kysymyksiä ja vastauksia

 

Hei vaan ja tervehdys täältä "hankien" keskeltä! Taas on ehtinyt kuukaudet vaihtua moneen kertaan, enkä vaan saa aikaan blogia päivittää. Mua harmittaa saamattomuuteni, koska oli aikoja, jolloin blogi oli tosi iso osa elämää ja nyt se on aivan jäänyt. Ette uskokaan, miten usein mietin jotain aihetta, josta olisi kiva kirjoittaa, mutta jostain syystä se sitten vaan aina jää. Ajattelin äskettäin, että pitäisi tehdä kirjoittamisesta joku viikkorutiini... mutta noh, en saa edes alkuun sitä. Jotenkin tuntuu, että tämä homma ei ole enää sellaista kuin ennen, kun lukijoiden kanssa oli paljon keskustelua kommenttikentässä ja tämä tuntui läheiseltä yhteisöltä. Joskus kauan sitten myöskin kirjoittelin tosi paljon ja vähän kaikesta, nyttemmin on sensuuri iskenyt mieleen niin kovasti, että ei enää välttämättä oikein edes tiedä, mistä kirjoittaisi sitten kuitenkaan.

No enivei, muutamalla bloggaajalla on ollut tämä kysymys-vastaus-setti blogissaan ja ajattelin paremman puutteessa vaikka tähän vastailla minäkin. Joten tämmöistä tänään: 

1. Asioita, joista et koskaan kirjoittaisi blogissasi

No, siinäpä se ongelman alkusyy heti kärkeen. En enää kirjoittaisi perheasioista tai vaikka omista tai perheenjäsenten ongelmista. Sen jälkeen, kun blogiani on alkanut lukea tutut, on kirjoittaminen ollut yleensäkin vaikeaa. En todellakaan halua mainostaa edelleenkään blogiani oikein missään, ja oikeastaan olisi ihan parasta olla tyystin anonyymi täällä. Joten siinä tosiaan pitkälti syy, etten saa kirjoitettua. Aikanaan täällä oli paljon henkilökohtaisia juttuja, mutta sitten, kun aloin saada ikäviä kommentteja ja tajusin, että täällä tosiaan vierailee myös tuttuja tai puolituttuja ihmisiä, poistin varmaan 500 postausta ja piti katsoa tilanne alusta uudelleen.

2. Missä pihistelet / säästät

No siitä, mistä varmaan moni muukin juuri nyt: sähköstä. Meillä oli monta vuotta sähkösopimus Ekosähköltä, ja pidin siitä kiinni monet hinnannousun ajatkin vielä, mutta viimeisin nosto oli sitten jo yli kipurajan, jonka vuoksi vaihdettiin pörssisähköön. Joka on siis tällä hetkellä ihan järkyttävissä hinnoissa sekin ja tämä sähkön hinnan kyttääminen on paitsi ikävää, myös jotenkin tosi ahdistavaa. Olen ihan ärsyttävänä haukkana koko ajan sammuttelemassa kaikkia mahdollisia valoja ja lymyillään täällä hämärässä illat. Meillä on onneksi puulämmitys, että edes jotain helpotusta, vaikka eipä ne puutkaan ilmaiseksi tänne tule (plus siitä tuleekin sitten ilmastoahdistus.....).

Olen toisaalta sitä mieltä, että ihmisten tuleekin oppia säästämään. Sekä sähköä, että muutenkin rahojaan - ja tällä tarkoitan sitä kaiken turhan ostamista. Ostaminen on kivaa, välillä jopa ihanaa, mutta kyllä se vaan niin on, että jos ei oikeasti jotain tarvii, niin kannattaisi ne ostokset jättää tekemättä. Mua himottaisi tällä hetkellä aivan valtavasti yhdet Marimekon mukit (kuva alla...), mutta en tarvii yhtään mukia, joten tähän mennessä ostos on jäänyt tekemättä... 

Sähkön lisäksi pihistelen kyllä aika lailla muutenkin kaikesta ostelusta, koitan käyttää vettä säästeliäästi jne. Koitan siis yleisesti ottaen ostaa vain tarpeeseen.

3. Missä et pihistele / säästä

No tässä sitten toinen puoli asiaa. Vaikka koitan pihistellä TURHASTA ostelusta ja sähkön käytöstä, ajattelen kuitenkin, että käytän sähköä tai ostan asioita silloin, kun niitä tarviin. Mulla on työmatkaa 60 km suuntaansa, joten ostan polttoainetta aina kun tarviin. Ostan myös kaupasta aika lailla sitä ruokaa, mitä sattuu huvittamaan, vaikkakin ostan kyllä mieluusti myös punalaputettuja juttuja. Ja olen valmis sijoittamaan myös paljasjalkakenkiin, jotka on parhaat kengät ikinä.

4. Lempikotityö

Eniten tykkään ehdottomasti kaappien järjestämisestä ja turhien tavaroiden raivaamisesta.

5. Inhokkikotityö

Jaa-a... olisikohan vaikka ikkunoiden pesu? Ainakin sitä vitkuttelen aina ihan loputtomiin.

6. Vanhin omistamasi esine

No, kuten joku mainitsi, niin talo on vanha meilläkin - rakennettu joskus 1939 kieppeillä. Mutta jos tavaroita mietin, niin mulla on kyllä jonkun verran vanhoja huonekaluja ja astioitakin. Esimerkiksi mummolasta olen saanut jakkaroita ja penkkejä, jotka muistan jo omasta lapsuudestani ja mahdollisesti ne on kyllä muakin vanhempia. Joten oliskohan sitten vaikka ne? Esimerkiksi kuvassa alla näkyy vasemmassa reunassa tuollainen täyspuinen talousjakkara, sen on mahdollisesti tehnyt joko ukkini tai peräti puuseppä-isäni, ja se on ollut mummolassa "aina". Kun mummola myytiin, sain sen sieltä itselleni.

