syyslomaa ja kaappien kaivelua

Jokos se talvi nyt tuli? Täällä on ollut parina aamuna mittari pakkasen puolella, tänä aamuna vielä klo 9 aikaankin oli -6 astetta! Ei muuta kun toppatakkia päälle ja ulos... Ihanaa, kun oli kirkasta - heti se jotenkin piristää mieltä. Ja kuinka kaunista, kun heinät ja pudonneet lehdet oli ihan kuurassa! ♥

Mä olen nyt syyslomalla. Toisaalta tosi ihanaa, kun voi olla vaan. Toisaalta menee kyllä sitten päivät ihan vaan vetelehtiessä... ja syödä mussuttaessa. Siitä en oikein tykkää. Olenkin täällä sitten jo lauantaina aloittanut viikkosiivouksen yhteydessä taas pientä kaappien läpikäyntiä. Se on kyllä niin ihanaa hommaa!! ♥

Olen siivoillut kaappeja huone kerrallaan. Meillä on kyllä tosi vähän mitään säilöjä ja kaikki on oikeastaan aika lailla hyvässä järjestyksessä jo valmiiksi, himojärkkääjä kun olen... Mä vaan niin tykkään siitä kollaamisesta, että aika ajoin on ihan pakko saada vähän järkätä taas!

Yläkerrassa kävin läpi penkkisohvan, lakanakaapin, verhojen takana olevat matalat tilat sekä lasten vaatteet. Ne oli nopeasti siivottu. Meillä ei lakanoita kauheesti ole ja niistäkin vähistä puolet on turhia... Aikuisille on neljä tuplakokoista settiä, vaikka kaksikin kyllä riittäis. Tykkään vaan niin kovin noista kaikista mitä nyt on, etten raaski vähentää. (Kaikki on samaa tähtikuosia, eri väreissä vaan.) Lasten sänkyihinkin on vähän turhan monet, etenkin kun käytännössä vain tiettyjä yleensä pitävät. Mutta sen verran vielä käy kavereita kylässä, että olen pitänyt ylimääräisiäkin jemmassa.

Verhojen takana olevasta tilasta tuli melkeinpä vaan nosteltua tavarat pois, imuroitua, ja laiteltua lähes kaikki takaisin... Ei siellä tainnut suuremmin poistettavaa olla. Eikä edes pölyä. Kun väki vähenee talosta, niin kummasti se pölykin vaan samaa tahtia vähenee, olen huomannut. Vanhimmalle tyttärelle koitin tarjota joitakin siellä jemmassa olevia juttuja, mutta hänkään ei hirveästi nurkkiinsa tavaraa huoli.

Lasten vaatteet tykkään aika ajoin viikata siististi kaappeihin, ne kun on vähän miten kuten sieltä tempaistu ja tumpattu takaisin. Lapset on jo isoja ja vois toki huolehtia vaatteensa itekin... Omaksi ilokseni siis lähinnä ne käyn läpi. Samalla myös pyyhin hyllyt ja laatikot. 

Siinäpä se yläkerran siivous sitten olikin... Voi niitä aikoja, kun yläkertaa asutti neljä pientä tenavaa ja tavaraa oli ihan eri tavalla nurkat täynnä...

Alakerrassakin siivoilin. Olkkarissa on yksi kaappi, jota koitin myös järjestellä uudelleen. Pah. Ihan samassa järjestyksessä laittelin kaiken takaisin, kun ensin olin pyyhkinyt pölyt... Telkkaritason laatikotkin kävin läpi, ei muutoksia sielläkään. Kuinka tylsää!! Portaiden alla on arkku, jonka myös kävin läpi. Sieltä sentään lähti pari turhaa juttua. Vaatekaappiin en nyt koskenut (mun ja miehen vaatteet siis on meillä olohuoneessa olevassa kaapissa), koska ne olen aika äskettäin käynyt läpi.

Keittiön puolella sitten kyllä jämähti hommat... pariksi päiväksi suorastaan. Astiakaapissa ei suuria muutoksia tullut. Yhden hyllyn mies kiinnitti sinne viimeinkin eilen, olen sitä jo varmaan jokusen vuoden suunnitellut sinne. Muutaman hassun astian paikkaa vähän vaihdoin ja se siitä. Sen sijaan nuo hiilarihyllyn alla olevat kaapit aiheutti sen jumituksen. Mulla oli käytännössä kaappien ovet levällään pari päivää... istuin ja join teetä ja tuijottelin kaappeja ja mietin, mitä tekisin niille... Arvatkaa mitä tein? No laitoin kaiken, niin kun ne oli aiemminkin... Mitäpä sitä hyvää järjestystä muuttelemaan. *huokaus*

Aika köyhäksi jäi siis mun raivaamissaalis. Pari juttua sieltä täältä. Onhan mulla montakin tavaraa, mitä käytän harvoin tai tosi harvoin, jos koskaan. Toisaalta tekisi mieli ne hävittää pois, ja sitten kuitenkin toisaalta vähän pistän itelleni jarrua... Mielessäni teen usein inventaariota tavaroiden suhteen. Mietin, jos olis paljon pienemmät tilat... että mitä oikeesti tarttisin ja mitä en. Aika vähän tartteisin. Musta olis oikeesti niin ihanaa asua ihan pienessä mökissä vaan. Mahtuisin varmasti.

