tiistai 3. tammikuuta 2017

uuden vuoden suunnitelmia


Uuden vuoden alkaessa sitä tulee aika usein tehtyä kaiken maailman suunnitelmia ja lupauksia, miten aikoo sen uutukaisen alkaneen vuoden aikana muuttua paremmaksi ihmiseksi. Tai ainakin minä aina teen niitä suunnitelmia. Ihan joka ikinen vuosi olen luvannut itselleni, että alan nukkua paremmin, syödä fiksummin ja liikkua enemmän. Ja muutenkin muutun positiiviseksi ja iloiseksi ja olen tyytyväinen elämääni.

Minkäköhän takia en kaikista monivuotisista, toistuvista lupauksistani huolimatta ole kuitenkaan muuttunut yhtään miksikään? Tai siis ainakaan paremmaksi ihmiseksi... No, ehkä jo tänä vuonna mä sitten muutun. Ainakin taas on niin kovat aikeet ja suunnitelmat sen suhteen. Hehhee.


No totta puhuakseni mä ihan oikeestikin taas mietin näitä juttuja. Mun nimittäin ihan oikeestikin pitäis opetella nukkumaan paremmin. Ja liikkumaan enemmän. Ja kuinka ollakaan, myös syömään monipuolisemmin... Olen jatkuvasti vähän sellanen väsähtänyt, ja mistä se johtuu - no olisko esimerkiksi siitä, että syön mitä sattuu, millon sattuu, valvon pikkutunneille tai uniaika on muuten vaan vähäinen vuorotyön takia, ja liikun aivan liian vähän...

No mutta koska alkoi uusi vuosi, on oikein hyvä taas aloittaa uusi elämä vähän niin kuin puhtaalta pöydältä. =) Jatkossa siis menen nukkumaan ajoissa; jos vaikka koittaisin pitää tavoitteena, että siinä 22.30 olis ehdottomasti viimeistään pää tyynyssä. Liikun enemmän, etenkin ulkona koirien kanssa. Ja se syöminen... sen on pakko muuttua nyt.


Mä olen oikeasti vuosikausia kärsinyt erilaisista vatsavaivoista. Välillä on ihan kauheeta ja välillä sit vähän parempi tilanne. Harvoin kuitenkaan sellanen normaaliolo. On tutkittu sitä sun tätä, mutta mitään kunnollista selvitystä ei ole koskaan saatu. Diagnoosina on siis ollut lähinnä "toiminnallinen vatsavaiva" tai jonkun sortin ärtynyt suoli. Vegaaniruokavalio ei välttämättä ole vaikuttanut suuntaan eikä toiseen, mutta toisaalta se kyllä asettaa tietynlaisia lisäongelmia, koska pitäisi syödä papuja jne. Mä en ole oikein koskaan saanut selville, mikä mun vatsavaivat aiheuttaa - siis onko syyllinen jokin tietty juttu, vai onko se vaan kaikkien osasten summa. Aika häiritsevää tää kuitenkin on.

Mä en yleisesti ottaen kestä kauhean maustettuja ruokia, ja valitettavasti jostain syystä vegeruoat on tosi usein tulisesti maustettuja, ainakin valmisruoat ja ravintolaruoka. Olen aika surkea kokki, ja tää vegehomma on vielä vaan surkeuttanut mun keittiöhommia... Nyt olen kuitenkin ajatellut tämän vuoden aikana oikein tosissani opetella tekemään kunnollista, hyvänmakuista, täysipainoista ja mahdollisimman vatsaystävällistä vegaaniruokaa. Onneksi on sellanenkin Face-ryhmä kuin Vegaaninen fodmap - olen hakenut ryhmään pääsyä ja toivon, että sieltä tulis jotain apuja mun tilanteeseen.

★ ★ ★

No niin, saapas nyt sitten nähdä, olenko vuoden kuluttua hyvävatsainen, hoikistunut, liikunnallinen, levänneen oloinen ja kaikin puolin iloinen ja onnellinen tyyppi! Kenties myös kymmenisen senttiä pidempi, kaunistukkainen ja tyylikkäästi pukeutunut... 😁

Onko teillä lupauksia tai suunnitelmia alkaneen vuoden varalle?

