sunnuntai 19. toukokuuta 2013

viikonlopun sekalaiset


Juu ei oo tältä päivältä tämä kuva, vaan viime vuodelta. Toukokuun vikana päivänä kukki omenapuu ihan mahdottomasti, saa nähdä miten nyt käy.

Mutta mitä tässä on nyt sitten tapahtunut viime aikoina, hmm... Olen kokannut tänään Olgan kirjasta soijalasagnea - oli hyvää. No mies ja kaksi lapsista tietenkin nurisi, kun tiesivät että se oli soijarouhetta eikä jauhelihaa. Itse en kyllä edes olis huomannut eroa, eikä huomannut loput lapsistakaan, kun en etukäteen kertonut. Olen tosi iloinen, kun nuo ohjeet on sellasia että tunnen onnistuvani niissä aina. Paitsi no, tein yksi päivä Olgan kirjasta pipareita ja ne mä kyllä poltin vähän, mutta se nyt oli ihan oma vika.


Just nyt on tuossa vieressä lautasellani myös sellasta, mitä en ole koskaan ennen tehnyt, nimittäin vuohenputkipiirakkaa. Nappasin ohjeen Susannan työhuoneen blogista - Olgan kirjassakin se olis ollut, mutta mulla ei nyt ollu kaikkia siihen tarvittavia aineksia, tähän Susannan ohjeeseen taas oli. Vaikuttaa todella herkulliselta, mutta melko suolaiselta (mun suolaripaukset tais olla aika runsaita, lisäks toi feta taitaa olla aika suolasta). Täytyy sanoa, että hivenen mua jännittää tollasta horta-piirakkaa tehdä, kun en nyt mikään varsinainen pro ole noissa kasvien tunnistamisissa... etenkin kun tuolla vuohenputkella on näköiskasvi joka on tosi myrkyllinen (myrkkykeiso). Mutta luotan googlen kertomaan, että se kasvaa jossain rannoilla ja täällä nyt ei rantaa ole likelläkään. No, jos ei musta enää kuulu tän jälkeen niin sit se oli sitä myrkkyversiota...

(Hyvää on piirakka, syön jo toista palasta...)

Tänään oli tosi ihana ilma! Tein pihahommiakin, nimittäin nypin mansikkamaasta sinne ilmestyneet rikkaruohot. Meni noin 5 minuuttia ehkä aikaa, mikä onkin ihan sopiva määrä pihatöitä mulle. =D Nautin hyvästä ilmasta sitten käymällä kamun ja koirien kanssa metsässä kävelemässä, ja oltiin me tossa pihallakin heittelemässä koirille palloa. Ja sitten syötiin jätskiä.

Eilen oli upea ukonilma. Olin illanvietossa työkavereiden kanssa muutaman tunnin ja kotiin tullessa katselin että kylläpä välkkää taivaalla. Täällä keskellä peltoa se välke näkyy tosi hyvin. Kun kävin sitten nukkumaan (joskus kello 01) jyrähti muutaman kerran niin että talo tärisi. Mutta nukahdin kuitenkin ja nukuin kuin murmeli vaikka yöllä oli satanutkin kuulemma ihan kaatamalla. 

Huomasin muuten eilen taas, että en ole juurikaan mikään bailutyttö enää. Kaipasin vaan kotiin hyvän kirjan ja teekupin ääreen... Muhun ei oikein iske se juopottelu, ehkä oon sen kiintiön saanu aikanaan täyteen. Oli niin kiva tulla kapakan sijasta vaan suoraan kotiin, pestä meikit pois, vaihtaa yökkäri päälle ja kavuta petiin koirien viereen. 