7. Eniten käyttämäsi puhelin app (TOP 5)

Tää on mulle vähän harmaata aluetta, kun en oikein ymmärrä mikä on äppi vai onko kaikki jutut puhelimessa äppejä....  Paljon on käytössä ainakin WhatsApp, Nextory, Instagram, YouTube, pankkien sovellukset, Chrome... ja nyttemmin myös tuo Fingrid, joka vähän väliä hälyttää sähkön hinnan kalleudesta (aaargh!).  Onko Google kuvat tai kamera äppejä..? Nekin on käytössä paljon.

8. Käytätkö vitamiineja? Mitä?

No, pitäisihän niitä kai käyttää... Mulla on joku vegaanivitamiinivalmiste, mutta en kyllä kauhean ahkerasti sitä muista käyttää. D-vitamiini pitäisi kyllä kiireen vilkkaa ottaa ohjelmaan...

9. Työ, jota et koskaan voisi tehdä

Varmaan menee tuonne hoitoalan puolelle. En luultavasti pystyisi hoitamaan sairaita tai vammaisia, erityisesti en kestäisi niitä eritteitä. Onneksi on ihmisiä, jotka noihin töihin pystyy ja haluaa niitä tehdä.

En myöskään uskaltaisi olla poliisi.

10. Mitä piirteitä arvostat toisessa ihmisessä

Sellasta muiden hyväksymistä ja asioiden näkemistä monelta kannalta tuomitsematta.

11. Kaunein näkemäsi paikka

En pysty sanomaan. Onhan noita hienoja paikkoja tosi monenlaisia ja yleensä ottaen ne on kaikki luontokohteita. Mutta en koe esimerkiksi mitenkään suurta tarvetta mennä vaikkapa jonnekin Kolille uudestaan sen kerran nähtyäni. Mieleen jäi kyllä Lapin reissusta matkalla ollut ranta, joka oli ruskan sävyissään aivan mielettömän upea. Tarkoitan tuota alla olevassa kuvassa olevaa kohtaa.

12. Mitä sinulla on aina jääkaapissa

Hmm... meidän jääkaapissa on aina punaista maitoa. Ei tosin minun, vaan miehen takia. Jos itseäni vain ajattelen, niin ehkä sitten Keiju merisuolaa? *käy jääkaapilla katsomassa...* Tyhjältä näyttää kaappi juuri nyt (mietin usein, että noiden isojen jää- ja pakastekaapin sijasta meille riittäisi oikein hyvin pikkukaappi vaan nykyään - säästyisi sähköäkin...), alkaa se miehen maitokin olla aika vähissä, joten kauppareissulle pitäisi varmaan lähteä piakkoin.

Olisi hienoa sanoa, että kaappi pursuilee aina vihanneksia ja juureksia jne, mutta ei tosiaankaan. Olen edelleen melkoisen huono syömään kasviksia, vaikka siis kasvissyöjä olenkin. Ohut ruispala ja Keiju merisuola on mun lempiruokaani...

13. Mistä pidät itsessäsi

No... ehkä siitä, että olen sosiaalinen ja tulen pääasiassa hyvin toimeen ihmisten kanssa. En arastele jutella melkeinpä kenelle vaan. Oikeastaan pidän myös siitä, että puolustan itselleni tärkeitä arvoja, vaikka se on välillä todella turhauttavaa.

14. Mistä et pidä itsessäsi

Tästä listasta tulee kyllä paljon pitempi kuin edellisestä... Monien ulkoisten seikkojen lisäksi en pidä itsessäni siitä, että huomaan välillä jonkun kanssa jutellessani, että olen koko ajan äänessä. En pidä myöskään siitä, että tuppaan välillä olemaan aika arvosteleva, valittava, helposti ärsyyntyvä tai kateellinen. Itsessäni ärsyttää myöskin usein tietynlainen saamattomuus: kun en saa laitettua puhelinta pois, vaikka tiedän, että pitäisi mennä nukkumaan / liikkua / ulkoilla / tehdä IHAN MITÄ VAAN muuta... Yleensäkin tuo, että en pidä itsestäni huolta kunnolla: en liiku tarpeeksi, en tosiaankaan nuku tarpeeksi, en syö kunnolla... siis vaikka tiedän, että kaikki nuo tekisi itselle oikein hyvää.

15. Harrastus, jonka haluaisit aloittaa

Voi kun saisinkin aikaiseksi joskus aloittaa yleensäkin JONKUN harrastuksen... Vaikkapa viikoittainen rentouttava jooga olisi ihanaa, tai sitten joku ryhmäjuttu, tai vaikka edes metsässä kävely.

16. Kuvaile kotiasi kolmella sanalla

Talo keskellä peltoja

17. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa

Ostaisin läjäpäin metsiä ja peltoja ja maata ja vettä... (ja pikku talon, jossa asuisin niiden keskellä) ja suojelisin ne kaikki parhaani mukaan. Pyrkisin metsittämään pellot, tai mikä ikinä luonnolle parhaaksi niiden suhteen olisikaan, ja kieltäisin metsästyksen ja moottorikelkkailun omilla maillani. Luonnon ennallistamista siis niin paljon, kun vaan pystyisin.

No, toki myös maksaisin velat pois, laitattaisin jollain remppamiehellä ne viimeisetkin lattia- ja kattolistat paikalleen, auttaisin lapsia rahallisesti ja mieluusti myös kenties muitakin. Antaisin rahaa mahdollisesti myös hyväntekeväisyyteen, ellen sitten sijoittaisi suurimmaksi osaksi luonnon ennallistamiseen niillä "omilla maillani" jo muutenkin.

18. Lempiherkkusi

No liekkö suklaa... tai popcornit... kyllä menee sekä makea että suolainen. Irtokarkeista parasta on lakutoukat, olen tykännyt niistä hullun lailla koko elämäni ajan (lapsena sanottiin niitä teerenpaskoiksi...).

19. Mitä et osaa tehdä ilman apua

Varmaan vaikka mitä. Ekana tulee mieleeni, että laittaa jotain tietokoneen juttuja kuntoon. Mulla on molemmat pojat opiskelleet datanomeiksi, joten onneksi on apu aina saatavilla.

20. Mieleen jäänyt YouTube-video

No huh.... katson tosi paljon kaikkea YouTubesta, seuraan vaikka kuinka montaa tubettajaa, joista osaa olen seurannut monta vuotta jo, ja välillä katson musiikkia jne. En kyllä pysty yhtä ainoaa nimeämään. 

