torstai 3. tammikuuta 2013

lupauksia


Huhhei. Järki ei oikein tahdo enää juosta... Mulla piti olla tänään vapaapäivä, mutta lupauduinkin sitten töihin aamuvuoroon. Herätys oli klo 5.00... siis aivan kauhee aika nousta, etenkin kun on tässä viime aikoina lorvehtinut puoli yötä hereillä ja herännyt millon sattuu. Koskaan en oo mikään kauheen myöhään nukkuja ollut - mun ennätys on ehkä 10.30 - mutta ei tää kukonlauluinen nouseminenkaan nyt ihan parasta oo. Töissäkin iski aamupäivän mittaan ihan armoton unetus... piti mennä kittaamaan pari kupillista teetä, että taas jaksoi painaa hommia.

No, silti oon sitä mieltä, että olis kaikkein kivointa tehdä säännöllistä työaikaa, missä tunnit alkais aina aamusta. Seiska on ihan inhimillinen alkamisaika, silloin on herätys klo 6, mutta jos toivoa saisin niin tekisin kaikkein mieluiten työtä klo 8-15. No okei, 9-15 ja ma-pe. Se olis hienoa se. Mutta nyt mennään näin, tällä viikollakin on 6 työpäivää joista kaksi viikonloppuna... vapaata oli siis vain tiistaina. Ja työajat pääosin iltavuoroa.

Ja tästä piiiiiitkästä aasinsillasta pääsenkin sitten asiaan, eli Uuden Vuoden Lupauksiin. Olen niitä aika kovasti miettiny, enkä nyt osaa mitään sellasta tarkkaa listaa antaa, mutta jotakin voisin koittaa lupailla. Pääosin lupaukset auttais mua itteeni jaksamaan paremmin, eli ne on sit tietty tätä perussettiä "laihdutan, syön paremmin, liikun enemmän, nukun enemmän". Joista siis tämä viimeinen on sitä aasinsiltaa, koska tosiaan esimerkiks toi aamuinen uuvahdushan olis ihan hallittavissa, kun vaan osais asettaa päänsä tyynyyn ajoissa iltaisin.

Mä olen koittanut myös hiukan konkretisoida tota "liiku enemmän" -kohtaa. Ajattelin, olisko ihan mahdotonta saada ittensä liikkeelle esim niin, että kahtena päivänä viikossa kävisin kuntosalilla ja kerran tai kaksi uimassa. Sen lisäksi ulkoilua koiralenkkien muodossa ja vaikka ihan hissukseen jos koittais alkaa hölkkäilemäänkin... Mun kunto on varmaan aika huono ja läskimakkaratkin valtaa koko ajan enemmän keskivartaloa... mutta ennen kaikkea oon alkanut ajattelemaan selkäparkaani, joka ei tule olemaan kovinkaan voimissaan jos sama lorvehtiminen koneen äärellä jatkuu aina vaan. Tartten myös työssäni hyväkuntoista selkää.

Nyt kun vielä keksis, mistä sen motivaation vois hommata?? Mä äskenkin kattelin FitFarmin sivustoa (tiiättehän, se Pikadieetti-Jutta), ihailin hienoja saavutuksia sieltä Onnistumisia-osiosta ja söin samalla leipää ja muffinsseja ja tais suuhun parit suklaatkin sujahtaa... Mistäköhän ihan oikeesti sais sellasen potkun persuksiin, että sais tehtyä asioille jotain, eikä vaan haaveiltua??

Oon miettinyt myös muita kuin tollasia "perus"lupauksia, ja yksi niistä vahvimmista, joihin toivottavasti mun motivaatio riittää, on se jo aiemminkin mainitsemani stressaamisen lopettaminen. Se kun ei auta asioissa mihinkään suuntaan, käytännössä saan vain pahan mielen ja olon itelleni. Koitan oppia elämään tätä omaa elämääni, esim lasten kohdalla mä en vaan voi elää niiden juttuja, niiden (isojen lasten) pitää ihan ite tajuta vaikkapa opiskelun tarpeellisuus. Mä koitan olla myös hermoilematta lasten huoneiden kaaoksesta - itehän ne siellä sotkuissansa elelee. Jos puhtaat vaatteet loppuu niin ei ole mun probleema... Oon tainnu passata porukan pilalle ja opettaa siihen että äiti sit lopulta tekee jos ne ei tee... 

No mutta jos tänään toteuttais sitä nukkumislupausta. Otan Talo&Koti-lehden uniluettavaksi ja koitan sammuttaa valot ajoissa. 

