Olen varmaan aika monta kertaa maininnut, että mua kiinnostaa minimalismi ihan tosi kovasti. Seuraan useampaakin tubettajaa sen aiheen tiimoilta ja saan niistä valtavasti inspiraatiota omaankin elämään. No, mun elämä ei todellakaan siis ole sellasta, että mulla on vain kaksi vaatekappaletta ja juon vain seesteisesti teetä sen aikaa, mitä meditoinniltani ehdin. Nou nou. Mutta ajatus vain tarpeellisen omistamisesta on kyllä ollut vuosikausia mulle joku sellainen johtotähti, jota seuraan - oli se nyt sitten minimalismia tai mitä hyvänsä.
Kerroin aiemmin myös uusien vaatteiden hankkimisesta. Jeps, ostin jälleen muutaman lisää käydessäni kaverin kanssa Porvoossa. On aikoja, kuten vaikka toissayönä, kun koen osteluistani kauheaa syyllisyyttä. Pyöriskelin pari tuntia sängyssä saamatta unta ja samalla pohdin, mitä ihmettä varten mä oikein ostin niin monta uutta vaatetta, tulenko nyt sitten käyttäneeksi niitä kaikkia, tartteinko oikeesti niitä kaikkia jne jne jne. Sitten heitin seuraavana aamuna pari niistä uusista vaatteista päälleni ja olin ihan että mitä ihmettä mä nyt taas panikoin...
Syyllisyys, voi voi miten vahva fiilis se onkaan! Mä mietin aika tuskissani sitä rahanmenoa, jota mun hankinnat aiheutti. Kuin myös sitä, oliko nyt millään muotoa ekologista touhua ostaa vaatteita nimenomaan uutena. Ja se vasta tuskastuttaakin, että tulenko varmasti nyt vaatteitani käyttämään. Mä olen tosi lyhyt ihminen ja noista uusista vaatteistani useampaakin taidan joutua vähän fiksaamaan (lyhentämään); tavoite olis kuitenkin, että varsinkin sen toimenpiteen jälkeen ne olisi kaikki mulla käytössä pitkään.
Jostain syystä siis nuo vaatejutut on nyt kovasti kalvaneet mieltä, vaikka edelleenkin ajattelen, että ne oli tarpeellisia hankintoja. On mukava mennä jonnekin, kun on kivat vaatteet päällä - pakko myöntää tämä, vaikka mielestäni en todellakaan ole sellainen ihminen, jolle vaatteet olis jotain tosi tosi tärkeää. Mutta mitenkäs sitten se "vain tarpeellisen omistaminen" ja uusien vaatteiden hommailu??? Oliko hankinnat enemmän tarpeeseen vai haluun hankittuja? No, oikeastaan molempiin.
Mä olen hautonut pidemmän aikaa mielessäni ajatusta jonkunlaisesta pienestä "sarjasta", jossa kirjoittaisin minimalismiajatuksia elämän eri osa-alueilta. En tiedä teistä, mutta minusta on tavattoman mielenkiintoista lukea (tai katsoa videoita) ihmisten elämästä minimalismiin liittyen. Kun katson ympärilleni meillä kotona, en välttämättä näkisi tätä mitenkään minimalistisena... mutta sitten, kun alan pureutumaan asiaan tarkemmin, niin koen kyllä omistavani aika monessa asiassa vain sen tarpeellisimman. Ja jos omistan enemmän, mietin jatkuvasti vähentämistä...
"Ongelma" tässä omassa elämässä on se, että en asu yksin. (No, ei se ole ongelma sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta tavaroiden suhteen siis, kun en voi kuitenkaan ihan noin vaan päättää kaikkea, mitä meillä on tai ei ole.) Kun katson kaappeja, mietin esimerkiksi, että "sitku" tytär lähtee omilleen, lähtee kaapeistakin vaikka mitä pois, lähinnä siis kaikki hänen vaatteensa ja kenkänsä. Tai "sitku" saan joskus ehkä nämä opiskeluni päätökseen, lähtee kyllä saman tien kaikki niihin liittyväkin veks. Ja onhan täällä toki myös miehen tavarat jne. Tämä "sitku" onkin siis alkanut viime aikoina nostella päätään ja pistänyt miettimään, että hetkinen, eikös minimalismi (ja elämä ihan yleensäkin) ole enemmänkin sitä "nytku"-elämää?? Tai sillä pitäisi tehdä nykyhetki just parhaaksi hetkeksi, eikä niinkään ajatella menneitä tai tulevia.
No, mun "nytku"-elämä on sitä, että opinnot taas alkoivat ja hommaa niissä riittää. Takaraivossa kuitenkin kutkuttelee tuo minimalismista kirjoittelu, edes jollakin tavalla, joten voipi olla, että siihen asiaan liittyviä juttuja tänne tulen naputtelemaan. Ja mitenkä nämä vaatejutut nyt siis liittyy tähän asiaan? No siten, että ajatus on edelleenkin käydä se vaatekaappi läpi, poistaa kaikki turha ja säilyttää vain ne, joista oikein todella, todella tykkään ja joita tulen pitäneeksi. Ja siitä sitten aloittaisin tämän kirjoitussarjani, ehkä. Tosin vähän on sellainen tunne, että ei mun vaatekaappi nyt ole minimalismia nähnytkään, mutta no, katsotaan miten käy.