21. Lempihedelmäsi

Tällä hetkellä ainakin nuo ihanat isot, kiiltäväpintaiset jouluomenat on aivan ykkösiä! Muuten en niin paljoa omenia syö, ne jotenkin vihloo mun hampaita. Muutenkin on kyllä hedelmien syönti aika vähäistä...

22. Mitä kaipaisit lisää elämääsi tällä hetkellä

Vapaa-aikaa. Tykkään työstäni paljon, mutta se myös vie tosi paljon aikaa etenkin silloin, kun ajan sen tunnin suuntaansa vielä toimistolle. Teen jonkun verran etätyötä, mutta jotenkin siellä toimistolla tuntee enemmän olevansa töissä. Sitten kun olen toimistolla, huomaan tosi usein, että jaahas, 7,5 tunnin sijaan olenkin taas kerran ollut siellä 9 tuntia... Aika ajoin todella kaipaisin siis sitä, että olisi vaan aikaa olla kotona, nukkua aamulla ihan niin pitkään kun nukuttaa ja saisi sitten tehdä mitä huvittaa koko päivän (tai vaikka viikon). Mulla on tällä hetkellä varmaan noin kahden työviikon edestä ylitöitä, eli kunhan tässä sopiva rakonen tulee, pidän kyllä jonkunlaisen pätkän vapaata. Tai vaikka pidennettyjä viikonloppuja useamman...

23. Horoskooppimerkkisi ja nouseva merkkisi

Rapu, ja olikohan se nouseva merkkini skorpioni...? Katsoin joskus, mutta en ole ihan varma. Olen mielestäni kyllä aika rapu: koti-ihminen ja sellanen, että saatan ihan tyystin vetäytyä kuoreeni joskus. Vaikka toisaalta pidän noita juttuja kyllä ihan höpölöpönä.

24. Mikä rästiin jäänyt asia sinun pitäisi tehdä, mutta et millään viitsi / jaksa

No hiivatti... ostin sellasen kotijumppa-ohjelman ja tänään olisi se viikon toinen jumppakerta. Ei nyt siis välttämättä ole rästiin jäänyt asia, mutta pitäisi kuitenkin tehdä, eikä huvittaisi kyllä tippaakaan................... mutta koitan nyt repiä itseäni edes vähän jotain tekemään lihaskuntoni eteen. Vaan on kyllä sellasta myrkkyä ja vastenmielisyys aivan hyökkää mieleen, kun edes ajattelen koko asiaa. Koiralenkillekin pitäis lähteä......... Huokaus.

25. Tärkein asia, jonka olet oppinut elämäsi aikana

Muiden ihmisten valinnat ja tekemiset on niiden omia valintoja ja tekemisiä, eikä niihin juurikaan voi tai kannata yrittää vaikuttaa. Eli ei kannata joka asiaan puuttua..... 

No, siinäpä oli sellaisia. Nyt se on sit vissiin puettava päälle ja lähdettävä koiraa lenkittämään, jonka jälkeen on koitettava jotenkin potkia itseänsä sen lihaskuntojumpan pariin....... onneksi voi vaikka telkkaria samalla katsoa, on se niin tylsää hommaa muuten.

Mitä teille kuuluu, joko jouluttelee kovasti?

terkuin Heli

vaikka mitä tapahtumia heinä-elo-syyskuulta

No huhhuh taas, eikös vaan ole reilut pari kuukautta mennyt jälleen kerran edellisestä postauksesta! Miten sitä joskus kirjotteli kymmeniä postauksia kuukaudessa, nyt ei taida enää tulla kymmentä edes vuodessa... Ajattelin tässä nyt kuitenkin pikakelata kesän ja alkusyksyn tapahtumat, koska tapahtumia on ollut vaikka miten paljon!

Aloitetaan vaikka siitä, että täytin tosiaan heinäkuussa 50 vuotta. En pitänyt mitään kovinkaan ihmeellisiä juhlia. Siskoni miehineen ja äitini kävivät täällä, ja sitten kävi muutama ystävä ja tuttava ja miehen puolen sukulainen. Kuvan kukkasen sain lahjaksi, ja ällistyttävää kyllä se kukkii edelleen tosi komeasti. Yllättävää siksi, että en tosiaan ole mikään viherpeukalo. Jostain syystä mun kaikki kasvit on kuitenkin voineet täällä oikein hyvin ja kasvaneet kohisten (mulla on siis muun muassa kultaköynnöksiä, eli ei nyt mitään supervaativia kuitenkaan). Olen tykästynyt viherkasveihin ja koitan kovasti pitää ne jatkossakin elossa.

Myös pikku koirasemme täytti vuosia: nyt niitä on mittarissa jo 15! Ikävä kyllä hänellä ei nyt sitten enää ole todennäköisesti lisää synttäreitä tulossa, sillä viime viikolla saimme kuulla, että hänellä on maksakasvain... Nyt siis vietämme hänen kanssaan viimeisiä kuukausia ja toivon, että lähdön hetki ilmenee sitten niin selkeästi, että raskas päätös on selkeästi ainoa oikea vaihtoehto. Tarkoittaa siis, että toivon, ettei joutuisi arpomaan, onko kipuja ja vaivoja, peittääkö koira ne jotenkin... vaan että sitten, kun aika on, se todellakin on. Kauheaa, mutta valitettavasti kuitenkin odotettavaa tämän ikäisellä tyttösellä.

Näistä kuvista on nyt pari kuukautta, ja jo tässä ajassa huomaa, miten koira on vanhentunut ja sillä on alkaneet esimerkiksi silmät vuotamaan, mitä ei ole koskaan ennen ollut vaivana. Kunto on kuitenkin edelleen selvästi hyvä, lenkillä käydään ihan entiseen malliin jne. Mutta tarkalla silmällä on nyt vointia seurattava.