Tällaisten raivaamisten yhteydessä mulle usein tulee vimma tyhjentää myös kuivaruokakaappia. Tällä kertaa tein vegaanisia proteiinipatukoita. (Kuvassa on levyllinen ennen palasiksi leikkaamista.) Hyvää on, ja sainpa viimeinkin käyttöä mm. proteiinijauholle, raakakaakaolle, sesaminsiemenille ja taateleille. Tein myös huomiseksi kyläviemiseksi ihanaa vegaanista fudgea (ja hups, sinne meni jemmassa ollut tomusokeri sekä inspiraatiota odottanut maapähkinätahna!). Sen lisäksi, että on herkkuja tarjolla, on myös tyhjempi kaappi - ja sekös mua ilahduttaa! 

Mua tuskastuttaa erityisen paljon tuo harrastamani ruokien jemmailu. Ja siis tarkoitan niitä "ostanpa tällasta ja teen tästä joskus jotain"-tuotteita... Mun ei pitäis kyllä koskaan ostaa mitään tollasta epämääräistä, eikä oikeastaan myöskään esimerkiksi keittokirjoja.

No, mulla on vielä alakerta osin käymättä läpi. Oon vähän sillein hitaanlaisesti mennyt tätä hommaa eteenpäin, on sitten useammaksi päiväksi mukavaa puuhaa tiedossa. Jonkun mielestä tää on varmaan kamalinta hommaa mitä olla voi, mutta minä nautin! ♥ 

En tiedä onko kellään muulla tällasta "tuskaa" ja turhautumista siihen, että tavaroilla, asioilla, tarvikkeilla ei ole käyttöä? Mä ihan oikeesti koen oikein sellasta suurta iloa ja tyydytystä siitä, että saan käytettyä ruoka-ainekset tai vaikka shampoon loppuun, tai laitettua turhat kamat kiertoon. Kun lapset oli pieniä mä oikein odotin, että ne kasvais viimein vaatteistaan ulos ja saan laitettua vaatteita eteenpäin. (Nyt on sekin ilo poissa, kun ne ei enää kasva!)

On kuitenkin yksi "tavara", jonka pois laittamisesta en tykkää: mun auto. Se on ihan lahoamispisteessä, voi itku sentään! Sen olisin todellakin halunnut pitää vielä pitkään. Nyt on edessä taas tuskallinen mietintä (ja vieläkin tuskallisempi rahapussin kaivelu); hommatako uusi (eli vanha...) vai korjatako tuota vielä tämän kerran... Mä en yhtään tykkää siitä, kun pitää vanha tuttu juhta, jota osaa pyöritellä ihan miten vaan, laittaa romuksi. Nyyh!

Joka tapauksessa mukavaa viikon jatkoa teille! Ootteko lomalla - ja jos ootte, niin tulisko mieleenkään käyttää sitä tällaseen puuhaan? =D

Heli

syyssateita, omenapuun leikkausta, suklaakakkua...

Syksy on saapunut. Ei tosin juurikaan tuollasena aurinkoisena, vaan runsaiden sateiden kera... Meidän piha näyttää lähinnä tältä:

Että mieti siinä sitten, jos tänne jotain laittaisi kasvamaan... puoli tonttia on tuollasessa lits&läts-tilassa. Ja toinen puoli sitten täynnä maahan pudonneita lehtiä, joita en edelleenkään koskaan haravoi... 

Myös mun "istutukset" on saaneet osansa lehtisateesta:

Mutta ei välitetä siitä. 

Koulussa sain käsiini oksasakset:

Jatkoin sitten kotipihassa innoissani saksimista. Kohteena oli tonttimme paras ja ainoa omenapuu. Se näytti ennen käsittelyä tältä:

Ja jälkeen:

Melkoinen muutos!! Sanottakoon, että puuta ei ole leikattu vielä koskaan... ja se on tuossa ollut yli 20v. Että johan taisi olla aikakin. Monta kuivaa oksaa siitä lähtikin ja avaruutta tuli tuonne alaosaan lisää. 

