pohdintoja harrastuksista ja vapaa-ajasta

Pakkaset on lauhtuneet, hurraa! Tosin tilalla on nyt sitten vesisade ja jäiset tiet... ei kiva. Onkohan koskaan sellasta keliä, että olis just hyvä?? 

Meillä jouduttiin lopulta tarttumaan kuvan osoittamiin järeisiin keinoihin, että saatiin keittiön putket sulatettua. Meillä on tehty jo aikanaan tuohon pikkueteisen puolelle lattiaan muutama reikä väliseinän seinänvierustalle. Ne jää kivasti mattojen alle piiloon, eikä ole lainkaan haitaksi taikka näy sieltä. Matot sitten vaan nostellaan ylös ja huudatellaan sinne reikiin mun hiustenkuivaajalla... se onkin ollu aika kovilla. Nyt kuitenkin mies joutui lopulta ottamaan jo keittiön puolelta lattialankkuakin irti, että pääsi sinne asian ytimeen, koska jäätynyt kohta ei vaan meinannut millään sulaa. Ja viimein vesi taas juoksi, se oli kyllä todellakin ilon hetki!

Mä olen aivan kertakaikkisen hullaantunut lukemiseen. Olen kyllä koko ikäni lukenut enemmän ja vähemmän, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen taas lukenut todella paljon. Ajattelin alkaa laittamaan ihan jonnekin ylös, mitä kaikkea vuoden mittaan tulee luettua... Nuo kuvan kirjat olen lukenut tässä tammikuun loppupuolella. Esimerkiksi tuon ylimmäisen luin kokonaisuudessaan eilen... aloitin joskus neljän maissa ja lopetin pikkusta vaille puolen yön. 520 sivua. Aika hyvin, etten sanois!!

Lukeminen on mielestäni hyvä harrastus, mutta kyllähän se sitten aikaa syö kaikelta muulta. Toisaalta mietin, että miltä muulta?? Mitä ihmiset tekee töiden jälkeen iltaisin?? (Tai ennen iltavuoroa aamuisin?) Mä olin eilen töissä 7-14.30, tein sen jälkeen pienet ruokaostokset, tulin kotiin. Otin koirat käymään pihalla, lakaisin lumia talon edustalta ja putsasin lumet auton päältä kokonaan pois. Täytin tiskikoneen ja laitoin sen päälle, tiskasin käsitiskin, tein ruokaa, söin... Ja sitten aloin lukemaan. Mitä jäi tekemättä? En tiedä, ei mitään mielestäni. Juttelin välillä lasten kanssa, jos ne tuli tuohon käkyilemään. En katsellut telkkaria, en sitä muutenkaan juurikaan katsele. Ei ollut pyykkiä pestäväksi eikä mitään siivottavaa. Tyttö vei koirat lenkille. Illemmalla söin iltapalaa tuossa lasten kanssa yhtä aikaa. Eipä nuo isot lapset äidin seuraa kaipaa sen kummemmin. Ne meni nukkumaan ja minä jatkoin lukemista. Ja sitten se kirja olikin luettu.

Aika ajoin mietin tosi paljon, mitä muut ihmiset tekee vapaa-ajallaan. Moni varmaankin harrastaa jotain. Liikkuu, tapaa ihmisiä. Tekee käsitöitä. Mietin tätä siksi, koska jotenkin tämä pelkkä "oleminen" tuntuu vähän niin kuin huonolta asialta. Ihan niin kuin pitäis harrastaa, tulla ja mennä. Pitäis olla kiirekiirekiire, säntäillä sinne ja tänne, kuskailla lapsia, olla ahkera. Muuten on ehkä laiska.

Mä en harrasta yhtikäs mitään kodin ulkopuolella, ellei nyt sitten koirien lenkitystä lasketa. Jos mulla ei olis koiria, en ehkä lenkkeilis lainkaan, mikä on tietenkin tosi huono juttu. Syytän aika paljon sekalaista vuorotyötäni siitä, että ei tule edes hakeuduttua mihinkään harrastukseen, jossa kokooonnuttaisi säännöllisesti viikottain. Joka tapauksessa jos "harrastukset" on lukeminen, bloggaaminen ja koirien lenkitys, niin sehän on vähän niin kuin ei mitään. Vai onko?

Mutta edelleen mua kiinnostaa, mistä koostuu ihmisten vapaa-aika. Onko se jotenkin erilaista kuin mun oma vapaa-aika? Onko muut ihmiset paljon aktiivisempia? Mä vaan jotenkin niin tykkään siitä, että voin olla vaan. Olla ja lukea ja juoda teetä. No ok, myös syödä suklaata. Mutta ei me esimerkiksi perheen kanssa mitään yhteistä tehdä, vaikka oltais kaikki kotona. Tyttö piirtää ja ompelee omassa huoneessaan, toinen poika pelaa pelaamasta päästyäänkin, omassa huoneessaan sekin, ja isompi poika majailee aitassa, eli omassa huoneessaan, ellei sitten ole ajelemassa isin autolla ympäri kyliä. Ja se isi, sillä on omat juttunsa tuolla autotallissa. Enemmän se siellä on kuin sisällä mun kanssa, ja jos se on sisällä, se on telkkarin ääressä ja mä keittiön pöydän äärellä lukemassa tai sitten tietokonenurkassani. Yhdessä ehkä syödään, ehkä ei.

No oli miten oli, tällaista laiskanpulskeaa elämää mä vietän vapaa-ajallani. Joskus tapaan ystäviäkin tottakai, mutta pääosin olen vapaa-aikani ns. yksin, vaikka kotona muita oliskin. Joskus käydään tytön kanssa yhdessä lenkillä, kerran viikossa vien sitä tallille, satunnaisesti pakotan pyydän miehen mukaani kaupoille... Hoitelen kotia yleensä yksin, siivoilen (muiden jälkiä...), pesen pyykkiä, tiskailen, maksan laskuja. Järkkäilen ja raivailen paikkoja aikani kuluksi ja siksi koska se vaan on niin ihanaa. Viikkosiivous tehdään yleensä yhdessä miehen kanssa, mutta sekin riippuu aika paljon mun työvuoroista - jos olen lauantaina töissä, odotan kyllä, että täällä sitten muut siivoaa ilman mua ja saan tulla puhtaaseen kotiin.

Aina välillä kuitenkin mietin, että pitäiskö elämässä olla jotain muutakin, kuten joku innostava harrastus mihin lähtisi joka viikko. Pitäiskö jumpata ja humpata, käydä ulkona syömässä ja elokuvissa - siis ihan vaan oman mielen virkistymiseksi. Jämähtääkö sitä vaan olemaan ja laiskistumaan, jos ja kun ei ole mitään erityisempää aktiviteettiä elämässä. Onko vaikkapa vuorotyö ihan vaan tekosyy sille, ettei oikeesti vaan huvita tehdä mitään ja mennä minnekään...

Miten te vietätte aikaanne?

Heli