Kesäinen raivosiivous on tässä kuvassa meneillään... Alkoi NIIIIN ärsyttää, kun saunan eteinen on ollut lähinnä romuvarasto, jonne on vaan viskattu tavaraa ovesta sisään. Mulla yleensä tapahtuu asiaa edistävät jutut sitten tällä tapaa: kaikki ulos ja sitten vihdoin hommiin. Mulla on jo pitkään ollut visio, miten saunan eteinen laitetaan ja oikeasti siihen oli ollut kamppeetkin jo yli vuoden hankittuna, mutta vasta tämä toimenpide sai myös perheen nikkarin viimein hommiin.

Tulos:

Tadaa!!! En kyllä tajua, miten tämäkin homma oli niin mahdottoman pitkissä puissa, kun oikeasti kyseessä oli muutaman laudan lyöminen paikalleen hyllyksi ja verhon viritys siihen eteen... No mutta pääasia, että on nyt tehty. Verhon takana on siis pihakampetta, sellasta kuin vesisaavit, kastelukannut, multasäkit, lammasaitatarpeet... Kyllä olen niin tyytyväinen, että tämä on nyt tehty! (Kuten näkyy, penkkiä ei saatu korjattua. Ei ole saatu vieläkään...)

Elokuussa olin paljon töissä. Mun työ oli sellanen yksi hanke, joka päättyi elokuun lopussa, ja kuinka ollakaan, vasta oikeastaan elokuussa alkoi osata tehdä asioita ja tajuta mitä olisi voinut ja kannattanut tehdä, ja sitten olikin ihan sairas kiire ja hätä tehdä kaikkea, kun vielä ehtii... Joka tapauksessa elokuussa selvisi myös, että mun työt jatkuu, toistaiseksi olen siis vuoden loppuun saakka olevalla sopimuksella ja sitten taas joulukuussa katsotaan, miten jatkuu. Oletan, että jatkuu, mutta ei voi varmaksi tietää ennen kuin on sopimus kourassa. Peukut pystyyn!

Vaikka tein paljon töitä, tapahtui myös paljon muuta. Ostin muun muassa tämä kuvan kaapin, tykkään siitä kovasti.  En ole moneen vuoteen millään lailla muuttanut meidän sisustuksessa mitään, ellei joitakin sohvatyynyjen päällisiä lasketa. Tämä kaappi tuli tarpeeseen, koska tarttein vähän lisää tilaa rojuilleni.

Kaiken työkiireen keskellä ehdin elokuussa onneksi myös tavata kauempana asuvia ystäviäni. Yhden ystävän kanssa meillä on vuosittain tapana käydä asuntomessuilla, niin nytkin. Tämä huone oli ehkä lempikohteeni messuilta tuon upean ikkunanäkymän vuoksi. Messut noin muuten oli vähän pettymys, sillä tuntui, että kun oli nähnyt yhden kohteen, oli nähnyt kaikki - niin paljon samantyyppisiä juttuja niissä minun silmään oli. En todellakaan ole mikään ekspertti, ja voin olla ihan väärässäkin ajatukseni kanssa, mutta jotenkin vaan sellainen kuva sieltä jäi. Paikkana se oli kyllä hieno, ja ihanasti oli melkein kaikki kohteet sijoitettu niin, että tuo metsäinen maisema jotenkin näkyi. Tämä nimenomainen huone kuitenkin sai aikaan sellasen "vau"-efektin, vaikka kyllä mä aina oon kuitenkin niin inhorealisti, että heti seuraava ajatus oli, että menee hukkaan koko näkymä, koska makkarissa yleensä nukutaan ja sitä paitsi miten vois edes nukkua vaikkapa kesäaikana ilman verhoja... No, hienolta näyttää joka tapauksessa.

Saman ystävän kanssa käytiin myös teatterissa katsomassa mahtava musikaali Priscilla. Ja heinäkuussa hän vieraili miehensä kanssa meillä ja silloin käytiin päiväretkillä Kotkassa ja Porvoossa koko porukalla. Oli niiiiiin ihanaa nähdä ystäviä ja viettää aikaa heidän kanssaan!

Toisen kaukana ulkomailla asti asuvan ystävän kanssa nähtiin monen vuoden tauon jälkeen viimein tänä kesänä ihan livenä, kun hän oli perheineen Suomessa. Tehtiin treffit Helsinkiin ja mentiin päiväksi Suomenlinnaan maleksimaan. Kävin siellä ekaa kertaa ja tykkäsin kyllä tosi kovasti erityisesti tuosta kuvan kohdasta. Oli ihana kesäinen päivä ja fiilis kuin olis ulkomailla ollut, heh. Älyttömän harmillista, että yhteistä aikaa oli vain päivä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. (Muuten ollaan jatkuvasti yhteydessä Whatsapilla, tässä kohtaa nykyteknologiasta on siis kullan arvoinen apu ja hyöty!)

Meidän marttaporukkakin aloitteli kesätauon jälkeen toimintansa elokuussa. Yksi jäsenistämme järjesti meille ihanan luontohetken Kymijoen rantaan. Hän oli tuonut sinne paikalle jopa pöytäliinat ja räsymatot, puhumattakaan kaikista ihanista herkuista! Kaiken sen hektisen ja työntäyteisen arjen keskellä teki todella hyvää istua pari tuntia aloillaan ja rupatella ystävien kanssa, vieressä virtaava vesi ja ympärillä vielä vihreä luonto. Mä niin toivoisin, että marttaporukkamme kokoontuisi jatkossakin aktiivisesti ja että niistä illoista saisi virtaa arkeen - kun välillä tuntuu, että jopa kaikki kiva on ikään kuin lisätaakkaa arjessa, kun työpäivät on pitkine työmatkoineen helposti 10-tuntisia. Ja vaikka siis tykkään kovasti työstäni, se kieltämättä haukkaa arjesta turhankin ison siivun.

Elokuun lopussa alkoivat sitten hääjärjestelyt saavuttaa huippuaan. Meidän esikoinen on ollut puolisonsa kanssa jo kymmenisen vuotta yhdessä ja heillä on yhteinen tytärkin ja talonkin ovat rakentaneet jo. Nyt oli sitten häiden vuoro (niitä jo vuodella lykkäsivät koronatilanteen vuoksi). Minä tein häihin kynttilöitä ja sitten myös kuvassa vilahtavan hääbingon. 

