sunnuntai 29. joulukuuta 2013

loppuvuotta


Jokohan se olis aika laittaa joulu pakettiin... 

Mun mielestä on aina niin ihanaa siivota joulu pois, se on taas yhdenlainen projekti, ja niistähän mä tykkään kovasti. Tänä vuonna tosin ei juurikaan ole mitään siivottavaa, koska mulla on täällä vain hyvin vähän koristeita, muutama kukka, joulukortit ja kuusi. Ei ole jouluisia tekstiileitä eikä itse asiassa jouluvalojakaan - nuo valot mitä on, saa olla koko pimeän kauden ajan paikallaan.


Tuossa sisäpuussa on tällä hetkellä sellaset Pauli-pallot, jotka on nyt sitten lakanneet toimimasta... laiskottaa tavattomasti vaihtaa niitä lamppuja. Mut kunhan kuusi lähtee, on se homma tehtävä, että saa tuon valon tuonne nurkkaan pimeiksi illoiksi. Tuo sisäpuu on kaksi vuotta sitten tuohon väkerretty, enkä aio siitä luopua vieläkään, tykkään niin kovasti! (Ja kuvakin on sieltä parin vuoden takaa.)


Tänä vuonna aion ottaa joulukorteista postimerkit irti ja laittaa ne tänne. Kivaa olis, jos joku muukin innostuis samaan puuhaan! Hyvän tekeminen on joskus tosi helppoa, ja tässä tapauksessa ainakin. Täytyy muistaa jatkossakin säästellä merkit ja laittaa tuonne menemään.


Oikeastaan jo odottelen arjen alkamista. Loppuu lapsilta lorviminen... ja itseltäkin. Loppiaisen jälkeen alkaa selvästi sitten tiukempi arki, kun opiskelut taas jatkuu. Katselin juuri, että jos mulla ei ole opiskelupäivä, niin sitten onkin työpäivä... ja opiskeltavat asiat on mulle uutta ja outoa juttua, toisin kuin syksyllä, eli paikalla on oltava ihan erilailla. Saas nähdä tuleeko miten tiukka aikataulu keväälle!


Olen miettiny uuden vuoden lupauksia... 

Mun elintavat on olleet jo pitkään tosi huonot: nukun aivan liian vähän, syön ihan järkyttävän paljon suklaata, kasvisten ja muun terveellisen syöminen on ihan surkeeta, lopetin sen kuntosalinkin, istun ihan liikaa tietokoneella, olen aivan liian vähän läheisteni tai vaikka koirienkin kanssa... ja varmaankin kaikesta edellä mainitusta johtuen olen koko ajan ihan huonolla omallatunnolla, väsynyt ja ärsyyntynyt kaikkeen. Noita huonoja tapojani koittaisin nyt korjailla ja huolehtia ihan ekaksi itsestäni paremmin. Mua nimittäin oikeesti huolettaa, mihin jamaan mä tällä menolla päädyn. Tottakai mä haaveilen myös laihtumisesta (5 kiloa olis tosi jees), mutta ennen kaikkea mä kaipaan pirteyttä ja hyvää oloa.


Mä olen noissa laihis/elintapa-asioissa aina sellanen "huomenna mä aloitan"... ja nytkin tässä olen vedellyt paniikin vallassa suklaata, kun "vielä ehtii ennen kuin aloitan". Uhhuh, nyt olis kuitenkin tuhottu viimeisetkin suklaat, mitä joulun aikaan taloon tuli (ja niitä oli PALJON!!). Jos sitten huomenna alkais se suklaaton arki...??? Mä odotan sitä kauhulla, koska mä ihan oikeesti syön suklaata joka päivä, ja viime aikoina sitä on mennyt erityisen paljon. Apua. Mutta koitan motivoitua lukemalla erinomaista kirjaa nimeltä Hormonitasapaino (by Kaisa Jaakkola). Joo, löysin kyllä niistä erilaisista elimistön epätasapaino-oirekuvauksista oikein hyvin itseni... ja olis oikeesti erittäin mielenkiintoista kokea sellainen olotila kuin "pirteä, terve, reipas ja hyvä olo".

No, nyt laitan pillit pussiin ja menen sohvalle miehen kanssa katselemaan jotain ei niin kiinnostavaa räiskimisleffaa. Laatuaikaa miehen kanssa, vai miten se menee... Terkkuja teille kaikille, ja niin: onkos teillä suunnitelmissa uuden vuoden lupauksia??