Olin kyllä hitusen järkyttynyt, kun ihan alimmaista oksaa leikatessani sieltä alkoi pursuta matoja... siis nähdäkseni ihan sellasia kastemadon tapaisia... Rungon alaosa olikin kyllä aika karussa kunnossa, se oli ensinnäkin sellasen muinaisen rungonsuojan osittain peittämä (siis sellanen jänissuoja, laitettu joskus yli 20v sitten.....) ja lisäksi vielä tuo alusta on ollut täynnä vuohenputkea, eli siellä on ollu hyvin mehevät oltavat kostua ja pilaantua... 

Saa nähdä auttoiko mun leikkaukset ja alustan raivaukset nyt sitten. Toisaalta puu tuotti toissakesänä ihan älyttömän omensadon (tänä vuonna sitten vissiin lepäsi, omenia tuli alle 10kpl), eli ihan voimissaan se vaikuttaa olevan, vaikka näyttikin siltä että mätänee rungon alaosasta... Tosin tuossa kyljessähän jo kasvaa pitkäksi venähtänyt "poikanen", että jos sen antaisi siihen jäädä vahvistumaan ja kaataa sitten vanhan osan pois kokonaan jos ei esimerkiksi ensi vuonna tuota mitään... No, katsellaan. Voi huokaus, kyllä ei oo tällä tontilla puutarhurointia harrastettu todellakaan!

No, kelit on olleet siis näillä kulmilla lähinnä tauotonta sadetta koko lokakuun ajan. Muutamana aurinkoisena hetkenä olen näitä kuvia käynyt äkkiä napsimassa tontilta johonkin suuntaan. Ihana ruska olisi, jos sitä sateelta näkisi...

Eilen suunnattiin kuopuksen kanssa auton nokka kohti siskoni huudeja. Siskon tytön synttärit oli kyläilyn aiheena ja tarjolla oli ihan supersuklaista kakkua, vegaanista vieläpä, juhuu!

Oli kyllä todella hyvää, uuh! Ja todella tujua... jopa minä, suklaaholisti, voin sanoa, että yksi pala riitti! No enivei, aivan ihanaa herkkua se oli! ♥

Käytiin katsastamassa myös siskon perheen seuraavat huudit, heille kun rakentuu uusi koti jonkun matkan päähän entisestä. Tämä nykyinen koti on väliaikapaikka, he myivät entisen asunnon joku aika sitten ja tämä meidän kyläily oli nyt eka laatuaan tässä paikassa. Kovia muuttajia, hehhee. No totta puhuakseni melkoista ruljanssiahan se muuttaminen on. (Mutta toisaalta niin kivaa!!)

Huvitti nuo meidän teinitytöt. Koko kyläilyn aikana ne ei paljon muuta tehneet kuin tuijottivat puhelimiaan:

No ok, käytti ne myös koiraa lenkillä. Ja kastuivat samalla läpimäräksi, eli sadetta piisaa muuallakin kuin meillä päin...

Kotimatka oli kyllä aika hirveä. Pimeää, vettä sataa ja hirvenmetsästysaikakin vielä. Monessa kohtaa näkyi niitä "metsästys käynnissä"-kylttejä, hui sentään. Kammoan kyllä niin paljon hirviä liikenteessä!! Kyllä huokasin helpotuksesta, kun vajaan kolmen tunnin matkan jälkeen oltiin viimein kotona!

Mulle edelleen opiskelu maistuu. Koulu on ihanaa, mahtavaa ja parasta aikoihin!! Siellä on ihan kaikki tosi kiinnostavaa. Harjottelupaikkaa pitäis alkaa oikeesti nyt miettimään, tai olen kyllä miettinyt jo pidemmän aikaa, mutta kun en saa aikaan kysellä..... onneksi vielä ehtii hyvin. Ensi viikolla sitten.....

Kovin on harvassa mun kirjottelut täällä nykyään. Ajatuksia on, mutta... oikeastaan aikaa ei. Vaikka koen meidän etätehtävät ja opiskelun muutenkin aika helpoksi ja leppoisaksi, niin saan mä silti kulutettua ihan sujuvasti mun etäpäivät kaikenlaiseen puuhasteluun niiden tehtävien lisäksi. Ja niihin tehtäviinkin kyllä menee mulla aikaa, kun tapaan olla vähän sellanen pilkunviilaaja. Mutta no, tää on tätä. First things first.

Nyt mun kai pitää tästä kuitenkin kohottautua ja koittaa tsempata itseäni ulos... koira tuossa siihen malliin tuijottaa jokaista liikahdustani. Onneksi ei sentään sada, ainakaan ihan just nyt...

Eipä muuta kun syksyn jatkoja.