Ihania häitä juhlittiin syyskuun alussa upeissa puitteissa sulhasen perheen omistamalla kartanohotellilla yli sadan hengen voimin. Voin heittämällä sanoa, että parhaat häät, joissa olen ollut! En tiedä, miten paljon vaikutti, että kyseessä oli oman lapsen häät, mutta mulla oli ihan rehellisesti tosi hauskaa siellä. Ohjelmaa oli tarpeeksi, ei liikaa eikä liian vähän, ruoka oli hyvää, hääparin ensitanssi hauska, bändi loistava... Oli myös ihana nähdä, miten nuorenparin ystäväpiiri on laaja ja läheinen. Kaasot oli tehneet tosi paljon hommia häiden eteen ja vaikka kaikki ei ehkä ihan prikuulleen suunnitelmien mukaan mennytkään, lopputulemana oli kuitenkin hyvä mieli kaikilla asianosaisilla. Ja minä sain tanssia jalkani kipeäksi, mikä oli superkivaa! (En siis mitään paritansseja, vaan sellasta bilepoukkoilua ennemminkin, jee!)

Me yövyttiin miehen kanssa kartanolla, eikä voi muuta kuin ihailla näitä maisemia, joita huoneemme ikkunasta aamulla tähystelin. Tukka oli kyllä hitusen kipeä aamulla ja hulppea aamupala meni vähän sitten sivu suun sen vuoksi, mutta kyllä pieni kivistys oli kaiken sen hauskuuden arvoista. 

Pikkumuru täytti vanhempiensa hääpäivänä 8 vuotta ja hänelle pidettiin pieniä synttärikemuja sitten omien vieraidensa kera. Huvitti, kun siellä oli kuulemma leikitty myös häitä... Yksi pieni herravieras oli patisteltu sulhasen rooliin ja toinen toimi pappina, itse sankaritar oli tietenkin se morsian valkoisessa mekossaan. Nyt tästä pikkuneidistä on sitten tulossa isosisko, kun perheeseen odotetaan pikkuista ensi keväälle!

Me päästiin sitten miehen kanssa viimeinkin myös sinne lomareissuun, jota jo heinäkuussa oli suunniteltu. Tosin silloin ajateltiin, että mennään tuonne länteen päin, haluaisin käydä Hangossa ja Tammisaaressa ja siellä päin - silloin ei siis saatu mistään majoituksia, no sepä oli yllätys, kun parin päivän varoitusajalla parhaaseen lomasesonkiaikaan sellaisia edes yritin saada... Mutta nyt otettiinkin suunta pohjoiseen, jossa olen myös jo monta vuotta haaveillut käyväni. Ensimmäinen etappimme oli Mikkelin Kenkävero, josta yllä oleva kuva on otettu.

Kenkäverosta ajeltiin Kajaaniin, jossa oltiin eka yö hotellissa. Meidän huone siellä oli jotenkin ihan supertunkkainen ja siellä haisi hajuvesi, joten menin siitä sitten sanomaan ajatuksella "saako huoneen ilmanvaihdon jostain kovemmalle". Välittömästi saatiin (siis pyytämättä!) uusi huone, joka oli vielä sitä alkuperäistä huonetta parempi. Eipä haitannut! Ennen unille menoa käytiin vähän kävelemässä Kajaanissa ja nähtiin muun muassa tämä kuvassa vilahtava upea rauniolinna.

Meillä oli reissussa ekat kolme yötä varattu yöpaikka ja ajateltiin, että ajetaan kohteisiin ja matkalla katsellaan, mitä eteen tulee. Poikkeiltiinkin sitten vähän siellä ja täällä. Toisen reissupäivän juttuja tässä lyhyesti:

Pysähdyttiin tsekkaamaan Hiljainen kansa. Se oli minusta vähän ahdistava, toi mieleeni sotapakolaiset.

Totesin, että mehän ajetaan Rukan ohi, joten pitihän sielläkin sitten poiketa. Mentiin hissillä ylös, otin valokuvia ja ajettiin kakspäällä kelkalla alas. Kelkkakourussa tallusteli poroja, joita piti hätyytellä edestä pois, se oli koomista. Ja kelkkakyyti oli tosi hauskaa! No niin, joka tapauksessa siis Ruka tsekattu!

Kun reittiämme tutuille kerrottiin, saatiin molemmat vinkki, että kannattaa käydä ohimennessä katsomassa Kiutaköngäs. Sinne siis! Olihan se hieno. Ja me oltiin oikein urpåt turistit, tai mies ainakin, se nimittäin unohti vaihtaa lenkkarit jalkaan, joten tallusteli sitten pikkukengissä metsässä.

Mies oli erittäin kärsivällinen mun kanssani tuolla reissussa, kun halusin kuvata sitä, tätä ja tota koko ajan. Tämä upea kohta ohitettiin satasen vauhdissa autolla, mutta koska eh-dot-to-mas-ti halusin kuvata sen, mies teki uukkarin ja ajoi takaisin hyvään kuvauspaikkaan. Mutta siis oikeasti, se oli todella kaunis kohta, joka ehdottomasti piti ikuistaa lukemattomiin kuviin, joka suunnasta, pystyyn ja vaakaan, ees ja taas ja vielä videollekin. Ai miksi? No kattokaa nyt, miten upea paikka!

Ja noi porot!!! En ole siis koskaan käynyt pohjoisessa ja odotin ihan hullun lailla, että näen ihka oikeita poroja. Tiirasin silmä kovana koko ajan ja mies joutui aina hidastamaan ja jopa pysähtymään, että sain katsoa niitä. Ja kuvata, tietenkin. Tämän kuvan otin sillä tavalla, että hyppäsin sukkasillani ulos autosta ja menin tielle kuvaamaan... Jep, paikalliset on varmaan aivan kypsiä idiootteihin turisteihin siellä pitkin teitä kameroineen loikkimassa... Mutta olin joka kerta ihan onnessani, kun näin poroja ja onnekseni näinkin niitä monta kertaa.