Heli

PS: Onpas tuo mun edellinen postaus saanut melkoisesti lukijoita, reilusti enemmän kuin muut tekstit. Kääk. Onkohan tuo juttu jossain keskustelupalstoilla nyt sitten väänneltävänä... mulla on lievästi sanottuna kammo noita palstoja kohtaan aikaisempien kokemusteni takia. 

14 kommenttia :

  1. Sä oot niin hupaisa! :) Tai siis kirjoitat niin hauskasti. Kuulosti todella hyvältä noi sun uuden vuoden lupaukset. Tai pyrkimykset. Mä haluaisin tehdä ihan noita samoja juttuja. Mulla on kyllä kiloja liikaa enemmänkin kuin se 5 kiloa, mutta siis tavoitteena mullakin olis sellainen yleinen piristyminen ja hyvinvointi. Ja kylläpä rupes naurattamaan noi sun "huomenna aloitan"-jutut. Mä teen ihan tota samaa (kuten moni muukin). Nyt mietin just samaa, että pitää äkkiä tuhota kaikki joulumakeat, että ne on sitten vuoden alussa poissa. Etteivät sitten mokomat häiritse uuden elämäni alkua. Ja pitsaa täytyy tilata vielä lähipäivinä, koska sitten "uudessa elämässä" ei enää voi. Pitäiskö varmuuden vuoksi käydä vielä Heselläkin...? Todellisuudessa mässään nyt aivan ylettömät määrät, sen jälkeen olen päivän vähemmällä, minkä jälkeen sama meno jatkuu. Huoh. No hei, ehkä se uuden elämän aloittaminen tällä kertaa onnistuu...

    No joka tapauksessa mäkin odotan jo kovasti arjen alkamista. Niin paljon kuin lapsiani rakastankin, mä luovutan ne erittäin mielelläni taas koululaitoksen haltuun. Siis ERITTÄIN mielelläni.

    Olipas muuten mielenkiintoinen tuo postimerkkien käyttötapa. Ihan mahtavaa!

    HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SULLE HELI! :)

    VastaaPoista
  2. Terhi: kyllä munkin tarttis jotain 8kg pudottaa jos ihannepainooni haluaisin, mutta se 5 olis jo todella hyvin, koska oikeesti sitä "huomista" ei oo vielä tullut että mä ihan oikeesti saisin tehtyä asioille jotain. En tajua miksi se on niin vaikeeta... Ja mä tosiaan kanssa tankkaan taatusti ihan hulluna sit jos jotain kevennystä suunnittelen.

    Arki on parasta, tällanen sekalainen setti saa ainakin mut vaan mässäämään ja lorvimaan...

    Ei muuta kun postimerkit tonne vaan!!

    Ja hyvää uutta vuotta sullekin, blogi-samis-siskoni! ♥

    VastaaPoista
  3. Kuules, mulla on aivan samat ongelmat tuon tietokoneella olemisen ja suklaan symisen suhteen, kaiken lisäksi olen aika pahasti mökkiytynyt koska ei nuo koiralenkit paljon päätä tuuleta. Toisaalta ei ole huvittanut nahdä ketään ja sitten on muka niin väsynyt (mistä?!!!) ettei jaksa lähteä mihinkään. Uskon kuitenkin että tästä noustaan

    Hyvää loppuvuotta sulle ja vielä parempaa alkavaa <3

    VastaaPoista
  4. hihii,meillä isäntä meinas jo joulupäivänä kasata koko joulun kasaan ja jätesäkkiin ;)mutt lapset(enkä minä) ei antanu..
    Toisekseen,ihan samoja uuden vuoden lupauksia tein minäkin,käy kurkkimassa(mulla on arvontaki):)
    NOita postimerkkejä vois tosiaan pistää eteenpäin,tosin tiiän,ett täällä seurakunnan kirppis kerää niitä.Meille vaan tais kortit tulla kuorissa pääosin ja ne kuoret on jo tuhkana taivaan tuulissa.
    Mutt hei,parempaa uutta vuotta sulle ja pidetään lippu korkealla eiks vaan ! <3

    VastaaPoista
  5. Mie en luppaa mittään! :)
    Mutta kyllä maha taas pömpöttää siihen malliin, että salaattilinja kutsuu. Se kyllä alkoikin jo, viimeiset kalkkunanpalat on salaatissa syöty pois eilen. Onneksi lapset auttaa suklaiden poissyömisessä!

    VastaaPoista
  6. Mun on nyt kanssa pakko muuttaa muutamia juttuja omassa tekemisessäni (tai paremminkin tekemättömyydessäni), koska ne on johtaneet just tohon, minkä niin hyvin kuvailit ("huono omatunto, väsymys ja ärsyyntyminen kaikkeen").

