selvästi hyvä päivä

Mä olen ihan hirveen tyytyväinen tähän päivään (etenkin eilisen illan jälkeen, joka oli ihan from hell, kiitos jälkikasvuni...)! Hyvin nukuttu yö, EI KIPEÄ SELKÄ, pari kertaa hikilenkillä, pari kertaa hyvät selän venytykset (se on se taikasana: VENYTTELY!!!), lasten käyttäminen uimassa, ja ennen kaikkea oma ja kuopuksen yhteinen aikaansaannos:

Autotallin ensimmäinen seinä maalattu ekaan kertaan - JEEEEEEE!!! Se oli kahden ja puolen tunnin urakka, mutta SE ON NYT SIINÄ, urakka aloitettuna ja varmasti antaa potkua myös jatkoon! Jos vain huomenna kelit sallii, maalaan sen toiseen kertaan, mikä itse asiassa saattaa jopa riittää. Sitten siirryn jollekin toiselle seinälle, kenties tuonne toiselle pitkälle seinälle, mikä myös on siinä kunnossa että pääsisi suoraan maalaamaan, ilmalämpöpumppu vaan pitäis jotenkin ensin peitellä. Tuo päätyseinä on kaikkee muuta kuin valmis maalattavaksi, kuten näkyy... mutta mies lupasi senkin nyt levyttää ja laudottaa, että saan tehtyä.

Voi että, ette uskokaan miten oon iloinen, että sain viimein tartuttua toimeen tuon kanssa! Seinä on nyt tosi oudon näköinen... se on ollu ikiajat ihan sellanen harmaantunut, mikä on sinänsä kyllä ihana, mutta ehkei nyt kuitenkaan viisasta sellasena pitää. Kun tuon saan maaliin (ja kun mies saa sen eka laudotuksiltaan kuntoon...) on meidän pihapiirin rakennukset sit leikkimökkiä lukuun ottamatta kaikki saman väriset. Mun mielestä tekee aika paljon paikan yleisilmeeseen se, että rakennukset on maalattuja. Sit kun vielä saadaan talon ja tallin katot kuntoon, onkin kaikki tosi jees! (kattohommat saattaa kyllä mennä valitettavasti ens kesään...)

Niin ja tietenkin se on tosi mahti juttu, että toi maalaaminen ei käyny selän päälle ollenkaan. Se oli tosi iloinen ylläri, koska pelkäsin just sitä, että en lomalla sitten pystykään maalaamaan, sitä kun riittäis kyllä sinnekin sitten (loma alkaa viikon päästä).

Talon ulkovuorihommat etenee edelleen toooooooodella hitaasti. Mutta on pieniä toiveita, että ne siitä nyt kuitenkin etenee... Lisäksi ollaan viimeksi tänään mietitty tuohon edustalle terassia ja katosta, että miten ne nyt sit tulis. Meillä on "nurkissa" kymmenisen kappaletta vanhoja kivijalan kiviä, ja mulla on ajatus niiden käyttämisestä sitten terassin yhteydessä myös... mies ei vaan oikein tajua mun visioita, mutta jospa saan ideani ajettua senkin päähän nyt kuitenkin. 

Noin upealta näytti pilvet eilen... mutta ei tullu tänne ukkosta.

No tosta selästäkin mun on pakko hiukan nyt hehkuttaa. Nimittäin mä olen tässä saikkupäivinä nyt todella ahkerasti venytellyt selkää. Perjantaina sekä lauantaina molempina kävin kävelyllä ja sen jälkeen venyttelin tosi hyvin. Tänään samoin venyttelin sekä aamulenkin jälkeen, että nyt illemmalla tekemäni lenkin jälkeen. Ja hitto sentään, selkähän on paljon parempi!! Mä oon tehny nyt paria "uutta" venytystä, mitä viimeksi fyskassa sanoi, että kannattais, ja huomaan jo tässä pienessä ajassa aivan selvää edistystä niidenkin kanssa. Eli siis alussa ihan toivotonta, nyt jo onnistuu! Mun taipuisuus on muutenkin jo ihan selvästi lisääntynyt. Mulla on kovasti positiivinen fiilis tän asian suhteen nyt!

Niin ja jos joku nyt miettii, että "siellä se on sairaslomalla ja maalaa seinää..." niin tarkasti otettuna en ole enää sairaslomalla, vaan tänään oli vapaapäivä... Ja edelleen olen sitä mieltä, että selälle "liike on lääke" ja koska venyttelyt on tehny selälle tosi hyvää ja se tuntui tänään suht ok:lta niin aloimpa sitten kokeilemaan tuota maalaamista. Mun selän surma on ihan selvästi se raskaiden juttujen nostelu, mitä töissä pitää tehdä, mutta mitä tuossa maalaushommassa taas ei tarvinnut tehdä. 

Eli ystävällisesti vain tässä totean, että ei kannata nostaa tuosta asiasta mitään sen suurempaa haloota. Ja tämä maininta siksi, koska edelleen muistan vuoden takaiset kommenttilootan anonyymien ilkeydet, jonka vuoksi hetkeksi pistin katkolle koko blogini silloin...

Loppuun vielä kuva takiaisen kukasta, joka on muuten ihan hirmuisen nätti!

Oikein ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Heli