mie romahin

Nyt kyrsii.

Muistatteko, kuinka väänsin tuntikausia ja päiväkausia niitä näyttösuunnitelmia ja itsearviointeja? No tänään oli sitten Se Päivä, kun ensimmäisen näyttöni menin antamaan. Aiheena oli Asiakaspalvelu, joka siis on mun työtä ja sillä tavalla ihan Piece of Cake. Minä tiedän, että olen hyvä asiakaspalvelija ja osaan työni.

Vaan kuinka kävi? 

No ei hyvin. Siis kyllähän se läpi meni, mutta sainkin siitä nyt alustavasti vain kakkosen (kolmonen on se paras). Tais se henkilö aloittaa sen arvostelun sanoilla "me annettiin sulle tästä vahva kakkonen" tai jotain sinne päin. Siinä kohtaa minä sanoin, että EIIII... Ja niin siinä kävi, että mie todellakin romahin. Tuli ihan itku. Kuinka noloa... Sanoin, että nyt kyllä alan itkeä - ja sitten aloin. En sillein dramaattisesti nyyhkimään, saatikka ääneen ulvomaan, mutta niin se vaan pato murtui silmäkulmasta, enkä mitään voinu asialle. Olin niin pettynyt. Esimieheni arvioi mut kolmoseksi, ja sitten jotkut mua täysin tuntemattomat henkilöt, jotka lukee mun asiat paperista, arvioi mut kakkoseksi.

No tottakai arviolle oli syynsä. Mulla niitä oli kaksi:

1. Ruotsin kieli 

Minä tiedän erittäin hyvin, että ruotsini ei ole samalla tasolla kuin enkku. Osaan sitä ja ymmärrän sitä, mutta tällä hetkellä kieli on erittäin ruosteessa - olen opiskellu sitä viimeksi... vuonna 1993?? Meillä alkoi juuri koulussa ruotsin jakso, ekat tunnit on ollu, ja totesin kyllä heti, miten kovasti kaipaa kieli verryttelemistä ja sanavarasto päivittämistä. Kielioppi mulla on kyllä hallussa - jostain syystä olen kielissä hyvä nimenomaan kieliopissa, sanoja en ole koskaan oikein suuremmin jaksanu opetella... Mutta kankeaa se ruotsi todellakin on. Olen ihan varautunut siihen, että siitä ei todellakaan mitään kolmosta napsahda, ei ainakaan niin selkeästi mitä enkusta suorastaan odotin. Ruotsista siis kokisin kakkosen ihan hyvänä numerona itselleni.

Mun suurin ongelma noin yleensäkin noiden kielten kanssa on puhuminen, ja se, että odotan itseltäni jotain täydellistä suoritusta. En ollenkaan osaa puhella rennosti - muuten kuin itsekseni. Niimpä nyt näytössä, kun olis jotain näyttöä siitä kielitaidostakin pitänyt antaa, menin aivan kipsiin. Siis yhtään järjellistä lausetta en todellakaan saanu aikaan. Aivan kauheeta. (Hyvä etten jo siinä kohtaa alkanu itkemään...) Mutta suoraan sanottuna en tosiaan olis osannut arvata, että kielitaidolla on niin iso paino tossa tutkinnossa. Etenkään, kun en ole todellakaan pariinkymmeneen vuoteen sitä tarvinnu, enkä työssäni koskaan... En siis suorastaan tajunnut valmistautua tuohon ruotsi-osioon yhtään millään lailla ennen näyttöä. Sjutton också.

2. Itsearviointilomakkeen puutteet 

!!!!!!!! Ja tämä jos joku mua kyllä niii-iiiin kyrsii... Mielestäni käytin paperini opettajalla näytillä, ja se kehui niitä kovasti. Nyt sitten mulle sanottiin, että ne on tehty aika lailla väärin. Näyttösuunnitelmaan väännettiin kaikki asiat rautalangasta, ja mä kuvittelin, että sitä ja sitten tuota itsearviointia käytetään tavallaan rinnakkain siellä näytössä, joten kirjoitin arviointiin niihin kohtiin lähinnä sitten, että "osaan tämän". Nyt sitten mulle selviskin, että siihenKIN olis pitänyt vääntää rautalangasta kaikki asiat. Että nyt näytön vastaanottajat ei saa käsitystä mitä mä osaan, kun se on noin ylimalkaisesti vaan siihen laitettu. Pitäisi olla VERIFIOITUNA ne osaamiset.

Koko sen mun monen tunnin työn vois siis heivata ihan suoraan roskikseen...

