Terveisiä sairaslomalta...
Kyllä se nyt vaan on niin, että jotain muutoksia tarttee tehdä elämässä tän selän takia. Keskiviikkona oli raskas työvuoro, paljon kumarassa oloa, kantamista jne, ja jo sen työpäivän aikana selkä oli tosi väsähtäny. Eilen kävin taas fyskassa jumpalla sekä pienesti selkää myös käsiteltiin - se oli kamalan kivuliasta. Sen jälkeen menin mansikoita keräämään... sekö se sitten oli "kuolinisku"? Vai se, kun illalla vielä kävin koiria lenkittämässä?
Joka tapauksessa tänä aamuna olin niin kipeä, että oli pakko hakea sairaslomaa. Jo sängyssä kieriskelin ja tuskailin. Lähdin sitten saman tien kävelylle, ajatuksena, että selkä siitä vetristyy. Mitä se ei kyllä koskaan tee, vaikka aina muuta kuvittelen... Koitin sen jälkeen myös venytellä, kuten koitin eilen illallakin (heikolla tuloksella, teki niin kipeetä)... mutta kun ei niin ei. Nyt lepoa parin työpäivän ja parin vapaapäivän verran ja katotaan sit taas tilanne uusiksi. Tai maanantaina menen kyllä jo lääkäriin, josko siellä sitten mietittäis tätä tilannetta.
Olen nyt tullu siihen tulokseen, että mun selkä ei tule kestämään tuota työtä, ja sillä siisti. Olen nyt siellä fyskassa jumpannut 13 kertaa - kaksi kertaa viikossa jo monen viikon ajan. Parannusta ei suuremmin ole ollu, tai jos on ollu, sitten tulee rankka työvuoro ja taas olen alkutekijöissä... Mun lähete on kohta loppu, pitäis miettiä mitä sitten. Ensi viikolla on aika varattuna niin, että tehdään myös käsittelyä (=hierontaa yms aukomista, joka sattuu ihan h*lvetisti). Odotan sitä innolla ja kauhulla.
Koska mä olen maailman päättämättömin ihminen, mun kropan on näytettävä mulle vissiin ihan kunnon volyymilla sitten sitä suuntaa. Eilen illalla laitoin hakemukset opiskelujuttuihin. Saa nähä missä sitä syksyllä sitten ollaan... Muutoksen pelko on kova, toisaalta taas halua uuteen suuntaa on paljonkin.
Nyt vaakatasoon suklaalevyn kanssa hetkeksi. Liian kauaa ei siinäkään voi olla, pientä liikehdintää pitää tehdä välillä. On tää karmeeta: nelkytä vuotta - ja romuna.
Heli
kuulostaa sille että tarvitse siihen tehokkaat jumppaohjeet, kyllä se kuntoon vielä tulee, kun löydät oikean ihmisen, sen joka osaa oikeasti auttaa. Ehkä se sun fyska ei sun tapauksessa vaan nyt ymmärrä mistä kiikastaa. :( Toivottavasti löytyy ratkaisu!
VastaaPoistaNo höh. Nyt sit lepäät ihan luvan kanssa. Jospa tämä nyt olisi merkki, että jotain muuta olis keksittävä. Ja kai jotain muuta sä olet ainakin välillä toivonutkin. Kaikesta kurjastakin läytyy aina jotain hyvää. Ehkä se olisi sitten uudet opiinnot, uusi suunta? Mutta kipu, oli se sitten missä tahansa, on kyllä kurjaa. Toivottavasti se nyt johtuisi vain tästä työrasituksesta, ettei siitä tulisi jatkuvaa vaivaa. Sä olet kuitenkin niin tekevä, ahkera nainen ja NUORI, ettei kipu saa sua pysäyttää! :) mutta nyt lepoa ja tsemppiä!
VastaaPoistaNiin, pakko se on nostella ja laskella ja työnnellä ja vedellä, jos meinaa tavaroita liikkeelle saada. Selälle se on rankkaa, jos on pelkkä istuminenkin...
