töitä, messuja, Maijaa, Metallicaa ja muuta sellasta

Hei vaan hei! No nytpä on käynyt niin, että olenkin ollut töissä paljon enemmän, kuin aluksi ajattelin - eli lähes joka arkipäivä. Kuvittelin siis, että olen siellä 1-2 päivää viikossa tai jotain... Mutta työelämä onkin imaissut mukanaan ja tehtävää on niin paljon, että huomaan kökötteleväni tietokoneen äärellä aamusta pitkälle iltapäivään asti päivä toisensa jälkeen. 

Työ on kivaa, mutta myös työlästä. Olen joutunut niin paljon käyttämään ajatuskapasiteettia, että välillä tuntuu kuin pää kuumenisi siitä kaikesta tuumailusta... Joka päivä tulee jotain vaikeampaa pohdittavaa ja asiat etenee melko hitaasti, mutta onneksi kuitenkin varmasti. Työtä ja kiinni otettavaa on paljon ja toiveissa on saada hommat sujumaan aikataulussa vielä ennen opintojen alkamista, jotta sitten voin työskennellä siten kuin aluksi ajattelinkin; osa-aikaisesti ja opintojen ohella, eikä päätoimisesti. Tosin paljonhan riippuu opinnoistakin, millaiseksi arki sitten niiden alettua muodostuu ja mihin on aikaa ja energiaa. 

Lähes joka päivä hämmästelen edelleen sitä asiaa, että mulla todellakin on työpaikka. Vakituinen sellainen vieläpä, joka vähän niin kuin tarjottimella ojennettiin mulle. Mukava, haastava työ, jossa on kaiken huipuksi tosi joustavat työajat. Uskomatonta! Mahtavaa!

On kuitenkin myös varjopuolia. Olin esimerkiksi ajatellut, että olen kesän kotona. Nyt huomaan, että olenkin kesän töissä. No, menen kyllä joka aamu iloisena töihin ja aika sujahtaa siellä ihan tosi vauhdikkaasti ja viihdyn hyvin. Mutta toisaalta en ole oikein paljon muuta tehnyt kuin tuijotellut konetta tai sitten vapaa-ajalla puhelinta... Mua niin ärsyttää tämä ruuturiippuvuus!! Mä mietin koko ajan, että lähden pois facebookista, mutta sitten en kuitenkaan saa lähdettyä. Tai että lopetan instassa roikkumisen, mutta siellä sitten kuitenkin olen. Jotenkin on töiden jälkeen vaan pää niin tyhjä, ettei muutakaan jaksa... 

Jotenkaan en oikein varsinaisesti kuvitellut itseäni tekemään töitä tietokoneen äärellä silloin, kun tuolla opiskelemassa olin. Tai no ehkä sillein, että osana muuta työtä. Mutta nyt tuo koneella kököttely ja persiillään istuminen on siis se juttu, josta rahani tienaan... En oikein tiedä, oonko siitä kauhean iloinen. On melkein tunne, kuin en mitään luontojuttuja olis koskaan tehnytkään... Enkä edes saa töiden jälkeen mentyä ulos luontoon. Toivon, että saan vielä ajan kanssa jonkunlaisen balanssin tähän juttuun. Toivoisin, ettei ihan hukkaan menisi luontoalan opinnot kuitenkaan.

Olen ihan hiukan keräillyt luonnosta teeaineksia lisää; metsämansikan ja lillukan lehtiä. Mulla on siis pienenpieni varasto yrttiteeaineksia nyt koossa. Ees jotain sentään. 

Pientä (hahhahhah) remonttiakin pukkaa kotosalla. Mies on nyt lomalla ja on käytännössä koko loman pakertanut piipun kimpussa. Nyt se alkaa olla valmis ja johan se miehen lomakin alkaa olla lopuillaan. 

Naakan poikaset on hyödyntäneet rakennustelineitä: paskaa on joka suunnassa... Mutta on ne jotenkin niin hupaisen näköisiä pörröpäitä tolvanoita tuolla töröttelemässä. Koiraa kovasti kiinnostaa myös.

Me ei olla sen kummemmin reissaamassa tänä kesänä minnekään. Silti tuntuu, että sellasia päivän reissuja on ollut paljon ja tulee vielä olemaankin. Oltiin esimerkiksi päiväseltään häissä parin tunnin ajomatkan päässä. Oli ihanat ja tunnelmalliset häät, oikeasti tosi onnellinen ja loistavasti yhteen sopiva nuoripari. Juhlapaikka oli tosi kaunis ja ihanasti koristeltu - kuvassa on yksi esimerkki ihanasta, yksinkertaisesta ja edullisesta mutta silti tosi juhlavasta koristeesta, jotka nämäkin nuoripari oli yhdessä askarrellut. 

Häistä kotiuduttiin sunnuntaina aamuyöllä ja heti sitten sunnuntaina vietettiin täällä meillä tämän tättähäärän 2-vuotissynttäreitä. Väkeä kävi pitkin iltapäivää ja hulinaa riitti. Tämä kyseinen kuva on otettu sitten taas yhtenä aamuna kello 5! (tähän sellanen silmät ristissä oleva hymiö....) Neiti tuli meille vähän niin kuin yllättäen yökylään, kun vanhempansa tekevät muuttoa ja saivat ilman mitään varoitusta ihan kokonaista puoli vuorokautta aikaa tyhjentää vanhan asunnon remontin alta. Ressukat kantoivat viimeiset kamat tuonne meidän aittaan aamulla viideltä ja mehän täällä oltiin pikku-akan kanssa iloisesti heille vilkuttamassa. 

