Aamupalakuva ei suostu kääntymään vaakaan, joten olkoon näin. Lisäksi blogger ilmoittelee koko ajan virheestä... Mikähän nyt mättää?? Onkohan tämä vihje, että päivä menee muutenkin vinksalleen...???
Kummallisen tahmeasti on alkaneet kyllä päivät viime aikoina. Aamuherätykset on olleet myöhemmin kuin normaalisti, mutta silti aamut on todella takkuisia, ei millään jaksaisi nousta, vaikka takana on aika pitkät unet kuitenkin. Ihmettelen tätä kovasti! Lapsilla tuntuu unta piisaavan, kello on nytkin jo 11 ja vasta ekat äänet äsken kuului yläkerrasta... miten ne saa taas ensi viikolla ylös klo 6.30??!!
Kyllä on taas nyt niin tikusta asiaa, hohhoijaa...
Totta puhuakseni olen viime aikoina jälleen miettinyt tätä koko bloggaamisen järkevyyttä. Lueskelen monia blogeja ja olen niissä tavannut taas todella ilkeää anonyymien käytöstä kommenttilaatikoissa. Mikä kumma se ajaa ihmisiä tuollaseen? Onneksi mulla on anojen kommentointimahdollisuus poistettuna, en kyllä jaksais niitä yhtään.
Mutta anonyymien lisäksi mietityttää tämä blogien pinnallisuus. En mä itekään enää täällä kirjottele oikeastaan yhtään mitään viisasta, tällasta pinnallista ja turhaa liibalaabaa vain. Aamupala sitä ja remppa tätä. Ja luin tossa tollasen kirjan. Ei mitään oikeeta, ei oikeita ajatuksia ja fiiliksiä, saatikka satunnaisia vitutuksia. Ei tää ole enää mun päiväkirja, tää on tällanen "tikusta asiaa ja sekin vielä vähän kaunisteltuna"-blogi.
Seurailen tilastoista aina välillä mitä tekstejä on luettu, ja kärkeen menee joko remppajutut taikka sitten tekstini nimeltä "ärsytysjuttuja". Eli oikeesti se ihan oikee elämä kiinnostaa, mutta onko se sitten taas minkälaista anonyymien kettuilijoiden herkuttelumaata, en tiiä... Mulla olis niin monta juttua, mistä periaatteessa haluaisin kirjoitella, mutta en vaan sitten viitsi, koska se ryöpytys - jota tapahtuu myös kaiken maailman keskustelupalstoilla - on niin törkeää.
Mä ite luen kaikista mieluiten ihan oikeesta elämästä. En ole mikään kauheen positiivinen ihminen, siis siinä mielessä että aina ajattelisin asioista parhain päin. En nyt ehkä maailman negatiivisinkaan, mutta kai kuitenkin enemmän kallellani sinne melankoliaan kuin jatkuvaan iloon ja riemuun. Mun mielestä siis sellaset blogit, missä aina on kaikki ihanaa, kaunista ja onnellista, on vähän turhan lässyjä ja epäaitoja. Mä en mitenkään erityisesti voimaannu sellasista blogeista, päin vastoin tulee vähän sellanen "just joo, niin varmaan"-fiilis.
No, kukin tyylillään ja ihan hienoahan se on, että haluaa pitää bloginsa positiivisena. Mulle tää meinaa nyt vaan olla vähän turhauttavaa hommaa, en enää keksi oikein mitään kirjoitettavaa kun en viitsi enää kirjoitella siitä, tästä enkä tuostakaan aiheesta... monta kertaa kirjottelen jotain ja sitten deletoin koko jutun. Tai alan "siivota" tekstiä ja poistan sieltä kaiken sen aidon ja oikean mitä mielessäni olis.