Miten on, kiinnostaako teitä minimalismi? Tai yleensäkin ajatus siitä, että omistaa vain tarpeellisen määrän?
Heli
Mä olen lajiltani enemmän hamsteri. Mulla pitää olla kirjoja kirjahyllyssä, aitassa mattoja mistä valita, eteisen kaappi täynnä tyhjiä tölkkejä odottamassa hillonkeittoa, vaatekaapissa se sitkupaita jota alan käyttää 30kg hoikempana, monta erilaista pellavaliinaa pöytien koristeeksi, kasa muumimukeja ja vanhoja arabian kulhoja.
VastaaPoistaTosiasiassa vaatevarastoni on niukka ja noita kaikkia tarvitaan ja käytetään säännöllisesti, paitsi sitä sitkupaitaa. Joten siihen en osaa samaistua että kokisin huono omaatuntoa, enemmän ajattelen että voi perikunta parka :D
Kukin tyylillään! Eipä siinä mitään pahaa ole, jos itse on tyytyväinen tavaramääriinsä. Mä en oikein tiedä, miksi mua aina ne kaikki "turhat" ja ylimääräiset vaivaa... ne vaan vaivaa ja haluaisin eroon kaikesta. Siis todella välillä on tunne, että KAIKESTA. Se on yleensä silloin, kun pää tuntuu hajoilevan ihan muista syistä... ikään kuin se talon tyhjennys tyhjentäisi samalla myös päästä roinat pois!
PoistaMutta totesin vaan tuossa äskettäin, että todellakin aika paljon mietin sitä "sitkua", ja että sitten laitan sitä sun tätä pois, kun on tilanne tietynlainen. Että hmm... entä jos laittaisinkin jo nyt? No, eipä onnistu, kun tosiaan kuopus vielä täällä majailee. Tai kun omat opinnot on vielä aivan kesken - en arvaa laitella matskua pois, jos vaikka sitten opparivaiheessa niistä olisi hyötyä. Ihan turhaa haaskausta siis hävittää kertaalleen tulostetut matskut.
Mä oon ajatellut, että mulla on vain vähän vaatteita. Äsken kävin kaapin läpi ja mietin, että no, vaikka niitä nyt ei ehkä ihan hirveästi ole, niin kyllä siellä on murto-osa niitä, joita todella käytän. Pitäisi jotenkin laittaa vaatteet sillein, että jos en tule vaikka vuoden sisällä käyttäneeksi, niin pois vaan. Toisaalta entä jos sit joskus kuitenkin jotain tarttisin...? Kyllä on hankalaa!!
Tuohon perikuntaan liittyen; kun siivottiin mummoni taloa, mietin todella, että tällaista sälää en aio jälkeeni jättää. Siis langanpätkiä, paperisilppuja, vuosikymmeniä vanhoja aikakauslehtiä, homeisia lakanoita, aivan kamalia vanhoja muoviastioita jne. No, ei ole vaaraa, mulla ei sellaisia ole. Mutta noin yleensä ajateltuna, en halua jättää jälkeeni epätoivoista raivaustilannetta, vaan koitan itse karsia turhat pois jo ajoissa.
Kivaa viikonloppua sulle!
Piti vielä lisätä, että hitsi, kun mulla olis pari vanhaa Arabian pikkulautastakin (sieltä mummolasta...), joilla en tee mitään. En raaski heittää roskiin, kun ovat ihan niitä piippu-merkattuja. Mutta kun ovat ihan kulahtaneita, osin rikki ja muutenkaan eivät mun makuun. Argh, tuollaset tavarat on ärsyttäviä rasitteita!! En oikein viitsi myymäänkään alkaa, kun eivät mitään hyväkuntoisia ole. Mutta aivan synniltä tuntuisi silti laittaa roskiin.
PoistaMinä hamsterin lapsena, inhoan tavaranpyöritystä. Minua ahdistaa täydet kaapit ja varasto. Aina on sellainen tunne, että pitäisi tyhjentää kaappeja. Ne kun tahtoo täyttyä, vaikkei paljoa mitään ostele. Meillä mökkeily on lisännyt tavaramäärää, kun pitää olla pelastusliivejä, vesikanistereita, mökkipyyhettä ja -vaatetta. Mutta ne pitää vaan kestää😅 Ja toinen ongelma on, kun on välillä kiva sisustaa ja ostaa jotain uutta. Ja taulujen maalaus aiheuttaa lisää tauluja... ja käsitöidenteko lisää villasukkia ja tossuja. Pitäisi vain lukea, postailla ja pimputella pianoa😂
VastaaPoistaMeilläkin oli äidillä useat matot, verhot ja taisi olla myös astioita arkeen ja juhlaan. Ja kirjoja sekä koriste-esineitä kirjahyllyssä. Sanoisin, että sellasta aika normaalia tavaramäärää varmaan, mutta toisaalta äidin muutossa ok-talosta pienempään kyllä tuntui, että ompas kaameasti kamaa! Ja sitä sitten karsin äidin kanssa (pakotin hänet karsimaan...). Ja oli mullakin aikanaan samaan tyyliin vaihtoverhot, -matot ja paremmat astiat, mutta eipä ole enää.
