alkukesän kiireitä

No niin, nyt on sitten kesä alkanut. Kävin tosiaan päättäjäisissä pokkaamassa ruusun ja kansion, joka sisälsi lähinnä mun ulkomaan vaihdon papereita ja yrttipoimija-todistuksen. En siis saanut vielä todistusta, koska viimeisestä näytöstä pitää olla joku lakisääteinen kahden viikon valitusaika, ennen kuin sen voi kirjoittaa. Sitä odotellessa siis. 

Mutta joo, stipendin sain jo siellä kansiossa, se oli iloinen ylläri! Se taas oli vähemmän iloinen ylläri, että mun nimeä ei lukenut netissä eikä lehdessä... Olin siitä aika ihmeissäni ja selvittelin syytäkin vähän. En sitten ollu laittanut ruksia sellaseen kohtaan, että nimen saa julkaista!! Argh!! En muista, että tuollaisesta olis koskaan ollut mitään puhetta, eikä kukaan muukaan kyllä muistanut tuollaista ruksailleensa ja heidän nimet siis kuitenkin siellä luki. Mutta no, harmitti kuitenkin. Olishan se nyt ollu kiva, että nimi siellä lukee, kun alkoi jo ihmiset kyselläkin siitä!

Mä en pitänyt sen kummempia juhlia. En ole oikein juhlaihminen, enkä osaisi olla mikään kokkareiden keskipiste. Meillä kävi kuitenkin lapset kakkukahvilla ja sain perheeltä mahtavan lahjankin, nimittäin uuden kännykän! Se kieltämättä sotii vähän mun ajatusmaailmaa vastaan, koska entinenkin kyllä toimi. Mutta olen aika pitkään haaveillut uudesta puhelimesta, jossa olisi parempi kamera. Lapset ja mies nyt sen sitten mulle osti, koska kuulemma en muuten lopeta asiasta jahkaamista! Nyt olen sitten koittanut vähän opetella sen käyttöä. Vähän ehkä hermoa kiristää, kun lapset opetti mut laittamaan kuvat jonnekin pilveen, enkä nyt sitten ollenkaan osaa niitä sieltä siirtää koneelleni. Tää nykyaika ei oo aina ihan mun juttu!!

Kävi mulla sitten muutama muukin vieras täällä. Siskon perhe tuli käymään helatorstaina. Siinä sitten kakkua syötiin ja kuulumisia vaihdettiin. Samalla mun mies asensi heidän autoon opetuspolkimet, että sisko voi alkaa opettaa tytärtään ajamaan. Meilläkin olis ne polkimet ollu, mutta ne on vielä autossa kiinni, koska meneillään on oman kuopuksen ajo-opetuksen viimeiset hetket. 

Mä olen siis opettanut jo kolme lasta ja nyt on meneillään neljäs ja viimeinen. Kuopukselle on haettu ennakkopäätös ajokorttia varten, koska hän tarvitsee opintojensa työssäoppimiseen korttia jo ennen sitä 18 vuoden ikää. Lupa on nyt saapunut ja kunhan tyttö palautuu koulusta (on siellä parhaillaankin työssäoppimisjaksolla), meillä alkaa loppurutistus ajojen kanssa. Autokouluun on jo varattuna pakollinen riskienhallintakoulutus, sen jälkeen voikin jo kokeilla onneaan teoriakokeessa sekä sitten mennä inssiin. Ohhoh, sitten ei taidakaan autoa enää kotona näkyä!

Siskon perheen lisäksi meillä kävi myös ystäväpariskunta Helsingistä. He tuli meille perjantaina ja oli yötä lauantaihin asti. Oli kyllä niin mukavaa, vaikka yöunet jäi tosi heikoiksi ainakin minulla. Me käytiin ajelemassa tuolla kylillä (yksi toinenkin heidän ystävä asuu täällä suunnalla), otettiin lasilliset paikallisessa baarissa, grillattiin keskellä yötä, syötiin muutenkin vähän väliä jne. Ihan mahtavaa oli!

