No niin. Eipä ole varsinaisesti putkeen menny tämä alkuvuosi. Lupailin itselleni terveempää elämää, ja ainakin nämä vuoden ekat päivät on menny kaikkea muuta kuin terveellisissä merkeissä. En ole oikeastaan paljon muuta tehnykään kuin syöny suklaata ja istunu tietokoneella. Vaikka postauksissa onkin melko pitkä väli, se ei siis todellakaan johdu siitä, että olisin vähentäny koneaikaa, niin kuin taisin myöskin luvata... ehei, vaan se johtuu siitä, että olen täysin hurahtanu lukemaan Susannan Työhuoneen blogia. Aikomuksena on lukea se alusta asti ja samalla on menny sitten myös Sussun aiempi blogi ja suureksi osaksi myös nukkekotiblogi... ja aikaa on menny siinä hommassa ihan tajuttoman paljon - en oikeastaan ees tajua mitä järkeä on koko touhussa, mutta välillä mä vaan luen jonkun kivan blogin ihan kokonaan.
Tällä hetkellä olen siis vielä pahasti kesken noissa lukemisissani, mutta alkaa jo vähän huolestuttaa tämä lukemiseen käytetty aika...
Se syömisten viisaammaksi muuttaminenkaan ei ole toteutunu ollenkaan. Suklaata menee edelleen kaksin käsin. Just kun olin ehkä jo saamassa langan päästä kiinni ja kaikki suklaat talosta syötyä (se olikin tosi ikävä urakka...), tuli vävykokelas reissusta ja toi tullessaan anoppikokelaalle tietenkin suklaata... hirveesti suklaata... Mulla on suoraan sanottuna kauhee olo, maha sekaisin ja verensokeritkin varmaan heittelee sinne sun tänne kaikesta tästä mättämisestä. Olen myös ollu todella pahantuulinen eilen ja tänään... johtuen osin tuosta, kun en vaan kykene vastaustamaan sitä suklaan kutsua ja olen kovin pettynyt itseeni sen takia.
Eli tavoite olis nyt sitten vaihtaa suklaa porkkanaan ja sitä rataa...
No mites sit sen nukkumisen kanssa?? Aivan retuperällä sekin... vai mitäs toi kello nytkin on, yli yksi yöllä ja mää vaan bloggaan... Heräsin eilen aamulla klo 5 töihin, nukuin alle 5 tuntia sinä yönä. Viime yönä menin nukkumaan taas ihan pikkutunneilla. Sain kyllä tänä aamuna nukuttua pidempään, mutta ei mun olo silti virkeä ollut. Olin hirveän äreä töissä ja tekis mieli sanoa koko maailmalle suorat sanat kaikista asioista... Jotenkin vaan kypsyttää KAIKKI välillä! Etenkin tänään on ollu sellanen tunne, ettei yhtään mikään onnistu...
Voi tule arki nyt PIAN, että tämä älyä vailla oleva yökukkuminen sais viimeinkin lopun!! Odotan erittäin karua arkeen paluuta niin itseltäni kuin lapsiltani... nekin on valvoneet aivan tolkuttomasti koko loman ajan ja nukkuneet iltapäivään...
Nyt ei muuta kuin kynttilät sammuksiin (no ei mulla oikeesti ees kynttilät pala, vanha kuvahan toi on, kun en oo saanut aikaan paljoa kuvaillakaan...) ja nukkumaan.
Niin ne kolme positiivista asiaa... en mä nyt jaksa enää ajatella niitä. Sokeri ja väsymys on varmaan jähmettäny mun aivot. Ehkä seuraavalla kerralla sitten...
Heli
Oi! SE tunne kun löydät jonkun ihanan uuden blogin ja yhtäkkiä on mennyt pari tuntia ihan huomaamatta :)
VastaaPoistaIhanaa, ihanaa kuulla, että joku muukin vätystelee ja syö ja koneilee. Mä en olekaan maailman ainoa! Ja usko pois, ne munkin porkkanat on vielä kaupassa.. Onneksi huomenna alkaa arki, vaikka se nyt mulla onkin erilaista, kun aiemmin, niin Arki silti. Tyttö menee kouluun ja unirytmi tasoittuu siinä sivussa sitten myös äidillä, toivottavasti.
VastaaPoistaKyllä se Heli tästä taas, ne veetutuspäivät ilmeisesti vaan Kuuluu elämään, koetetaan kestää. Ja kyllä se kamerakin taas käteen osuu, sitten kun inpiraatio iskee. Mukavaa arkea sulle!
Suklaasta ei kannata luopua koska ihmisen täytyy sallia itselleen ainakin yksi pahe :D
VastaaPoistaNukkumiset ovat täälläkin hakusessa mutta niinhän ne viisaat sanovat että haudassa on aikaa mammitella joten ajattelinkin sitten odotella siihen saakka, kun ei tästä muuten näytä tulevan yhtään mitään.