Ootteks te tehneet lupauksia? Millaisia?

terkuin Heli

11 kommenttia :

  1. Ei tehty täällä lupauksia, mutta mullahan on koko ajan meneillään tämä projektien suunnittelu ja aloitus - itse tekeminen ja loppuunsaattaminen onkin sitten toinen juttu.
    Ja kyllä mä aina välillä kiroan, että oon äitinä ihan epäonnistunut, kun noi meidän nuoret ei tee kotona mitään. Passattu on ihan pilalle. Mutta silti - ne on monessa asiassa niin paljon järkevämpiä kuin minä aikoinaan, osaavat ajatella omilla aivoillaan, eivät kulje joka tuulen mukaan vaan ihan omia polkujaan. Kyllä ne varmaan siinä vaiheessa sitten valpastuu, kun sitä ihteään alkaa työntyä kaulaan asti;)

    VastaaPoista
  2. Noita samoja ruoka- ja liikuntajuttuja mietin joka vuosi. Monesti aloitankin, mutta homma tyssää, kun joku nivel tulehtuu kuntoilusta. Mulla on selkärankareuma.

    VastaaPoista
  3. Ihan hyvät lupaukset. Mulla on käynyt niin tuuri. Palasin syssyllä neljän vuoden jälkeen töihin, sitä perussettiä 8-16, parin tunnin liukumalla. Työporukka mahtava ja tekee tylsästäkin työstä tosi kivan. Oon ollut tosi onnekas. Mietin vain että kun kerrankin on näin ihana duuni, tulee varmaan YT:t ja saan kenkää :)
    Mun lupaukset on vähän tota laihdutuspuolta, ei sen ihmeempää. Ja liikuntahommaa, sekin ekaa kertaa tuntuu kivalta.

    VastaaPoista
  4. Mitään ei tullut luvattua, kun luonteenlujuus ei kuitenkaan riitä. Katselin kyllä Pikadieetti-Juttaa telkkarista ja ihailin ihmisiä, joilla tahdonvoimaa riittää. Ja söin samalla (meinasin juksuttaa muutaman konvehdin, mutta en kehtaa) suklaata :)

    VastaaPoista
  5. Lady: no sehän se mullakin, kun aloitan mutta loppuun saattaminen on sit jotain saavuttamatonta... Ja noi teinit. Huoh. Kai ne sit omassa kodissaan joskus siivoaa... toivottavasti ainakin.

    My life: tuollanen sairaus varmasti rajoittaakin paljon. Jos keksisit jonkun sellasen lajin mikä ei aiheuta kipuja? Vai onko sellaista..?

    Outi: no sulla kuulostaa kyllä kivalta työpaikalta, tai no ainakin työajalta. =) Yhtään ei oo aavistusta että mitä se sun työ sitten on. Onko yleensä muissa kun toimistohommissa tuollaset kivat työajat..? Tsemppiä lupausten toteuttamiseen!

    Kiki: no mäkin oon tehny lupauksia mutta täytyy sanoa että hyvin ei oo alkanu.. =) Just taas kaivelin suklaata kaapista (kohta varmaan syön pelkkää kaakaojauhetta...). En tiiä miten iso potku pitäis persuksille iskeytyä että ihan oikeesti sais jotain motivaatiota hommiin. Huoh.

    VastaaPoista
  6. Kappas, ootkin palannu, kiva :)

    Usko tai älä, viideltä heräämiseen voi tottua...tai ainakin mää oon tottunu vaikken ois koskaan uskonu ;D

    VastaaPoista
  7. Eipä taida mullakaan olla lupauksista mitään hyötyä,kun ei ole sinniä pitemmän päälle..Ykköspaikoilla lupauksissa olisi varmaan just namuskin syönnin vähentäminen ja liikunnan lisääminen..Sitää samaa potkua ootelessa =)

    VastaaPoista
  8. no tulinpa toteamaan saman kuin sinä - ei näy sun päivitykset mun systeemeissä.. lueskelin samalla ton ihanan jutun viime vuodesta. Kivoja juttuja olit keräillyt ja toivottavasti tämä vuosi tosiaan on vähemmän rankka ja rohkeasti, reippaasti ja sinnikkäästi jaksat keskittyä pitämään itsestäsi huolta. Muista olla itsellesi armollinen ja lempeä! :)
    Mukavaa tätä vuotta! :)

    VastaaPoista
  9. Sanna-Mari: joo, täällähän minä... Ja uskon, että jos työaika olis aina sama niin varmasti tottuiskin heräämään aikaseen. Mut kun mä olen töissä ollu viime aikoina lähinnä illassa niin kauhee ittensä kerääminen tossa aamuheräämisessä kyllä oli.

    Mepudi: no ei oo mullakaan sitä itsekuria vaikka mitä lupailisin. =)

    Taina: mulla on muitakin blogeja minkä päivitykset näkyy mulle ihan vaan satunnaisesti. En oikein tajua. Mut onneks ees satunniasesti, sit on enemmän luettavaa kerralla. Kiitos toivotuksista, hyvää uutta vuotta sullekin!

    VastaaPoista
  10. Ohohoh! Nyt vasta tajusin, että oletkin jatkanut blogisi pitämistä. Ihanaa!!! Ja oikein liikunnallista uutta vuotta ystäväni :D

    VastaaPoista
  11. Taina: joo, en malttanut olla poissa kauempaa... tää vaan on niin mukavaa hommaa. Kiitos, mä koitan kunnostautua liikunnankin saralla tänä vuonna.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