Meidän lähellä kaadettiin tollanen aivan kauhea avohakkuu joskus ehkä vuosi sitten (en muista...). Tässä nyt sitten näemme taas sen hakkuutyylin viisauden... siellä on myrskyn jälkeen ihan älyttömästi noita reunapuita nurin. Kyllä on nättiä... ja varmaan tosi kannattavaa. Voi että mua niin ällöttää toi koko aukko, se on tosi ankea näky. Ennen tässä oli ihan kiva metsä, lintuja ja oravia, ja tosta me koirienkin kanssa kuljettiin paljon. Nyt on pelkkää sotkuista ryteikköä ja joka ainoalla kunnon tuulella on puita lisää nurin... argh!
Ja tässä tämä meidän oma kaatunut puu. Tuosta hyvin näkee miten se on rusahtanut poikki. En osaa sanoa onko se terve vai ei, hiukan se on tuolta sisältä tollanen rusehtava kuitenkin. Mahdottoman iso puu se on kun läheltä katselee.
Meillä on tollanen pikkuruinen (ja aika kamala) leikkimökki, mikä kannettiin meille yhdeltä naapurilta (jonne kuitenkin matkaa varmaan yli kilometri) trukin piikeissä. Se on kuopuksen mökki, jossa on monet eläinleikit sillä meneillään aina. Tässä on "takapihan aitaus":
Taitaa olla toi possuressu heittäny henkensä... Mutta mun mielestä on ihania noi tytön leikit. Se on ite raahannu noita tiiliä tonne ja heinää ojista ja ties mitä kaikkea.
Nyt on mökin sisäänkäynti vähän ahdas...
Uskoisin, että tuosta kuusesta on iloa nyt sitten kuitenkin useammalle. Lasten koululle varmaankin lähtee siitä käpyisiä oksia näytelmää lavastamaan ainakin. Ja ajattelin ottaa sisälle meille itsellekin siitä oksia isoon maljakkoon, ja jos siitä saa ihan joulukuusenkin, niin hyvä homma. (Jos ei, niin ehkä ne oksat riittäis??) Jos olisin joku innokas nypertäjä, olisin varmaan jo tehnykin siitä vaikka mitä, mutta en ole, joten... odotan vaan viikonloppua ja valoisaa aikaa ja sitä, että mies on kotona katkomassa oksia... havuja kyllä tykkäisin saada tohon portaille, mutta siihen se sit varmaan kyllä mun osalta jääkin. Tosin - nythän on luvattu uutta myrskyä tulevaksi...
Kissa on ollu työssään. Sori herkkähermoiset, mutta tällasta tää on. Kissa tekee kissan työt meillä, niin ulkona kuin sisälläkin... joo, samanmoisia ihanuuksia löytyy meillä aika usein myös sisätiloista. Se on ihan virkistävää aamulla huomata, että pöydän alla on hiiren puolikas...
Minun joulupaketointi on alkanut. Tykkään nii-iin kovasti tuosta Tiimarin hyllypaperista... harmi ettei sitä riitä pitkälle. Hopeinen nauhakin loppui hetimiten, kolme pakettia sain sillä laitettua. Mulla on kyllä noita muita nyörejä ja naruja sitten niin, että eivät lopu ehkä koko elämässäni kesken... (mä sitten inhoan sellasia varastoja... *huoh*)
No muuten tää päivä onkin sitten menny vähän höhhäillessä. Olen nyt saanu ensimmäisen näyttösuunnitelman jo melkein valmiiksi, ja kovasti sain siitä kehuja opettajalta (vaikka ite ajattelin, että oonkohan ees tehnyt sitä oikein...). Ja sain portfoliosta arvosanaksi 3 (asteikko 1-3). Eli eka opiskeltu osio on siis menny hyvin, näyttöä vailla valmis (no niin, suunnitelmat valmiiks nyt kuitenki ekana...), toisen osion oon kanssa suorittanu kirjallisesti jo, ja siitä on kans se näyttö enää (plus suunnitelma..) ja sit olis 2/5 opinnoista suoritettuna. No mutta en nyt intoile ennen kuin ne todella ON suoritettuna...
Näissä fiilareissa kuitenkin nyt sitten tämä päivä pakettiin.
Bis Morgen!
Heli
Just tollaset "aidot" lapsen leikit on ihan parhaita! Vaikkei aina niin kauniilta näytäkään, niin upeaa, että keksii vaihtoehtoja ja aineksia ja vaikka mitä rakentaakseen leikkiään. Aivan huisin kaunis tuo käpykuva, vaikkapa ensi vuoden joulukorttia varten!?
VastaaPoistaJa opinnot, wau, sähän oot ihan mestari. Hienoa Heli, taas :-D
Pohdiskelija: ajattelin itsekin samaa tuosta käpykuvasta... saa nähä muistanko enää ensi vuonna!
VastaaPoistaKiitos vaan kehuista - minusta on vaan jotenkin ansaitsematonta se suitsutus mitä opettajakin noista mun tekeleistä pitää, kun se kehui ne niin maasta taivaisiin... Tuo koulu kaikkineen on niin naurettavan helppo homma ollu tähän asti. Enkä mä nyt mielestäni mikään huippuälykkö kuitenkaan ole... eli ajattelen asian niin että se vaan on niin helppo koulu ja sieltä on helppo saada hyvät arvosanat. Olis mielenkiintoista toisaalta opiskella jotain huomattavasti vaativampaa ja sillä lailla nähdä mihin mun rahkeet oikeesti riittäis vai riittäiskö mihinkään, tän koulun perusteella saa jotenkin niin väärän kuvan itsestään ja taidoistaan, kun tuntee olevansa suorastaan huippuhyvä... =D
Vitsi, miten samat fiilikset meillä on tosta koulusta(kin). Mäkin ajattelin jokaisen vitosen jälkeen, että tää nyt oli varmaan tosi helppo kurssi tai jotain. Tai sitten opettaja on tosi lepsu... Lopputyön vitosta ja kehuja puitiin oikein äitini kanssa ja todettiin, että ne on varmaan sekoittanut mun työn johonkin toiseen, heh heh :D Aika tyhmää, miten sitä ei osaa antaa itselleen tunnustusta, vaan kaikki omatkin ansiot selittää muista johtuvilla syillä.
