Olen tässä viime päivinä miettinyt tosi paljon kaikenlaisia asioita. Yksi niistä tämä bloggaaminen, tai paremminkin blogeissa roikkuminen. Kauhistuttava aikavaras, ei voi muuta sanoa. Mulla ei edelleenkään ole mitään intohimoja pihahommiin tai muuta sellasta, että en sen vuoksi näitä mieti, vaan ihan yleisesti. Mä olen niin järisyttävän vahvasti vaan antanut blogistanialle pikkusormeni ja se on totisesti vienyt koko käden... ja se on alkanu mua ihan kamalasti häiritsemään nyt.
Olenkin siis viettänyt muutaman hyvin "vähänettisen" päivän. Aamulla en ole avannu konetta laisinkaan ja muutenkin olen antanu itelleni luvan olla koneella vaikkapa vain tunnin sitten joskus iltasella. Ja joo-o, se tunti on VÄHÄN verrattuna siihen miten paljon mä yleensä koneella olen joka ainoa päivä... Tunnissa ehdin just ja just lukea läpi päivitykset blogeista mitä seurailen. Omaa en ehdi kirjotella. (nyt varastin vähän lisäaikaa, että ehdin, kun en tahdo että toi edellinen postaus on koko ajan päällimmäisenä näkyvissä...)
Huomaan, miten kaiken päivää muita asioita touhutessani mietin, miten mistäkin asiasta vois kirjotella blogiin. Kuvia otan ja mietin samoin, että tästä vois blogata... On oikeesti TOSI vaikeeta olla ilman blogia. Silti olen ajatellu tässä nyt pistää asioita vähän tärkeysjärjestykseen ja ihan tosissani luopua tästä jatkuvasta koneella roikkumisesta. Huhhuh, ei oo helppoo.
Yhden ystiksen kans kerran juteltiinkin, miten sairasta hommaa tää on: aamulla ekana avaa koneen, kaiken päivää notkuu koneella kurkkimassa päivityksiä ja facebookin tapahtumia, iltavuorosta laukkaa kotiin kauheeta kyytiä mielessä vain että sit avaa vihdoin koneen... Mä lisäks vietän täällä myös ison osan hyvää nukkumisaikaa, ihan silmät ristissä katon "vielä kerran jos joku olis päivittäny"... Ei hyvää päivää.
No, totta puhuakseni täytyy sanoa, että olen lukenut nyt aika paljon kirjoja, ja kyllä niidenkin parissa saa puoli yötä helposti vierähtämään... mutta ehkä ne silti on fiksumpaa tekemistä kuin tää ruudun tuijottelu. (vai??)
Nyt kun olen ollu koneella huomattavasti vähemmän aikaa kuin yleensä, olen ihan hämmästyny miten leppoisa olo mulla on ollu. Olen käyny koirien kanssa metsässä kävelemässä ihan rauhassa. Olen ottanu teekupin aitan rappusille mukaan ja vaan istunut ja nauttinut auringosta. Olen jopa pikku hetken makaillu auringossa siellä aitan rapuilla... Olen kokkaillu muutamia juttuja sieltä Olgan kirjasta. Olen pessy pyykkiä. Kummasti ehtii yhtä sun toista myös ennen iltavuoroa töissä, kun vaan tekee eikä aseta persustaan koneen äärelle..... köh köh.
No mutta nyt tästä meinaa tulla taas niin pitkä postaus, että ei kukaan jaksa lukea. Mulla olis oikeesti tosi monenlaisia ajatuksia mistä tekis mieli kirjoitella, ruokakuvia, sitä sun tätä juttua. Mutta taidan nyt kuitenkin vaan napata koirat mukaan iltalenkille ja kirjoitella ehkä sit toiste.
See you, taas joskus!
Heli
Täysin nettiriippuvaisena ymmärrän hyvin. Mä roikun blogeissa pitkin työpäivää, melkein enemmin kuin vapaa-ajalla. Vaikka on töitä kuinka paljon, niin aina on muka aikaa tsekata blogeja siinä välillä. Ja ennemminkin olen tietsikalla sitten muuten, mutta en niinkään blogirintamalla. Vähän pelailen, skypetän, luen nettilehtiä ja etsin reseptejä. Blogit on oikeestaan hyvin pieni osa mun surffaamista.
VastaaPoistaJa mulla menee ihan sykleittäin tää blogeilu: joskus ei tee mieli viikkoihin kirjoittaa ja lukea, joskus taas sormet syyhyää koko ajan.
Tiedän tunteen ja itseni tuleekin tätä nykyä pidettyä välillä päiväkausia blogi hiljaisena. Mutta toisaalta... Blogihan on omalla tavallaan päiväkirja. Tekeekö se, että se sijaitsee nettimaailmassa siitä sitten "tuomittavamman" jutun. Tätä olen aika-ajoin miettinyt kun olen kuunnellut kuinka herkästi moni on sitä mieltä ettei netissä saisi "roikkua". Netti tuntuu olevan aika monelle nettiä välttävälle ikäänkuin kirosana. Mistä se sitten taas johtuu, mene ja tiedä. Osalla syynä saattaa olla ihan sekin, ettei osaa pahemmin surffata netissä, etsiä tietoa tätä kautta tai muuten vain kammoksuu tietokoneita.
