ärsytysjuttuja

Joskus ottaa kyllä niin sairaasti päähän. Esimerkiks silloin, kun ennen töihin lähtöä tekee perheelle ruokaa valmiiksi ja siivoaa paikat, ja sitten illalla tulee töistä kotiin ja tiskipöydällä on keko astioita ja kuivettunut ruokakattila on hellalla. Tai silloin, kun huomaa, että rahapussista on kadonnut kymppi ja armasta jälkikasvua tentatessa jokainen sanoo kirkkain silmin, että en se ollut minä. Jokuhan se niistä oli, se on selvä, mutta mites sen selvität. Ärsyttää tavattomasti myös silloin, kun on sen samaisen iltavuoron jälkeen kotona kello puoli kymmenen ja toteaa, että lapsilla on velvollisuudet suorittamatta eli kanihäkki siivoamatta. Ja kun sitten vaan lojutaan sängyllä lukemassa ja auotaan päätä siitä siivoomisesta, ja etenkin siitä, että "aina pitää valittaa". Prkl.

Ärsyttää myös sellanen, kun tuo mun ehdottomasti kaikkien aikojen lempikuppisarjani on kuihtunut yhteen melkein ehjään ja yhteen korvattomaan. Kuppeja oli alun perin kuusi kappaletta, niistä on todellakin hajonnut kaikki. Eikä minun syystä, vaan esimerkiksi lapset on vieneet kuppeja milloin mihinkin ja niiden kaveritkin niitä hajottaneet. Sitten on vain peitelty jäljet ja sanottu että hupsis. En ole etsinnöistä huolimatta löytänyt mistään samanlaisia, joten jos sinulla on noita kuvan valkoisia sinikuvioisia kuppeja ja haluat niistä sopuhinnalla luopua, olen halukas ostamaan. 

Nuo kaksi karvaista eivät juurikaan ärsytä, päin vastoin ovat ehkä parasta mitä tässä talossa yleensäkin on. Kyllä koira on todellakin ihmisen paras ystävä.

Olen eilisen raivarin jäljiltä vielä tänäänkin niin vihainen. Se sotku kun tulet kotiin.. ja etenkin se rahan katoaminen rahapussista oli todella raivostuttavia asioita. Myös se, ettei toinen kanin omistaja todellakaan hoida velvotteitaan kiitettävästi, saa mut ajoittain niin järjiltäni... Yli vuoden olen joka v***n päivä saanut sanoa, että "onko siivottu, ootko vaihtanu puhtaan veden, onko pidetty vapaana, muistakaa että niille pitää antaa keppejä jyrsittäväksi - hakekaa niitä keppejä" jne jne. Ja viime aikoina olen sitten todennut enenevissä määrin pikku hampaiden aiheuttamia tuhoja siellä täällä, kun ovat vapaina. Aika härskisti käyvät myös koiran häkissä kusasemassa - jopa vaikka koira on itsekin siellä häkissä!! Myös ne riidat, mitä asiasta on armaan puolison kanssa... voi aaaargh!! Niin paha mieli koko ajan!!! Mokomista pikku jyrsijöistä tällainen episodi... No, itehän ne halusin lapsille hommata, että kiitos vain minä ite. 

No, ei tässä sen ihmeempää. Tällainen ärsytysmieliala nyt vaan päällä. Kohta kerään tässä itseni, kattelen elukoille ruoat illaksi valmiiksi, mietin myös jos perheelle tekis ruokaa (vai viittiskö vaivautua??). Meikkaan naaman ja puen päälle, kävelen kolme kilsaa töihin ja olen yhtä hymyä ja asiakaspalvelua iltaysiin saakka. Kyllä elämä on sitten ihanaa, jes.

Parempaa päivää juuri sinulle, joka tätä luet!

terkuin Heli