Loppiaista! <3
Muutokset ottavat aikansa, pienin askelin kohti tavoitteita. Jos olet vielä suklaata mättänyt ja roikkunut koneella, niin hyvin ehtii tälle vuodelle vielä sitä muutosta tekemään :)
VastaaPoistaPäätin kanssa että nyt saa joulun jälkeen terveellisempi elämä alkaa - joo-o, taidan olla aika surkee tämmösessä: lenkillä olen käynyt tasan kaksi kertaa ja ennen kuin ees muistan, että olen päättänyt olla ilman suklaata, olen jo syönyt sitä puoli laatikollista. Turha siinä on sitte enää sitä loppuakaan säästää...
VastaaPoistaMutta kun aloittaa pohjalta, ei voi päästä kuin ylös päin. Eli huomenna alkaa taas se "uusi parempi elämä", ehkä se on helpompaa kun alkaa arki...
Tsemppiä sulle<3
Voi mäkin niin odotan, et arki alkaa huomenna. Me ollaan kans koko perhe valvottu myöhään ja nukuttu aamulla puoleen päivään, siis vuorokausirytmi ihan sekaisin:) Oon antanu olla, löysäillääm nyt vähän ja huomenna alkaa taas elämä järjestäytyy. Mäkin lupasin ittelleni vuodenvaihtees, et nyt alkaa terveelisempi elämä, mut suklaata on menny joka päivä, jäi vissiin joulusta päälle. Mut tiedän, kun arki alkaa, on helppoa siirtyä vähitellen taas terveellisimpiin juttuihin. Syksyllä aloitin aamulenkit, jotka vähän ennen joulua jäi, mut oon antanut itseni nyt lomailla ja huomenna alkaa taas aamulenkit. Vähitellen pienin askelin terveyteen ja hyvään oloon. Minulla ei ainakaan onnistu kertaheitolla elämänmuutokset, vaan se loppuu lyhyeen. Oho, tulipa pitkä kommentti:) Ihanaa alkavaa arkea!
VastaaPoistaTunnistan niiiiin ton olotilan, kun väsymys ja tavallaan itseensä kyllästyminen on edenny siihen pisteeseen, että tosiaan ihan kaikki muutkin ärsyttää, vaikka hyvin tietää, että se oikee ärsytyksen aihe siellä pohjalla on suuttuminen omaan saamattomuuten. (ainakin mulla).
VastaaPoistaMutta tossa vaiheessa on myös se hyvä puoli, että se enteilee muutosta. Ja sulla jos kellä on asennetta tehdä ihan mitä vaan kunhan päätät.
Mulla vaan ei suklaan vaihto lennosta porkkanaan onnistuis, vaan mun tarttis vaikka vaihtaa ensin porkkanasuklaaseen ja olla siihen tyytyväinen :). Jos totaalikieltäydyn jostain, on ihan varma, että ajattelen sitä kiellettyä juttua koko ajan ja lihon ja ahdistun pelkästä ajatuksesta. (Tipatonta tammikuuta tää ei koske, koska se näyttää tässä sivussa sujuvan ihan itestään, vaikka sitä eniten epäilin)
Come on Heli! Mää etäkannustan sua täysillä :)
La Petite Princesse: niimpä! Tosin mulla on nyt menny ainakin 10 tuntia nyt noita Sussun ihania juttuja lukiessa...
VastaaPoistaPohdiskelija: parempaa kohti mennään, sovitaan niin!
Peppone: en minä suklaasta luovu takuulla koskaan... Mutta nukkua kyllä tahtoisin jo tässä elämässä. ;)
Tuitukka: kiva kun löysit tänne! Ja kiva kun tykkäät! Otin kirjavinkkisi ylös ja käyn kirjastosta katsomassa. Kiitos vinkistä! Hyvää uutta vuotta sinullekin!
Susanna: näin on, ja olenkin nyt vähän jo onnistunutkin.
Mustakissa: onneksi aina on huominen!! Tsemppiä sullekin!
Janica: kyllä se arki todellakin asioihin auttaa. Pienin askelin!! Ihanaa arkea sullekin!
Annukka: ihanaa kun saa etäkannustusta, kiitos! Ei mullakaan mikään totaalinen onnistu, jos kiellän jotain iteltäni niin taatusti lankean ennen kuin tunti on kulunu... Mutta jos ees sais vähennettyä niin se olis jo mainiota. Ja ihan hyvin tää tästä ajoittain ainakin sujuu.
tsemppiä! ei se ihan putkeen mullakaan oo menny,eilen piti ostaa suklaata ko oli alennnuksessa.joopa joo...
VastaaPoistasilti ei pidä lannistua,kyllä sen olotilassaan huomaa jos on syöny sokeria liikaa..Haa ja mulla turpos maha siitä mättämisestä sen verran,ett muksut väittää mun olevan raskaana ;) onneks se ei pidä paikkansa,tiukka dieetti alkoi arjen alkaessa(suklaasta huolimatta)