollut loistavat kelit pitää useiden päivien ajan ohjausjuttuja lapsille eri tapahtumissa ja kaikki ne jutut sujui ihan mahtavan mukavasti! Voitiin olla tyytyväisiä koko konkkaronkka ja lapsetkin vaikutti iloisilta ja innokkailta. Saatiin roppakaupalla arvokasta kokemusta niin tilaisuuden järjestämisestä kuin siitä ohjaamisestakin. Sekä rutkasti aurinkoa siinä sivussa! 

Noiden opetusmateriaalien teossa oli hirveä työ; etsi kuvia, lataa, tulosta, laminoi, leikkaa, laminoi uudestaan, järjestä... kyllä oli ranteet mutkalla siitä leikkelystä! Nuo kuvan kortit on alunperin Syklin matskua, mutta noiden lisäksi tein monet muutkin kuvakortit ihan ite tolla pidemmällä kaavalla. Ja osan materiaalista tein vieläpä kahteen kertaan, koska jätin toiset koululle jatkokäyttöä varten. Halusin ne kuitenkin myös itselleni, sillä toivon, että niillä on vielä  joskus jotain käyttöä omassakin elämässäni.

Mä oon tän ekan kouluvuoden aikana todella haalinut itelleni paljon materiaalia. Noiden opetuskorttien lisäksi mulla on monesta vuoden aikana olleesta aiheesta tulostettuna kaikenlaista. Mua kiinnostaa nämä aihealueet niin valtavasti ja toivon, että kaikesta siitä kamasta on sitten jatkossakin iloa ja hyötyä. Viis siitä, että moni asia on netissä... mä haluan ne paperiversioina!

Minun tapa oppia yleensäkin on näköjään laittaa ne jutut paperille. Niinpä olenkin vuoden mittaan tehnyt matskun jos toisenkin sitten muutenkin. Olen kasannut itselleni kuvamateriaalit nisäkkäistä, kaloista, matelijoista ja nyt viimeksi vielä linnuista. Näitä on sitten muutkin saaneet tulostella itselleen ja niitä on käytetty opetuksessakin, kun opettajakin niistä innostui. 

On kiva auttaa muitakin ja välillä hiukan hämmentää se suitsutus, mitä näistä sitten kuulee... totuus kuitenkin on, että olisin nämä tehnyt itselleni joka tapauksessa, koska minun vaan todellakin tarvii ne kuvat nähdä edessäni ja niihin on sitten hyvä kirjoitella muistiinpanojakin.  Ja aivan samalla vaivalla ne sitten voi tulostaa koululla muillekin. Esimerkiksi nuo lintujen kuvat... voi elämä sentään, en todellakaan olisi oppinut lintuja katsomalla niiden kuvia netistä!! Oli ihan hirmuinen apu, kun ne sitten käytiin läpi noista papereista ja ope sekä meidän luokan lintuosaajat kertoi tuntomerkkejä. Lintutentti oli sitten vihoviimeisenä koulupäivänä ja sekin meni ilokseni tosi hyvin: 1 virhe, koska en todellakaan tunnistanut rantasipiä lennosta. (Seisomakuvasta olisin tuntenut, hah!)

Kouluvuosi on siis mennyt tosi hyvin. Olen aivan innoissani jotakuinkin kaikesta, mitä siellä tehdään!! Olen vuoden aikana oppinut paljon kiertotaloudesta, kasveista, eläimistä, metsistä. Olen opetellut maanmittausta, kartan piirtämistä, moottorisahausta ja tukkien nostelua peräkärryyn. Ja vaikka mitä muuta! Olen saanut kokea niin paljon iloa, ystävyyttä ja yhteenkuuluvaisuutta luokkakavereiden keskuudessa, että ei voi kuin olla ihan superonnellinen tuosta meidän porukasta!! Olen saanut tehdä ihan superkiinnostavan harjoittelujakson ja olen tavallaan todellakin löytänyt itseni ja kutsumukseni suunnan. Olen ONNELLINEN, tämä on ollut yksi elämäni parhaista vuosista, vaikka siihen onkin sisältynyt myös tosi paljon stressiä sitten muista elämän asioista.