No, minä siinä tuherrukseni seassa sitten ilmaisin, että minä en ole tähän numeroon tyytyväinen ja mitä voin tehdä asiaa parantaakseni. Saan kyllä yrittää nostaa numeroa. Ne tyypit antoi mulle kirjallisen tehtävän, minkä teen ruotsiksi, ja sitten korjaan itsearvioni verifioiduksi (voi hyvää päivää mikä termi). Nämä lähetän sitten yhdelle noista kolmesta henkilöstä, ja sitten he kolme kokoontuu ja arvioi asian uudelleen.

Kyllä mä uskon, että saan paperille ruotsia ihan hyvin ja ton itsearvioinnin nyt saan kyllä korjattua tarvittavanlaiseksi. Mutta voi voi kun voisin antaa näyttöä siitä kielitaidostani myös suullisesti. Mä en kerta kaikkiaan tajua, miten mulle iskee niin kauhea paniikki, kun pitäisi sitä puhua... ihan henki loppuu ja ääni tärisee (ja itkukin meinaa tulla), etenkin tollasessa tilanteessa. Mä luulen, että jos mulle tulis asiakas puhumaan ruotsia, mä siitä kyllä jollain lailla selviäisin. Mä siinä kotimatkallakin pulisin itsekseni autossa, ja ihan hyvin sitä tekstiä tuli, vaikka sanat hakusessa onkin. Se tilanne ja jännitys saa mut vaan näyttämään aivan ummikolta idiootilta.

Niin. Tyhmimmältä tämä kaikki tuntuu siksi, että kuitenkin mun asiakaspalvelutaidot ne kaikki kolme arvioijaa arvosteli ehdottomasti kolmosen arvoiseksi. Tiedän kyllä itekin, että olen siinä hyvä ja osaan homman. Asiakaspalvelijoitakin kun on monenlaisia, taatusti niitä huonojakin. Mun mielestä on sitten ihan hitonmoinen vääryys, jos kolmonen vaihtuu kakkoseksi siksi, etten niiden edessä kykene sitä ruotsia vääntämään. Ei auta nyt kuin elää toivossa, että kirjallinen työ saa ne toisiin aatoksiin. Siitä mä nyt olen satavarma, että uusittu versio itsearvioinnista kelpaa kyllä kolmoseksi. 

Ei auta itku markkinoilla. Vaikka ensin ajattelinkin, että lyön hanskat tiskiin koko koulun kanssa, että mitä varten mä tollasilla jutuilla itteäni murehutan ja nöyryytän, mä tiiän, että osaan työni ja sen asiakaspalvelun jne jne jne... niin sit kuitenkin oon tässä työpäiväni lomassa ajatellu, että ei auta kuin tarttua toimeen. Mä teen ne vaaditut lisätyöt ja jos sitten ei kolmosta heru, niin ei auta kuin tyytyä kakkoseen (vaikka kyllä se ottais päähän ja kovaa!).

Sain muuten näytössä kuulla myös, että jotain portfoliota olis voinut tuosta työstään tehdä, ottaa kuvia ja tuoda paperilla esimerkkejä tekemistään asioista jne. No sehän on kiva kuulla jälkikäteen, juu. Ehkä mä siis vielä senkin teen, että kerään aineistoa silläkin lailla. Mulla on nyt ihan pakottava tarve vakuuttaa ne osaamisestani.

Ja juu, kyllä mä tästä kaikesta ihan itteäni saan syyttää. Taisin lähteä vähän turhan löysin rantein tohon näyttöön, en etukäteen esimerkiksi jännittäny yhtään. Luokkakaverini oli myös näytössä ja sai siitä kolmosen. No, hänellä oli sitten niitä valokuvia yms (oli erityyppisessä kaupassa sen harjoittelun kuin minä), lisäksi hän on rohkea puhumaan tuota ruotsiakin. Lisäksi hän oli valmistautunut tuohon ruotsi-osioon - häneltä siinä kuulinkin, kun kävi näytössä ennen minua, että siellä piti puhua ruotsia ja siinä kohtaa voi sanoa, että mulle alkoi tulla hiukan epämukava olo ja paniikki...

* * *

No niin, nyt on vedettynä suklaalevykin murheeseen. Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... vai menikö se jotenkin noin? Vai pitäiskö sanoa, että ei muuta kun tsemppi ja uusi yritys päälle vaan. Ja seuraavaan näyttöön sitten himppasen parempi valmistautuminen... Itse asiassa me saadaan nyt ennen tämän kevään harjoitteluihin lähtemistä sitten ohjeistus näyttöpaperien tekoon. No, parempi myöhään ja miten se nyt menikään...

Ehkä mie tästä toivun. Ja nousen. Ja saan vielä sen kolmosenkin, jonka mä nyt vaan kerta kaikkiaan tästä mun osaamisalueestani haluan...

Heli