pimeyden keskeltä muun muassa korttimietteitä

Lauantai-ilta. Päivän olin töissä ja olin kyllä jotenkin tosi poikki kun sieltä läksin. Ilta kuitenkin on menny siivotessa. Olen nyt alkanu vaatia, että siivotaan miehen kanssa yhdessä, ja kyllä se homma vaan paljon joutusammin menee niin. Mulle tekee jotenkin niin takkusta aina se imuroinnin alottaminen, että paljon helpottaa, kun mies alottaa... mä sitten jostain kohtaa jatkan ja se alkaa pestä lattioita. 

Ja siis joo, tosiaan, mä olen aikasemmin aika pitkälti hoitanu meillä siivoomisen. Lapset siivoaa omat huoneensa, muuta ei juurikaan niiltä vaadita siivoomisen suhteen. (Niissä omissa nurkissakin on niille niin paljon hommaa, ettei tahdo viikonloppu siihen piisata...) Mies on kyllä ennenkin meillä lattiat pessy, mutta mun hommana on ollu niin tavaroiden raivaus kuin imurointikin. Nyt on selkeesti mukavempaa, kun mä nostelen rojua paikalleen sillä välin kun mies jo imuroi.

Tosi kiinnostavaa, eikö? 

Mulla on viime aikoina ollu jonkin verran vaikeuksia unen saamisessa. Mulla ei ole koskaan ennen moista ollu ja oonkin miettiny mistä moinen johtuu. On mulla kyllä aika paljon kaikkea asiaa mietittävänä, murhettakin. Ne todella valvottaa, kun mietin ja mietin ja murehin. Harmi että aloin aikanaan kirjotella tätä blogia omalla naamalla ja nimellä, kun en voi täällä todellakaan niistä jutuista avautua. Luulen, että vertaistuki olis tosi hyvästä nyt.

No mutta mun siis piti sanoa, että aloin sit miettiä mahtaisko osasyy unettomuuteen ollakin siinä, että lipitän kaiken iltaa ja puoli yötäkin vielä teetä. Ihan sellasta Liptonin mansikkateetä, en mitään rauhottavia ja rentouttavia versioita. Nyt mä sitten otinkin kuppiin piparminttuteetä, jos se ei valvottais. Mulla olis myös kamomillateetä, mutta mä join sitä yhdessä vaiheessa niin, että ällöttää pelkkä ajatuskin siitä nykyään. Mulla oli sillon sellanen hyvin levoton ja ahdistunut fiilis ja uskon, että osaltaan kamomillatee auttoi mua relaamaan. 

Hmm, melko paljon mulla nyt näitä kynttiläkuvia... (ja kaikki vanhoja, en oo taas kuvaillu aikoihin). Kauheeta kun onkin pimeä tämä marraskuu. Ihan hurjaa, miten paljon vaikuttaa mieleen se, että pimeys tulee niin aikaseen. Mä kyllä sinänsä tykkään pimeydestä ja kynttilöistä, mutta illat on kauheen pitkiä kun pimeetä on jo viiden maissa... tulee sellanen olo, että nyt pitäis mennä nukkumaan kyllä ajoissa jo illalla. Mutta enhän mä kuitenkaan mene.

Ajattelin, että sit kun mulla on se sairasloma, taidankin tehdä sitten joulukortteja. Tai ees kirjottaa valmiita kortteja... Tänä vuonna on niin älyttömän ihania noi joulupostimerkit, että pakko on kyllä jokunen kortti niillä laittaa menemään! Mulla ei vaan ole mitään ideaa kortteihin. Tässä kuvia aiempien vuosien korteista:

Vuonna 2008 tein tällaisia pakettikortteja vanhoista saaduista joulukorteista.

Tässä näitä pakettikortteja valmiiksi leikattuina. Varsinaisista joulukorteista mulla ei olekaan mitään kuvaa, mutta luulisin, että jotain samantyylistä ne oli kuin nuokin.

Vuoden 2009 korteissa oli väriä (no huhhuh...) ja glitteriä, kuvat leikattu aiemman vuoden saaduista korteista. Noista en ainakaan ota mallia... =)

Vuoden 2010 korteissa oli lehdistä leikattuja kuvia. Nämä olis kyllä mieluisan näköisiä edelleenkin.

Vuoden 2011 kortit teetin omasta edellisvuoden valokuvasta. Ihan varteenotettava ajatus nytkin.

Vuoden 2012 kortit, joissa pikkukuvat on tulostettu omista valokuvista. Näistäkin tykkään edelleen.

Huhhuh, aika järkyttäviä nuo värikkäät glitterihommelit kyllä. Tunnen suorastaan pientä häpeää tuota kuvaa edes laittaa!! =) Tänä vuonnakin olen ostanut jo valmiiksi mustia korttipohjia - en tiiä teistä muista, mutta minusta niistä vaan saa jotenkin tosi hienoja kortteja. Mä en oikein ole punaisen taikka vihreän ystävä lainkaan noissa korttiaskarteluissa, en myöskään välitä tontuista taikka enkeleistä. Ennemmin kynttilöitä ja kukkia ja vaikka noita kuusenkoristeita mulle. Toisaalta noi vuoden 2010 korttien kuvat oli minusta kyllä tosi ihania, leikkelin niitä muistaakseni vanhoista joululehdistä ja olisko ollut myös Pentikin joulukuvastosta.

On se kyllä jännä, miten tämä pimeä aika saa vaan ihmeesti ton joulun mieleen. Vaikka nytkin ulkona sataa reippaasti vettä, mä mietin joulukortteja... Mutta nyt mä taidan mennä kuiteskin nukkumaan (tai ainakin sänkyyn lukemaan). Huomenna olis sit kaikkien isien päivä. Mulla ei oo enää isää ketä onnitella, ukki ja vaarikin on jo poissa. Appiukko on ja lasteni isä tietenkin myös. Saa nähä tuleeko meille huomenna myös miehen isot lapset käymään, kenties myös lapsenlapset vaaria katsomaan. Kukaan ei oo mitään ilmoitellu, joten nähtäväksi jää.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Heli