Heli

16 kommenttia :

  1. Ei mitään lupauksia :D
    Oletko koskaan ajatellut että viljat eivät sopisi sinulle? Itse luulin aina että vatsani on normaali mutta kun jätin viljat pois niin jäi paljon muutakin pois. Nyt vasta tiedän mitä on kuin vatsa on normaali. Pientä määrää siedän mutta en suuresti, ruis on paha ja ohra ja yllättäen tattari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon koittanut ajatella vaikka mitä syyksi vatsavaivoihini, mutta mikään ei sillein yksiselitteisesti tunnu olevan vastaus. Tutkailen nyt noita FODMAP-juttuja, jos sieltä jotain avautuis.. Ja koitan yleisesti ottaen syödä hyvin mietoja juttuja. Jos se siitä taas vähän helpottais. Pakko tähän jotain on kyllä keksiä, aika ajoin on niin kamalaa...

      Poista
  2. Maailmassa olisi liikaa täydellisi ihmisiä, jos kaikki yrityksen onnistuis ja lupauksen pitäis. Kelvataan just tällaisina, mutta unta me siti tarvitaan. Se ehkäisee muistisairauksia ja muita nurkan takana vaanivia peikkoja.
    Onnea Lupauksille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta puhut! Pitäisi hyväksyä itsensä tällaisena kuin on, tosin ehkä niitä pahoja tapoja vois jättää minimiin. Ja todellakin unta tarvii, välillä olen ite ihan sellasessa usvassa vaan, kun väsyttää koko ajan... Uni on avain moneen muuhun hyvinvointiin.

      Mukavaa vuoden alkua!

      Poista
  3. Mä jotenkin vähän unohdin tehdä uudenvuoden lupauksia. Enkä oikein edes tiedä mitä lupaisin, koska nukun aika hyvin ja syönkin aika hyvin. Ja paljon. :D En jaksa enää ajatella laihduttavani, ei se vaan oikein ikinä lähde.

    Mutta vatsavaivoista jos jostain mulla on kokemusta! Olen huomannut, että omalla kohdallani maitohappobakteerit auttaa. Syön niitä kuurina jos olen onnistunut suututtamaan mahani jollain.
    Pahimmillaan tuntuu kuin koko suolisto olisi tulessa ja olo on aivan puhaltunut.

    Ootko kokeillut gluteenitonta ruokavaliota? Nimittäin se on mulla ihan ratkaisevasti helpottanut oloa.

    Vatsavaivat on aika kinkkisiä kun niitä voi tulla melkein mistä vaan. Kahvista, punajuurista, joku perussairaus, sipuli ihan mikä vaan.

    Mutta kerrankin voin sanoa, että todellakin tiedän miltä tuntuu kun maha on kipeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin joskus että olet noista vatsavaivoista jossain kertonut. Ja gluteenittomuudesta. Mulla ei jostain syystä tahdo riittää potku kokeilla sitä gluteenitonta... vaikka se saattais auttaa. Jotenkin on nyt yleensä ottaenkin ihan tosi vaikea päättää, mitä tekisin asialle ja mistä aloittaisin. Vaivoja tulee välillä kaikesta, välillä ei mistään... Ja omalla kohdallani uskon, että myös kaikenlaiset henkiset tilat vaikuttaa, siis ärtyminen yms kostautuu heti myös mahassa...

      Mä luulen, että vatsavaivat on todella yleisiä nykyään. Olispa mielenkiintoista tietää, mistä ne pohjimmiltaan johtuu!! Onko tää ihmisrotu jotenkin heikentynyt, vai onko saasteet, lisäaineet yms tehneet tällaista. Ja tietty kaikenlainen kikkailu ruoan kanssa yleensäkin. Oli miten oli, inhottavaa on kaiken aikaa olla mahavaivaisena.

      Poista
  4. Mua auttaa se, että käännän kaiken tavallaan saamapuolelle. Eli en ajattele, mistä joudun luopumaan (vaikkapa nyt siitä suklaasta, jota tosin en syö, mutta joka taitaa olla se kaikkein yleisin), vaan mitä saan tilalle. Parempaa, tuoreempaa, terveellisempää ravintoa, joka on mulle hyväksi, eikä pahaksi.
    Ja sama juttu koskien liikkumista. Etenkin ulkona. Ajattelen, että SAAN lähteä lenkille (koska voin), josta taas seuraa lisää hyvää oloa samalla kun mahdollisuudet parempaan yöuneen paranee. (Yöt on mulle edelleen se heikoin kohta, koska en vaan osaa nukkua, kun pitää pyöritellä päässään kaikkea sitä, mille ei varsin voi yöaikaan tehdä mitään).

