kuvia ja juttuja

No niin, täällä taas. Laitoin äsken kamerasta kuvia koneelle ja pitäähän niitä nyt sit tänne laitella myös. Että vähän niin kuin sellasta viime aikojen kertomusta tai jotain. 

Metsässä on tullu oltua koirien kanssa, ihan tossa lähellä vaan, mutta mukavaa sielläkin on. Paitsi että eilen tais toinen koira saada sieltä punkin, voi yök. Ei se mitään, mutta kun se koira nukkuu mun kainalossa yöt, onko se punkki ollu siinä jo yöllä??? Ajatus puistattaa mua... Pikku ötökät kun nyt puheena on, niin tein tänään myös täitarkastuksen yhteen päähän... voi huokaus. Ei onneks ollu mitään, toivottavasti ei tulekaan.

Tuossa on aivan taivaallisen herkku punajuuripasta mitä tein Olgan kirjasta. Ajattelin, etten tee enää koskaan mitään muuta ruokaa. Uuh, miten huvaa... 

Suunnistuskausi on avattu! Siinä mun rakkaat popot on kuivumassa lenkin jäljiltä. Tuli siellä metässä mieleeni yksi mielenkiintoinen asia, nimittäin toi miten metsästä voi nauttia. Hiki otsalla sekä taas vastavuoroisesti rauhassa käyskennellen. Vaikka mä rrrrrakastan suunnistusta, mietin silti että miksi siellä pitää toisaalta riehua veren maku suussa ja kiroillakin piti pikkasen kun olin hetken hiukan kuutamolla yhden rastin kanssa. Että onko järkee vai ei koko lajissa? (ON!) Mä ymmärrän hyvin ihmisten kiukun Jukolan jälkeen, kun metät on hetken sen näköisiä kun siellä olis ryysiny norsulaumat... ja melkein onkin, onhan siellä ollu tuhansia ihmisiä rämpimässä. Tämä tämmöinen pieni "elämän leppoistamisajatus", siis että mikä tässä elämässä on järkevää ja tärkeetä jne. Esim että nauttiako metsästä rauhassa vai kaikkee muuta kuin rauhassa. 

Kaippa mun pitäis tuollekin jotain pikkuhiljaa tehdä... Jos vaikka sit vähän ennen rippijuhlia, niin olis vielä kukkaset elävinä h-hetkellä...

Ja tuossa mun tämän hetken The Juttu. Kuka muistaa "omenasta päärynäksi" -jumpan?? Mä olen nyt saanut kaikki selkäjutut tutkittua ja lausuttua, eli siis magneettikuvasta näkyi että mulla on siellä joku vanha murtuma tms ja voidaan alkaa kuntouttaa. Mä ihan todella tunnen nyt sellasta motivaatiota asiaa kohtaan, etten oo ennen tuntenu. Olen menossa fysikaaliseen, josta toivon saavani hyviä vinkkejä, mutta googlettelin myös tuon aikanaan harrastamani Callaneticsin juttuja ja ihmeekseni löysin nuo kirjat jostain nettiantikvariaatista edullisesti (7€ ja 8€). Sain kirjat äskettäin ja olen niitä nyt tutkiskellut ja itse asiassa kertaalleen tehny läpi noita liikkeitä, että palautuis vähän mieleen miten ne tehtiinkään... ne on tarkkoja ja aika vaikeita mutta ihan mielettömän tehokkaita liikkeitä. Ja huomasimpa sitten, että mulla ei oo tietoakaan lihaksista suunnilleen missään kohtaa kroppaani, joten tässä on varmaan edessä kohtuullisen pitkä ja kivinen tie kuntoon. En yhtään ihmettele nyt, että selkä on paskana, kun sitä ei pitele mikään muu kasassa kun läskiä ympäröivä nahka... Mä oikeesti ihan järkytyin, kun joidenkin liikkeiden kohdalla ei ollu puhettakaan, että ne onnistuis.

No sellasia juttusia tänään. Vielä olis jäljellä ajatuksia koskien tätä blogimaailmaa, ja sen vaikutusta, mutta jatketaan taas tuonnempana. Nyt nukkumaan! (eilen menin muuten petiin klo 21.30 mikä on mulle jotain aivan käsittämätöntä - mutta kyllä oli suht helppo sitten herätäkin aamulla klo 6 kun oli aamuvuoroon meno. No, huomenna on vapaapäivä mutta lauantaina olis oltava klo 6 jo töissä, joten koitan tänään mennä myös suht ajoissa maate - eli nyt - ettei oo ihan kauheen vaikeeta sitten huomenna illalla mennä nukkumaan...)

Kuulemisiin!

t. Heli