PoistaSilloin, kun lapset oli pieniä, oli tavaraa niin paljon, vaikka olevinaan koko ajan poistin vaikkapa pieneksi jääneitä vaatteita - toisaalta lapselta lapselle piti niitä myös säästellä, voi että se oli ärsyttävää... Nykyään nautin tosi kovasti siitä, että on voinut poistaa ne kaikki sellaset kamat. Ja kun kuopus vielä lähtee joskus kotoa, lähtee loputkin, minä kun en täällä lasten kamppeita säilyttele. Lastenlapsille on pieni määrä leluja kuitenkin jemmassa, omilta säästyneitä, ei ole uusia osteltu, paitsi muutama kirja. Lasten leluiksi annoin myös mun huivit, joita en vaan käytä, vaikka kauniita olisivatkin - ovat olleet pienten tyttöjen keskuudessa aika suosittuja.
Harrastukset ei mulla hirveästi tavaramäärää lisää; suunnistukseen tarviin kengät, säärystimet, kompassin ja emitin, mutta vaatteina käytän samoja, mitä sitten talvella jumpassa/kuntosalilla. Sisäliikuntaan ostin viime keväänä kengät. Muuten harrastukset onkin sitten vaan jotain kirjan lukemista ja tietokoneen/puhelimen tuijottelua/kirjoittamista. Nyt tosin mietiskelen, josko tilaisin vähän isommankin satsin kynttiläntekovehkeitä... tosin nekin mahtuu sitten yhteen pahvilaatikkoon kaapin sisään.
Tuo meidän aitta on murheenkryyni mulle. Kun on tuollainen tila, niin sinnehän sitten kaikenlaista tungetaan. Toisaalta hyvä paikka säilyttää tavaraa, toisaalta huono, kun "sinnehän mahtuu"...
Sun pitää laittaa myyntipöytä jonnekin myyjäisiin ja myydä tauluja ja käsitöitä siellä - paitsi tietenkin, jos haluat pitää ne omana kaikki. =)
Mukavaa viikonloppua sulle!
Helpommalla pääsee kun heittää heti kaiken tarpeettoman pois. Yllättävän huonokuntoisetkin tavarat saa myytyä tai ainakin lahjoitettua. Onpas herkullisen näköisiä omenoita.
VastaaPoistaPääsee helpommalla, juu, mutta sitten on kuitenkin sellaista kampetta, jota ei vain voi tai raaski tai kannata laittaa pois. Välillä karsiminen on kyllä niin hankalaa, kun toisaalta ei tahtoisi säilytellä mutta ei vaan muutakaan voi! Pitäis vissiin miettiä, olisko jotain myytävää, yleensä kun vaan annan turhat pois.
PoistaOmput on todella hyviä!
Kyllä, minimalismi kiinnostaa!
VastaaPoistaItse olen jotain hamsterin ja minimalistin väliltä, en halua haalia kaappeja täyteen tavaraa, mutta en pysty karsimaan aivan minimiin😊
No vähän sama taitaa olla tilanne mullakin. Haluaisin toisaalta kyllä karsia enemmän, mutta näköjään kuitenkin sitten jämähdän myös miettimään, kannattaako sittenkään. Ihailen sellasta extreme minimalismia, kun on todella vain tarpeelliset jutut säilytettynä, mutta toisaalta onnistuuko sellainen muilla kuin yksineläjillä tai sitten todella pitää olla puoliso/perhe täydin samoilla linjoilla. Mutta minimalismi on kyllä erittäin kiehtovaa!!
PoistaMinimalismi kiinnostaa ja olisi kyllä kiva lukea lisää sinun mietteitäsi siitä!
VastaaPoistaIte haaveilen aina välillä asuvani jossain tyyliin asuntovaunussa. Mutta jotenkin en siihen ole kuitenkaan valmis. Meilläkään nyt ole mikään jättisuuri talo nytkään ja tavaraakaan ihan yltiöpäisesti, mutta olisi silti kiva kamaa vähentää. Olen vain niin suunnattoman laiska siivoamaan!
Kiva kun aihe kiinnostaa! Mä koitan kehitellä aiheesta juttuja. Jollain lailla koen olevani minimalisti, vaikka ei meidän huusholli mitenkään ääri pelkistetty ole. Mutta toisaalta ei se minimalismi mikään kilpailu onneks ole, joten saan varmaan tälläkin tyylillä itseäni minimalistiksi kutsua. Tai mun mielestä omaa elämääni parhaiten kuvaa hyvä enkku-termi, minimalistish, eli sinne päin, melkein minimalisti, minimalistimainen. =D
PoistaMä ihailen niitä minitaloja ja myös joskus sellaisesta haaveilen, mutta loppujen lopuksi en tiiä olisko kuitenkin liian pieni. Jos olis sellanen "iso minitalo", se olis varmaan just hyvä. Haaveilen sen kokoisesta kodista, että olis makkari (jossa vain sänky ja vaatekaappi), tupakeittiö ja kylppäri. Se riittäis erinomaisesti!
