märehtimisestä Maijaan ja kaikkea siltä väliltä

Hei vaan! 

Minä olen märehtinyt monenlaisia asioita kaiken kevättä (ja viikkokaupalla!), mutta nyt on märehtimiset loppu. Kai niistä vaan pitää tehdä loppu, jos ne ei muuten lopu?? Piti kyllä todella mietiskellä asioita ja ne alkoi jo olla aika isoja möykkyjä mielessä... onneksi apuna ajattelemisessa oli muutama ystävä, joista erityiskiitoksen lähetän Sinulle, jonka kanssa laiteltiin sähköposti jos toinenkin (ja vielä on vastausta tulossa täältä suunnalta, kunhan ehdin...). Joskus vaan tarvii nähdä itsensä ja ajatuksensa ikään kuin toisen silmillä, ennen kuin tajuaa, mikä mättää ja mitä vois asioille tehdä. Kiitos tuhannesti ihana A! ♥

Joka tapauksessa blogi oli hetken kiinni ja tuumaustauolla. Oli kyllä ajatus myös tehdä jotain ulkoasu-muutoksia siinä samalla, mutta noooooh... se nyt taas jäi.

Mitäs kaikkea tässä on nyt sitten tapahtunut? 

No käytiin ainaskin blogitreffeillä. Mulla oli kamerana vain (surkea) kännykkäkamera, jolla otokset ei todellakaan onnistuneet... Harmillista, sillä Katjan koti oli todella, todella kaunis! ♥ Valkoinen ja maalaisromanttinen, aivan ihania yksityiskohtia joka paikassa. Pieni koti, mutta silti niin suuren tuntuinen ja monenlaista ihanaa täynnä. Pöytä oli katettu todella kauniisti ja kaikki oli niin viimeisen päälle taas, voi että! ♥ Yläkuvassa on yksityiskohta terassilta ja alakuvassa olohuoneen nurkkausta. Jotkut ne vaan osaa!!

Treffeillä oli kerrankin koko meidän vakkariporukka, ja suosittelenkin katselemaan kuvia heidän blogeistaan... mua kyllä niin harmittaa, miten surkeita omani olivat - puhelimella näyttivät ihan ok:lta, mutta sitten kun siirsin koneelle niin plääh... Käyppä siis katsomassa Katjan kotia Lauran, Marikan, Krissen tai Jessican blogeista (ainakin Laura ja Krisse on jo tehneet postauksen vierailusta, ja Marikan blogista löytyy ihana mansikka-raparperi-herkku, jota syötiin muiden herkkujen lisäksi tapaamisessamme). Kiitos seurasta kaikille teille IhaNaisille taas! ♥ 

Puutarhaa en ole edelleenkään laittanut, vaikka se taitaa olla asia, joka vie lähes kaikkien vapaa-ajan juuri nyt. Meidän piha päin vastoin on aivan räjähtänyt ja villiintynyt... mä vähän niin kuin sanoin miehelle, ettei ajeltais tota nurmikkoa, annettais kasvaa vaan... mutta no, on se kyllä aika kauheen näköinen just nyt, kun voikukat on ihan entisiä (niitä oli taas kerran todella paljon!) ja timoteitä pukkaa hullunaan... Meillä on viikon päästä pojan valmistujaiset täällä ja nyt on kyllä hiukkasen alkanut mietityttää, että tarttis ehkä sittenkin tehdä jotain... Patakukkaset kyllä kukoistaa ja on kauniita, edes.

Koirilla on aivan jär-kyt-tä-vä karvanlähtö. Sietämätöntä, kun joka paikassa hukkuu karvaan... silti mamman muruset tunkee koko ajan syliin ja kylkeen kyhnäämään, ja pakkohan niitä on rapsutella ja kupsutella. Aika ajoin tuntuu, että on silmät ja suukin täynnä karvaa, jaiks! Ja sohva, sänky... no, joka paikka. Myös ruokapöytä, sillä meidän koirat kiipeää sinne erittäin näppärästi. Aina kun tulee kotiin, on tervetulokomitea nähtävillä pihalle asti... korvista tunnistaa, kumpi koira kulloinkin pöydällä päivystää. Ärsyttävää, mutta toisaalta myös huvittavaa.

Olen nauttinut suuresti ihanista kesäisistä ilmoista, mitä tässä jokin aika sitten oli. Saatoin jo aamulla lähteä ennen kahdeksaa koirien kanssa lenkille ihan pikkupikkuvaatteissa. Oli jotenkin kaiken kaikkiaan energinen olotila sen auringon ja lämmön takia - ainakin sitten heti huomasi sadepäivien tullessa, että taas on elo ja olo tahmeampaa... Olenkin tässä miettiny viime talven olotiloja ja sitä, voiko mulla sit kuitenkin olla jonkin sorttista kaamosmasennusta... jotenkin olen nimittäin viime vuosina ollu etenkin keväisin aivan lamaantunut. Vaikka ei kai enää keväällä voi olla kaamosmasennusta??

Tuo yläkuva on otettu Repovedeltä, jossa käytiin miehen ja kotona asuvien lasten kanssa yhtenä ihanana sunnuntaina vaeltamassa. Voi että miten siellä olikin kaunista ja ihanaa! ♥ Otettiin reput selkään ja ostettiin matkalla kaupasta eväät mukaan. Käveltiin viiden kilometrin lenkki, johon ällistyksekseni meni varmaan kolme tuntia aikaa... Tosin oli meillä taukojakin matkalla, syötiin niitä eväitä ja ihailtiin maisemia ja yhdessä kohtaa tytär kävi uimassakin. Koirat oli myös mukana siellä. Päivän päätteeksi oltiin kyllä joka iikka aivan poikki... koiratkin makasi reporankana koko loppuillan. Itsellä oli seuraavina päivinä pohkeet kuin puupökkelöt. Mutta mieli oli kyllä todella hyvä, joten se korvasi kaiken hien ja tuskan, mitä siellä ylämäki-alamäki-poluilla tuli puuskutettua. Tuonne ehdottomasti uudelleen, toivottavasti vielä tänä kesänä!

Olen ihastellut tätä suloista pientä autoa. ♥

Vielä kauniiksi lopuksi tähän postaukseen kuva iki-ihanasta Maija Vilkkumaasta, jota oltiin eilen katsomassa ja kuuntelemassa. Voi jee, miten tämä täti riehaantuikin siellä taas... mä oon kyllä niin superfiiliksissä Maijan musiikista aina, tykkään siitä todella paljon. Mikä energia naisella onkaan keikoillaan (nyt olen nähnyt hänet kaksi kertaa), en mitenkään malta olla itsekään hyppimättä ja pomppimatta, huitomatta ja laulamatta mukana... aaah, se oli kyllä todellakin kaiken sen vuodatetun hien ja survoontuneiden varpaiden veroinen ilta! ♥ 

Tänään on ollut hiukan tukka kipeä ja ääni käheä, mutta ei se mitään - mieli on loistavan hyvä ja tästä jaksaakin alkaa tekemään viikkosiivousta, räjähtänyt kämppäkään ei paljon rasita, kun on saanut tehdä jotain superkivaa edellisenä iltana!

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille ja iloa ensi viikkoon! ♥

Heli