lauantai 5. joulukuuta 2015

autokoulun ope täällä, moi!


Lauantaiehtoota! 

Tänään käytiin pyörähtämässä Helsingissä sukulaispojan ylioppilasjuhlissa. Olipas ainutlaatuinen reissu, nimittäin kuskina toimi isompi poikani, joka sai eilen ajokortin! Minä opetan meidän lapsille nuo ajokortti-asiat ja tämä tapaus oli nyt sitten ensimmäinen oppilaani. Kirjalliset meni läpi ekalla kerralla, samoin inssi. Kyllä mua jännitti ihan valtavasti noi molemmat ja helpotus oli suuri, kun kortti viimein oli kourassa (no siis tarkalleen ottaen se paperinpalanen, joka on väliaikainen ajolupa, mutta kuitenkin...). 

Saihan se poika noottiakin siellä inssissä, vieläpä ihan samoista asioista, joista itekin olen kaiken aikaa sanonut. Ja opeteltavaa vielä riittää, eihän se ajotaito ole heti hanskassa. Mutta kyllä oli onnellinen nuori mies eilen. Miehen auto "katosi" pihasta heti kohta inssistä kotiin tultuamme ja palasi paikalleen vasta aamuyöllä... Hyvin oli ajelut sujuneet ja kilometrejä kertyi kuulemma ekan illan/yön aikana 400!!! (ja ajotunteja 13...) Tänään sitten vielä toi Hesan reissu päälle, niin johan on päässy poika treenaamaan. Ekat ohituksetkin sai suorittaa mamman valvovan silmän (ja opetusjarrupolkimen...) alla, kun matkan varrella oli leveäkaistatietä ja moottoritietäkin, ja ohitukset tavallaan turvallisempia suorittaa niillä, kun oli tiessä leveyttä vähän ekstraa. Sääolosuhteet ei olleet mitkään ihan parhaat, kun oli pimeää ja vesisadetta ja vaikka mitä, mutta ei kai tässä auta kuin luottaa siihen, että poika malttaa ajella rauhassa ja oppii asiat sitä myöten.

Ajo-opetuksesta muutama sananen. 

Minähän läksin tähän opetushommaan siksi, että meidän lapsille ei ole muuten mitään mahdollisuutta hommata ajokortteja. Ei siis tosiaankaan ole kymppitonnia ylimääräistä sijoittaa siihen, että neljä lasta saa kortin... Miestä ei opetushommat innostaneet, joten minä sitten ajattelin, että kaippa tuo multakin sujuu. Olen luonteeltani "melko kiivas", hehheh, joten sain osakseni lähinnä huvittuneita epäilyksiä, että mahtaa olla hieno autokoulu meillä... että on siinä mulla hermot koetuksella. Vaan lällällää, voin sanoa kaikille epäilijöille, että siinähän epäilitte!!! Ei oo menny hermo ja ihan mukavaa on ollu.

Vaan on tuossa kyllä ollu kieltämättä haastettakin. Ensinnäkin kuvittelin, että homma on pois alta suunnilleen kuukaudessa. Meni ihan pikkasen pieleen... Aloitettiin opetus 10.7. ja siis todellakin 4.12. sai ensimmäinen tenava kortin... Siinä vaan tuli vähän kaikkea, kuten töitä ja muuta sellasta aikataulujen sopimattomuutta. Välillä oli vissiin kuukausia, ettei tehty asian eteen mitään. Poikahan on siis jo 19v, eli oltais voitu hoitaa homma todella paljon nopeammin... Ja seuraava oppilaani on tytär, joka on jo 20v...

Mä myös vähän aloitin ton homman väärällä tavalla. Siis melko suunnitelmattomasti... Että hyppääs poika ratin taakse ja sitten mennään. Juu ei. Pojalla oli se etu, että oli vähän jo saanut autoilua kokeillakin, mutta kun kuvittelin opettavani noi kaksi lasta yhtä aikaa, samalla tyylillä, niin johan tuli tenkkapoo... tytär ei nimittäin tosiaankaan hallinnu autoa samalla lailla. Että siis jos joku aikoo aloittaa tän saman homman, niin se auton hallinnan opettelu tosiaan kannattaa aloittaa jossain isolla (suljetulla) parkkipaikalla, tai vastaavalla, eikä suoraan liikenteessä... On nimittäin ihan hiukan hankalaa, jos auto sammuu joka risteyksessä. Tosin oli se kyllä huvittavaakin, ajoittain naurettiin tytön kanssa aivan mahat kippuralla siellä keskellä risteyksiä...