Tänä aamuna tapahtui jotain aika kummallista. Venyttelin sängyssä oikein kunnolla ja yhtäkkiä jostain tuolta vasemman lavan luota kuului *naks*. En sit ole koko päivänä voinu kääntää päätäni kunnolla tai tehdä jotain liikerataa vasemmalla kädellä.... siis uskomatonta mikä romu mä olen!!! Miten voi mokoma venyttely saada tuollasta aikaan... No, on mun mieskin kuulemma aikanaan armeijassa ollessaan saanu reväytettyä olkapään (tai jotain) kun vietti aikaansa jossain komerossa maaten (ne on niitä armeijajuttuja joita nyt ei kovin tarkkaan tule kuunneltua, joten miehet suokaa anteeksi tämä tarinan epätarkkuus...) ja sitten oli venytellyt ja tosiaan reväyttänyt ittensä. No, mun puolustus on, että mä oon JO 40v, se oli sillon sentään vasta poikanen... =D 

Suomi sitten hävisi sen jääkiekkopelin, voi surku. Mun kädet tärisi vielä vartti sen pelin jälkeenkin, mä jännäsin niin kovin. Nyt ei muuta kun kannustamaan Sveitsi voittoon - teki kuulemma just maalin, jes!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

t. Heli

4 kommenttia :

  1. "Komerossa maaten" :D
    Venyttely on tosiaan niin rankka laji, että sitä ennen pitäs jotenkin lämmitellä :P mulla kans rusahtelee usein. Oon ottanu koirista mallia ja venyttelen nykyisin samaan tyyliin, mutta takajalkojen vuoronperäisen ojentelun taaksepäin olen huomannut hyödyttömäksi kohdallani.

    VastaaPoista
  2. No jossain komerossa se oli. =D Tais vetää intin läpi mahdollisimman helpolla... yleensähän siellä kai laihtuu, tää isäntäpä lihoi. Ihan hauskoja ne inttijutut välillä on kuunnella, toi mun mies kun on ollu siellä melkoinen velmu. Onnistui saamaan ainakin kertaalleen matkanpidennyksenkin lomalle vaikka se sen armeijapaikka oli sillon tässä samalla kylällä missä asui... Mummonsa hautas vissiin useampaan kertaan ja tais olla aika monissa siskon häissäkin. Ja päihitti suunnistuksessa kaiken maailman suunnistusvalmennettavat - no mikä siinä oli suunnistaessa metässä missä oli ikänsä mopolla rällänny ja tunsi joka ikisen kiven ja kannon. =D Ja siis mun mies on ehkä maailman liikuntavastaisin ihminen... oli kuulemma ne valmennettavat saanu vähän kuulla asiasta!

    Minäkin monesti kattelen koiria ja kissaa, että pitäis venytellä samalla lailla, mutta en taida taipua... =D

    VastaaPoista
  3. Enpä oo tienny, että vuohenputkesta voi tehdä piirakkaa! :D Tästä tuli mieleen, kun kerran meillä oli lapsena vieraana joku tädin ystävä. Me oltiin jossain käymässä ja se oli hyvää hyvyyttään sillä aikaa leiponut raparperipiirakkaa. Onneksi äitillä toimi hoksottimet ja tajusi ennen syömistä kysyä, että mistä hän oli raparperit poiminut - muistaakseni meillä oli sillon melko vähänlaisesti raparperia kasvamassa, vai eikö ollut ollenkaan. No, nämä "raparperit" osoittautuivat ruttojuureksi. Onhan se sellainen isolehtinen kasvi, mutta ei toki raparperin näköinen! :/ Eipä se varmaan myrkyllistä olisi ollut, kun kyseistä kasvia on kai (nimensä mukaisesti) käytetty lääkkeenäkin. Jäi piirakka kuitenkin syömättä... :D

    VastaaPoista
  4. Kaikkea oppii kun vanhaksi elää! =) Mä oon kyllä tiennyt ton vuohenputken, mutta ollu aina liian laiska kokeilemaan. Olin aikanaan sellasessa koulussa missä noihin villivihanneksiinkin tutustui. Mut on siinä joku *töks* kun ajattelee että alkais voikukkaa syömään... nokkonen vielä menis, mutta en ole sitäkään koskaan tainnu ite kerätä. Mut onhan se pienoinen säästökin, että keräis pihasta ruokansa, meillä tota vuohenputkea piisaa, samoin olis voikukkaa ja poimulehteä ja nokkostakin ja jos vaikka mitä muutakin.

    Ruttojuurta en tunnekaan... onkohan meillä sellasta, kun on jotakin mikä jollain lailla näyttää raparperilta mutta ei sitä takuulla ole. Onneks ette sitä piirakkaa syöneet!! =D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