    Ja muhun teki vaikutuksen myös yksi pieni yksityiskohta yhdessä kaikista niistä teksteistä, joita olen tässä viime aikoina lukenut. (Tunnelukkokirja on vasta alkusivuilla, kun aloin jo siinä sivussa lukea Sisäisen motivaation käsikirjaa..).
    Se oli erittäin looginen ja erittäin simppeli teoria sille, miksi me niin usein tehdään niitä jokapäiväisiä pieniä vääriä valintoja. (Otanko suklaan vai enkö ota, otanko lasin viiniä vai enkö, lähdenkö lenkille vai enkö lähde jne..). Ihan vaan siksi, että vaikutukset ei näy heti tänään, eikä välttämättä huomenna tai ylihuomenna tai vielä ensi viikollakaan. Eli sitä pienten valintojen (joita ei välttämättä edes tiedosta tekevänsä) vaikutusta ei tule ajatelleeksi, ja siksi niitä ei pidä minään. Ja koska niitä ei tule ajatelleeksi/pidä minään, sitä alkaa automaattisesti tehdä sen totututun huonon valinnan, koska siitä on jo tullut tapa.

    Perustui Slight Edge-nimiseen teoriaan, jonka mukaan ero onnistumisen ja epäonnistumisen välillä on hiuksenhieno. Ei siitä sen enempää, mutta lopussa oli sellainen kaavio, jossa luki "What feels comfortable today, feels uncomfortable tomorrow. And what feels uncomfortable today, feels comfortable tomorrow.". Tai ehkä ton huomisen tilalla oli "future", mutta kummimkin.

    Niin loogista ja simppeliä, että teki ainakin muhun vaikutuksen. Ja olen jo huomannut sen hyödyn ihan käytännössä. Siinä kohtaa, kun käsi on vanhan tavan mukaisesti menossa vaikkapa nyt ruissipsipussille (mun heikkous), sitä pysähtyy miettimään, että otanko vai enkö ota. Ja sit en vaan ota. Ei ongelmaa. Sama koskee mm. kahvia, jota olen päättänyt ihan huvikseni olla juomatta muutaman viikon (perustuu mun lemppariin PH-ruokavalioon). Automaattisesti olen meinannut aamulla laittaa kahvinkeittimen päälle, mutta taas pysähtynyt siinä kohtaa ja muistanut, että jaa niin juu, ei tätä valintaa. Siinä sivussa on sit jääneet pois keksitkin, joita syön kahvin kanssa. Ne selvästi kuuluu yhteen ja kun toinen puuttuu, ei tee mieli ottaa toistakaan.
    Ja jotenkin joka kerralla, kun päättää tehdä sen hyvän valinnan (tai siis jättää sen huonon tekemättä), voi ajatella, että taas on edessä vähän valoisampi tulevaisuus :)

    Mulla on sellainen olo, että noitten pienten valintojen kohdalle pysähtymällä onnistuu todennäköisesti niin paljon paremmin kuin sillä, että koittaa muuttaa kaiken kerralla. Ja aina tulee tehtyä niitä vääriäkin valintoja, mutta suuntaa voi korjata. Ei siinä sen kummempaa.

    Toivottavasti tää kuulostaa edes vähän siltä, miksi sen tarkoitin, eikä miltään ärsyttävältä "olen parempi ihminen"-liirumlaarumilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat! ♥ Just noin asiat pitäisi tehdä, positiivisen kautta. Ja todella kun jaksaisi ajatella, että tämän päivän valinnoilla on vaikutusta sinne jonnekin... Mutta tässä on mulla erityisesti sellanen ongelmakohta, koska olen vähän sellanen "kaikkimullehetinyt". Todella moni asia on kaatunut siihen, että tulokset ei näy heti eikä ees kohta. Monesti ajattelen, että "olisinpa ihan oikeesti vaan sillon vuosi sitten tarttunut toimeen, tilanne olis jotain aivan muuta nyt mitä se on..." Mutta hirveän vaikea on tsempata itseään ajattelemaan jonnekin pitkälle eteenpäin. Joskus yritän ja ehkä ihan pikkuisen hetken se toimiikin, mutta useimmiten en vaan jaksa tsempata...

      Joku nappula pitäisi päässä kääntää myös ton suhteen, miten valintoja joka päivä tekee. Mä oon just sellanen "no väliäpä hällä, tilanne on jo menetetty kuitenkin, joten ihan sama otanko taas ton suklaapalan/leivän tms, mitä milloinkin, vaikkei ees oo nälkä/tee suuremmin mieli tms, mutta kun se nyt sattui tohon näkökenttään ja tiiän että se maistuu hyvälle jne jne jne"...

      Voi että. Mistä sitä voimaa sais, että asioille oikeesti sais tehtyä jotain, eikä aina vaan haikailis tekevänsä???