Kesälomamme on  koulusta tavallaan jo alkanut, koska meillä oli viimeinen koulupäivä tiistaina. Mulle kävi kuitenkin käsky mennä vielä perjantaina päättäjäistilaisuuteen... olin ihan että häh, miksi ihmeessä..?? Kunnes tajusin, että olisiko sieltä sitten jotain muistamista kenties tulossa??? No, se selviää huomenna. Jännittävää!!

Yksi tämän toukokuun supersuurista asioista on se, että......... sanoin itseni irti kaupalta!! Olen kaiken kevättä miettinyt tulevaa kesää ja tulevia töitä. Olen hakenut sitä ja tätä uuteen alaan liittyvää, mutta mikään ei ole tärpännyt. Lopulta tyydyin ajatukseen, että menen kesäksi takaisin kauppaan - eihän siellä sitten lopulta ole kuin 6 viikkoa töitä, koska mulla on myös palkallista kesälomaa ja sittenhän se koulu taas syksyllä jatkuu.

Sitten kävikin niin, että sain puhelun, jossa vinkattiin yhdestä työpaikasta. Soitin sinne saman tien. Kyseessä on kuukauden pätkä ja harjoittelijan palkka. Paikkaa tarjottiin mulle ja aikaa päättää oli muutama tunti. Soitin pari puhelua ja tein pikapäätöksen; otan sen paikan. Kaksi tuntia ekasta puhelusta, ja olin jo käynyt allekirjoittamassa irtisanoutumispaperit!

Aivan hullun huikea heittäytyminen siis, suin päin tuntemattomaan. Jollain lailla mulla oli kuitenkin ihan valtava rauha asian suhteen koko ajan. Sellanen ihmeen fiilis, että jotenkin tuo loppukesäkin järjestyy. Ja kas vain - se järjestyi!! Olin jo aiemmin ottanut yhteyttä yhteen paikkaan, jossa toivoin voivani tehdä ensi syksynä työharjoittelun. Sinne toivotettiin tervetulleeksi. Nyt sitten selvittelin sieltä sun täältä, voisinko aloittaakin sen harjoittelun jo kesällä - ja se onnistui. Hurraa, opintotukea voi saada myös kesäopiskelulle!!

Eli alle viikossa tuosta irtisanoutumisesta mulla oli koko kesä järjestettynä. Lomaahan mulla ei nyt sitten taaskaan ole, mutta toisaalta en tee täysiä viikkotunteja kummassakaan paikassa. Ja mikä mahtavaa: mulla on illat ja viikonloput vapaat!!! Tämä on niin luksus-ajatus, ettei ole tottakaan!! (Koska siis kaupan työ olisi ollut sitä iltaa ja viikonloppua...) 

Tottakai mua jännittää nämä ihan uppo-oudot uudet jutut. Ensi maanantaina pitää olla klo 8 saappaat, ulkovaatteet ja eväät mukana työpaikan pihassa... ja siitä sitten menoksi vaan. Hui! Mutta toisaalta kaikki on myös ihan valtavan kiinnostavaa! Kerron sitten kesän mittaan mitä puuhaan - ellen tipu veneestä...

No, sitten muutakin asiaa. Mun rakkaat suunnistuskengät sanoi sopimuksensa irti. Nyyh!! Ne oli mulla vuodesta 2006 asti ja kaippa nekin vaan aikansa kestää... Viimeinen suunnistuskeikka niiden kanssa oli viime viikolla, jolloin ne kesken matkan yhtäkkiä rämähti aivan hajalle, kuten kuvasta näkyy. Viimeiset rastit silti sitkeästi hain, vaikka välillä pohja olikin kaksinkerroin ja varpaat otti maahan kiinni...

Nuo kengät on oikeesti olleet mulle jotenkin tosi rakkaat. Kevään parhaita hetkiä on ollut, kun on saanut ne taas eka kerran vetää jalkaan. Niiden kanssa on ollut monta ihanaa ja monta ihan kamalaa hetkeä. Niiden kantamana olen juossut läpi ryteiköiden ja rapakoiden - on muuten jotenkin tosi terapeuttista tällaisena nutturakireänä aikuisena antaa mennä vaan läpi rapakon niin, että kura roiskuu ja varpaiden välistä tirsuaa vesi...