Heli

treffailua

Eilen oli piiiiitkästä aikaa treffit ihanien blogiystävien kanssa. ♥  Tai siis nuo muuthan on kyllä nähneet toisiaan tässä aika ajoin, mutta itse olen ollu jo monta kertaa pelistä pois, syystä tai toisesta. Tällä kertaa kuitenkin pääsin minäkin mukaan ja tavattiin ihanassa Sisustusliike Dreamsissä Jessica-omistajan kutsumana.

Voi miten paljon kaikkea ihanaa siellä olikaan! Dreams on kyllä niin kaunis kauppa, silmä lepää katsoi minne tahansa. Minun silmiin tuollanen valkoinen + puu/rottinki + lasi + hopea + hempeät värit jne. on tosi mieluista. Tuossa on esimerkiksi ihania turkooseja kynttilöitä, joista yhden kotiutin. Todella kaunis väri!! ♥

Näitä lasisia säilytyspurkkeja pyörittelin käsissäni pitkään... saattaa olla, että palaan tuolle hyllylle vielä. Tykkäisin kovasti vaihtaa muoviset jääkaappikipot lasisiin, ja nuo olis kyllä tosi ihanat ehdokkaat siihen virkaan. Jotenkin tuo Riviera Maisonin tyyli on kyllä tosi kaunista, vaikka väitän, että en mitenkään erityisesti minkään merkin perään olekaan yleisesti ottaen.

Myös tällaisia lasisia kuumajuomakuppeja tuumailin tosi kauan... lopulta kaksi sellaista hommasinkin. Näiden jippona on se, että niissä on kaksi kerrosta, eli ulkopinta pysyy viileämpänä. Lisäksi se sisäosa on malliltaan sydän eli aivan ältsin söpöltä tulee näyttämään, kun kuppiin kaataa vaikkapa punaista glögiä! ♥

Lisäksi ostin sydämen muotoisen metallisen tarjottimen. Voi kääk miten paljon tuhlailin, mutta en nyt tällä kertaa vaan voinut vastustaa, niin ihania olivat nuo kaikki hankintani! Kotiin läksin siis kassi kourassa - aika poikkeuksellista ehkä minulta kuitenkin, kun PERIAATTEESSA koitan olla ostelematta turhaa ja tarpeetonta. Toisaalta kuka sanoo, että nuo olis mikään turhaa taikka tarpeetonta...?? Joulun söpöilyjä, eli ihanalle tarjottimelle aseteltuja glögejä (ja herkkuja), sekä kynttilän valoa odotellessa siis!!

Tuossa muuten vielä yksi minun suosikeistani: muratti. Minä kun olen aika onneton kodinhengetär, ainakin kukkasten suhteen, olen jo aikaa sitten todennut, että ehkä vihreästä haaveilevana kannattaa kuitenkin sijoittaa tekokukkaan (vaikka toki se oikea olis myös kiva). Olen joskus aiemmin jo ostanut Jessicalta muratin, joka edelleenkin (ehhehe) vihertää upeasti tuolla olkkarin kaapin päällä. Jos siis kaipaa kaunista viherkasvia, tuossa yksi vaihtoehto!

Tuolla Dreamsissä napsittiin siis Jessican tarjoamat kuoharit sekä lisäksi pientä suolapalaa. Suunnitelmissa oli kuitenkin lähteä sitten vielä syömään. Mentiinkin minulle ihan uuteen tuttavuuteen, nimittäin Betonyyn, josta olen kuullut paljon hyvää. Siellä oli listalla parikin vegaanista annosta, joista otin tofusalaatin. Kylläpä olikin ihanaa syödä kerrankin jo etukäteen suunniteltu vegaaniannos, kun aika usein täytyy (ainakin täällä) tyytyä lähinnä ranskalaisiin perunoihin tai johonkin muuhun hätäisesti kehiteltyyn viritykseen... Hyvää siis oli, voin suositella!

Seura oli tietenkin mitä parhainta. Kiitos ihanasta illasta Jessica, Marika ja Laura! ♥ (Ja Marikalle vielä kiitos kyydistä!) Seuraavan kerran olisikin sitten minun vuoro toimia emäntänä, nähdään viimeistään silloin taas!

Ja Jessican ihanan Dreamsin löydät siis Kouvolasta tai netistä, samoin Gastropub Betony löytyy Kouvolasta. Käyppä ihmeessä, vaikka molemmissa!

Heli

PS. Ihan ite ostin kipot, kupit ja ruoat!

vähän kuulumisia

Kulunut kuukausi koulussa on ollut tosi mahtavaa aikaa. Luokassamme on todella hyvä yhteishenki (kaikki opettajatkin on asiasta maininneet!) ja tuntuu, että olen jo tässä lyhyessä ajassa löytänyt sieltä ihania ystäviä. Meillä on aivan mielettömiä keskusteluja niin luokassa kuin sen ulkopuolellakin ja on upeaa olla tuossa porukassa. Olen todella onnellinen, että läksin kouluun!!