Kissa on kuvattu sitten eri aikaan, se EI saanut aterioida meidän kanssa samaan aikaan pöydässä, vaikka muuten aina siihen tunkeekin. Mitä lie tuoltakin kupista nyt kuvitteli löytävänsä??

No, mikään lököloma ei ole mulla vieläkään kyllä alkanut. Nyt olen pari päivää koittanut käydä läpi materiaalia ammattikorkean pääsykokeeseen. Huomenna aamulla lähden anivarhain ajelemaan kohti Forssaa, jossa ne kokeet on. Sanonpa vaan, että on kyllä ihmeiden ihme, jos tällä valmistautumisella sinne pääsisin!! Olen kyllä lukenut materiaalin läpi (ja se saa olla siellä mukana), mutta pääsykokeessa on myös matematiikan osio, ja onhan noista ajoista nyt ihan "tovi", kun oon matikkaa opiskellut (vain sellaset 30v). Olen koittanut katsella läpi aiempien vuosien matikat, ja osa laskuista on aivan helppoja, mutta osa ei todellakaan ole. Eli saa nyt sitten nähdä, tuleeko ihan turha reissu käydä kokeilemassa onneaan! 

Jotain hyvää on huomenna luvassa kuitenkin, sillä ollaan sovittu treffit pitkäaikaisen blogiystäväni Annukan kanssa sinne, juhuu!

Jahka noista pääsykokeista olen selvinnyt, pitääkin sitten alkaa valmistautua seuraavaan koitokseen. Olen nimittäin jo tammikuussa luvannut lähteä mukaan Jukolan viestiin taas. (Eli tietenkin Venloihin, en sinne Jusseihin.) Mun juoksukuntohan on aivan nolla jälleen kerran ja suunnistamaankin olen ehtinyt ihan kaikki kaksi kertaa tänä keväänä. Että hyvät on pohjat taas, voi hyvää päivää! Harmittaa muun joukkueen puolesta jo valmiiksi tämä mun surkea kuntoni!!

Jostain syystä siellä kisassa olen aina tuntenut ihan sellasta onnistumisen iloa ja olen ollut suorituksiini tyytyväinen, vaikkei ne mitään todellakaan huippuja olekaan - itselle kuitenkin ihan kelpo suorituksia. Toivon hartaasti, että tänäkin vuonna metsässä on paljon ihmisiä, joista muodostuu mukavia porukoita, jotka auttaa toinen toistaan. Sillein siellä meikäläinenkin on aina perille selvinnyt, osana isompaa jengiä! Tulostavoitteita meillä ei joukkueena ole edes, mutta toiveissa on kuitenkin, että jokainen pääsee ratansa läpi ja saadaan puhdas tulos. Sitä kohti siis. Toivottavasti mun polvi kestää, sekin on osoittanut huonoja merkkejä viime aikoina. Vanhuus ei tule yksin!

Ja hei, meni miten meni, niin tuollakin on mahdollisuus tavata yksi ihana blogiystävä, nimittäin Marketta. Toivon hartaasti, että nähdään!! 

Eipä tässä kummempia. Siivoillut olen ja lukenut kirjoja, mikäs sen mukavampaa. Kuitenkin sellasta kunnollista lepoa kyllä kaipaisin, jotenkin tuntuu, että en ole yhtään ehtinyt vielä hellittää, kun aina on jotain uutta ohjelmaa jo tiedossa. Vaikka olis kivaa ja mielenkiintoistakin tekemistä, ne silti vaatii omansa ja ihan sellasta silkkaa akkujen lataamista ei ole vielä tapahtunut yhtään. Aamuisin herään ihan kuin jostain tunnelista, ihan pää pökkyrällä ja tukkoisena, ja puoli päivää olen ihan töttöröö. Jospa huomisen jälkeen pystyisin vähän relaamaan ja pystyisin ottaa tämän ja ensi viikon suunnistukset (ennen Jukolaa) enemmän ilon kun treenin kannalta ja sitä kautta vähän saisin lepoa kroppaan myös. Helteitäkin on luvassa, joten makuupaikka pihakeinussa kirjan kera on suunnitelmissa myös.

Aurinkoa kaikille! 🌻 

Heli