      Poista
  5. Minä olen rikkonut mahani särkylääkkeillä. On jatkuvasti kädet, jalat ja selkä kipeänä. En niitä joka päivä napsi, mutta aika-ajoin täytyy ottaa kuurina. Mikään muu ei oiken tehoa kuin Burana ja se ei tee hyvää vatsalle. Onhan olemassa noita kovempiakin lääkkeitä, mutta kun pitäisi pysyä yhteiskuntakelpoisena ja työkykyisenä. Niillä kun on tapana sekoittaa nuppia!

    Tästä syystä ruokavalio on tosi tärkeä. Syön monipuolisesti ja aikas terveellisesti, mutta liikaa. Täytin kuukauden ajan Finelin ruokapäiväkirjaa netissä ja ilokseni huomasin, että saan aikaslailla kaiken mitä suositusten mukaan tarvitsen syömisistäni. A- ja D- vitamiini jäi välillä vajaaksi.

    Joulukuussa en juurikaan katsonut mitä söin ja kyllä sen sitten huomasikin. Närästi joka hemmetin päivä!

    Minulla on tätä ylipainoa. Itseäni se ei haittaa, mutta muita kylläkin. Lähinnä työnantajaa ja työterveyttä. Jatkuvasti minulle tolkutetaan, kuinka pitäisi syödä näin ja liikkua noin. Vituttaa!!!! Annetaan sellainen kuva, että kaikki vaivat häviävät kuin tuhka tuuleen, kun alan elämään niinkuin käsketään. Ja pitäisi elää vain sitä varten, että pystyy käymään töissä ja olemaan yhteiskunnalle hyödyksi siten.

    Joo-, aivan varmasti jalkakivut olisivat helpompia parikytkiloa kevyempänä, mutta en pysty/jaksa/halua liikkua yhtään enemmän. Minulla ei ole päivässä kuin noin 8 tuntia vapaa-aikaa nukkumisen ja työssäkäymisen lisäksi. Käyn kuitenkin lähes joka päivä n. tunnin lenkillä. Viikonloput ovat minun OMAA AIKAA ja haluan käyttää ne miten haluan. Vaikkapa sitten metsälenkillä käyden, jos siltä tuntuu!

    Heli, et sinä yksin ole ajatuksiesi kanssa! Kyllä meitä näiden syömis-, nukkumis- ja liikkumisasioiden kanssa painijoita muitakin löytyy. Ja varsinkin tämä vuodenvaihde tuo nää jutut ajankohtaisiksi. Pitäisi vaan muistaa, että ollaan ihan hyviä näinkin! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan särkylääkkeet. Mä syön kans jonkun verran särkylääkkeitä, kun mulla on aika usein pää kipeä. (Luen paljon ja tuijottelen paljon tietokonetta, siinä syylliset...) Ja nyt oon syönyt taas vähän kuuriluontoisesti happosalpaajia, kun toi maha temppuilee. Ehkä mulla se aikamoinen suklaan mättäminen jouluna nyt teki taas tepposet mahalle, ja sen kestää siitä toipua... Oikeesti aivan älytöntä ihan ite lapata suustaan alas kamaa, minkä tietää kostautuvan hetken päästä!! Sulla on ihan eri asia, kun on särkyjä, joita tottakai haluaa helpottaa ja lääke on ainoa apu.

      Musta tuntuu, että sä todella syöt paljon terveellisemmin kuin minä, sä syöt ainakin tosi monipuolisesti ja paljon kasviksia. Mä en koskaan saa aikaiseksi toimia niin pitkäjänteisesti, että saisin kuukauden (tai ees viikon...) täytettyä jotain taulukoita. Olen sitä tosi monta kertaa miettinyt, mutta en oo ees alkuun päässy... Nyt koitan sit tehdä jotain suunnanmuutosta ruokavaliossa, taas. Eka päivä ilman suklaata, ja on kamalaa... koko ajan mieli lipsahtelee ajattelemaan, että olispas jotain hyvää. Ja koko ajan on maha taas kipeä...

      Mulla on vähän ylipainoa myöskin. Mua se taas sit itseäni nimenomaan häiritsee. En ole koskaan mikään hoikka ollut, mutta nyt huomaan, että kaikki vähäinenkin lihas alkaa vaihtaa olomuotoa, läskiksi. Oon sen mallinen, että takapuolta ei ole, ja kaikki kasaantuu vyötärölle, joten ihan jo vaatteiden istuvuudenkin takia on ärsyttävää tämä vyötärönympäryksen kasvaminen. Ja kun housut puristaa, niin taas on maha kipeä...

      Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan näillä terveysrintamilla. Päivä kerrallaan!! Ja kyllähän itsensä pitää myös pystyä hyväksymään. Mä oon aika ajoin ihan tyytyväinenkin, mutta nyt viime aikoina nää vatsavaivat on olleet niin kovia, että ensisijaisesti sen vuoksi on pakko saada itsensä ruotuun. Jos laihtuisin, se olis sitten erittäin kiva bonus!! Mutta terveys ensin nyt kuitenkin. Myös uni on asia, joka edistäisi terveyttä, samoin ulkoilu. Eli siksi koitan nyt skarpata kovasti.

      Poista
  6. Hei mukavaa tätä vuotta! Minä lupasin miehelleni, etä relaan vähän enemmän, enkä ota paineita työ ym. jutuista. Nyt "laiskottelu" on alkanut ainakin hyvin sujumaan. Olen lukenut jo kolmatta kirjaa:)) Laitoin sinulle viestiä minun blogiini siitä pomppimisjutusta. Minä en anna enää rilahtelun häiritä elämääni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä!! Lukeminen kannattaa aina. =) Mä luen tosi paljon, se on ihanaa!! Lukeminen on mulle ainakin sellanen asia, että kun oikein uppoudun tarinaan, voin aika hyvälläkin mielellä jättää kaiken muun tekemättä... Toisaalta sitten saatan myös ottaa lukemiseen aikaa unen kustannuksella. Eli luen silmät ristissä puoli yötä, kun en vaan malta lopettaa...

      Kävinkin lukemassa sun vastauksen. Olet aivan oikealla tiellä kyllä tuon kanssa, että et anna lirahtelujen häiritä!! Mä en oo tullut ees ajatelleeksi tuota vaihtoehtoa. Toisaalta, en ole kyllä pomppinutkaan... Voisin kuvitella, että jos tuota pomppimista olis jossain kuntokeskuksessa ja menisin kokeilemaan, niin tykkäisin siitä kovasti.

      Poista
  7. Lueskelin mooooonta postausta kun on hieman kulunut taas aikaa viime käynnistä... Nyt onkin niin paljon ajatuksia etten oikein tiedä mitä kirjoittaisin. :D

    Uudenvuodenlupauksia tuli täälläkin tehtyä muutama, ei mitään mullistavaa, mutta just tuommoista itsestä ja muista paremmin huolehtimista. Ei luulis olevan vaikea toteuttaa mut ans kattoo ny. :D

    Ihanaa alkanutta vuotta, Heli! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit käymään ja viestiä jättämään! Asia kerrallaan vaan kirjottelemaan... Mullakin olis vaikka mitä ajatuksia, mutta jäävät aika usein julki tuomatta. Ainakin siis täällä blogissa... ;)

      Saas nähä joo, miten nuo lupaukset toteutuu. Hitsi, mulle ei edes tullut mieleen noin hienoja ajatuksia, kuin muista paremmin huolehtimista... itteäni vaan ajattelin. =/ No toisaalta, jos ite voi paremmin, ehkä sitä sit on muillekin kivempi? Omalla kohdallani siis ajattelen näin.

      Ihanaa tätä vuotta sullekin! ♥

      Poista
  8. Purskahdin nauruun lopussa. Tykkään tuosta itse-sarkasmista.
    Minäkin olen vuoden päästä 10cm pidempi, 5kg hoikempi ja kaikinpuolin mukavampi. Ihan vaan lupaamalla. =D

    Onnea hienosti alkaneeseen vuoteen! Voimia taistella asioiden kanssa, joiden kanssa on taisteltava ja huumoria hyväksyä ne, joihin ei voi itse vaikuttaa. Tsemppiä työ- ja muihin kuvioihin ja ehdottomasti eniten iloa ja valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pikkuisen pitää olla sarkasmia mukana. =) Toisaalta mietin, olenko itekin vähän sitä mieltä, että ei noi lupaukset onnistu kuitenkaan... että ovat ihan yhtä mahdottomia kuin noi vitsinä heitetyt. No, saas nähdä. Suklaaton olen ainakin nyt ollu muutaman päivän ihan kokonaan, juhuu! Vai siis viikonko jo, en ees nyt muista.. (Vatsavaivat ei ole kadonneet mihinkään, että ainakaan se ei siis ole ollut syyllinen...)

      Kiitos kovasti tsempeistä!! Joka ikinen päivä mietin noita päätä vaivaavia asioita... välillä olen positiivisempi, välillä toivottomampi. Kevättä kohti, iloa ja valoa sinne myös!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