VastaaPoistaMä olen myös tietoisesti pyrkinyt eroon koneella notkumisesta, eikä se ennenkään oo ollut kummoisia tuntimääriä, mutta tuntu vain, että vähempikin riittää. Eihän mulla oo omaa blogia, mutta monia suosikkeja mm. tää sun, jota pitää useamman kerran päivässä käydä kurkkimassa. Siihen koukuttuu, tiedän...
VastaaPoistaOon uppoutunut kirjoihin, pihahommiin, huushollin tyhjentelyyn sekä muihin ihan normijuttuihin ja aika se kuluu kuin siivillä niidenkin parissa.
Ja nää aurinkoiset päivät varmasti vielä edesauttaa sitä, että tää härveli täällä pöydän päällä saapi jäädäkkin melkoisesti omaan rauhaansa.
Fantsuja hetkiä muiden juttuloiden tiimoilta =)
Tässä oli kyllä niin paljon totuutta vähän itse jos kullekin. Itse jäin aikoinani FB-pelikoukkuun pitkän sairaslomani aikana - ja siitä koukusta sain itseni työn ja tuskan kanssa revittyä irti. Ja kun aloitin tämän bloggailun, päätin, että tämän kanssa ei sitten käy samoin. No - omat päivitykset ovat pysyneet aisoissa, mutta ihan liikaa minä silti vielä täällä roikun. Täytyypä taas ryhdistäytyä. Se elämä kun on tuolla muualla.
VastaaPoistaIloa päiviisi - ja aurinkoa, kävelylenkkejä, kirjoja - ja ehkä vähän bloggailuakin;)
Meillä taas toimii paremmin,et kone on lähes koko päivän auki ja käyvään piipahuksia(välillä lyhyempiä,välillä pitempiä) tekemässä siinä,on niin kamalan hijas aukeemaan netti jos välillä laittaa kiinni..Se on kyllä totta,et netissä roikkumiseen saa uppoamaan aikaa,välillä pittää ihteesä hätistelemään,"et nyt mäne hommiis siitä.."
VastaaPoistaTietsikka on aikavaras, totta. Mie en nykyään juuri ota uusia blogeja lukuluetteloon, kun nykyisten lukemisessa menee aikaa, ja pakkohan ne on lukea, ettei jää mitään väliin :) ja sitten toisaalta, kun toivois jonkun kirjoittavan, kukaan ei kirjoita mitään.
VastaaPoistaJos mun selkä kestäisi istumista mielin määrin niin kuluttaisin varmaan kaiken aikana surffaamalla netissä :D Tule nyt aina välillä jättämään meille lukijoille postauksia, vaikka oletkin netti paastolla :) Näitä on niin mukava aina lukea :)
VastaaPoistaRoz: mä en työaikana pysty ollenkaan olemaan koneella, mutta vapaa-aikaa siihen sit hurahtaakin luvattoman paljon. Ja mä nimenomaan olen blogeissa, en juurikaan muualla.
VastaaPoistaalyvapaaaiti: päiväkirjana mäkin tän koen, mutta välillä tuntuu että tosiaan mä vaan olen ja olen ja olen täällä ja selaan blogeja ees taas enkä tule tehneeksi mitään muuta. Se on musta paha, ei se niin paha olis jos mun koneella olo olis sellasta silloin tällöin käymistä.
Kirsikka: sä ootkin kyllä saanu paljon kaikkea aikaan nyt. Mä luulen, että kun ei ole sitä omaa blogia niin se kyllä rajottaa muutakin koneilua jonkun verran.
Lady: mulla on jo monen vuoden blogeissaroikkumis-addiktio... aivan hemmetin kauheeta koittaa vähentää. Mut pakko se on. En lopeta, mutta vähennän, ja lisään elämään muita kivoja asioita.
Mepudi: hih, tiedän tuon "mäne hommiis siitä"-tunteen... Mun melkeinpä täytyy vaan kylmästi sammuttaa kone, muuten hipsin sinne vähän väliä ja sitten unohdun lopulta kokonaan...
Sanna: tiedän tuonkin tunteen - joskus vaan oottaa että kirjottais nyt joku... Mäkin hillitsen uusien ottamista, ja mietin välillä myös olemassa olevien karsimista. Se vaan tuntuu niin inhottavalta hommalta!
Kiki: joo, täältä näitä tulee.. koitan vaan tota koneella olemisaikaa saada pienemmäksi. En mä ainakaan vielä malta lopettaa. On niin paljon asiaa, hehheh!
mä yritän perustella itsellini että kaikki tarvitsee harrastuksen ja "omaa aikaa". joku käy baarissa laulamassa karaokea, joku kattoo salkkarit, joku bloggaa. ei se vakavaa oo (muka) ;)
VastaaPoistaTaina, kyllä mäkin tän harrastuksena ymmärrän ja vieläpä tosi kivana sellasena. Mutta mulla menee tää koneella roikkuminen välillä niin yli, että pakko jotain rajaa alkaa itelleen pitää.
VastaaPoista