    Niin kiva kuin tää blogimaailman ensimmäinen vuosi on ollutkin, se on johtanut siihen, että olen istunut koneella ihan liikaa. Siis todellakin liikaa. Ja kaikki se aika on ollut pois liikunnasta, joka kumminkin on mun juttu. Ja koska en liiku, paino on alkanut nousta (en voi väittää olevani iso, mutta tällä hetkellä painan enemmän kuin koskaaan ja aika menee siihen, kun tässä istuessa koko ajan on pakko kokeilla noita kylkimakkaroita :)). Ja johtuen siitä, että paino on noussut ja olo on huono (ja se omatunto), syön holtittomasti. En karkkeja, enkä mitään muutakaan turhaa, mutta sellasia ruoka-aineita, jotka ei mulle sovi (pasta esim.), koska niistä tulee vaan väsynyt olo. Ja mitä väsyneempi olo on, sitä enemmän sitä vaan istuu ja syö mitä syö. Eli ihan typerä kierre.

    Samalla koko ajan alitajuuisesti stressaan kouluhommista, jotka vielä on tekemättä ja kumminkin tutkinnon suorittamiseen on enää kevät aikaa. Mutta siinäkin olen ajautunut sellaseen tilanteeseen, että stressaan, mutta en silti tee asioille mitään, kun en osaa päättää mistä aloittaisin. Ja siinä sivussa stressaan myös ihan naurettavista jutuista, jotka vois tosta vaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä, mutta ei.

    Nyt olen vakaasti päättänyt pistää itselleni rajat siihen, milloin koneen kansi on illalla laitettava kiinni. Samoin kuin mihin aikaan illasta vielä voi syödä ja sitten enää ei.

    Samoin aion kirjata ylös asiat, jotka vaan kertakaikkiaan on tehtävä ja määrittelen niille ihan selvät päivämäärät, milloin minkäkin on oltava valmis. ja sitten vaan noudatan sitä aikataulua, että pääsen niihin tavoitteisiin, joihin todellakin aion päästä. Ja siinä sivussa toivottavasti alan taas uskoa itseeni ja vapaudun tästä resssaamisesta, joka syö energiaa.

    Punttisalilla käynnin, uinnin ja vesijumpan oon jo tässä viime päivinä taas palauttanut ohjelmaan ja se tuntuu hyvältä. Vielä kun alan taas katsoa, mitä pistän suuhuni, niin tiedän, että se hyvä olo sieltä tulee takaisin ja motivoi entisestään.

    "Istu vähemmän ja liiku enemmän" olis mun motto. Ja "tee, äläkä jahkaa" olis toinen :D. Mulle itselleni siis.

    Kyllä tästä hyvä vuosi tulee Heli :). Päätetään vaan niin.

    VastaaPoista
  7. Peppone: varmasti tämä keli tekee osansa... mutta kyllä täytyy sanoa, että tietokone on todella karmea aikavaras!!! Mutta noustaanhan me, kun päätetään nousta! Hyvää loppuvuotta ja mahtava tulevaa vuotta sullekin! ♥

    Suvi: mä tulen kurkkimaan! Mullakin kerkes mennä iso osa postimerkeistä tuleen... mutta jatkossa olen viisaampi ja kerään talteen! Ei muuta kun liput korkeella kohti uutta vuotta! ♥

    Sanna: no saa nähä miten mun lupausten käy... mut täytyy nyt yrittää ees parantaa elämäntapojaan. Meillä suklaat katosi isoksi osaksi mun mahaan. Mut olihan ne kyllä hyviä. =) ♥

    Annukka: sä NIIN sanoit sen mitä mäkin just ajattelin!! Mä olen just nytkin koneella, vaikka pitäis todellakin olla jossain ihan muualla tekemässä jotain ihan muuta... aina ja aina vaan tää kone vetää magneetin lailla puoleensa ja KAIKKI muu saa odottaa... ei hyvä todellakaan!! Jos kaiken tän ajan kuluttais vaikka lenkkeilyyn tai kavereiden tapaamiseen tai siivoomiseen tai lasten kanssa jutteluun, tai ok, kouluhommiin... niin miten paljon parempi omatunto sitä voiskaan olla!! Älä nyt kuitenkaan tyystin mihinkään katoa, sun jutut on aina niin mahdottoman kivoja lukea. Mut koitetaanpa kohtuullistaa tätä elämäntapaa kuitenkin, eiks niin! Tsemppiä sulle koulujuttuihin ja kyllä, hyvä siitä ensi vuodesta tulee, se on nyt päätetty!! ♥

    VastaaPoista
  8. Mahtavaa Uutta Vuotta Heli!