Muutaman päivän niitä tuossa sitten vielä katselin ja sureksin. Sitten menin ja ostin uudet. Heitin tossukoilleni surunsekaiset mutta hellät jäähyväiset - siis oikeesti... taidan olla vähän kajahtanut, mutta mä pussasin niitä kenkiä ja sanoin niille kiitos - ja sitten tungin ne roskikseen. Tänään saa uudet tossut sitten tulikasteensa. Toivon meille monia yhteisiä onnellisia kilometrejä!

Tällaista siis kuuluu tänne. Valtavan hyvä mieli ja fiilis on kuluneesta kouluvuodesta. Opinnot meni hyvin ja tulokset on olleet hyviä, kaikki kolme tehtyä näyttöä oli kolmosia (asteikolla 1-3) ja muutenkin tehtävien palautuksista tuli hyvät numerot. Kelit on olleet aurinkoiset, lämpimät ja jotenkin niin voimaannuttavat. Ja kirsikkana kakussa vielä tämä ihana, uskomaton käänne työelämässä. Ja no, muutenkin kaikki on ihan kivalla mallilla just nyt. Rahatilannehan tietty nyt sitten on pieni mietinnän paikka, koska tulot ei ole lähellekään sitä mitä ne olis voineet olla kesän aikana (ja olis ehkä tarvettakin ollu...), mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä.

En yhtään tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta jotenkin usko siihen, että asiat järjestyy, on just nyt tosi vahva. Piti ottaa se hyppy, vaikka siinä riskinsä olikin, mutta se oli selkeästi siunaus ja siitä seurasi pelkkää hyvää. Niin kauan sitä pelkäsin ja vatvoin ja sitten se oli vaan yhtäkkiä siinä, päätös piti tehdä nopeasti ja se kannatti tehdä!

Iloa, valoa ja aurinkoa teille kaikille! Ja vesisateitakin voisi kyllä välillä tulla, mutta jos vaikka yöaikaan mielellään, kun mä oon ulkotöissä koko kesäkuun... =D

Heli

kauniita ilmoja ja monenlaista kivaa ulkosalla

Aika juoksee, minä en... Paitsi että juoksenpa sittenkin, ainakin silloin tällöin! Suunnistuskausi on siis avattuna, eilen säntäilin sinne tänne (siis todellakin!) pitkin metsää keskellä mahtavaa ukkosmyräkkää... Salamoi, jyrisi ja satoi kaatamalla, rilleihin olisi tarvinnut pyyhkijät mutta onneksi kartta oli suojattuna muovin sisällä. Ihan pyllylleen meni suunnistus, mutta hauskaa oli kuitenkin. 

Tuossa lajissa on niin mukavaa se, että voi olla vaikka tuiki tuntemattoman kanssa yhdessä eksyksissä, kuten minä eilen. Käytännössä siis hölkötettiin yhden mieshenkilön kanssa yhdessä rata läpi. Molemmat ollaan menossa kuukauden päästä Jukolaan (minä siis Venloihin) ja siellä naurettiin, että pitäisi ehkä vielä hiukan treenata ennen kyseistä tapahtumaa... No, suunnistusvimma on kuitenkin nyt syttynyt, jälleen, ja palo rasteille on kova. Eli uusi yritys seuraavilla rasteilla sitten ensi viikolla!

Kelit on olleet aivan ihanat, ei mitenkään uskoisi, että reilu kuukausi sitten oli lumi maassa ja meri jäässä...!! Täällä meillä päin on saatu nauttia aivan mahtavan lämpimistä keleistä ja olenkin ottanut todella rennosti aina välillä, olen esimerkiksi saattanut lojua lähes kokonaisen päivän pihakeinussa pikku hepenet päällä vaan ja kirjaa lukien. I-HA-NAA!!! ♥ Eilinen ukkosmyräkkä varmaankin hetkeksi katkaisi tämän hellepäivien jakson, mutta ei se mitään, noista muutamistakin sai energiaa ladattua ihan kivasti ja käsittääkseni lisää lämpöä on vielä tulossa, joten nautitaan nyt tästä!

