perjantai 11. lokakuuta 2019

syksyisiä luontojuttuja yms


Heissan! Lokakuuta pukkaa ja mun eka opiskelumoduuli lähenee loppuaan. Olen viettänyt siihen liittyvien hommien parissa aikaa ihan kiitettävästi viime aikoina ja tehnyt muun muassa 5-minuuttisen videon YouTubeen (!). En olisi koskaan uskonut saavani sitä aikaiseksi, eikä se nyt mikään mestariteos olekaan, mutta kuitenkin video, jossa on siirtymiä, tekstejä, aloitus ja lopetus ja vielä vähän asiaakin siellä välissä. Juhuu!! 

Palautin tuon video-tekeleeni eilen ja nyt mulla onkin palauttamatta enää raportti, joka sekin kyllä on jo vaiheessa, mutta joka silti vaatii vielä aika paljon puuhaa. Ensi viikolla meillä on periaatteessa lomaviikko koulusta, mutta ei se minun elämässä tunnu yhtään missään, samalla tavalla olen kotona pakertamassa rapsaa valmiiksi ja käyn sen yhden työpäiväni ensi viikollakin, kuin tähän asti. Seuraava viikko (43) onkin sitten moduulin viimeinen ja silloin on oltava rapsa palautuskunnossa.


Viime viikonloppuna oli ihanaa ohjelmaa, kun kävin tapaamassa vanhoja ystäviäni. Olen asunut yläasteen ja lukion aikaan Ruovedellä muutaman vuoden ja täytyy häpeäkseni tunnustaa, että koskaan ei tullut käytyä Helvetinkolulla, joka on sentään aika hieno paikka. Nyt korjattiin tämä tilanne ja käytiinkin lauantaina kävelemässä muutaman kilometrin lenkki siellä. Kyllä oli kaunista! ♥

Loppupäivä ja -ilta sitten saunottiin ja syötiin pitkän kaavan mukaan, sekä ihailtiin yhden ystävän uutta kotia, joka sijaitsi ihan mahtavassa paikassa järven rannalla. Koska ollaan keski-ikäisiä, mentiin nukkumaan jo ennen puolta yötä... Aamulla heräsin ensimmäisenä ja kyllä oli upeat näkymät ihastella olohuoneen isoista ikkunoista avautuvaa järveä, voi onnen huokaus sentään! (Eikä ollu krapulaa, mikä oli myös ihanaa!)


Samalla reissulla, jo kotimatkalla tosin, käytiin yhden ystäväni kanssa katsomassa myös Ryövärinkuoppaa, jonne sieltä minun silloisesta kotoani Jäminkipohjasta ei ollut edes matkaa kuin muutama kilometri... enkä siis sielläkään ole koskaan aiemmin käynyt. Ihmettelen kyllä, miten vähän on siihen aikaan mikään luontojuttu kiinnostanut. Mielenkiintoinen paikka oli sekin ja voi että, miten kirkasta vettä siellä pohjalla olevasta lähteestä tuli!

Tuolla kuopan läheisyydessä olisi ollut myös majavapato. Miten sekään ei mua nuorena yhtään pätkän vertaa kiinnostanut?? En ole nähnyt majavaa enkä mitään sen tekeleitäkään koskaan!! Me ei nyt sinne sitten kuitenkaan menty, koska ei oltu oikein varauduttu vaatteinemme mihinkään patikointiin (=palelsi). Toisella kertaa sitten! 



Tunnustettakoon nyt sitten vielä sekin, että en ole koskaan käynyt myöskään Siikanevalla, joka myöskin oli ihan siinä kotikulmilla... Sanana tuo koko Siikaneva tuo mulle ihan ekana mieleen vain armeijan varikon, joka siellä sijaitsee. Nuorena en suunnilleen varmaan edes ajatellut, että tollanen suo voisi olla jotenkin tosi hieno ja kiinnostava paikka nähdä. Voi huokaus...

Käytiin nyt ihan pikaisesti tuon kyydissä olleen ystäväni kanssa vain siinä pitkospuiden alkupäässä kurkkaamassa suota (ja syötiin yhdet karpalot). Suunniteltiin, että voitaisi seuraavalla kaveritapaamisella (tästähän tulee tietenkin vuosittainen tapa!) käydä kiertämässä tuolla suolla sellainen vajaan 10 kilometrin mittainen lenkki. Odotan innolla!!