Työni takia, siis siksi että mut tuntee koko kylä, on tosiaan ollut pakko unohtaa avautuminen blogissa. Ne tuntemattomat anonyymit ei niinkään haittaa, mutta jos joukossa mun juttuja rääpimässä onkin sitten paikallisia ihmisiä, niin sepä sitten onkin se rajoittava tekijä... joten jatketaan tällä liibalaaballa sitten, kai. Turhanpäiväisellä tuherruksella turhanpäiväisistä asioista. Kunnes ei enää jaksa sitäkään.
* * *
Taidan ottaa palan suklaata ja toisen kupin teetä. Sitten lähden hakemaan mun uudet rillit sekä aurinkolasit. Ja sitten menenkin illaksi töihin... Mukavaa viikonloppua kaikille!
terkuin Heli
Kevät-väsymystä höystettynä ketutuksella? Lieneekö oikea diagnoosi vaivaan ;) Reseptiin maininta: aurinkoa, makeaa sekä sympatiaa muodossa sekä toisessa;)
VastaaPoistaSitähän nää monet kuorrutetut blogistanialaiset niissä päivityksissään hehkuttaa, että on mukavaa alvariinsa tanssia mööpelivalssia, shoppailla ja aina vain shoppailla sekä tulla hemmotelluksi suunnasta tahi toisesta. Elämä on niin pinkkiä, että ei huolen häivää. Missä edes pilkahdus realismista, siitä todellisesta elämästä, edes himppasen vinossa olevista sohvatyynyistä, pyykkivuorista tahi sekaisesta tiskipöydästä?
Mä vahvasti uskon, että juuri ne oikeasta arjesta kertovat blogit on monille niitä mieluisampia paikkoja vierailla. Kellään ei elämä voi olla vain ruusuilla tanssimista, vaikka niin kiven kovaan väittäisi. Ja vain vahvat sekä rohkeat ihmiset näyttävät blogeissaan, mitä oikea elämä on.
"Turhanpäiväisellä tuherruksella turhanpäivisistä asioista", mutta joukossa ihan ehta ja aito ripaus kuitenkin sitä arkista huttua!
Pattereita auringosta ladaten ja viikonloppuja sullekkin toivotellen =)
Niin, mieki oon kuvitellu, että pitäs olla iloinen ja positiivinen aina kirjoituksissa, tai ainakin useimmiten, että "miellyttäis lukijoita". Sun kokemuksista vois päätellä, että ärsyyntymiset miellyttäs lukijoita enemmän.
VastaaPoistaMie vaan harvoin olen ylen onnellinen, että sitä pitäs purkaa blogiin, paljon useammin oon onneton ja masentunu ja harmistunu ja vihanen niin, että se antaa sysäyksen kirjoittamiseen. Vaan kun mulla ei ole blogilleni mitään erityistä aihetta (kuten sisustus, käsityöt, vaatteet ym.) niin mitä järkeä oliskaan kirjoitella että olipa kiva päivä, ja seuraavana päivänä taas oli kiva päivä. Kaikki sujuu ja mikään ei mee mönkään. Olis seki kyllä tylsää.
Kiva sun blogi just näin. En mikään viitsi blogissani avautua yhtään mistään, ihan diipa daapaa kirjoitan eikä sekään lopulta taida ketään kiinnostaa. Joten mikä lopulta on hyvä?! Kivaa viikonloppua!!
VastaaPoistaSä olet pohdinnoissasi päässyt syvään veteen - ja niin pitääkin välillä. Ihmisen tulee pohtia, mitä haluaa miltäkin asialta ja miten asiat tekee. Voithan aina laittaa blogin salasanan taakse ja käsitellä silloin niitä ärsytyksiä, mutta mut otat kyllä silloin mukaan! :)
VastaaPoistaMä olen myös rajannut yksityisyyttä tosi paljon, ei miehen eikä lapsen kuvia ja omiakin todella vähän. Enkä meidän elämästä oikeastaan mainitse kuin jotain pintaraapaisuja. Välillä mäkin mietin, että mitä mä haluan mun blogilta, enää kun ei kummemmin remonttia tehdä ja sisustuskin on sitä samaa vuodesta toiseen - paitsi nyt on uusi sohva, josta joudutte katsomaan väsymykseen asti kuvia ;) Jonkinlainen pinnallinen päiväkirja meidän elämästä, tästä kovin arkisesta kotiäidin elämästä! :D
Pohdi, pohdi ja edelleen pohdi, kyllä blogin suunta sulle hiljalleen selkeää.