Koska meistä tulee luontoalan ihmisiä, meidän opiskeluun kuuluu esimerkiksi tulen tekeminen maastossa. Sitä oltiin opettelemassa eräänä kauniina syyspäivänä koulun lähimaastossa. Apuna siis vain puukko, kirves ja tulitikut. Hyvin onnistui tervasten vuoleminen ja kirveellä veistelykin. En voi melkein uskoa, että nuo tuollaiset päivät on edes jotain opiskelua, nehän on silkkaa iloa ja nautintoa!!

Opintoihin kuuluu toki myös telttailua. Koululla treenattiin yhtenä päivänä telttojen pystyttelyä ja toisena trangioiden käyttöä, ja sitten lähdettiinkin pariksi yöksi retkelle!! Oltiin siis melko alkeellisissa oloissa - ei sähköä, kantovesi, trangialla/nuotiolla tehty ruoka, telttamajoitus... Tutustuttiin toisiimme ja lähiympäristöön, tehtiin vähän koulutehtäviäkin, patikoitiin jne.

Ekana päivänä keli oli mahtava. Eli siis ei satanut. Toisena sitten sateli pitkin päivää. Eipä siinä mitään, kun vaatetus oli sopiva. (Reppuunkin mulla oli onneksi olemassa sadesuoja.) Olen melko lailla kokematon telttailija ja jännityksellä odottelin sitä nukkumista... Mulla oli pojalle hommattu makuupussi, joka on kuulemma tosi lämmin, mutta kyllä mä palelin sen ekan yön niin, että en saanut nukuttua juuri lainkaan. Lisäksi meidän valitsema telttapaikka oli kaikkea muuta kuin hyvä... käytännössä makasin todella epämukavasti muhkuraisten kivien päällä lievässä mäessä, joten valuin liukkaassa makuupussissani kohti nurkkaa enkä saanut siellä mitään kunnollista asentoa. Toisen yön sitten nukuinkin monen muun tavoin eräkämpässä, joka oli lämmitettykin vielä. No, ensi kerralla sitten parempi alusta ja kenties myös parempi makuupussi...

Näin ekaa kertaa elämässäni luonnossa karpaloita, samoin kuin lakkojakin (niistä tosin vain lehtiä). Opin uusia kasveja, opin tekemään trangialla ruokaa. Ja muutama hirvikärpänenkin tuli kaivettua niin pipon kuin paidankin alta pois. Join litratolkulla notskilla keiteltyä teetä ja nauraa käkätin maha kippuralla muiden kanssa. Ihanaa siis oli ja reissusta palasi nuhjuinen ja väsynyt, mutta hyvin onnellinen opiskelija! 

Koulun lisäksi mua on viime viikkojen aikana työllistäneet palkkatyön lisäksi ne lapsenlapsen ristiäiset. Juhlat oli lopulta oikein onnistuneet. Saatiin talo kuosiin ja tein tarjottavat pääosin itse - vieläpä vegaanisena. Kakku oli todella hyvää, ja se maistui kaikille (paitsi tietenkin miehelleni, joka tiesi, että se on vegaaninen...). Pieni neiti sai ihanan nimen ja paljon suloisia lahjoja. Ponnistus siis kannatti, vaikka välillä jo meinasi ehtiminen olla kortilla ja jaksamisessakin vähän niin ja näin.

Meillä on ollut täällä myös yksi pönttöpää-potilas. Koiralta oli jossain vaativissa kaivuuhommissa käynyt pieni työtapaturma ja siltä oli irronnut kannuskynsi. Pelkkä ydin siis vaan siinä paljaana heilui... jaiks. Viikon verran piti sitten pöntön kanssa kuljeksia ja muitakin hoitotoimenpiteitä suoritella, mutta nyt on tilanne jo hyvä.