Mun vaatekaapit on ihan liian täynnä kaikkea, mitä en käytä, mutten jaksa näköjään karsiakaan, koska on niin työläs homma.
VastaaPoistaVälillä aina mielikuvittelen itselleni sellaisen jonkun ammattilaisen kokoaman muutaman vaatekappaleen ja asusteen (vaikken koskaan mitään huiveja tai muitakaan asusteita edes käytä) setin, josta sitten aina muka kasaisin jonkun kivan asukokonaisuuden. Hehhee. Ei tule näkemään päivänvaloa tämä.
Ja vaikka käytänkin vaan muutamaa hassua vaatetta (siis kaiken ulkoilun ja urheilun ulkopuolella) sieltä täydestä kaapista, silti mua ehkä ahdistaisi, että siellä ei olisi muuta kuin ne joita käytän. Huomasin sen, kun pakkasin kerrankin parin viikon kesälomalle mukaan vaan minimimäärän vaatteita periaatteessa siltä pohjalta, että on joka keliin sopiva vaate tai pari, muttei yhtään enempää. Eikä mitään sellaista, mitä en normaalisti käytä kotonakaan. Ja vaikka tuli tavallaan voittajaolo siitä, että kerrankin ei ollut mukana mitään ylimääräistä, samalla oli vähän tylsää, kun ei ollut valinnanvaraa. Eli haluan vissiin sitten kuitenkin valita isommasta määrästä, vaikka valitsisinkin aina ne samat :). Ei tule tulemaan sen kummempaa tolkkua tästä koskaan.
Mutta aiheesta tykkään ja mieluusti lukisin sun mietteitä. Ja TAAS kerran ajattelen, että nyt kun ollaan jälleen miehen kanssa kaksin, käyn vihdoin ja viimein läpi vintin säilytystilat ja karsin kaiken turhan. On jäänyt sekin homma aikomusasteelle, kun olen ajatellut vieväni ylimääräiset kirppikselle tai jotain, mutta nyt olisin ihan valmis kippaamaan kaiken jollekin lavalle ja kuskaamaan ihan vaan pois. Täällä ei ole mitään kierrätyskeskuksia ja Fida pursuaa jo tavaraa, joten suunta olis sitten kai kaatopaikka, joka taas kirvelee mun omatuntoa, koska en halua kasvattaa jätekuormia yhtään.
Vaikiaa on välillä :).
Joko tänä syksynä tuut lähiopetukseen?
Mulla on sellanen tunne, että mulla ei olis koskaan ollut ihan kauheasti vaatteita. Siis nuorenakaan. En ole koskaan ollut oikein erityisemmin kiinnostunut vaatteista tai sellasesta, siskoni oli enemmän tyylikäs ja silleen. Meillä oli myöskin siskon kanssa yhteinen vaatehuone ja siellä oli muutakin kuin vaatteita, joten ei siinä paljon varastoa kerätty.
PoistaNykyään, jo vuosikausia, meillä on ollut vaatteille vain yksi kaappi, siis yhteinen miehen kanssa. Molemmilla on kolme hyllyä, kori alusvaatteille ja sukille, ja sit yhteinen tanko, jossa myös kuopuksen mekkoja. Tila on siis TODELLA rajattu, joten ei sinne sitten vaatteitakaan kauheasti mahdu. (Ulkovaatteet on sitten muualla.) Ja lapsillakin oli aikanaan vain yhdet kolmilaatikkoiset Malm-lipastot, joihin vaatteiden piti mahtua. Tytöillä teki välillä tiukkaa, pojilla olis mahtunut koko vaatevarasto yhteen tai kahteen laatikkoon... On siis oikeasti aika helppoa pitää vaatevarasto pienenä, kun pitää niitä pienessä kaapissa! Ja se onkin oikeasti hyvä vinkki, jos karsia haluaa; säilytystilan vähentäminen. =)
Mutta aina on sitten oikeasti olemassa sekin vaihtoehto, että ei vaan halua vähentää. Ja se on ihan ok, jos tilanne ei itseä vaivaa! Ei kukaan voi sanoa kenellekään, miten paljon vaatteita saa omistaa. Jokainen voi päättää sen aivan itse! =)
Mä luulen, että mulle sopii senkin takia pieni vaatevarasto, että olen toivottoman huono päättämään asioita. (Enkä ole kovin vaihtelunhaluinen.) Siis ihan vaikka että mitä laittaisin päälleni... Voi miten helppoa on, jos on vain muutama, mistä valita. Ja vielä helpompaa olis, jos olis oikeasti vain tyyliin kahdet housut ja kaksi paitaa... tosin välillä nekin olis mulle liikaa, siis valintamielessä. =D Mä huomaan pitäväni myös aika lailla samoja vaatteita aina vaan ja kyllä kieltämättä mietityttää, miten osa näistä uusista hankinnoista nyt sitten tulee käyttöön. En oikein haluaisi päästää päähäni sellasia ajatuksia, että "olisi pitänyt jättää tuo ostamatta"... vaikka välillä niitä sinne kyllä hiipii. Auts!!