VastaaPoistaMäkin tykkään siitä, että lapset leikkii tommosia ihania leikkejä. On mahtavaa, kun kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua, vaan joutuu vähän itsekin miettimään ja keksimään. Ja kuinka kivoja leikkejä sitä itsekin kavereineen sai lapsuudessa aikaiseksi, kun viitsi vähän nähdä vaivaa. Tuosta kissan leikistä olenkin sitten eri mieltä, kröhöm... Mä oon joskus sanonukin, etten vois ottaa kissaa, koska en kestä noita hiirenraatoja ym. Ei mulla ole vaikeuksia ymmärtää, että ne on hyvinkin luonnollinen osa ulkokissan elämää, mut mä en silti välttis tykkäis noita katella. Ja siis kuolleet hiiret menee vielä, mut ne puolikuolleet olis aika kamalia, hui... Mut siis se on todellakin kissan työtä ja tavallaan jopa arvostan sitä. Toivoisin vain, että ne hoitais sen siististi ja piilossa...
Mukavaa viikon jatkoa sulle, Heli! Hienoa, että koulutyöt sujuu, mut älä nyt liikaa rehki :)
kurjan näköistä on tuo metsä kieltämättä :( lahoja taitaa olla puut siinä reunalla...
VastaaPoistaonnea opiskeluihin edelleen <3
Onnittelut koulumenestyksestä!
VastaaPoistaTerhi: olis tosi kiva kyllä kuulla mitä mieltä joku muu olis näistä mun opiskeluista, siis onko jonkun muunkin mielestä vaan niin helppoa... vai tuntuuko jonkun mielestä vaikeemmalta. Mä en siis ihan oikeesti voi uskoa, että olisin vaan jotenki poikkeuksellisen hyvä ja viisas... vai kehuuko se ope sitten jokaisen tekeleet yhtä lailla? Se on ite kuitenkin ylemmän korkeakoulututkinnon opiskellut jne että siis todella paljon lukenu ihminen, onko tää vaan jotain säälistä kehumista...? =)
VastaaPoistaJa olen samaa mieltä, että ihanaa kun toi kuopus vielä kehittelee noita leikkejään. Tuskin enää montaa vuotta... menee ens vuonna jo yläasteelle nimittäin.
Mä suorastaan rakastan noita hiirenraatoja... no en tosiaankaan, ällöttäviä! Mutta hyvin toi kissa hommansa hoitaa. =)
Kivaa viikon jatkoa sullekin!
Suvi: no niin on, kurja ja suorastaan surullinen näky!! En usko että ovat lahoja, eivät vaan kestä noita tuulia, kun yhtäkkiä on viety muut puut ympäriltä. Tuo on sellanen kahden hakatun aukon välissä oleva kapea kaistale, eli ei suojaa missään suunnassa.
Susanna: kiitos kovasti!
Kyllä sie vaan oot niin välkky, että sulle toisten tiukatkin kurssit menee helposti :)
VastaaPoistaNäyttää se kuusi olleen vähän laho, hyvä ettei murskannu leikkimökkiä! Sitten olis kyllä possuressu ollu ainakin hengetön.
Mutta aattele; kaupunkilaislapsilla ei ole mitään mahdollisuuksia leikkiä tuollaisia leikkejä! Mulla oli kans leikkimökki lapsena (isä teki siitä 70-luvun muotityyliin tasakattoisen) ja paras muisto siitä on jäänyt keväiltä, kun läheinen oja tulvi ja mie "ongin" leikkimökin kuistilta... :) tarttuihan siihen onkeen aina joskus edellisvuotinen koivunlehti, ja se oli olevinaan kalansaalis.
Hienosti opiskelut etenee! Ja hei, mä oon kans tänään paketeerannu noihin tiimarin hyllypapereihin! :)
VastaaPoistaVoi harmi tuota puuta ja koko rytäkkää ja aukeaa, mutta noista käpyoksista sentää saa laihaa lohtua asialle joulun aikaan, varmasti kauniita uusissa tehtävissään.
Sanna: välkkypä hyvinkin... ;) Ihanat leikit sulla ollu lapsena!!
VastaaPoistaTaina: noi Tiimarin paperit on niin ihania, harmi että ne loppui multa enkä eilen ehtinyt hakemaan lisää. Huomenna on mentävä... Tänään just taidan koittaa saada vähän kuusen oksia sisäänkin, tuoksua ja tunnelmaa tuomaan.
Kiitos karjalanpaistivinkeistä toisaalla! :) Välitän kaikki "kokilleni", eli miehelleni. Hih. Minua ei oikein ole siunattu kokkaukseen liittyvillä pitkäjänteisyyksillä. Onneksi isäntä on innostunut edes hieman enemmän, niin ei sentäs nälkään kuolla :)
VastaaPoistaJa löysinpäs samalla mukavan blogin! Erityisesti lämmitti mieltä tuo "raivaus-juttu". Ei ryönää nurkkiin kiitos, se on minunkin mottoni :)
Taru: ole hyvä vaan ja kiva kun tulit tänne! Raivaus on mun lempipuuhaa ja parhaillaankin sitä teen... =)
VastaaPoista