★ ★ ★

Ja toki elämässä on muutakin ollut, myös aika isoja huolia ja murheita. Nuorempi poika (18v) lähti yksinään (!!!) reissuun toiselle puolelle maailmaa, ja voin sanoa, että olen ollut todella sydän syrjällään asian vuoksi. Hyvin sillä on siellä mennyt, mutta silti... Lisäksi on ollut kovasti huolta yhden pikkuihmisen terveydestä. Ja muitakin raskaita mietteitä on sydämellä kyllä ollut (muiden läheisten asioita). Sanonpa vaan, että jos mulla ei olisi tuota koulua ja ihanaa porukkaa siellä, voisin olla aika lailla heikossa hapessa kaiken tämän huolen alla. Nyt saan elämään paljon positiivista energiaa koulun ja koulukavereiden kautta ja se todella auttaa jaksamaan myös muissa asioissa. ♥

Nyt on kuitenkin opintovapaa alkanut ja saan olla vapaa töistä seuraavien kuukausien ajan ja keskittyä vain kouluun, kotiin, lapsiin ja lapsenlapsiin. Koulussa on aika paljon tehtäviä jonossa jo odottelemassa tekemistä ja ihan pian on eka tenttikin (apua, kasvien tunnistusta...). Tuntuu, että nyt, kun on työt, ristiäiset ja tuo retkikin ohi, on viimein aikaa etäpäivinä panostaa todella koulujuttuihin. Ja se tuntuu kyllä ihan mahtavan ihanalta!

Tällaisten kuulumisten kera siis kohti uutta viikkoa. Mukavaa viikkoa Sinullekin!

Heli

PS. Kuvat, joissa itse olen, on koulukaverin ottamia - kiitos niistä hänelle!

innokas opiskelija

Onnellinen opiskelija täällä hei! 

Koulua on käyty nyt jokunen viikko, ja kyllä on ollu tosi tosi kivaa!! Mulla on aivan mahtavan ihania opiskelukavereita, meillä on tosi hyvä yhteishenki, enkä ole ollenkaan ainoa, jonka mielestä tämä porukka on kuin toinen perhe! ♥ Joka päivä on ihanaa mennä kouluun!!

Teorian lisäksi meillä on aika paljon erilaisia käytännön juttuja. Ollaan kokeiltu ajaa paria erilaista traktoria, nosteltu tukkeja kärryn kyydistä pois ja takaisin kyytiin, sahattu raivaussahalla... Multa löytyy vieläkin rintsikoiden välistä sitä sälää, mitä onnistuin lennättämään pitkin pitäjiä sen sahan kanssa tänään, ja kintuissa on varmaan mustelmia niistä oksan palasista, mitä lenteli...

Ollaan myös kasattu ja purettu telttoja ja trangioita (poltettiin lähes kulmakarvamme, kun laitettiin kaverin kanssa tulet trangiaamme....), tutkailtu maastokarttoja ja tehty kartoitusta kasveista tuollasista ylimmän kuvan kaltaisista ruudukoista - se oli kyllä aika vaikeeta, koska en juurikaan tunne noita kasveja.

Kaikki on tosi kivaa. Mutta kuitenkin ihan parasta on ollut kestävää kehitystä ja kohtuutaloutta koskevat tunnit. Mä oon aivan liekeissä siitä aiheesta!! Jotenkin se vaan on ihan mun juttu, selkeästi eniten omalta tuntuva. Siitä on jo pari tehtävääkin pitänyt palauttaa, muiden aineiden tehtäviä taitaa olla odottelemassa nyt kolme kappaletta.

Päivät menee ihan hujauksessa ja iltaisin olen aika tavalla väsynyt. Just tällä hetkellä tuntuu, että on suorastaan liikaakin tekemistä, kun on myös nuo työt vielä tuolla kuvioissa mukana. Viime viikolla oli kolme työpäivää ja kolme koulupäivää, ja se ainokainen vapaapäiväkin täyteen buukattu. Tällä viikolla on aika sama kuvio, vaikkakin vaan kaksi työpäivää kolmen koulupäivän lisänä. Mutta ne kaksi vapaata onkin sitten tehokkaasti käytettävä ristiäisten järkkäilyyn ja viettoon. Ensi viikolla pitäis olla jo sitten koulutehtäviäkin palautettuna taas ja se viikko on täysi koulujuttuja... Että eipä tässä mitään lokoisaa eloa todellakaan vietetä! Mutta hyvin tätä jaksaa, kun kaikki on niin mieluista! Ja työtkin menettelee, kun tietää, että ihan kohta ne on ohi...

Tämmöisiä iloisia kuulumisia täältä siis tällä kertaa!

Heli

PS. Kuvista kiitos kaverille! Ollaan ihan intona kuvattu ja kuvautettu itseämme noissa työvermeissä  ja traktorien puikoissa... =D 

   

uudet tuulet

Kesän aikana päätin, että jos aion jotain elämälleni tehdä, on alettava toimimaan. Hain ja pääsin opiskelemaan luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa. Ei aavistustakaan vielä mihin varsinaisesti suuntautuisin (kolme eri vaihtoehtoa), juuri nyt kiinnostaa ihan kaikki, mitä siellä eteen tulee. Mutta jospa se oma suunta tässä syksyn mittaan alkaisi aukeamaan (ellen sitten tee tupla/triplatutkintoa...).