Luin sun tekstiä pitkään ja ajatuksella, ihan ois voinut olla oma kirjoittamani.
VastaaPoistaMullakin välillä motivaatio bloggaamiseen katoilee, ja teen myös paljon tuota tekstin "siivoamista" eli poistelen kaikki vähänkään syvällisemmät jutut..
Tosin mun blogi nyt muutenkin on lähinnä tuunausta sun muuta, ja oon alusta asti päättänyt pitää sisällön "keveänä".
Joskus ois kiva silti ehkä kirjoitella henkevämpääkin tekstiä, mut samoista syistä kuin sulla, en viitsi sittenkään..
Oon ajatellu et bloggaaminen on kuitenkin melko sama kuin jos julkaisisi paikallislehdessä. :D
Toivon sinulle rohkeutta blogata asioista mitkä koet tärkeäksi, ja tehdä blogistasi sellaisen kuin haluat, muiden mielipiteistä välittämättä.
Niin ja se piti vielä mainita että tuota "liibalaabaakin" luen ihan mielellään. ;)
Tervetuloa "kylään" meillekin.. :)
http://sulaasuklaatakaatuneitakahveja.blogspot.fi/
Mää olen myös ihmetellyt anonyymien kommentteja, en omassa, mutta muiden blogeissa. Omassani jouduin kyllä kerran yhden poistamaan, kun siellä oli sellaista kielenkäyttöä, jota mää en äitini kuullen käyttäisi. En ymmärrä ollenkaan, jos täytyy todella törkeyksiä kommentoida toisen äitiydestä tai askartelutaidoista tai mistä tahansa, että miksei sitten lukija vaan paina sitä seuraava blogi nappulaa. Sulla on varmaan vaan joku ohimenevä blogikuoppafiilis, kyllä se siitä :) Mää ainakin tykkään kovasti lukea tätä sun liibalaabaa :)
VastaaPoistaTiedätkö, nuo anonyymien ilkeät kommentit oikeastaan kolahtavat heidän omaan nilkkaan! Joskus vanhassa blogissa mulle tuli niitä ja ihan piruuttanikaan en poistanut koskaan ensimmäistäkään, koska nolointa ja ikävintä se oli kommentoijalla itselleen. Annoin tahallani koko blogimaailman todistaa jonkun ilkeilijä-anonyymin tyhmyyttä. Sen sijaan saatoin vastata ilkeilijälle jotain tyyliin "pusi pusi sinullekin" tai siten en mitään. En suostunut provosoitumaan, vaan saatoin jättää ilkeilijäprovon täysin huomiotta. Siitähän ne ei tykkää.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sinulle!
Itse kanssa sensuroin itseäni aika rankalla kädellä. Blogia kun lukee sukulaiset, naapurit ja jopa lasten kaverit, kommentoimatta tietenkin..
VastaaPoistaBlogeissa voi olla liibalaabaa, mutta aitoa sellaista. :)
Maaliskuuta sinne! :)
Tuo onkin vaikea rasti, varsinkin,jos haluaisi kirjoittaa, siis kirjoittaa kirjoittaa.
VastaaPoistaMIksi et kirjoita rinnakkasiblogia. Aloita uudestaa,ihan alusta.
Poista sieltä maailmasta kaikki tunnistettava, ja kirjoita vaan.
Kirjoita elmästä, tuntemuksista,asioista- ihan vain asioina ja oikeilla nimillä.