Täytyy muuten sanoa, että olin aivan äimänä, kun porot liikkui vaan 1-6 hengen porukoissa siellä. Olen siis aina kuvitellut, että ne menee valtavina laumoina joka paikassa. Ja kun näin ekan poron ja sillä oli panta kaulassa, luulin että se on jonkun lemmikkiporo - näin siis sen ekan poroni käytännössä keskellä asutusta yksinään, josta tämä kuvitelma. Eli myös se, että tosi monilla poroilla (ellei kaikilla?) oli panta, oli mulle myös ihan ällistys ja uusi tieto.

Saavuttiin sitten vihdoin kaikkien matkalla olleiden stoppien jälkeen kohteeseemme, eli Sallaan. Meillä oli siellä mökki varattuna kahdeksi yöksi, joten seuraava lomapäivä oli varattu siellä kulkemiseen.

Kolmantena lomapäivänä siis tallusteltiin Sallatunturille. Sinne oli just avattu uusi reitti, jota olikin mukava kulkea.

Ruskaa oli jonkun verran nähtävissä sekä maassa että puissa. Ihmettelin tätä ihanan viininpunaista kasvia ja se on tietääkseni ruohokanukka. Sen marjat on myrkkymarjan näköiset, mutta ne onkin ihan syötäviä, tosin ihmiset ei niitä kuulemma syö (ovat mauttomia). Tämä oli mun mielestä upeimman värinen kasvi siellä silloin, kun me käytiin. Varmaankin viikko meidän reissun jälkeen oli ruska komeimmillaan - meille osui hiukan sateiset ja pilviset päivät, mikä myös vähän söi sitä väriloistoa. Kaunista oli joka tapauksessa!

Siinä on tunturin huippukohta, juhuu!! Komeat oli maisemat kyllä, mutta en nyt viitsi ihan kaikkia reissukuvia tänne tuutata, muutenkin on jo hirveän pitkä tämä postaus...

Käytiin sitten vielä tuolla Poropuistossa, tosin vain aidan takaa poroja katselemassa sillä kertaa, ei siis menty sinne niiden sekaan kävelemään.

Illemmalla tehtiin vielä toinen kävelyretki läheisen järven ympäri. Oli kyllä niin huikean kaunista sielläkin!

Rakastan ihan ylipaljon näitä tämmöisiä kulkureittejä! Illalla vielä käytiin läheisessä Keloravintolassa syömässä ja sitten saunan kautta nukkumaan.

Neljäntenä reissupäivänä heitettiin hyvästit Sallalle ja otettiin suunta seuraavaan kohteeseen, Pyhälle. Mentiin sinne luontokeskukseen ja lähdettiin kävelemään "lyhyt reitti", joka johti Isokuruun. Oltiin varattu tälle pysähdykselle pari tuntia, mutta yli kolme siinä sitten meni. Ei sinänsä kyllä haitannut, koska tuo paikka oli ihan mieletön!! 

Ei tuota melkein voinut edes käsittää koko paikkaa: kivisilppuiset rinteet kohosi satojen metrien korkeuksiin molemmin puolin. Aivan upea kokemus!

Ei näistä kuvista sitä mittakaavaa kyllä näe ollenkaan, tuo paikka kannatta todellakin käydä kokemassa itse. Kävelyreittinä se oli helppo, ainoastaan yhdet jyrkät raput, mutta muuten melko lailla tasaista maastoa kulkea. Mutta kilometrejä tosiaan tuli jotakuinkin 7, kun oltiin ajateltu sellasta 3-4km lenkkiä alun perin.

Matka jatkui Tunturireittiä, eli Pyhältä Luoston suuntaan. Siitä ajettiin kuitenkin sitten vain ohi ja otettiin suunnaksi Rovaniemi. Kuva on reitin varrelta.

Siitä meidän reissu sitten alkoikin mennä vähän poskelleen, koska lähdettiin Sallasta alun perin ajamaan ajatuksella "hommataan majoitus sitten matkan varrelta". Mikä ei ihan niin vain onnistunutkaan, tulipahan todettua...

Lähdettiin joka tapauksessa siitä sitten kohti etelää ja Rovaniemeä. Mä halusin käydä Joulupukin pajakylässä, mutta kappas vaan, siellä oli osa paikoista jo sulkeutunut ja loputkin meni kiinni alle tunti siitä, kun sinne päästiin. No, ei haitannut, koska eipä siellä oikein mitään kiinnostavaa sitten ollutkaan.

Mietittiin, mihin sitten ajetaan ja suunnattiin Simoon. Ajattelin tosiaan melko sinisilmäisenä, että hommaan sieltä jonkun majapaikan... Hah, kävipä sitten niin, että lukuisista yrityksistä, kyselyistä ja puheluista huolimatta ei löydetty majapaikkaa sen kummemmin Simosta kuin Iistä, Haukiputaalta tai Oulustakaan, joten klo 21 illalla, sysipimeässä, päätettiin jatkaa matkaa suoraan Jyväskylään mun äidin luo. Hohhoijaa, meidän oli sinne kyllä tarkoitus mennäkin, mutta kaikessa rauhassa ajellen ja maisemia katsellen sitten seuraavana päivänä... 

Oltiin Jyväskylässä perillä kello 01 yöllä ja kyllähän se aika hurjalta tuntui, että päivän ajomatkaksi kertyi sitten lopulta varmaan 800 km!! Seuraavana päivänä ajettiin kotiin ja ihana, ikimuistoinen Lapin reissumme oli ohi. Kilometrejä kertyi muutamassa päivässä melkein 2000 ja miestä täytyy kiittää, sillä hän ajoi koko matkan ja antoi minun tiirailla maisemia ja niitä poroja. Ihastuin Lappiin ihan valtavasti, toivottavasti päästään sinne tulevina vuosina vielä uudelleen! Mä en niinkään mitään talvireissuja sinne kaipaa, tämä syksyn ruska-aika on mun mielestä just se paras aika, jolloin toivon toistekin pääseväni. Sitten ehkä vähän paremmalla suunnittelulla, niin ei lopu reissu kesken kaiken, hah!