Lopulta tehtiin sitten niin, että opetan eka pojan ja sitten vasta tytön. Ei siis onnistunut meillä se yhtäaikainen opetus, senkään takia että tytär asuu eri osoitteessa ja hänellä on se pikkuinen neitikin siellä jaloissa pyörimässä. Nyt on siis pojalla kortti ja tyttären opetukset pitäis aloittaa. Aloitetaan saman tien ihan alusta ja ihan alkeista - palataan siis aloitusruutuun ja unohdetaan, että ollaan jo vähän jotain ajettu aiemmin kesällä.

Lapsi numero 3 onkin sitten jo odottelemassa vuoroaan... hän on jo täyttänyt 17 eli opetuksen voisi hänenkin kohdallaan jo aloittaa. Mutta ootellaan nyt, kun tyttö eka saa kortin, pojan seuraaviin synttäreihin on kuitenkin vielä reilusti aikaa.

Olen kokenut pikkaisen yllättävänä sellasen asian, kuin nopeusrajoitukset. Ne on siis itelleni olleet vaikein asia... mulla kun on kieltämättä ollu tapana ajella vähän sinne päin, eli useimmiten vähän liian kovaa... Nyt on ollukin sitten ihan tuskan takana yleensäkin huomata ne kulloisetkin rajoitukset tuolla taajamissa, täällä kun on aika paljon niitä 30- ja 40-alueita.

Hauskinta on ollu liukkaalla radalla suoritettu harjoittelu. Voi jestas, oli niin hupaisaa siellä kurvailla ja pyöriskellä!! Hienoa, että tuollasessa paikassa voi kokeilla, miten auto käyttäytyy, jos vetää "jäisessä" kurvissa käsijarrun päälle... tai jos muuten vaan joutuu mutkitella liukkaalla tiellä. (Siellä toki piti myös ihan tahallaan ottaa niitä ympäri pyörähdyksiä...) Kyllä tämä on ollu myös mukavaa yhdessäoloa - kenties viimeistä kertaa - tollasen teinikorston kanssa. On siellä autossa nimittäin ihan tovi tullu aikaa vietettyä... 

On toki ollu myös sellasia "olenko hei sanonu tästä asiasta noin tuhat kertaa, MIKSI se ei mene perille???"-hetkiä. Kuitenkaan ihan sellasia totaalisia hermojen menetyksiä ei mulle ole tullu - mitä siis kaikki epäili.

Jos jotain kiinnostaa, niin hintaa tuollaselle itse opetetulle ajokortille on kertynyt seuraavanlaisesti:

Nämä minä kustansin:
-minun kirjalliset 28€
-opetuspoljin + peili 70€ (ostin kaverilta)
-auton muutoskatsastus 58€ (mies asensi itse polkimen, ei siis tarvinnu siitä maksaa)
-valkoinen kolmio autoon 5,90€
-netistä ostettu kuukauden harjoittelujakso kirjallisiani varten 8,90€
Yhteensä 170,80€

Nämä lapset maksaa itse:
-opetuslupa 50€ (minun lupa käsittää 2 lasta, ja lapset maksaa tämän puoliksi, siis 25€/lapsi. Kolmannelle joudun hakemaan uuden luvan, koska tämä lupa kattaa vain kaksi lasta, ja neljännelle taas uuden, koska kolmannen lapsen lupa ei ole voimassa tarpeeksi kauan... myös katsastuksen joutuu tekemään sitten neljännelle uudelleen.)
-lapsen ajokorttilupa 60€/lapsi
-valokuvat korttiin 19,90€
-liukas rata 55€
-kirjalliset 28€
-inssi 59€
-korttimaksu 24€
Yhteensä pojan maksettavana siis 270,90€.