Mä olen todella laiska ja haluton viemään mitään kirppiksille. Välillä todella kirpaisee vain antaa jotain pois... mutta tiedätkö, sitten sen vaan unohtaa! En todellakaan muista, mitä kaikkea olen pois antanut, joten "kerran se vain kirpaisee" pitää kyllä aika hyvin paikkansa tässä(kin) asiassa. Tosin, olet kyllä aivan oikeassa siinä, että hyväntekeväisyys on täynnä tavaraa... mutta olisiko mitään tahoa, minne voisi viedä vaatteita? Ei taida Forssassa olla yömajoja tai sellasia...? Jos vain jotenkin saisi ne vietyä, niin isoissa kaupungeissa kyllä varmasti olisi paikkoja, jotka ottaisi mieluusti vaatetta vähäosaisille, laitapuolenkulkijoille jne. Ettei nyt ihan menisi roskiin ehjät vaatteet... Entä TexVex?? Menisi edes johonkin tekstiilin hyödyntämiseen... (En tiedä tuosta paikasta VIELÄ mitään, mutta se on yksi projektikohde meillä koulussa ja kuulen aiheesta lisää tällä viikolla...)
(Toisaalta; ei ne kamat mene onneksi enää kaatopaikalle, vaan polttoon, että edes energiaksi menevät sitten, jos eivät muuhun käyttöön. Joten jos ei mitään muuta vaihtoehtoa ole, niin sinne sitten vaan. Ja suotta tuntee siitä kauhean huonoa omatuntoa!!)
Mulla on lähipäivä ensi maanantaina (7.9.) MUTTA.... se on enkun tenttipäivä. Tentti klo 12.30 ja siitä sitten renkaat savuten takaisin kotiin, koska klo 18 on etäopetusta koneen äärellä... Joten vähän pahoin pelkään, että eipä paljon ehdi törmäillä, harmi!!
Mukavaa viikkoa! ♥
Pakko nyt vielä tarkentaa, että ne mun vaatteet on kaikki vanhoja. Siis sellasia, jotka mulla on olleet iät-ajat. Uusia en ostele kuin tarpeeseen, koska muakaan ei vaatteet kiinnosta juurikaan. Paitsi tosiaan ne ulkoharrastuksiin käyttämäni, joiden pitää olla tarkoitukseen sopivia.
PoistaSilloin oli helppoa, kun tänne tuli maahanmuuttajia ja spr järjesti täsmäkeräyksiä, jonne lahjoitin mm liki kaikki lakanat ja pyyhkeet. Ja pehmolelut, matkalaukut, naisten kengät ja mitä milloinkin pyydettiin.
Texvexiin olen eräätkin kerrat vienyt käyttökelpoisia vaatteita, pöytäliinoja sun muuta. On kiva kun ei itse tarvi päättää, päätyvätkö myyntiin vai minne.
Uffiin en vie mitään, koska en luota yhtään siihen että niistä vaatteista on iloa tai tuloa kellekään oikeasti tarvitsevalle.
Ne vintin perattavat on lähinnä jonkun aikakauden pelejä, leluja ym tavaraa, jotka on haastavia kun haluaisin tarkistaa, että kaikki varmasti toimii ja osat on tallella ym ennenkuin annan kenellekään.
Kirppismyynti on siitä hyvä, että siellä ostaja saa itse päättää haluaako siitä pöydästä jotain vai ei. Mutta ihan jäätävä vaiva siitä on siihen nähden, että jonkun kymmensenttisen sitten pyytää hintaa. (Olen niin tarkka kaiken myytävänkin suhteen että on varmasti puhdasta ja ehjää ja hintalappujen nuppineulatkin suorassa :)).
Josko seuraavalla kerralla sitten nähtäisiin ❤️
Minusta se kun kaikkea on sopivasti, on paras tyyli. Minulla on astioita kaapit piukassa vaikka kaksin olemmekin. Mutta mistä sitten syödään, kun iso porukka tulee kotiin, jos olisin jättänyt vain pari astiaa. Ei sekään ole ekologista että käyttää kertiksiä sen vuoksi, että on laittanut hyvät astiat pois.
PoistaVaatteita ei sinänsä ole paljon, mutta kun tarvitaan esim peltotyövaatteita, metsästysvaatteita, työvaatteita ja juhliakin aina välillä on. Ja nuo vuodenajat edellyttävät esim. Monenlaisia takkeja.
Minua ei minimalismi kiinnosta. Kunhan kaikkea on passeli määrä, niin hyvä. Ja jotain on säilytettävä ihan perinteen vuoksi. Jotain on oltava tästäkin ajasta jäljellä.
