aurinkopäivää ja opiskelujen etenemistä

Tänään paistoi aurinko, kun koirien kanssa mentiin mettään aamusella. Pakkastakin oli ja ojat jäässä:

Eino oli täälläkin päin tehny vähän tuhojaan:

Noista en nyt tosin osaa muista kuin keskimmäisestä sanoa ihan varmuudella, että oli tämän myräkän aikana kaatunu. Tuo alimmainen oli sellasessa kohdassa, että en oo siitä aikoihin kulkenu... Ylimmän kuvan vinksallaan oleva kolmikko tosin oli kyllä kans suurella todennäköisyydellä nyt kaatuillu.

Mutta tosi ihana ilma oli kyllä pitkästä aikaa. Ihanasti aurinko pilkisteli puiden raoista:

Tuossa metsässä on muutamia sellasia kohtia, joista mulle tulee hiukkasen sellanen ihmeellinen olo. Jotenkin epätodellinen. Tämä on yksi niistä kohdista:

Tuo linjojen alla oleva alue on jotenkin sellanen mystinen. Vaikka nuo linjat rumentaa rankasti maisemaa, niiden alla kuitenkin muusta metsästä poiketen on tollanen lehtipuualue, missä kasvaa pajua, mutta myös koivuja. Keväällä se on ihana paikka, kun koivuihin tulee lehdet. Mulle tulee siitä aina jostain syystä mieleen lapsuus ja mummola ja saunavastat, kun koivut tuoksuu silloin tosi vahvasti. Tuo aukkopaikka on myös yleensä todella lämmin. Sinne vois hyvinkin raahata joskus vaikka viltin ja sit käydä sen päälle uneksimaan. Tuolta aukion toiselta puolelta, metsän reunasta tänne suuntaan, minä silloin lähdin sille Diorendhal-matkalleni...

Piti ottaa kuva myös tosta meidän torpasta, kun siitä nyt viimeinkin on telineet poissa:

Onhan siinä vieläkin tekemistä, mutta aika hyvällä mallilla kuitenkin jo. Saan varmaan odottaa seuraavaa tekemisen puuskaa loppuelämäni... tai ainakin ens kevääseen/kesään... ja sillon olis kuitenkin jo aika paljon muutakin tekemistä oottamassa. Tää remontointi ei kyllä lopu koskaan...

* * *

Sain tänään valmiiksi ja palautettua yhden isomman opiskelutyön. Huhhuh, nyt on siis molempien näyttöihin valmistavien opintojen kaikki vaaditut tehtävät hoidettuina. Enää puuttuis sitten ne näyttösuunnitelmien tekemiset, mitkä on ne aiemmin mainitsemani veemäiset hommat. En oo niiden kanssa nyt kiirettä pitäny, koska en tiiä millon ne näytötkään nyt sitten teen sen leikkauksen takia. Tavoite kuitenkin on sit saikun aikana tehdä ne suunnitelmat kuntoon.

Sinänsä musta on hiukka koomista puhua "isoista töistä", kun kyseessä ei kuitenkaan oo mitkään hirveen kauheen isot työt. 

Tässä Asiakaspalvelu-osiossa mulla oli viisi palautettavaa kirjallista työtä, joista viimeisen siis sain valmiiksi nyt. Tämä nyt valmistunut portfolio käsittää neljä eri tehtävää ja yhteensä niistä tuli peräti 8-sivuinen juttu... joista niistäkin yksi sivu oli kansilehti. =) Mä vaan oon sellanen vääntäjä ja kääntäjä ja viilaaja sekä höylääjä, että sain siihen tuhlattua aikaa kaikkinensa aika paljon. Neljä muuta tehtävää on 2-4-sivuisia juttuja per homma. Olihan niissä sellasia pohtimisia ja miettimisiä, mutta kyllä mä sanon, että ihan älyttömän helppo nakki nää on moneen muuhun opiskeluun verrattuna. 

Sitten on se toinen näyttöalueeni, joka on sellanen kun Kaupan palvelu ja myynti. Vaihdettiin se opettajan kanssa vähän niin kuin lennossa siihen alueeseen, jotta saan tehtyä näytön ton toisen kanssa yhtä aikaa. Nämä on mulle niin tuttua kauraa molemmat asiat, ehkä siksi tuntuvat niin helpoilta? Voishan se olla, että jos en olis eläissäni tehny kaupan alan hommia niin ei olis asioista mitään käsitystä... ja hommat tuntuis paljon vaikeemmilta. Tuon aiheen valmistavan koulutuksen suoritin kuitenkin myös sitten kirjallisella työllä, joka oli sen yhden kirjan lukeminen ja siihen liittyviin kysymyksiin vastaaminen. Ohjeistus oli, että lyhyet ja ytimekkäät vastaukset ja mä todella kyllä noudatin sitä ohjetta. Kymmenen sivua siitä kertyi tarinaa ja se kans kyllä vaati aika monen monta tuntia töitä, vaikka aiheena olikin tuttu ja helppo. (Sain siitä arvosanaksi 3, asteikolla 1-3.)