Lisäksi on sitten toki bensat, mutta en ole niitä laskeskellut.

Vielä on sitten ne kakkos- ja kolmosvaiheet, en tiedä mitä ne tarkalleen ottaen maksaa, enkä voi niitä itse opettaa. Joka tapauksessa kortti tulee tällä tavalla huomattavasti halvemmaksi kuin jos sen ajaisi autokoulussa. Homma on ihan mukavaa, mutta vaatii pienoista paneutumista asiaan sekä loppujen lopuksi melko paljon myös aikaa. Meillä on käytössä tytön kaverilta saatu autokoulun kirja, jonka avulla käydään teoriaa läpi, ja sitten on tietty minun 25-vuotinen ajokokemus. On itsellekin ihan hyödyllistä lukea sitä kirjaa läpi ja kyllä mua aika tavalla jännitti, pääsenkö niistä nykyaikaisista kirjallisista ees läpi... (pääsin ekalla yrittämällä, mutta muutama virhe kyllä oli).

Suosittelen kyllä tätä kokemusta, jos joku on miettinyt lähtisikö opettamaan lastaan. Mä todellakin aion opettaa jokaisen lapseni itse!

Onko linjoilla muita wannabe-autokoulun opettajia?

Heli

16 kommenttia :

  1. Meillä ajokortin hankkimiseen on vielä reilusti aikaa, mutta hintoja kauhistelleena minulla on jo nyt harkinnassa, että opettaisin itse. Säästö on aikamoinen kolmella lapsella. Tosin se on aivan mahdollista, että esikoinen kuluttaa hermoni loppuun on alkumetreillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opeta vaan itse, se on oikeesti ihan hauskaa. Ja todellakin reilusti halvempaa. Meidän lapset tosin joutuu maksamaan osan kuitenkin itse.

      Mä ite mietin ennen tuota homman alkua, että miten mun hermot kestää tapella lasten kanssa, mutta sitten ajattelin, että pakko on ottaa sellanen "opettaja-moodi" siihen hommaan. Sanoin pojalle, jonka kanssa kenties kaikista eniten mulla on aina ollu kaikkee taistelua, että jos se ei usko mua tai alkaa riitaa haastamaan, loppuu opetus siihen paikkaan. Pari kertaa olen sanonut, että auto seis, nytkö tää loppuu...??? Mutta siitä on selvitty. Siis poika korotti ääntään ja repi hermoa, en minä! Kyllä se yhteisymmärrys on vaan kummasti löytynyt. Oikeastaan tänään kun lähdettiin sinne Hesaan, mä ekaa kertaa todella raivostuin ja karjuin pojalle - siis vaikka sillä nyt jo on se kortti. Oli se lähtö sellasta sekoilua, että huhhuijaa... mutta kyllä se siitä sitten, vaikka tosiaan sääolosuhteet oli vaikeat.

      Jotenkin mun on täytyny itellekin takoa sitä asiaa, että ei voi osata, jos ei osaa... että pitää antaa aikaa ja vapautta opetella. Olen myös ollu tosi iloinen, kun on ollu pojan kanssa tollanen yhteinen juttu, kun nykyään niin vähän sen kanssa on tekemisissä enää kunnolla.

      Poista
  2. Hintojen vuoksi tuo duuni houkuttelee - kunhan sen aika on - mutta epäilen että onko minusta opeksi :D

    VastaaPoista
  3. Meillä ois ensimmäisen opetus eessä,kun täyttää sen 18v keväällä. Mutta...kuka ja miten,sitä ei vielä tiietä? Autona tällä hetkellä toyota hiace bussi,jota voi opetukseen toki käyttää..Noh,kaikki aikanaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillä oliskin todella hyötyä tuosta, että ite opettaa, kun on niin monta lasta. Mun kaverilla on 5 tyttöä ja hän opettaa kaikki itse. On se kortti vaan niin mahdottoman kallis, en tajua miten ihmisillä on oikeesti varaa lapsilleen sitä maksaa! Meillä joutuu lapset ite maksamaan ainakin osan korteistaan, mä maksan sitten kyllä bensat. Kyllä oli aika hyvä motivaatio kesätöihin pojallakin, kun tiesi että sieltä ne ajokorttirahat sitten tulee.