Esim. Keräily voi olla harrastus. Hamstraus on aivan eri asia. Ei kodin tarvitse näyttää kaatopaikalta, vaikka tavaraa olisikin. Kyllä tyhjyyskin voi ahdistaa!
Vanhat vaatteet on tietysti vähän asia erikseen. Vaikka toisaalta nekin voi toki olla edelleen hyvässä kunnossa, noin niin kuin lahjoittamista tai myyntiä ajatellen. Mutta siis ymmärrän pointtisi!
PoistaMä jotenkin koko ajan ajattelin, että on puhe vaatteista edelleen, myös noiden tavaroiden kohdalla siis. =D Tuollaiset tavarat on kyllä varmasti aika työläs käydä läpi, jos pitää kaikkien palasten olemassaolokin erikseen joka asiasta tarkistaa. Mutta hei, entä jos ottaisit vaan silloin tällöin palasen kerrallaan niidenkin kanssa? Eihän sitä taida kukaan määrätä, miten nopeasti ne on läpi käyty. =) (Tosin sitten on aina se säilyttely, jos aikoo kerätä kirppikselle lähtevää...)
Ja todellakin, jos on risaa ja puutteellista, niin eipä niillä kukaan enää mitään tee, joten roskiin vaan - oikein lajiteltuna, mutta rajansa tälläkin. Mä kyllä todella annan armoa itsellenikin näissä asioissa, koska mieluummin sitten vaan polttoon ja energiaksi kuin hermojen menetys tavaroiden roikottelun ja joka nippelin erottelun kanssa!
Tuollaset keräykset on kyllä kivoja, kun voi tosiaan täsmäkamaa viedä. Ja sama, en vie mitään Uffille, en luota siihen.
Kirppikset on tuskaa ja työläyttä, jota en vaan jaksa. En myöskään suuremmin jaksa käydä niillä, koska en jaksa etsiä sieltä mitään. Ja loppujen lopuksi ajattelen, että kirppisostelukin on turhaa, jos ei oikeesti mitään tarvi ja silti vaan ostaa, kun halvalla saa. Ja se myyntihomma, ei todellakaan mun juttu. Ehkä jonkun kaverin kanssa yhdessä voisin vielä harkita, mutta yksin en. Eikä mulla kyllä olis myytävääkään tarpeeksi koskaan. Mun ratkaisu on siis aina tarjota tavara jollekin halukkaalle ottajalle. (Ja tähän mennessä niitä on riittänyt.)
Tsempit sinne! ♥
Edellinen viesti oli siis Annukalle.
PoistaTässä on vastaus Talvikille, jonka viesti tulikin tuonne väliin (etsin, että minne ihmeeseen se katosi, kun julkaisin sen...):
Minimalismihan ei todellakaan tarkoita sitä, että poistetaan KAIKKI tavarat. Ennemminkin kuvaamasi "kaikkea on sopivasti" on oikein osuva kuvaus sille! Ei minimalismi ole pelkkiä tyhjiä kaappeja ja tavaratonta elämää, vaan mielestäni ennen kaikkea sitä, että kaikkea on OMAAN ELÄMÄNTYYLIIN sopivasti.
Jotkut on extreme minimalisteja, ja omistavat vain yhden kupin, kaksi vaatetta jne. Se sopii heille, heidän elämäntyyliinsä. En todellakaan usko, että he sitten vastineeksi hankkivat kertakäyttöastioita satunnaiseen käyttöön. Ennemminkin luulen, että he eivät pidä kotona kekkereitä, joihin tarvitaan paljon astioita! He eivät tarvitse kuin ne muutamat asiat, joilla se heidän oma elämä rullaa mainiosti. (Ja hei, aina voi tarvittaessa myös lainata astioita, kaikkea ei siis tarvitse itse omistaa!)
Sitten voi olla minimalisti, jolla on vaikkapa paljon astioita - joille on kaikille tarvetta. Sanoisin, että on ero siinä, säilöökö nurkissa tavaroita, joille ei ole koskaan käyttöä, vai säilöökö niitä, koska niille on säännöllise(n epäsäännöllise)sti käyttöä ja tarvetta. On todellakin turhaa hävittää tavaroita ja hankkia sitten tilalle kertakäyttöistä, jos kerran tavaralle on tarvista kuitenkin aika ajoin. (Mutta tosiaankin, myös lainata voi! Me lainaamme toisillemme astioita tarpeen mukaan lähellä asuvan tyttäreni kanssa. Oikein toimiva systeemi!)