VastaaPoistaMie muuten ettiskelin sen sun juustokakun ohjeen taas - lapset tulee huomenna ja tein niitä ja niiden tuojaa varten semmosentapasen kakkendaalin valmiiksi - ja tulin lukeneeksi sun vastauksen siihen mun arveluun varvaskuvasta. En ollu hoksannu aiemmin lukea. Sen yllyttämänä piti kuvata mejänki aikusten varpaat :)
Kyllä se sun selkäsi on valmista kauraa siinä määrin että sun pitää koittaa saada lekurilta lähete sairaalan puolelle tarkempiin tutkimuksiin. Ei noista muutaman päivän tai viikon saikuista ole ensinnäkään hyötyä ja siksi toisekseen, se sun selkäsi vamma ei kestä kumaraa/nostelua kuten ei meikäläisenkään. Mulla just 17. päivä viime kuuta uusittiin B-lausunto vuoden loppuun ja alan käymään sairaalan omassa (vain 7,- euroa kerta!) fys.terapiassa minkä jälkeen tilanne arvioidaan uudelleen. Tosin nyt viime käynnin jälkeen fys.polin lääkäri sanoi ettei se selkä koskaan tule kuntoon, kulumat ja välilevyn repeämä etc. (hermoviat) piävät siitä huolen.
VastaaPoistaIhan vaan sillä, että se käy pitkässä juoksussa hermojen päälle juosta hakemassa lyhyitä sairaslomia (viat kun tulkitaan ohimeneviksi) ja ei se työnteko tosiaankaan ole hyväksi selälle. Voimia ja koita saada asia eteenpäin, vaikka sitten yksityisen kautta - vielä kun pystyt liikkumaan.
Saariston kasvatti: ei mulla kyllä ole mitenkään sellanen tunne, etteikö tuolla osattaisi hoitaa tätä tilannetta. Ehkä se vaan kestää, että tulosta syntyy.. ja vaatis sen, etten koko ajan ylirasita selkää töissä. Tuolla on kolme fysioterapeuttia, ja se heistä joka tekee ne hieronnat on kyllä todella hyvä hommassaan. Osui ensimmäisellä kosketuksella mun selässä ja kädessäkin siihen ongelmakohtaan (ranteen jumi-asiassa..). Että luotan kyllä heidän osaamiseen ihan täysin.
VastaaPoistaSaara: niin, toisaalta mulla on tunne että ihan laakereilleen ei auttais jäädä makaamaan, pientä liikettä selkä vaatis koko ajan ettei ihan vallan jämähdä. Ja juu, sellanen tunne mulla on, että on muutosten paikka nyt. Pelottavaa mutta myös kiehtovaa.
Sanna: niin, mä en voi töissä oikein sanoa, että en tee tuota enkä tuota enkä tuota... pienessä määrin kuitenkin voin tehdä, mutta kyllä se on nyt vaan todettava, että tietyt työtehtävät on selälle liikaa. Istumatyö on myös rankkaa, mutta siitä jäis kuitenkin ne hurjat repimiset pois.
Hauska toi varvasjuttu. =)
Peppone: kun mä en millään haluais myöntää että tilanne oikeesti on lopullisen huono. Mä uskon vakaasti, että liian rasituksen pois jättäminen ja sitkeä lihaskunnon parantaminen on lääkkeet tähän vaivaan. Mun selkä on röntgen- sekä magneettikuvattu ja terveeksi todettu (esim ei mitään ongelmia välilevyissä)... mitä en sinällään kuitenkaan tajua, koska kipeä se vaan on. Mielenkiinnolla mä odotan sitä lääkärireissua maanantaina. Tämä taitaa olla eka (vai toka??) sairasloma selän takia... olen siellä vaan kärvistelly muuten. Jotenkin nytkin on huono omatunto siitä että olen saikulla... vaikka toisaalta huomaankin, että jo pelkkä kävely alkaa vetää selkää tiukaksi. Mutta arvostan kyllä tätä sun kommenttia ja sitä että kannustat mua eteenpäin tutkimuksissa. Kiitos! ♥