      Poista
  4. Minä sain ajokortin Papan perintörahojen turvin, muuten ei meilläkään olisi sitä ollut rahaa suorittaa. En tiedä kuinka kaksi seuraavaa sisarustani asian suoritti, mutta pikkusiskoni isä opetti.

    Itse en olisi pystynyt ajamista oppimaan isäni kanssa. Isä oli jo ajokortin saatuanikin sitä mieltä että ajoin niin huonosti (!!!) että mun olisi pitänyt ottaa lisätunteja. Entinen ammattiautoilija ei ehkä oikein muistanut millaista se aluksi oli varsinkin kun ei ollut omaa autoa että olisi päässyt jatkuvasti harjoittelemaan. Isä piti mulle sitten pari lisätuntia joissa hermostuin niin että pysäytin auton ja jatkoin matkaa jalan...:D Nyt jo vähän naurattaa, silloin ei.

    Kysyy kyllä vanhemmalta melko paljon hermoja alkaa opettamaan omaa lastaan, joten nostan kyllä hattua sulle. Itse jonkinverran opetustöitä tehneenä on joskus aivan hermoja raastavaa kun toinen ei vaan osaa vaikka minä itse osaisin. Ymmärtää se, että omaa osaamistaan ei voi suoraan siirtää toiselle. Ja antaa toiselle mahdollisuus oppimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua motivoi eniten se, että rahaa säästyy itse opettamalla tosi paljon. Ja lapsia motivoi olemaan kunnolla se, että jos eivät ole, en jatka opettamista. Että siinäpä se salaisuus, miten hermot saadaan pysymään kurissa... =D On se välillä kyllä kieltämättä vähän sellasta "hohhoijaa, etkö nyt ihan oikeesti vois uskoa, kun sanon että teet näin etkä noin"... ja mietin inssin kommenttien jälkeen, että jokohan ne asiat NYT meni perille, kun niistä sanoi muutkin kun minä...

      Mä en tiiä millä ihmeen rahalla meidän isä maksoi kortit mulle ja siskolleni (ja sitä ennen veljelleni). Meillä on vieläpä kaikilla kuorma-autokortit. No, meillä ei kuitenkaan ole rahaa maksaa lasten kortteja, ainakaan siis sillein, että ne menis autokouluun. Ja nytkin tosiaan joutuvat osan kustantamaan itse.

      Mulla on sellanen mielikuva, että mun isä antoi mun ja siskoni ajaa autoa jo sillon, kun oltiin vielä reippaasti alaikäisiä. Siis ihan tiellä ajettiin... isä teki paljon reissuhommia ja etenkin kesällä oltiin monesti sen mukana ihan muuten vaan. Aivan hullua, mä oon siis ajanut maantiellä tyyliin 12-vuotiaana... ja autona oli vielä sellanen "pienkuorma-auto" tai mikä se on, sellanen kolmen hengen koppi ja takana lava. Että meidän isä ei ainakaan kauheesti paheksunu meidän ajotaitoja vaan ennemminkin kannusti jopa tuollasiin suoranaisiin laittomuuksiin... =D Mulla on edelleen muistissa jopa joitain ajo-ohjeita siltä ajalta. Ainakin sellanen, että jos tulee joku jyrkkäreunainen kuoppa tai töyssy (kuten vaikka uuden ja vanhan asfaltin reuna), siihen ei KOSKAAN saa ajaa jarru pohjassa... (mä siis tein näin sillon ja sain melko ripityksen, mitä kaikkee olis voinu hajota...) Mä opetin tämän asian myös omalle lapselleni. =)