Samaa sanoisin vaatteista. Kyllä itsekin omistan aika monta takkia. Kun aina joskus mietin niiden määrän vähentämistä, totean että ei; niille on kyllä kaikille paikkansa ja käyttönsä. Ehkä sitten joskus niitä vähennän, jos/kun ei ole enää koiraa, jonka vuoksi tarvitsee takin niin vesi/räntäsateeseen kuin koville pakkasillekin. (Samoin kengät.) Nyt ei ole järkeä niitä kuitenkaan vielä vähentää. (Luulen, että sitten, kun ei ole enää "pakko" lähteä lenkille säällä kuin säällä, en välttämättä lähde esimerkiksi räntäsateeseen... =D)
On myös ihan viisasta käyttää tavarat/vaatteet loppuun, kun ne nyt kerran siinä ovat. MUTTA esimerkiksi itse koen todella monen tavaran/vaatteen kohdalla, että sille ei vain ole käyttöä ja koen, että haluan omistaa vähemmän. Joten vähennän tavaroita. As simple as that! Minäkin tavoittelen sitä "passelia määrää", kuten oikeastaan uskon myös jokaisen minimalistin tavoittelevan. =) Mikä se sitten kenellekin on, on vain täysin henkilökohtainen tuntemus ja valinta.
"Ja jotain on säilytettävä ihan perinteen vuoksi. Jotain on oltava tästäkin ajasta jäljellä." Tästäkin voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Juuri eilen juttelin siskoni kanssa tunnearvosta. Mä en koe ollenkaan, että mun tarttisi säästää jotain, koska se on vaikkapa mummoni tai äitini vanha. Kyllä mä ajattelen, että omassa kodissani on asioita, joista ihan itse pidän ja jotka sinne haluan. Joskus ne on mummon vanhoja, mutta vain jos oikeasti pidän niistä. Perinteen vuoksi en mitään säilö. Minua ei haittaa, vaikka minun jälkeen ei tänne jää yhtään mitään - ehkä parempikin niin. Säilyttäköön siis he ketkä haluaa, tai sitten vaikka museot. =)
Ja tietenkin jokainen voi kerätä kotiinsa ihan mitä haluaa. Olkoot ne sitten astioita tai smurffi-figuureja. Tai sitten voi valita kodin, jossa on vain sänky ja sohva. Kuka mistäkin tykkää! Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että joku kokee todella kotoisaksi ja kivaksi kodin, jossa ei ole juuri mitään, samoin kun joku taas ehdottomasti haluaa kotiinsa tavaraa.
Minimalismista saa sanana aika väärän käsityksen. Se taitaa yleisesti herättää ajatuksen siitä, että kotona ei ole kerta kaikkiaan mitään ja elämä on pelkkää joogaa. Toivottavasti voin mahdollisesti tulevilla teksteilläni jotenkin muuttaa tätä käsitystä! Edelleen mä koen olevani minimalistinen, tai minimalistimainen, sinne päin vahvasti kallellaan, vaikka mullakin on taatusti myös turhaa tavaraa.
Niinpä me kaikki ajattelemme asioista eri tavalla.
VastaaPoistaTuo astioiden lainaus on totta ja sitä olen käyttänyt. Olisi vaan aika hankalaa pyytää esim. Lasten perheitä tuomaan astiat mukanaan lainaan kun tulevat. Tämä oli vähän karrikoidusti sanottu, mutta en tarkoittanut että astioita tarvittaisiin enemmän juhlissa.
Huomaspa sinäkin että perheitäkin on eri kokoisia. Ja silloin kun porukkaa tulee kotiin, voi olla kyse jo aika suuresta joukosta.
Minimalismi suurperheessä on aivan eri juttu.
Pidetään huoli, ettei minimalismi valtaa mieltämme niin, ettei sydämemme pysy avarana.
Minua ajatus siitä, että joku käyttää esim samoja huonekaluja, astioita jne jälkeeni, lämmittää mieltä. Moni asia arjessa tuo esim. Omat vanhemmat mieleen aivan eri ulottuvuudessa kuin vain ajattelisin heitä. Uskon, että perinteet kantavat elämässä. Samoin kuin rutiinitkin.
Ehkä tuo minimalismi ei ole ihan oikea sana, mutta mikä lie parempi.
Aivan totta, minimalismi sanana on ehkä vähän liian kategoroiva ja tuo mieleen minimaalisen, ja antaa varmaan ymmärtää, että kaikkea on tosi vähän. Mutta luulen, että jokaisella minimalistiksi itseään kutsuvalla on tavaraa kuitenkin juuri itselleen sopivasti; paremmin kuvaava sana olisi varmaan sopivalismi. =) Toisille se sopiva määrä on enemmän, toisille vähemmän.
PoistaEn itse ole varmaan koskaan ollut sellainen, että säästäisin jotain tavaraa, koska sillä on joku tunnearvo, siis jos en tavarasta tykkää. Joten mikään minimalismi tai sopivalismi ei ole tähän ajatteluun kyllä vaikuttanut.
Meilläkin on aika iso perhe (4 lasta) eikä meillä ole lasten kotona asuessakaan tainnut mitenkään tosi paljoa tavaraa ollut. Lasten vaatteiden ja lelujen määrä oli hyvinkin kohtuullinen. Meidän neljällä lapsella ei ollut yhteensäkään niin paljoa leluja, kuin heidän serkullaan, joka oli perheen ainokainen. Ja lasten vaatteille oli se 3-laatikkoinen Malm-lipasto per lapsi. Hyvin piisasi.