Pidä kuvat,paikkakunta ja kaikki muut pois- ja saat kirjoittaa vapaasti.
Pieni paikkakunta asettaa omat rajoitteet. piste. Niin se menee. Ja se,että oma lähipiiri lukee, toinen totuus. Vaikkei haluaisi, niin oma tapa kirjoittaa muuttuu,sillä tiettyjä asioita varjelee.
Anonyymin päiväkirja?
Mie olen itse miettinyt tuota välillä, ihan samaa. Kirjoittaminen kuitenkin kannattaa aina, sillä sen avulla on helppo pilkkoa omia ajatuksia, ja on toisaalta tosi kiva palata aikaan ja paikkkaan myöhemmin, ja muistaa asioita.
Aurinkoa.
Musta ainakin on kiva lukea ihan sellaista perusarkea ja just sitä, mitä se on, eli välillä veetuttaa ja melankolistuttaa. Joskus paistaa aurinko ja teinitkin on kivoja. Joskus innostuu jostain ja välillä on ihan maassa. Sitähän se elämä on!
VastaaPoistaSamaa mieltä oon kanssasi siitä, että ne yltiökauniit ja pelkkää onnea ja iloa uhkuvat blogit saa mulle saman "just joo"-fiiliksen päälle...ja olon, että siellä huijataan ja pahasti. Mutta onneksi oon oppinut se, että blogi, joka mua jollain tapaa ärsyttää, on helppo poistaa lukulistalta. Iisiä :)
On varmasti haastavaa kirjoittaa blogia, jos kylä tietää siitä. Itsekin joutuisin pikkukylän pimuna miettimään, mitä kirjoitan. Noin muuten en kyllä pahemmin katsele kävijälukuja tai ajattele lukijoita (Hyi mua), vaan jkirjoitan vähän kuin itselleni, terapiaksi :) Olen ajatellut, että se lukee joka tahtoo. Siksi mulla voi olla pitkäkin tauko postauksissa ja välillä monta peräkanaa.
Jotenkin sun tekstit on hyvin samanoloisia kuin mä, jos nyt blogin kautta voi "tutustua", niin mä luulen, että oltaisiin aika samanhenkisiä :)
Kivaa viikkoa sulle ja tsemiä arkeen!!
Kiitos teille kaikille kommenteistanne!! Paljon hyviä ajatuksia, ja kiva kun jaksatte täällä käydä, kiitos kaikille siitä!!!
VastaaPoistaJokaiselle jotakin, sitähän tämä bloggaaminen on. Sun blogi on aina ollut hyvä ja aito. Luulen, että suurin osa blogeista on aitoja, onhan meitä ihmisiä niin moneen lähtöön. Jatka vaan tyylilläs. Ja ainahan on mahdollista tehdä vain kutsuttujen lukijoiden blogi... Toivoisin tietty tässä tapauksessa olevani kutsuttu lukemaan sun blogia;)
VastaaPoistaIhana aurinko pastaa tänään, auto remontissa ja lapsi oksutaudissa, ou jee tätä lomalta paluun ihanuutta:) Mukavaa viikkoa<3
Niin, jotenkin se suljettu blogi ei vaan ole mun juttu. Eikä ehkä uudenkaan aloittaminen, tänkin kanssa oon jo tempunnu ja poistanut viitisensataa viestiä kokonaan (välillä vähän kaduttaa että ihan tosiaan poistin ne kaikki...). Välillä mietin, että pitäiskö antaa mennä vaan ja kirjoitella mitä mieleen tulee, mutta sitten taas - no, ei sittenkään.
VastaaPoistaKauheesti tota tautia liikkeellä, koittakaahan parantua!