Lomaviikon jälkeen olikin sitten paluu arkeen taas. Työt jatkui ja niitä on tällä viikolla tehtynä jo 6 päivää, kun olin tänään vielä perus työviikon lisäksi yksillä markkinoilla töissä. Maailman meno on ollut aivan hullua ja sekalaista: kuningatar on haudattu, naapurissa on liikekannallepano ja mitä kaikkea, en halua edes ajatella. Omassa pikku elämässä on ollut työn pakertamisen lisäksi ohjelmassa muun muassa omenien hilloamista ja pakkaseen pilkkomista, huushollin siivoamista ja pientä uudelleen järjestelyä yläkerrassa.

Huhhuh, kylläpä oli taas asiaa kerrottavaksi!! Sellasta se on, kun harvoin ehtii tänne naputella juttuja. Oikeasti on kyllä ollut tapahtumiakin monen postauksen aiheeksi, mutta kun ei vaan ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt. Ajattelen aina, että pitäisi useammin tätä päivittää, koska edelleenkin kirjottelen asioita tänne myös siksi, että täältä on kiva katsoa itsekin jälkikäteen, mitä elämässä on tapahtunut. Mutta mulla on ollut niiiiiin pitkiä noi työpäivät työmatkoineen, että kerta kaikkiaan ei vaan huvita kuin maata sohvalla tai tuijottaa apaattisena muiden tekemiä juttuja ruuduilta niiden päivien jälkeen... Ehkä kunnostaudun jatkossa. Ehkä en. Jää nähtäväksi!

Nyt kuitenkin on painuttava pehkuihin, koska se on taas herätys kello 6 ja siitä se sitten lähtee uusi työviikko taas täysillä käyntiin... Toivottavasti joku jaksoi tämä maraton-postauksen lukeakin. Joka tapauksessa voikaahan kaikki hyvin, kaunista syksyä ja iloa ja valoa päiviinne, vaikka syksy päiviä jo kovasti pimentääkin!

Heli

mansikka-aika ja vähän muutakin

 

Todellakin, nyt on kesä ja mansikka-aika. Lämpömittari ei kyllä ihan kesää näytä, tällä hetkellä "lämmintä" on +16 astetta. No, en kyllä niistä hirmuhelteistäkään piittaa, mutta joku raja nyt näille keleille... Oli oikeasti melko hullu tunne, kun katselin uutisista yksi ilta, kun Olli Rehniä haastateltiin ja hänellä oli päällään toppatakki - keskellä heinäkuuta!!

No, oli kelit nyt mitä hyvänsä, kesä on kuitenkin. Omasta pihasta on tullut joitain litroja mansikoita, jotka ollaan kyllä samaa kyytiä pistelty poskiimme. Olen myös ostanut pari laatikollista mansikoita torilta, ajatuksena pakastaa, mutta ei niistäkään kyllä kovin montaa rasiaa pakkaseen ehtinyt, kun ollaan tytön kanssa vedelty niitä ihan urakalla. Ja mielestäni hyvä niin, koska kyllä mansikat parhaimmillaan tuoreina on, eikä vetistyneinä pakasteina.

Vettä on saatu täällä meillä päin ihan mukavasti. Ne parin viikon helteet korvensi kyllä joka paikan, joten olen ollut sateista vain iloinen. Eipä tarvi selkä vääränä kantaa vettä juurikin niille mansikoille!

Palatakseni vielä kesäkuuhun: kuopus muutti takaisin kotiin. Hänellä on aikeissa vaihtaa syksyllä lehmähommat koirahommiin ja lähteä talveksi Lappiin töihin, joten oli ihan viisas ratkaisu sanoa oma kämppä irti ja roudata kamat jo nyt tänne, jonne ne myös jäävät sitten talven ajaksi. Aitta on nyt siis vallattu, samoin talon yläkerran varastotilat. Siinä se juhannus sitten vierähtikin tavaroita setviessä!

Tytön mukana tänne muutti myös koira, jonka hän hankki heti omilleen muutettuaan vuosi sitten. Koira on paitsi nätti, myös tosi kiltti ja kiva poika, mutta voi ETTÄ miten välillä rassaa tämä lisääntynyt karvan määrä joka paikassa. En voi mitään sille, että vaan kerta kaikkiaan inhoan, kun karvaa on sohvissa, vaatteissa, nurkissa, ruoissa...  Onhan meillä omakin koira, mutta kyllä tämä karvaturri on ainakin triplannut joka paikassa leijuvan karvan määrän, vaikka se siis pääsääntöisesti asustaa tytön kanssa aitassa. 

Silloin muuttohommissa kävin läpi kaikki tekstiilit, mitä tyttö tänne kantoi, eli siis pesin ja kuivausrummutin kaiken mahdollisen. Varmaan toistakymmentä koneellistä pyykkiä, ja hyvä ettei meidän pesukone mennyt tukkoon kaikista niistä karvoista! Kuivurista otin aina valtavia kourallisia karvaa jokaisen koneellisen jälkeen. Sanonpa vaan, että ihan sama, miten paljon sähköä kuivausrumpu vie - niin kauan, kun meillä on eläimiä, meillä myös tasan varmasti käytetään sitä! Edes mikään ulkona tuulessa kuivattaminen ei irrota sitä karvaa, joten kuivuri on mulla todellakin ahkerassa käytössä läpi vuoden.

Käytiin me juhannuksena kaiken muun hässäkän keskellä vähän myös fiilistelemässä suomalaista kesää. Olin todella poikkeuksellisesti käynyt pikkuisen dippaamassa itseäni järvessä jo kesäkuun puolessa välissä, mutta juhannuksena voi sanoa, että ihan kunnolla jopa uin. (Sen koommin en olekaan sitten järvessä käynyt, koska a) en vain ole ehtinyt ja b) tuolla kyseisellä rannalla on ilmeisesti sekä sinilevää että järvisyyhyä) Juhannushan oli todella lämmin ja kaunis varmaan suurimmassa osassa maata, joten tämmöiset unelmaiset järvimaisemat oli todennäköisesti monen muunkin ohjelmassa silloin.

Mä olen ollut periaatteessa töissä koko kesän ajan. Sanon periaatteessa, koska olen myös ollut äitini luona pidempiäkin pätkiä. Olen kuitenkin tehnyt niin hitokseen ylitöitä, että olen voinut ne päivät olla etänä ja tehdä vain ihan vähän työjuttuja ja muutoin pitää ylityövapaita. Pihakeinussa en siis ole suuremmin istuskellut, vaikka hommattiin siihen jopa uudet söpöt pehmusteet, kun entiset oli aivan räjähtäneet (niistä pursusi täytettä pitkin poikin, eikä enää parsimiset auttaneet, kun viereen ratkesi jo uusi reikä).