Opinnot alkoi viime viikolla. Ekat pari opiskelupäivää oli pääasiassa paikkoihin ja ihmisiin tutustumista ja systeemien opettelua, mutta nyt on jo päästy asiaan, ja opiskelu on toden teolla alkanut. Kaikki on kyllä ihan tosi tosi kiinnostavaa, ja opiskelumotivaatiota todellakin on! Oma luokka ei vielä ole täysin tutuksi tullut, mutta koen kuitenkin jo nyt olevani kaltaisteni seurassa. Jaamme pitkälti samat arvot ja kiinnostuksen kohteet, opettajia myöten. Ja se on kuulkaas onnellinen olotila!!

Raha-asiat toki hiukan mietityttää. En aio opiskella työn ohessa (en jaksa, enkä halua!), vaan otan opintovapaata ja haen aikuiskoulutustukea nyt alkuun. Sen jälkeen... ei mitään tietoa. Töitä opiskelun ohella, vai jotain muuta? Saa nähdä. Mulla on aikuiskoulutustuki-oikeutta jäljellä tuon puolen vuoden ajalle, mutta sen jälkeen saankin enää tavallista opintotukea, joka ei kyllä riitä elannoksi. Mutta murehdin sitä sitten aikanaan, jos murehdittavaa on. Nyt aion nauttia syksystä ja talvesta, opiskelusta aivan ihanassa miljöössä, siitä luottamuksen tunteesta, että asiat kyllä jotenkin järjestyy...

Edessä on paljon uusia, jänniä asioita. Raivaus- ja moottorisahat tulee ainakin tutuiksi, samoin lähitulevaisuudessa on kahden yön retki teltassa nukkumisineen. Opetellaan kasvien tunnistamista, erätaitoja, kestävää kehitystä ja niin edelleen. Tykkään!! ♥ Valitettavasti myös hirvikärpäset ja muut öttiäiset tulee tuolla metsässä tutuksi, niistä en kyllä tykkää...

★ ★ ★

Kävi siis niin ihmeellisesti, että minun tosi raskas ja lannistava kesä kääntyi ihanaksi ja innostavaksi syksyksi! ♥ Vaati näköjään aika syvällä käymisen, että asiat alkoi muuttua. Uskalsin VIIMEINKIN kuunnella sydämen ääntä ja lähteä kohti sitä, mitä todella haluan. Keväällä voi edessä olla hetkellinen epätoivo noiden raha-asioiden vuoksi, mutta todellakin toivon, että jotain järjestyy.

Toistan ehkä itseäni, mutta haluan jälleen kerran tuoda esille Kaarina Davisin ja hänen kirjansa Irti oravanpyörästä, joka on ollut mulle hyvin vahva innoittaja. Olen lukenut kirjaa ees ja taas, alleviivannut, tsempannut itseäni erilaisilla sieltä löytämilläni voimalauseilla jne. Mikä ihaninta, ekana päivänä HOPS-keskustelussa kerroin opettajalleni, että olen suuri Kaarina-fani, jolloin hän sanoi välittömästi, että niin hänkin! Mahtavaa!!! Kiitos Kaarina ihanasta, ihanasta kirjasta!! ♥

★ ★ ★

Mulla on nyt vielä tämä viikko kesälomaa töistä. Sitten olisi tällä tietoa pari viikkoa töitä opintojen ohella ja sitten alkaa opintovapaa, jos se vaan näin nopealla aikataululla nyt järjestyy (todennäköisesti järjestyy, näin luvattiin). Ekat kotitehtävät on jo annettu, palautuspäivä ei ole kauhean kaukana, kasvilistat saatiin tänään jne jne jne. Mitään lomailua tämä ei tosiaankaan ole, vaan ihan kunnon opiskelua. Alku on tuntunut ainakin aika kiireiseltä, kun on pitänyt selvitellä asioita ja tutustua verkkoalustoihin jne, mutta eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan.

Toivotan kaikille mahtavaa syksyn alkua!!

Heli

PS. Ostin koulua varten nuo söpöt alleviivaustussit. Jälkikäteen mietin, että ehkä osuvampi ostos olisi ollut moottorisaha... =D tai vaikka ulkoilupuku.

raskas, raskaampi, raskain kesä

Ikea mainostaa tänä kesänä, että "paras kesä ikinä". Minä voisin kuvailla omaa kesääni paskimmaksi ikinä. On ollut niin järjettömän raskas koko vuosi ja etenkin tämä kevät ja kesä...

Ei pelkästään nämä kelit. Mua ei sinänsä sade haittaa. Mikäs sen kivempaa, kuin katsella kaatosadetta sisätiloista. En muutenkaan ole mikään pihan kuopsuttaja, joten aivan sama. Sade ja vesi (järvi, meri..) on ihania asioita.