Minusta sinun blogisi ei ole pelkkää höttöä - kyllä täällä ihmisen löytää eikä jotain ihannekuvaa. Ja se on hyvä se. Mä tykkään lueskella kaikenlaisia blogeja, mutta vastahan mä tähän blogimaailmaan tutustun. Ja olen kyllä nyt jo muutaman blogin jättänyt väliin ihan sen takia, kun tiedän jo otsikosta, että taas sitä samaa - uusi ostos, ihana koti ja elämä. Eihän se kenenkään elämä aina niin mene. No, minähän en ole mitään neuvomaan ketään, kun nimimerkin suojissa kirjoittelen. Mutta juuri työni takia minäkin näin teen. Kyllä mun ystävät ja läheiset tietää, millainen huithapeli mä olen ja mitä mä puuhaan (vaikka blogaamisesta ei tiedäkään kuin meidän nuoret), mutta mä en halua, että tästä puuhasta tietää mun työkaverit yhtikäs mitään;) No - todennäköisesti se jossain vaiheessa paljastuu, mutta se on sitten sen ajan murhe.
VastaaPoistaBlogissani mä näytän kyllä rehellisesti sen, millaista meillä on ja sen, millainen mä olen. Mutta parisuhdetta tai perhe-elämää mä en siellä ala esittelemään tai ruotimaan - tähän perheeseen kun kuuluu muitakin kuin minä - ja niillä on oikeus omaan yksityisyyteensä. Paitsi Viirulla, jota mä kyllä esittelen.
Älä nyt sitten ainakaan ilmoittelematta häviä - sua jäis kaipaamaan täällä aika moni!
Lady: sun blogi on just ihana kun se on niin aito! Mä olen valitettavasti ollu aiemmin niin avoin ja vielä kuvankin laittanut, että mut tunnistettiin, ei työkavereiden toimesta mutta asiakkaitten. Tää on niin pieni paikka. Nyt harmittaa, kun en alusta asti älynny olla "ihan joku muu jostain muualta", ilman mitään naamakuvia... olis saanu tuuletella paljon enemmän ajatuksiaan täällä. Enkä mä häviä, kiitos vaan kommentistasi!!
VastaaPoistaLuen sun blogia just siksi, kun tää on niin elämää. Onhan noita blogeja paljon, missä vaan esitellään hienoa kotia, luxustavaroita, matkoja ja mietitään otanko Mulberryn vai Vuittonin laukun matkalle mukaan.Vaikka ne hiukan ärsyttääkin, niin ei tulisi mieleenkään kirjoittaa ikävää kommentia. tosin en kommentoi lainkaan. Ja joskus aina käyn ärsyttämässä itseäni menemällä taas lukemaan:) Huvinsa kullakin;D
VastaaPoistaMaati: kiitos kommentistasi! Mä muuten toimin ihan samalla lailla... käyn välillä turhauttamassa itseäni lukemalla joitain "ihanuus"-blogeja. =)
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaVaikka tämän sun kirjoituksen julkaisemisesta on jo aikaa, niin on ihan pakko kommentoida. Itse pidin juuri melkein vuoden taukoa, kun yhtäkkiä tuntui, ettei ole oikein mitään sanottavaa. En halunnut kommentoida päivärutiinejani jatkuvasti.
Nyt sitten kirjoittamisen mieliteko yhtäkkiä taas heräsi. päätin, ettei jatkuvasti tarvitsekaan olla mitään maailmaa seisauttavaa. Toisaalta, kun eilen pohdin kevään edistymistä, niin tuli ihan olematon olo. Kaikesta mielenkiintoisesta ei vain voi aina kirjoittaa, esim. lapset pääsääntöisesti inhoaa, jos niistä tekee juttuja. Älä kuitenkaan mieti lopettamista. Pidä mieluummin vaikka tauko:)
Terkuin Terhi
Terhi: kiitos kommentista! En mä varmaan lopetakaan... kunhan välillä turhauttaa, kun ei viitti kirjoitella muuta kuin liibalaabaa.
VastaaPoista