Mun vuotuinen ponnistus puutarhan eteenkin on jo tehtynä, hehheh. Eli vaihdoin pataan kuivuneiden callunoiden sijalle orvokit. Nuo onkin kyllä aika hmm.... erikoiset...? Mustia orvokkeja, en voinut vastustaa!! Mukana on myös muutama tummanvioletti ja toisaalta nuo mustat vaikuttaisi hiukan muutenkin taittavan violettiin, ainakin jotkut yksilöt. 

Totta puhuakseni en tiedä onko nuo hienot vai aivan kauheat - onneksi ei ollut iso sijoitus (alle kympillä sain koko padallisen), joten jos alkaa tuntua liian pahalta niin voin heivata muualle ja laittaa tilalle vaikka keltaisia, jotka ehkä olis oikeastikin olleet järkevämpi ratkaisu tuohon paikkaan, joka muutenkin on varjossa ison osan päivää... No, menkööt kokeilun piikkiin tänä vuonna, ensi vuonna sitten ehkä kuitenkin jotain iloisempaa.

Toisaalta sitä keltaista kyllä kasvaa ihan itsekseenkin vähän joka paikassa... =D

Huomasin, että myös metsämansikkaa kasvaa yhdellä nurkalla, kiva!

Pihakoivu vihertää mukavasti. Tuon koivun kanssa on kova pohdinta, että pitääkö se kaataa vai ei... Se on ihan talon vieressä ja toisaalta olisi ihana se siinä pitää... Mutta sen latvaosa on laho, ollut jo monta vuotta, ja hiukan mietityttää mikä on sen rungon kunto. Siitä putoilee tosi paljon pikkuoksia muutenkin joka tuulella, eli mahtaako olla kovin hyvissä voimissa enää muutenkaan...? Mutta silti se on meidän tontin harvoja isoja puita, eli sen kaataminen olisi aika surku. Ja toisaalta sitten taas kun joskus aiemmin kaadettiin hiukan vastaavassa jamassa oleva (kuitenkin vielä enemmän laho) koivu, se kaatuessaan rojahti aivan tuhannen palasiksi... eli oli aivan loppu sisältä. 

Pohdinta jatkuu vielä... puussa on nimittäin myös linnunpönttö, jossa vaikuttaisi tänäkin vuonna olevan elämää. Aluksi sitä tarkasteli talitiainen, mutta jossain vaiheessa katselin, että näinköhän sen sittenkin valtasi kirjosieppo. Jäämme siis odottelemaan, josko saisimme pikkunokkien piipitystä kuunnella vielä kesän mittaan. Ratkaistaan koivun kohtalo sitten ehkä sen jälkeen.

Aitan edustalla on tapahtunut kummia... nimittäin tuossa alhaallahan oli aiemmin kaiteet. Niihin oli kuitenkin iskeytynyt jonkunlainen lahottaja ja ne oli siis aivan pilalla ja piti purkaa pois! Nyt on mietinnässä mitä siihen oikein tehdään... kenties jatketaan ja tehdään etuterassi..? Katsotaan nyt sitten minä vuonna tämä aikomus toteutuu, jotenkaan en jaksa uskoa, että tänä kesänä ainakaan, nimittäin rahapussi ei taida antaa myöten minkäänlaisille terassilautahankinnoille, pahus sentään.

Puput on muuttaneet ulkoruokintaan, juhuu! Tämä on joka kesä kyllä erittäin odotettu ja hyvä asia (sekä minun mielestä että varmasti myös pupujen kannalta katsottuna). Vielä kun tyttö siivoaisi huoneestaan häkin, heinät, purut ja ennen kaikkea pupuroskiksen tuonne ulkorakennukseen kesän ajaksi, voisi täällä elää kuin ihmisasumuksessa ikään edes kesän ajan... nimittäin kyllä ainakin meillä nuo puppelit oman tuoksahduksensa huoneeseen antaa. Asia, joka ei minua ihan välttämättä kauheasti miellytä.

