pakkasta pitelee!

Voi että sentään näitä pakkasia! Alan olla erittäin sitä mieltä, että kiitos, nyt jo riittäis... Tällä hetkellä on -23 astetta, melko kipakkaa, sanoisin. Toki on ihan hirmuisen kaunista ulkona, kun aurinkoinen paistaa, mutta kaikenlaista harmia tässä silti pakkasen takia on. Mies esimerkiksi parhaillaankin koittaa sulatella meidän keittiön putkia. Ei oikein tunnu nyt sulavan... yleensä ne suht helpolla aukeaa.

Läksytin tänään vähän auramiestä. Eilen kun tulin töistä kotiin, teki suoraan sanottuna mieli alkaa itkemään. Pihaa oli aurattu ihan ristiin rastiin miten sattuu. Hiekkaa oli kynnetty metritolkulla tuonne nurmikoille, aivan ihme kuviot vedelty tähän talon edustalle jne. Näky oli todella ruma ja sitä nyt sitten katsellaan niin kauan kunnes lumet sulaa tai uutta sataa päälle... Kaiken muun "henkisen harmin" lisäksi tyyppi myös katkaisi meidän jatkojohdon, joka sijaitsi kyllä joo lumen alla, mutta sellaisessa paikkaa, mitä ei tosiaan ole tarkoitus aurata.

Mä soitin auraajalle ja pyysin käymään. Tänään kävivätkin sitten, isä ja poika, katsomassa miten tää olis pitänyt aurata... Omaa tyhmyyttä ehkä, ettei asiaa katsottu ennen lumia, mutta toisaalta en olis kyllä ikinä uskonut, että kukaan kykenee noin kamalaan jälkeen... saatikka että kenellekään tulee edes mieleen ajella ihan miten sattuu toisten pihoissa. Sen verran oli kuitenkin luntakin, että näki ihan varmasti, missä meillä esimerkiksi autot liikkuu ja missä todellakaan ei. Että mua ottaa päähän... 

Olin ajatellut, että vaadin sen johdon korvattavaksi, mutta niinhän siinä sitten kävi, että kun tyyppi heti alkuun aloitti keskustelun tyyliin "meillehän tulee konkurssi heti ekasta aurauskerrasta, kun teillä on niin suuret vaatimukset" (olin siis puhelimessa sanonut, että nyt on kyllä huomautettavaa tuosta auraamisesta ja meillä on johdotkin poikki...), niin minä lopulta melkein anteeksi pyytelin ja sanoin, että anna olla... Vähän kyllä sitten harmitti maitoiluni, kun menin Prismaan katsomaan vastaavaa kelaa, jossa on neljä johdon paikkaa ja hinta oli 75€... en sitten samanlaista raaskinut ees ostaa tilalle.

Kissa-info: se mato sitten todellakin oli leveä heisimato eli lapamato. Eläinlääkäri epäili, voisko se olla se, kun on niin tosi harvinainen nykyään... Minä sitten kaivelin matosen tuolta pihalle heitetystä roskapussista, sulattelin sen jäätyneen olion (muistuttaa kyllä aivan erehdyttävän paljon nauhamakaronia...) ja laitoin pussiin ja vein näytille. Oli muuten varmasti yli 20cm pitkä. Oikein kaksi tohtoria sitä sitten katseli ja totesivat, että se se on. Jaiks. Tuon matosen saa lähinnä raa'asta järvikalasta, jota ei meillä ole koskaan...??? En oikeasti käsitä, mistä kissa on sen voinut saada. Ja miten kauan se on mahtanut sillä olla...

No kissapa sitten lääkekuurille lykättiin. Kissaa kun on muutenkin aivan ihana lääkitä tableteilla, niin pistettiin sitten kerralla oikein kunnon setti menemään: 8 tablettia peräperää kurkusta alas... (ainoa lääke (Droncit) ja annostus, mikä kyseiseen vaivaan auttaa) Sama setti annettiin myös molemmille koirille, mutta koirien lääkintä nyt on aivan lasten leikkiä; tabletit vaan jauhelihaköntin sisälle ja ne suorastaan ahmi ne. Koirat oli erittäin kateellisia, kun kissa sai aina vaan uuden ja uuden ja uuden tabun (voilla voideltuna), ja ne yritti kovasti tulla osingoille, vaikka jo omat settinsä olivat saaneet. Kissa kyllä oli hiukan eri mieltä tapahtumaketjun ihanuudesta.

No, nyt vain toivotaan parasta. Odotuksen iloa hiukan himmentää se, että noin kolme tuntia lääkkeen antamisesta kissa heitti oikein kunnon yrjöt taas... *huokaus* Kissa vaikuttikin kyllä todella huonovointiselta sen lääkkeen jälkeen, kyhjötti vaan silmät "nurin päin". Todennäköisesti lääke kuitenkin ehti vaikuttamaan. Joudun silti ensi viikolla keräämään kisulta kolmen päivän ajalta kakkanäytteet ja viemään ne tutkittavaksi, jotta saadaan varmuus siitä, että matonen on poissa. Peukkuja pystyyn...

Jotain iloa on kuitenkin nyt sitten siitä, että on näin kovat pakkaset: matot ja taljat on ulkona ja toivottavasti kaikki mahdolliset madon pätkät niistä kuolee. Mehän siis siivottiin sunnuntaina ja laitoin puhtaat matotkin lattialle, pesin sohvanpäällyset ja kaikkee - ja sitten se kissa mokoma meni ja oksensi ne lääkkeet... Maanantaina sitten laitettiin matot ja taljat ulos, sohvanpäällysetkään ei ole vielä paikallaan takaisin. En tiiä pitäiskö tässä nyt sit odotella oikeesti sinne asti, että saadaan ne tulokset... on vaan melko tyhmää, kun sohvat on ihan sekaisin ja lattiat on paljaat ja sitä myöten tosi kylmät. No, onpahan kerrankin todella tuuletettu mattoja!

Mun tarvii varmaan muutenkin vielä kertaalleen siivota vähän hartaammin täällä. Elukoiden aluset pitää pestä vissiin uudelleen ja kissan hiekkakin pitää vaihtaa kokonaan (taas... ja olin sen just viikkoa sitten tehnyt viimeksi, argh...). Tosi hankala tietää, mikä on jo liikaa ja mikä sitten vastaavasti liian huoletonta ja vähän tehtyä, ja kaikkein vaikeinta on tietää mikä on siivouksen oikea ajoitus. Mä en edelleenkään mitään hysteeristä kauhua asiasta koe, mutta en nyt varsin iloinenkaan ole. Onhan noita matoja ja täitä ja oksennuksia ja paskannuksia ja mitä lienee ennenkin nähty, tosin ei ehkä nyt ihan näin vaativaa tapausta. On varmasti ihmisiä, jotka suunnilleen ennemmin kuolis kuin kokis tällaista, mutta no... mä nyt en oo sellanen.

No, näissä mietteissä, taidan alkaa hiippailla petiin päin. Oon menny parina aamuna töihin jo kuudeksi, hiukkasen alkaa silmä luppastaa kun kello tulee kymmenen illalla... Mukavaa viikon jatkoa teille siellä ruutujenne äärellä! ♥

Heli