Oli nyt siis vaan pakko mainita tää asia, että vaikka puhun "isoista hommista", niin nää on jonkun mielestä ehkä suorastaan naurettavat kooltaan. Siis jonkun sellasen mielestä, joka on vääntäny vaikka jotain gradua tai mitä ne sellaset nyt onkaan. (Ja kyllä, minun mielestä myös.) Tää on opiskeluna muutenkin mun mielestä aika lailla "piis of keik", mulla on jopa lieviä vaikeuksia ajatella tätä ees kauheen kummoisena opiskeluna, koska kaikki on ollu niin mahottoman helppoa. Onhan se tietty kiva kun hommat on helpot ja niistä tulee helpolla hyvät arvosanat...

Suoraan sanottuna mä ennustan, että mä napsin tästä tutkinnosta melko helpolla ne kolmoset asiasta kuin asiasta. (No nyt kun menin tolla lailla kehuskelemaan niin katotaan vaan, saan sit lopuista huonot arvosanat...) Myynnin ammattitutkinnossa aikanaan mulla oli kaikki aineet vitosia (asteikolla 1-5). Sekin opiskelu tuntui tosi helpolta (tai sit mä oon vaan niin liian viisas... no hahhah, se oli sitten vitsi!!!) Aikaa ja viitseliäisyyttä tää vaatii todennäköisesti enemmän kuin aivoja... toisaalta oon sellanen perfektionisti, että en tyydy vähempään kuin siihen kolmoseen, ja siksi sitten tuherran noita tehtäviä tuntikausia. Nytkin mulla meni ihan hetki jos toinenkin, kun laittelin tekstiin eri fontteja ja värejä ja tasailin reunoja ja tavuttelin tekstejä ja lisäilin ylä- ja alatunnisteita ja kaikkee muuta sellasta aivan täysin epäoleellista... Ja kyllä mä toki koitan myös saada tekstistä kaikki virheet pois ja kirjoittaa hyvää tekstiä ja muutenkin palauttaa työni "täydellisenä".

En tiiä, tällanen tuntuma vaan nyt on. Ikä ja työkokemus tuo niin paljon osaamista asioihin tässä kohtaa. Tää asiakaspalveluosion opiskelu (alan ammattilaisena...) on ehkä himppasen turhauttavaa, vaikka kai tää ihan hyödyllistä oman alan asioiden kertaamista kuitenkin on. Ihan tossa viimeksi tänään taas mietin, onko tässä mitään järkeä... tän tasoisessa tutkinnossa siis. Että tekeekö sillä sit yhtään mitään. En vaan silti koe mitään intohimoja ainakaan tällä alalla opiskella ylemmän tason tutkintoa. Kyllä mä silti koen, että esimerkiksi kaupan työhön kuka menee niin yhtään hukkaan ei mene sille tää tutkinto, ja vielä parempi sille olis se myynnin at. Mä opin siellä monta asiaa, mitä ei kyllä osaa ne ihmiset, ketkä menee ihan kylmiltään tai muista hommista kauppaan töihin. On silläkin alalla kuitenkin paljon asioita, mitä ei asiakas näe ja kuitenkin myyjän pitäis hallita. Sanoo hän, jolla on myös pikkuisen vaikeuksia olla tämän alan ammattitaidostaan ylpeä...

No, katellaan. Eihän sitä lopulta tiiä miten tässä elämässä ja etenkin työelämässä vuosien mittaan tapahtuu. Ties vaikka tää opiskelu olis mulle loppujen lopuks ihan napakymppi, vaikkei ehkä just nyt tunnukaan oikein miltään.

* * *

Muuta elämää en sit suuremmin viittikään avata. Sen verran voin sanoa, että aika ajoin oon kyllä niin tympääntyny kaikkeen (jaa, ette varmaan olis huomanneet yllä olevasta tekstistä moista...). Onneks mulla on muutama ihana ihminen, joiden kanssa voin näitä asioita puida. Muuten tulisin ehkä kohta hulluks.

Niin joo, se piti vielä sanoa, että joululahjahankinnat on aloitettu. Onneks tänään tuli Jotexin kuvasto, sieltä löyty tosi kivat ja edulliset jutut parille pienelle pojalle ja yhdelle pienelle tytölle (eli miehen lapsenlapsille). Oon hirveen tyytyväinen niihin, toivotaan että lapsetkin on!

* * *

No niin, ja nyt sit seuraavaksi ohjelmassa ehkä unten maille matkailua. Hyvää yötä! Vaikkakaan ei kyllä nukuta yhtään...

Heli