Mutta tämä mun mieliala... se on ollu kyllä synkkääkin synkempi. En tiedä, miten iso osuus jatkuvalla matalapaineella on minun mieleen. Ehkä jonkunlainen?

Mua on painanut hyvin pitkään joku aivan käsittämätön ahdistus, vihamielisyys ja surumieli. Onhan tässä oikeasti ollutkin suruja: koiran lopettaminen itkettää edelleen harva se päivä. Mietin vieläkin, olisinko voinut tehdä jotain (en), olisinko voinut pitää sen vielä vähän aikaa (en...). Käyn aika ajoin sen haudalla, mutta en kärsi olla siellä kuin pienen hetken. Koira tapasi kantaa suussaan kiviä ja niitä säilön rakkaina aarteina. Joku kerran meinasi, että mitä nämä kivet täällä on... aivan hirmuinen raivo iski, että NIIHIN ETTE KAJOA.

Voi minun pientä rakasta koiraa, olisitpa vielä täällä...

Sisäinen myrsky on muutenkin ollut niin kova. Mitä minä elämältäni haluan?? Miksi en löydä iloa enää mistään? Kaiken aikaa on tunne, että olen kuilun partaalla. Olen pelännyt, että jotain aamuna en vaan jaksa enää nousta ollenkaan.

Uniongelmat on vaivanneet. Nukahdan kyllä aika hyvin, mutta herään joka ikinen yö. Pissattaa, janottaa, tai sitten vaan kuumottaa. Vaihdevuodet on iskeneet oikeasti ja osaksi nämä mielialavaihtelut ehkä menee sen piikkiin. Mutta ei todellakaan kaikki.

Herään jokaiseen aamuun pää pökkyrässä. Ei väliä nukunko vähän vai paljon, aina on yhtä kauhea olotila. En muista, millaista on olla virkeä.

Mun mieli on ollut niin synkkä, että olen alkanut jo välttelemään ihmisiä. En halua viedä omia ongelmia, raivarimielialaa, synkkyyttä ja negatiivisuutta iloisia iltoja pilaamaan. Myöskin muiden positiivisuus on tuntunut tosi ahdistavalta, niin hullua kuin se onkin... Toisten onni ei ole minulta pois, mutta aika ajoin se silti tuntuu jotenkin niin epäreilulta. Tai siis kadehdin sitä niin kovasti.

Ja sitten kuitenkin seurassa ollessani huomaan, että unohdan hetkeksi pahan mieleni ja osaan olla oma iloinen itseni. Sellainen, miksi itseni olen ajatellut, ennen kuin tämä synkkä verho laskeutui päälleni.

Tätä mielialaa on vaikea selittää kenellekään. Ulosantini on lähinnä käsittämätöntä rähjäämistä vain. Ihan asiasta kuin asiasta. Tiedostan, että olen sietämätön ihminen. Ja silti en vaan muuhunkaan pysty. Aivan kuin suun avattuani sieltä sinkoaisi pelkkää myrkkyä joka suuntaan.

Töissä ja muualla ihmisten ilmoilla olen kyennyt sentään käyttäytymään. Vielä ainakin... Lomaa odotin kuin kuuta nousevaa. Olinhan koko kesän töissä ja lomani alkoi vasta viimeisten joukossa. Viikko on nyt lomaa kulunut, ja uupumus on edelleen ihan valtava. 

En tiedä onko nyt ollenkaan hyvä hetki uusille asioille. Olen kuitenkin EHKÄ jonkun uuden kynnyksellä. Tiistaina nimittäin aloitan opiskelun. Hain opiskelupaikkaa erillishaussa ja sain tiedon aloituspaikasta vasta tällä viikolla. Melko kiireinen aikataulu. Kaksi seuraavaa lomaviikkoani siis kokeilen tätä opiskelua nyt sitten. En tiedä, onko nuo opinnot minun juttu. Toisaalta tuntuu siltä ja toisaalta ei. Aloitan ne kuitenkin nyt, ja katson mitä tuleman pitää. Ainahan voi lopettaa.

Ongelma on se, että en saa opintoihin mitään rahoitusta. Siis sellaista, millä eläisi. Saatan olla pakotettu siis käymään töissä myös. En halua elämästäni liian raskasta, joten senkin vuoksi pitää nyt katsoa, mikä on järkevää.

Tällaista täällä siis. Toivottavasti olen matkalla kohti tyvenempiä vesiä... Vai olisko vastaus tässä:

(Anna-Mari Westin postikortti)

Paskan olon pohjakosketus on nyt kuitenkin otettu ja suunnan täytyy olla ylöspäin. Suklaalla tai ilman.

Heli