No, mun aika on siis muutoin mennyt lähinnä tässä kotona kökkiessä. Pari kertaa olen käynyt siellä alueella, mitä mun raporttini käsittelee. Olen kävellyt ees ja taas, rämpinyt läpi mitä tiheimpien risukoiden ja kivikoiden, ja tutkaillut niin maaperää kuin kalliotakin, puhumattakaan kasveista, mitä siellä missäkin kasvaa. Olen ottanut valokuvia ja videokuviakin sieltä niin paljon, että kuvatiedostot varmaan kohta poksahtaa niiden määrästä. 

Vaikka tuo raportin aihepiiri ja asia on sellasta, että periaatteessa osaan sen, niin kyllä vaatii miettimistä, että saan kaiken tarvittavan raporttiini tiiviisti, mutta kuitenkin tarpeeksi informatiivisesti (sallittu sivumäärä on pieni, asiaa on paljon!). Eniten mulle tuottaa päänvaivaa ja harmaita hiuksia se, että eka kertaa ikinä mun pitäisi laittaa kaikki käyttämäni lähteet tosi virallisesti sinne raporttiin. Aiemmin ne on vaan olleet listassa lopuksi, nyt pitää olla kaiken maailman vuosiluvut, julkaisijat jne. myös ja ihan tietyllä kaavalla kirjoitettuna ja tietenkin aakkosjärjestykseen ja vuosiluvut huomioiden myös. Ehkä mä saan ensi viikon aikana kaiken paikoilleen, luotan siihen kyllä.

  
Heh, kuvien perusteella luulisi, että mä en juuri muuta tee kuin luonnossa vaeltelen kaiket päivät. Totuushan kuitenkin on, että kotona mä yleensä olen neljän seinän sisällä tietokonetta naputtelemassa tai kirjaa lukemassa. Viime aikoina on onneksi ollut noita ulkoilujuttujakin ihan mukavasti ja on voinut ihastella noita haavan ja vaahteran lehtiä ja niiden värikkyyttä ihan olan takaa. Tänään on harmaata, mutta aurinkoisina päivinä en kyllä tiedä mitään niin kaunista näkymää kuin keltaisena ja punaisena loistavat puut! ♥

Tämän illan ohjelmassa mulla on lapsenvahtina toimimista, kun mummon pikkumuru tulee tänne. Saas nähdä, jäisikö ihan yökyläänkin! Eipä muuta kun mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille!

Heli

10 kommenttia :

  1. Minä olen käynyt tuolla Helvetissä joskus lapsena. Ja ei meiltäkään sinne ihan kamala matka ole! Ryövärin kuopalla tuli käytyä nyt menneenä kesänä. Josko tämän opiskelun myötä tulisi lähiseutujen luontokohteita käytyä enemmän läpi.

    Itellä oli se koululaisprojekti täällä meillä. Muutaman ulkona vietetyn tunnin tapahtuman takia olen kyllä istunut kotona ja koulussa perse homeessa konetta naputellen. On täytynyt tehdä riskien hallintaa ja motorolaa sun muuta.

    Koitahan nyt ehtiä nauttimaan edes vähän syyslomasta! Nimimerkillä "paraskin puhuja" !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo sinun reissut mua on vähän innostaneetkin käymään noissa paikoissa itsekin, kun olet niistä kirjoitellut. Oon jotenkin kyllä ollut tosi laiska vaivautumaan mihinkään sillon aikanaan... tai oli varmaan vähän muut jutut mielessä, kuin luonnon ihastelu!

      Toi on niin totta, että hirveesti on tietsikkahommaa noiden kouluun liittyvien tapahtumien taustalla. Mä tein aika määrän kans kaikenlaista, etenkin ennen mun näyttöjä, kun piti tehdä materiaalia jos jotakin lapsia varten.

      Saas nähdä miten mun loma menee. Ainakin se raportti on saatava kyllä mieluusti valmiiksi... Ihanaa lomaa sullekin!

      Poista
  2. Kyllä on ollut upea reissu. On muuten mahtavat maisemat. Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienot oli maisemat ja toivoisin, että pääsisin niihin vielä paremminkin tutustumaan ja ihan ajan kanssa. Hyvää viikonloppua sinne myös!