    Kovin tutuilta tuntuu lupauksesi. Niillä samoilla mennään täälläkin ja vaihtelevalla menestyksellä. Suklaa maistuu täälläkin meinaan liian hyvin ja kaikki muutkin karkit. Mutta jos sitä pitäisi taas herkkupäivän viikossa ja arkena ainakin yrittäisi elää terveellisesti. Tämä joulun aika on kyllä ihan mennyt mässäilyksi, etten vähään aikaan puntariin uskaltaudu.

    VastaaPoista
  9. Arki koittaa täälläkin pian. Torstaina töihin meno edessä. Lapsiperheessä arki on kyllä hyvä asia, tuo tutun ja säännöllisen rytmin päiviin.

    Minäkin tarvitsen ryhtiliikkeen elintapoihini. Laihtua pitäisi ja paljon, mutta ennenkaikkea jonkinlainen lisäenergia tulisi kyllä tarpeeseen. Liikuntaa aloitin lisäämään marraskuun lopulla, joulunpyhät toivat siihen aiva liian pitkän tauon. Yleinen vetämättömyys ja ärtyneisyys vaivaavat minuakin. Voisiko ensi vuosi olla teemaltaan terveyden ja hyvinvoinnin vuosi?

    VastaaPoista
  10. Mulla taas aiempien vuosien suklaatus on vaihtunut himoon juustoja kohtaan... ja niitä menee!
    Kannattaa luottaa siihem 20-80 periaatteeseen: 80 prossaa kun on kunnossa, 20 prossaa voi olla mitä vaan! :)

    VastaaPoista
  11. Taina: taitaa olla näin joulun mässäämisen jälkeen yhdellä ja toisella mielessä keventely. =) Mulla on vaan ollut koko syksy ja varmaan pidempäänkin jo tosi surkeaa tämä itsestä huolehtiminen (mitä mä täällä koneella nytkin teen, kello on kohta 24...) että pakko olis oikeesti toimia. Uskon, että sinä saat helposti palauduttua normaaliin, kun olet tottunut terveelliseen elämään muutenkin. Mahtavaa uutta vuotta sullekin!

    Susanna: mä olen jo töissä ollutkin joulun jälkeen ja huomenna menen taas... varsinainen arki alkaa vasta sitten, kun lapset menee kans kouluihinsa taas. Sitä odotellessa! Ja koitetaan yhdessä jotenkin tsempata sitä ryhtiä elämään...!

    Taina: mulla taitaa suklaa olla ja pysyä ykkösenä aina vaan. Ja juu, kaikkia herkkuja ei saa unohtaa. Kohtuus vaan pitäis mun nyt löytää...

    VastaaPoista
  12. Hitsi en ole kerennyt yhtään blogimaailmaa kiertelemään aikohin...nyt tein radikaalin ratkaisun ja raakasin blogimäärän kolmestasadasta 65:n. Jos tänne kerkeisi tulla useammin vierailemaan. Tsemppia uuteen vuoteen ja uusiin tapoihin. Ne kun sisäistää ja ottaa osana arkea, niin ne on helppo pitää mukana. Ite alotin viimevuonna ja nyt en malta että pääsee liikunnoimaan. Ja siinä sivussa kilojakin tippui 12.....

    VastaaPoista
  13. Samaahan mun Pitäisi luvata...*huoh* Pitäis laihtua, pitäis ulkoilla, pitäis terveellistyä, pitäis piristyä... Joop. Tänään lupaan ja ylihuomenna (viimeistään!) rikon lupauksen.
    Mutta noi postimerkit! Minä kyllä laitan menemään! En olekaan tuosta ikinä edes kuullut..kiitos vinkistä ja linkistä :)

    VastaaPoista
  14. Outi: vaude, pääsinkö siis mukaan sun top-65-listalle? Jee!! Sulla onkin mahtavasti onnistunut toi elämänmuutos, mulla ei suoraan sanottuna ole kovin korkealla usko itseeni...

    Pohdiskelija: ihan sama juttu mullakin, saatan pienen hetken kestää ja sitten taas alkaa lipsuminen... (esim tänään olen jo roikkunut netissä pitkän aikaa ja syönyt suklaatakin, hitto kun sitäkin vielä oli...) Toi postimerkkijuttu oli uusi mullekin, onneksi Kaarina kertoi asiasta! Kiva kun säkin osallistut siihen!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