Mielenkiinnolla odotan ensi syksyä näiden otusten osalta, nimittäin tyttö lähtee silloin opiskelemaan ja joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle koulun asuntolaan, jonne EI saa viedä omia lemmikkejä. Hmm... minä olen sanonut aikanaan, että kun tyttö lähtee, puput ehdottomasti myös lähtee mukaan. Ja nyt sitten se ei onnistukaan. Että onko se sitten minun pesti kaiken muun lisäksi hoitaa vielä nuokin...? Mistähän kuvittelen ottavani senkin ajan, että niiden kanssa olisin päivittäin muutenkin kuin sen viisi minuuttia, kun heitän niille ruoat ja siivoan häkin... vapaanahan ne saisi siellä tytön huoneessa olla sinänsä, häkissä ovat kiinni oikeastaan aika harvoin. Mutta jotenkin tuntuu tylsältä, että ne siellä kahdestaan kököttää kaikki päivät (ja muualle taloon ei tosiaankaan ole asiaa). No, jää nähtäväksi sitten syksyllä, miten tämä asia hoituu.

Koulussa meillä on menossa loppukiri. Tällä viikolla oltiin juuri kolme päivää tekemässä ohjaushommia. Kyllä on ihana tämä meidän ala, vai voisiko kuvitella kivempaa hommaa kuin olla ulkona, nauttia ihanasta ilmasta ja samalla vetää ohjelmaa lapsille? Päivistä jäi tosi kiva fiilis, tuntui että onnistuttiin hyvin, suunnitelmat ja aikataulut piti ja tehtävärastien pitäminen sujui oikein mukavasti. Samalla sai aurinkoa, raitista ilmaa ja saattoipa myös ihastella arktisten lintujen muuttoa meren rannalla. Parhautta!! ♥

Ensi viikolla on ohjelmassa luonnonyrttien opettelua, sieniteoriaa ja lintujen tunnistamista. Lintutentti on vielä tänä keväänä (apua, pitäisi varmaan nyt todellakin alkaa keskittyä tunnistamiseen ja äänien kuunteluun...). Viimeinen koulupäivä vietetään porukalla kodalla. Ei voi kuin onnitella itseään tästä opiskelupaikasta, tämä on ollut niin parasta ikinä! Olen oppinut monenlaista itselleni aivan ennen kokematonta, kuten nyt vaikka maanmittausta ja kartoitusta sekä moottorisahan käyttöä. Kerta kaikkiaan mielenkiintoinen koulu!!

Näytötkin meni molemmat hyvin (K3, asteikko meillä vielä 1-3) ja oikeastaan kaikki on mennyt hyvin koko vuoden ajan. Se lintutentti nyt vielä vähän jänskättää, linnut kun ei tosiaan ole mun kiinnostuksen kohteena olleet koskaan... mutta toivotaan että läpi menee ja sitten se eka opiskeluvuosi onkin jo paketissa. Mulla on oikeastaan jo suurin osa vaadituista osaamispisteistä valmiina ja voisin periaatteessa hyvinkin nopeasti saada jo valmistumispaperit käteen.  Mutta mä aion suorittaa kaikki kolme suuntautumisvaihtoehtoa, mikäli nyt vaan mitenkään onnistun saamaan harjoittelupaikan kaikkiin ensi vuoden aikana, eli luulisin, että opiskelen vielä koko ensi vuoden. Mutta se jää sitten nähtäväksi ensi vuonna.

Sellaista kaikkea kivaa tänne siis kuuluu tällä hetkellä. Nyt on vuorossa koiralenkki ja sen jälkeen alkaa monenlaisten kamppeiden paikoilleen laittelu... Mulla on koulukamat vielä levällään, ne vaatii hiukan lajittelua ja putsaamista, samoin mulla on esimerkiksi eiliset läpimärät suunnistuskamat vielä läjässä kylppärin lattialla. Puhumattakaan keittiön yleisestä kaaoksesta... Eli kotihommia, kotihommia. Huomenna menen hakemaan uudet rillit (hiisi soikoon, että ovat mokomat älyttömän kallis hankinta, ja silti pakollinen aina muutaman vuoden välein!!) ja viikonloppuna on kyllä oikeasti keskityttävä myös niihin lintusiin ihan ajan kanssa ja urakalla.

Aurinkoa loppuviikkoonne ja kuullaan taas!

Heli