      Poista
  3. Kauniita syksyisiä kuvia <3 On ollut mukava reissu - ystävät ja kaunis luonto! Antaa voimia opintojen kanssa pakertamiseen. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava reissu oli ja luonto ihan parhaimmillaan. Oon koittanut pakertamisen välissäkin aina käydä edes tuossa lähimetsässä tai pelloilla kävelemässä ja ruskaa ihailemassa. Syksy on niin ihanaa aikaa! Kivaa viikonloppua sulle myös! ♥

      Poista
  4. Nuorempana tosiaan oli ihan eri mielenkiinnon kohteet kuin joku lähistön suoalue :). Ja sittemmin ihan perusperhe-elämä sen verran täynnä kaikenlaista tekemistä ja huolehtimista, ettei sitä silloinkaan tullut ensimmäisenä mieleen lähteä vähäisellä vapaa-ajalla johonkin kivikkoon itsekseen tai vaihtoehtoisesti koko perheen kanssa kompastelemaan. Mutta nyt kun on periaatteessa kaikki aika töiden (tai opiskelujen) ulkopuolella käytössä enimmäkseen ihan vaan itselle, tulee katseltua ja koluttua lähiseutujakin ihan eri mielenkiinnolla.

    Helvetinkoulu näytti jossain sun instakuvassa ihan nimensä veroiselta. Melkoista koluamista varmasti siellä kivien seassa, mutta samalla jylhän kaunista.

    Tsemppiä raportin tekoon ja lähdeluetteloihin! Ja muuten leppoista oloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suorastaan vähän kadehdin tämän päivän nuorisoa, joka on (ainakin osa siitä) paljon kiinnostuneempaa ympäristön tilasta. No, ehkä on vähän pakkokin, kun joka suunnalta sitä surkeaa tilaa toitotetaan. Mutta esim. mun aiemmalla luokallakin oli nuoria, jotka ovat ikänsä luonnossa kulkeneet (tähän tietty myös perhe vaikuttaa) ja edelleen sitä tekevät. Itse lähinnä biletti tuossa iässä!

      Helvetinkolu oli hieno paikka. Tuo rotko oli tosi kivinen ja oli koko ajan sellanen tunne, että näinköhän ne kivet lähtee sieltä kuitenkin vierimään ja jään niiden alle... No, ehkä sekin olis jo tapahtunut, jos on tapahtuakseen, sen verran moni ihminen siitäkin on kulkenut.

      Täällä raporttia pakerran parhaillaan. Ja voi itku niiden lähdeviitteiden kanssa... argh! Mutta yritellään, eiköhän tämä tästä!

      Leppoistelua sinnekin! ♥

      Poista
  5. Minuakaan ei luonto kiinnostanut nuorena tipan vertaa. Oikein ärsytti lähteä sieneen tai marjaan. Mutta hyvä puolihan siinä on, että nyt vanhempana on paaaaaaljon uutta nähtävää. Näin ekaa kertaa suonkin muutama vuosi sitten. Ja kansallispuistot ja muut luonnonsuojelualueet on kiertämättä. Käytiin meidän lähellä Korpilahdella Vaarunvuorella yhtenä äitienpäivänä. Nyt ei jaksaisi baareja ja kauppoja enää kierrelläkään. Aikansa kutakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en käynyt minäkään marjassa tai sienessä, enkä käy vieläkään, vaikka muuten olenkin nyt metsän ja luonnon arvon ja tärkeyden sisäistänyt. Oikeastaan en edelleenkään silti käy metsässä mitenkään suuremmin, tuossa lähimetsässä (joka on kooltaan vain pikku pläntti) vaan koiran kanssa hengailen. Olisihan se ihanaa samoilla kansallispuistoissa tai edes isommissa tavallisissa metsissä, mutta niihin pitää aina lähteä autolla useamman kymmenen kilometrin päähän, niin ei sekään kauhean fiksulta tunnu. Ja kun on tätä muutakin tekemistä, ei ole aikaa jouten päiten vaan metsissä haahuilla.

      Musta tuntuu, että mäkin näin suon sillein kunnolla vasta pari vuotta sitten eka kertaa. Ja siellä ihan mahtavan suon lähellä asuin silloin aikanaan... Tässä sen huomaa, miten vähän on siihen aikaan luontoasioita painotettu!!

      Just katselin yhtä tilastoa, niin nimenomaan minun elinaikana on ollut tuo ilmaston lämpeneminen ja kaikenlainen tuho luonnolle kaikkein kiihkeimmässä vauhdissa. Muistan kyllä, miten lapsuudessa talvet oli talvia ja nyt ne ei enää sitä ole. Ja muistan, miten kaikenlaiset tavarat oli ihan pikkulapsuudessa vielä aika harvinaista herkkua, mutta sittemmin kaikkea on tullut maailmaan yllin kyllin. Ei hyvä!! Mutta vaihdetaan me nyt baarit ja shoppailut (muakaan ne ei huvita yhtään enää!) järkevimpiin puuhiin ja luonnonsuojeluun ja koitetaan kääntää kelkkaa kohti parempia aikoja!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