Mielestäni suurperheessäkin minimalismi toimii hyvin. Tästä hyvä esimerkki löytyy esimerkiksi blogista Ihana maatuska. =)
Lisään vielä toisen esimerkin isosta perheestä ja minimalismista; The Minimal Mom. Neljä lasta ja minimalistinen koti. Löytyy YouTubesta osoitteesta https://www.youtube.com/channel/UCeLICYOqHfIrfSAQq1TT7PA
PoistaJa Ihana maatuska-blogi löytyy osoitteesta http://www.ihanamaatuska.fi, jos kiinnostaa kurkata.
Uskon, että voi olla minimslisti suurperheessä kun. Suurperhekin on suhteellinen asia.
VastaaPoistaEn halua mitenkään hämmentää tätä soppaa enempää, kunhan kerroin oman mielipiteeni. Jos esim. Viikonloppuna putkahtaa parikymmentä henkeä, minimalismi on koetuksella😀
Tämä on hyvää keskustelua ja pohdintaa! 😊 Omat mielipiteet on ihan sallittuja. Ja mä oon todella jäänyt miettimään tuota minimalismi/sopivalismi-asiaa.
PoistaKaiken kaikkiaan luulen, että jos ihminen haluaa olla minimalisti, ja omistaa vaikkapa nyt vain vähän astioita, hän ei kerta kaikkiaan harrasta isoja sukupäivällisiä, ainakaan omassa kodissa. Tai sitten hän harrastaa nimenomaan niitä isojen astiastojen kera, mutta omistaa vaikkapa niukan vaatevaraston ja muussakin elämässä on minimalistisempi.
Kuka näitä tietää. Mitä enemmän asiaa miettii, sitä mutkikkaammaksi menee. Alan taipua ajatukseen, että sopivalismi on osuvampi sana omallakin kohdallani... Sinänsä minimalismissa tuskin on kovin yksiselitteisiä sääntöjä ja jokainen katselee asiaa vähän omalta kantiltaan.
Olisinpa minimalisti.
VastaaPoistaMinussa asuu se pieni hassu hamsteri, joka taas jokaisen asian kohdalla pohtii, että "jos vaikka jonain päivänä".... vaikka tietää jo, ettei sitä päivää tule.
Aikanaan kirjaimellisesti itkin, kun lapset heittivät vanhat koulukirjansa ja piirustuksensa yms roskiin, kun porukalla siivottiin. Koska eivät olleet niitä kiinnostuneita säilyttämään, enkä toki pysty sanomaan mitä ihmettä olisin niillä itse tehnyt. Esitellyt lapsille 10 vuoden päästä, että "katso kun teit hienon silloin tokaluokalla..."?
Olisi hienoa päästä sillä lailla aloittamaan alusta, että saisi hankkia vaan pakolliset. Olisi tyhjä asunto ja sinne siis tarvittavat. Silloin meilläkin olisi vähemmän mitään joutilasta, mutta aika nopeasti alkaisin kuitenkin kerätä peltipurkkeja ja lasiastioita jotain joulun karkkitarjoilua varten. Sen verran itseäni tunnen jo. =D
Sorry, kun kesti julkaista kommenttisi!
PoistaVoi vitsi, empä osaa kyllä kuvitella itseäni tilanteeseen, jossa murehtisin lasten koulukirjojen hävittämistä! Välillä kyllä mietin, että oonko vähän tyly, kun lähes minkä vaan asian säilyttäminen tuntuu vaan taakalta...
Mä mietin usein, mitä ottaisin mukaani, jos muuttaisin pieneen asuntoon. Just tänään pohdin esimerkiksi keittiövempeleitä; mulla on monitoimikone (ainoa laite, jolla voin tehdä banaanijätskiä), Smegin blenderi (haaveilin siitä ja sain lahjaksi lapsilta), sit sellanen pikkublenderi (jolla käytännössä paljon mieluummin teen smoothieni), sauvasekoitin (sosekeitoille lähinnä) ja sähkövatkain (kerman ja taikinoiden vatkaukseen). Kaikkia tarvii joskus, joten olispas aikamoinen valinta, jos vain yhden vois pitää!! (Järjellä ajateltuna se olis toi monitoimikone, koska sillä voi käytännössä tehdä kaikki nuo muidenkin toiminnot. Kysymys: miksi ne muut on sitten edes hankittu??? Se monitoimikone oli nimittäin ennen kaikkia muita...)
Eli siis; pakollisten tarpeiden määritelmä on kyllä oikeesti aika vaikea, kun on tottunut siihen, että "kaikkea on"... Mutta jos todella pitäisi ihan puhtaalta pöydältä nyt tässä vaiheessa aloittaa, niin olis aika mielenkiintoista kyllä miettiä, mitä ihan todella ja oikeesti tarttis. Ja kuinka äkkiä sitä sitten olis hankkinut sitä sun tätä, vaikka mäkin mielestäni melko minimalistinen kuitenkin olen...