      Poista
  5. Meillä tytär kävi autokoulun vaikka se maksoi maltaita, me vanhemmat maksoimme 18-vuotis lahjaksi. Vanhin poika on nyt 17-vuotias ja ensi viikolla alkaa opetus. Opettajan on mies joka hankki luvat itselleen. Tällä viikolla katsastettiin minun auto polkimien kanssa ja nyt vain odotellaan poliisilta virallista lupapaperia. Rahan säästö on minusta todella huomattava bensoista huolimatta. Tarkoitus on yhdistää opetusajoa mahdollisimman paljon sellaiseen ajoon jota on muutenkin ajettava. Uskon että hyvin menee, mies ja poika on molemmat kovin rauhallisia luonteeltaan. Vaikka tuskin siitä ilman kiistoja selvitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo ajatus opetusajon yhdistämisestä muihin ajeluihin on just paras. Mä tein ihan samalla lailla, tosin kyllä me välillä lähdettiin myöskin vaan ajelemaan muuten vaan. Poika vaan ei meinannu aina ihan käsittää, miksi sen pitää lähteä jonnekin kauppaan ajamaan... Mä sanoin sille, että sitähän se ajaminen hyvänen aika just on, että mennään asioille, haloo...

      Ei siinä ajelussa välttämättä kiistoja tule. Se lapsi on kuitenkin oppilas eikä osaa asioita vielä, toisin kuin opettaja-isä (tai -äiti). Meillä tuli sitä sanaharkkaa ainoastaan silloin, kun poika ei tehnyt kuten sanoin, vaan meinas että osaa itekin... vaikka siis ei osannu. Kyllä mä jonkun kerran jouduin sanomaan, että hei, MINÄ opetan ja sanon mitä tehdään, ja sinä sitten teet niin kuin minä opetan... =)

      Mä kysyin inssin jälkeen pojalta, että mitä mieltä oli mun opetuksesta, oppiko asioita. Ei kuulemma erityisemmin, vaan osas jo mopokortin ajoilta melkein kaiken... ok...

      Poista
  6. Olen joskus miettinyt, että voisin opettaa lapseni ajamaan, mutta tuskin siihen kuitekaan lähden. Tytär on jo täysi-ikäinen eikä ainakaa vielä ole kiinnostunut ajokorttia ajamaan. Poika on kesällä saanut mopokortin ja ajelee mopolla vielä pari vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin ehti lapset jo täysi-ikäisiksi ennen kuin meille tuli sellanen auto, jolla pystyy opettamaan. Muut on siis aina ollu niin kauheita ritsoja, ettei oo kehdannu katsastaa opetuskäyttöön... =D Poika oli jo 19v ja tyttö on jo 20v ja nyt siis vasta on kortit ajankohtaisia. Kolmas lapsi saa sitten kortin jo heti 18-vuotiaana, kun täyttää sen syksyllä ja varmaan se neljäskin sitten opetetaan ajoissa. Nelosella olis se mopokortti ajankohtainen ensi syksynä, saa nähdä haluaako sen... sitä en tiiä voiko ite opettaa, täytyykin ottaa selvää. Tosin minusta noilla skoottereilla on aivan kaamea ajaa, en tiiä osaanko sellasta opettaa ees...

      Poista
  7. Meillä mies opettaa tyttären joka täyttää ensi kesäkuussa 18. Joten hermoja kysytään molemmilta, isältä ja tyttäreltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei muuta kun pitkää pinnaa sinne sitten vaan ja tsemppiä molemmille koettelemukseen! =D

      Poista
  8. Meillä äiti opetti veljeni ja minut ite.Sillon oli,että puolta vuotta ennen 18v täyttämistä sai alkaa harjottelemaan ja tarkkaan laskettiin päivät,et millon pääs ajamaan.Meilläkii se oli just tuota arkiajoa,harvemmin käytiin vaan ajelemassa.C-kortin kävin ajamassa sitten semmosella muutaman kk työkkärin valmentavalla kurssilla.Meilläkii lapset (jos vaan vielä sillon saa) tulevaisuudessa opetetaan ite.6 Lasta,joista yhet on kaksoset,niin tuota.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä on urakkaa opetettavana! Mun kaverilla on 5 lasta ja hän opettaa kaikki itse. No, onhan mullakin neljä opetettavaa. Ekan kun saa ajatettua, kaikki sujuukin sitten (ehkä) helpommin jatkossa toisten kanssa. Rahallisestihan tää on oikeesti todella kannattavaa. Ja on se jollain lailla myös tosi mukavaa ajella yhdessä nuorison kanssa.

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