MUTTA: ensi viikon ajattelin edes yrittää lomailla. Yrittää, hehheh... olen siis kuitenkin käytettävissä, jos tarvii jotain tietokonehommia kotoa käsin tehdä. Ja saattaapi olla, että tarttee pikkuisen suunnitella seuraavaa viikkoa, ollaan nimittäin silloin päivätolkulla yhdessä tapahtumassa pitämässä lapsille kala-askartelua, johon tarttisi ne kalat leikellä valmiiksi (lapset saa siis värittää kaloja, joita sitten ripustellaan verkkoon hienosti esille koko tapahtuman ajaksi). Autossa nököttää pahvilaatikollinen kartonkia odottamassa jatkokäsittelyä ja luulen, että on pakko ainakin testata, miten hidasta tai nopeaa se leikkely on, eli onko tehtävä etukäteen vai teenkö vasta sitten seuraavan viikon alussa.

Ollaan miehen kanssa pohdiskeltu (tai ehkä lähinnä minä olen), tehtäiskö joku pieni lomareissu tulevalla viikolla. Miehellä on nyt vain 2 viikkoa lomaa, joista ekan on jo pitänyt, mutta ensi viikolla oltais yhtä aikaa lomalla. Nyt, kun tyttö majailee nurkissa, on koiravahtikin paikalla, joten on erityisen helppoa lähteä jonnekin pariksi päiväksi. Vähän ollaan pohdittu Mikkelin suuntaa, mutta pitää nyt kelejä vähän seurailla. Ei varmaan ole mitään järkeä ajella minnekään sateessa, olemaan jossain sateessa. Luulen.

Niin, mulla on tosiaan ne synttäritkin ensi viikolla... Ajattelin vuosia sitten, kun mies täytti 50v ja piti isohkot pirskeet (oli sukulaisia, työkavereita jne), että minä en sellasia halua, vaan haluaisin mieluummin vaikka matkan. No, maailmantilanne on mikä on, enkä mä oikeesti ole mikään matkustelija, mutta on mulla sellainen ikuinen haave päästä taas käymään Englannissa... Se ei nyt kuitenkaan toteudu, mutta ei myöskään isot juhlat. Pidän jonkinlaiset kakkukahvittelut vaan siis, eikä porukkaa ole kovinkaan paljoa tulossa, lähinnä ihan lähisukua vaan.

Nämä synttärijutut on olleet vähän hankalia mulle. Moni asuu kaukana (muun muassa koko minun suku) ja jotenkin koen vaikeaksi yleisesti ottaen pyydellä ihmisiä juhlimaan MINUN synttäreitä... en vaan oikein osaa sellasta, se on vaivaannuttavaa! Lisäksi, kun olen vähän jotain ihmisiä pyydellyt, on vastaukset olleet "no katsotaan, onko meillä mitään muuta silloin" -tyyppisiä, joka ennestään vaan saa tuntemaan, että no hei, ei kenenkään tietenkään ole PAKKO tulla... ja on entistä nolompi olo, että tulin edes pyydelleeksi. Olen hyvin paljon kotona vaan, tai töissä, eikä mulla oikein ole sellasta ystäväporukkaa, kenen kanssa olisin tekemisissä tiiviisti ja ketä vois pyydellä. Joten koko tämä synttärihomma on ollut vähän sellasta "viitsinkö edes mitään pitää", vaikka tosi moni kai kuitenkin tämmöistä "saavutusta" jo juhlii. Esim. isäni ei juhlinut, koska kuoli tapaturmassa viikkoa ennen 50-vuotispäiväänsä, joten senkin vuoksi pitäisi kai itse jotenkin juhlia, että on tuon kyseisen päivän omassa elämässään yleensäkin saavuttamassa, ellei nyt sitten vielä jotain ehdi tapahtua ennen sitä. Tai ehkä sen ajatteleminen myös osaltaan tekee koko jutusta vaikeaa, tiedä häntä. Mutta enemmän mulla on tunne, että kuka mua nyt edes haluaisi juhlistaa. No, sisko on ainakin varmuudella luvannut tulla sentään.

Mutta se siitä synkistelystä. Olisko joku ikäkriisi tässä myös samaan aikaan, who knows.

Laitetaanpa loppuun vielä söpö kissanpentukuva. Ei ole meidän oma, vaan tytön työpaikalta, jossa kävin palluttelemassa kymmentä pientä pentusta kesäkuussa (kaksi pentuetta samaan aikaan). Tämä tyyppi on kuvassa noin 2-viikkoinen, ja siskojensa ja veljiensä kanssa vielä tiukasti pentulaatikon sisäpuolella. Sittemmin onkin ollut kuulemma paljon puuhaa niiden kanssa, kun emot on niitä kiikutelleet ties minne milloinkin ja ihmiset on sitten niitä palautelleet takaisin sinne turvallisempiin sisätiloihin - josta emot on taas ne kaikista esteistä huolimatta kantaneet ulos seikkailemaan...

Tyttö kovasti yritti, että otettaisi tänne meille yksi pennuista, mutta olen ollut nyt tiukkana. Miehenkin mielestä talossa pitää kissa olla, mutta sanon kyllä tähän ehdottoman EIn - nyt ainakin vielä niin pitkään, kun meillä on koira. Olen myös vähän (=paljon) sanonut, että koska tilanne olisi kuitenkin se, että mies ottaisi lähinnä kermat kakusta, eli paapoisi ja silittelisi, ja minä tekisin sitten sen muun homman, kuten hiekkalaatikon siivouksen, ruokkimisen jne, en enää halua yhtään koiraa enkä kissaakaan meille. No, jää nähtäväksi pitääkö sana, mutta nyt on ainakin tämä fiilis.

Näillä puheilla uuteen päivään. Pilvistä, sateista ja vilakkaa on täällä, mites teillä päin?

terkuin Heli