Huhhuh. Olin kyllä lievästi sanottuna puolikuollut sen yön jälkeen, en varmasti nukkunut kuin vajaat kolme tuntia itse. Mutta minkäs teet, neiti oli ihan tietämätön siitä, että vielä oli yö, kun ulkona oli jo aivan valoisaa. Joten ei muuta kuin vaatteet päälle ja puuron keittoon... en ole tainnutkaan ennen keittää puuroa neljältä aamulla, mutta no, kerrankos sitä...

Ohjelmaa piisasi viime viikollakin. Tykkään Maija Vilkkumaasta ihan hirmuisesti ja hän esiintyi täällä kulmilla torstaina, joten sinne siis. Onneksi oli sellanen klo 19 alkava keikka, että pääsi sitten ajoissa kotiin. Kyllä oli taas niin hyvä, että ah ja voih!!

Ja sitten alkoi viimein ne asuntomessut! Minä sain kutsukortin avajaispäivälle ja käytiinkin nuoremman tyttären kanssa katsomassa isomman tyttären taloa nyt noin virallisestikin. Tykkään ihan hirmuisesti tuosta heidän talosta, jotenkin se mustan, valkoisen ja puun yhdistelmä on ihan hurjan kaunis ja väripilkuksi valittu keltainen on ihan täydellinen sinne!

Tyttären suuri rakkaus on korkkarit, ja hän saikin unelmiensa vaatehuoneen, jonne saa nyt kengät asetella esille. Ei ole tässä kohtaa äitiinsä kyllä tullut, minä kun taas en korkkareita tykkää pitää ollenkaan.

Tyttären talon naapuriin rakentuu Muusikon talo, jonka sattumoisin omistaa vävypojan sisko, joka meillä on myös siis ilo tuntea. Tosi kiva, kun ovat nyt siis tuollein vierekkäin, vaikkei se sisko nyt varmaan ihan heti tuohon asumaan asetukaan. Kuvassa olevan kiven maalaus on muuten meidän kuopuksen tekemä, joten hei, vähän niin kuin mukana ollaan oltu siis näissä talkoissa. =D Kuvassa näkyy taustalla vasemmalla Muusikon talo ja oikealla siis tyttären Villa Element.

Minä tykkäsin tosi paljon myös tuosta Muusikon talosta. Ne syvät ikkunalaudat on niin ihanat, voi että! ♥ Ja muutenkin tosi kaunis on tuosta asunnosta tulossa. Tässä pieni yksityiskohta talosta, voi jeeeee miten rakastuin tuohon mattoon ja miten kauniisti se sopi lattian ja sohvan kanssa!!

Näiden kahden kohteen lisäksi haluan erityisesti mainita messuilta vielä Talo Korean (kohde 13), jossa on upeaakin upeammat lasikattoelementit sekä ihan mielettömät terassit. Kun olen saanut sivusta seurata myös tämän talon rakentumista ja Tean sekä Veskun ponnisteluja unelmansa eteen, arvostan tosi suuresti sitä, miten upean lopputuloksen hekin talonsa kanssa ovat saaneet aikaiseksi. 

Ja on siellä messuilla paljon muutakin kaunista nähtävää, joten menkäähän katselemaan! Mä oon käynyt jo kaksi kertaa (ja vielä ainakin kaksi kertaa menen), koska nythän on niin, että messut on täällä meidän kylillä ja toki halusin sinne heti avajaispäivänä, sitten kävin siellä eilen (eli sunnuntaina) siskon kanssa, seuraavaksi menen yhden ystävän kanssa, jonka kanssa meillä on perinne käydä yhdessä messuilla ja vielä on ainakin yksi muukin ystävä (joka on myös tämän rakentaja-tyttären kummitäti) tulossa messuilemaan... Ehkä voisi loppuajasta toimia siellä jo oppaana?? =D

Jottei turhaan olis luppoaikaa elämässä, niin lauantaina käytiin sitten katsomassa meidän sotapoikaa, joka astui armeijan harmaisiin viikko sitten. Heti ekana viikonloppuna oli siis läheisten päivä, jolloin sai mennä katsomaan, missä se poika nyt sitten seuraavat kuukautensa (toivottavasti) viettää. Ihan hyvillä mielin poika inttiin lähti ja totta puhuakseni tämä poikasen armeijaan lähtö ei minua äitinä mitenkään hirmu syvällisesti hetkauttanut, johtuen varmastikin siitä, että poika on asunut omillaan jo vuoden ajan. Jos olisi täältä kotinurkista sinne mennyt, olisi tilanne varmaan vähän erilainen. No, muutama tunti siellä ihmeteltiin ja syötiin rokat sekä munkkikahvit/teet. Tarkemmin sanottuna kahdetkin munkit ja teet, alkuun ja loppuun. =D Hyvää oli!!

kuva ryöstetty  metallicafinlandin sivuilta, antakee anteeks

Jaahas, nyt varmaan pitäisi alkaa sitten suunnistamaan unten maille. Aamulla menen vielä muutamaksi tunniksi töihin ja sitten suunnataankin auton nokka kohti Hämeenlinnaa ja Metallican keikkaa! Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, liput on ostettu ja kuukausia sitten. Olen käynyt katsomassa Metallicaa joskus vuonna 1993 tai sinne päin ja kuunnellut sitä varmaan yli 30 vuotta. Mahtavaa siis nähdä livenä huomenna, toivottavasti keli on edes kohtuu hyvä (sadetta luvattu...) ja meininki kaikin puolin mahtava. Pari muutakin ihmistä sinne on tulossa, oletko sinä? Entä oletko messuille menossa tai kenties käynyt siellä jo?

Kuulemisiin ja kivaa viikkoa kaikille!

terkkusin Heli