ruusuja, ruusuja, (liikaa???) ruusuja...

 

 Kun kurkkaan tästä koneelta etuoikeaan, näen tuon kuvan näyn... Lattia on siis maalattu ja tapettikin on seinässä! Hirmuisia edistysaskelia, mutta kyllä ollaan niiiiin väsyneitäkin, että voihan apua... Viikonloppuna maalasin lattian, koska oli tarkoitus, että keittiökaapit tulevat maanantaina (eilen). Ei niitä sitten näkynytkään, mikä oli sinänsä hyvä, että saatiin sitten eilen viimein tosiaan tapetoitua. 

Kaapit tulevat tänään, niimpä painettiin puoleen yöhön tuota hommaa, että saadaan ne paikat valmiiksi, mihin kaappeja on tulossa. Naapurin mieskin oli auttamassa. Tapetoinnin edetessä tapahtui kuitenkin jotain tosi kummallista... mua alkoi nimittäin todella mietityttää tuo ruusujen määrä.

(älkää sitten kiinnittäkö kuvissa huomiota joka suunnalla näkyviin romuihin...)

Tuonne nurkkaukseen tulee minun kirjoituslipasto. Samaan paikkaan missä se siis olikin. Ikkunasta tänne päin tulee sitten kaappeja - pelkät alakaapit - sekä seinälle hyllyt, samaan tyyliin mitä oli ennemminkin.

Samainen seinä jatkuu tuossa. Oikealla olevasta ikkunasta vasemmalle päin tulevat siis ne alakaapit hellaan saakka. Seinän yläosassa olevan reiän kohdalle tulee liesituuletin ja sen alle hella, samaan paikkaan missä olivatkin. Nurkkaan tulevat pakastin ja jääkaappi. Hellan ja jääkaapin väliin tulee 60cm leveä laatikosto. Toisen ikkunan alle tulee entiseen malliin Ikean kukkataso, joka tosin meillä toimittaa kissan ruokintapaikan virkaa.

Sama seinä jatkuu tässä. Ikkunasta vasemmalle tulee tiskipöytä ja tiskikone, ihan nurkkaan tulee korkeampi kaappi ja tiskipöydän päälle (keittiöni ainoat) yläkaapit. Uunista tulee musta, niin kuin se olikin, ja ajattelin myös tuon jakkaran maalata mustaksi. Sopishan tuo sininenkin, mutta toisaalta sen väri on aika kärsinyt, kun se on ollut remontissa apulaisena, ja muutenkin kaipaan tänne ryhtiä siitä mustasta. Kaappien jalatkin tulee olemaan mustat, ja niin, mulle ei tule kaappeihin sokkeleita lainkaan vaan kaikki mahdolliset on jaloillaan seisovia. Katosta tulee valkoinen.

Täytyy sanoa, että kun tuota oviseinää tapetoitiin, alkoi se kauhistus hiipiä mieleeni! Yhtäkkiä alkoi tuntua, että ei ehkä sittenkään olis enää tuota seinää pitänytkään tapetoida... Aloin katsella tilaa lievän ahdistuksen vallassa ja miettiä, että mitäs ihmettä nyt...

Tarkoitus oli, että myös noiden puolipaneeleiden yläpuolelle tulee tapetti. Nyt mulla on kuitenkin sellanen olo, että ei kerta kaikkiaan enää yhtään ruusua tänne!! Olenkin tässä huonosti nukutun yön jälkeen koittanut tuumia tilannetta. Ensin ajattelin, että jos maalaisi jompsin kumpsin päin valkoisella ja jollain sopivan sävyisellä sinisellä seinän ja paneelin. Mun mielestä paneeli siniseksi ja seinä valkoiseksi, miehen mielestä tietenkin just toisin päin... 

Toisaalta mietin olisko parasta kuitenkin maalata kaikki vaan valkoiseksi, ettei tästä tule ihan värien sekamelska. Toisaalta vähän hirvittää, että onko se pelkkä valkoiseksi maalattu levy sitten ihan tyhmä... olisko siihen laitettava kuitenkin joku kuviollinen maalattava tapetti alle (esim se ihan perus lasikuitutapetti). Mietityttää myös tuo oviseinä... että pitääkö mun tuhota tehty työ ja vetää sekin vaan valkoiseksi...

No, kunhan ne kaapit saapuu ja saadaan paikalleen, voi näkymä olla vähemmän levoton. Uskon myös, että mustat (uuni, jalat, hyllynkannakkeet) ja tummanruskeat (hyllyt, tasot) jutut ryhdistää tilaa. Joten ehkä mä odotan, että saadaan hommaa vähän eteenpäin, enkä ala nyt suin päin heilumaan maalitelan kanssa vielä.

Ei voi muuta sanoa kuin että on tää remontointi kyllä melkoista hommaa. Visiot, mitä päässä on, ei aina todellakaan ole sitä sit valmiina... Mulle tulee mahdollisesti nyt jäämään sitten tapettia muutama rulla yli, täytyy koittaa niitä vaikka myydä sitten pois, koska niitä ei voi palauttaakaan (ovat tilaustavaraa).

Semmosia mietteitä tänään. 

Mitäs sanotte tästä asiasta, onko ehdotuksia ja näkemyksiä, kuulisin mielelläni...?

Heli

   

tänään tapahtunutta

Iltahämärässä kuvailin etenemisiä. Keittiö - vai miksi tuota nyt sanois, kun siinä on keittiö ja ruokahuone yhdessä... tupa?? - on nyt siis levytetty ja saumatkin jo kahteen kertaan kitattu. Maaliviiva alkaa siis lähestyä...

Ja tuollainen tapetti tuonne siis tulee. ♥

Mun projekti yläkerran kaiteitten parissa on jatkunut. Olen maalannut nyt osan kaiteista jo kolmeenkin kertaan ja ne näyttää nyt tältä:

Ja kuten näkyy, maaliahan on sitten lirvahtanut myös sinne ei-sallitulle alueelle, joten tiedossa on varmaankin epätoivoista raaputusta, että saan ne pois. Mun pitäis myös keksiä, miten ihmeessä maalaisin nuo alalautojen alapuolet... ne nimittäin näkyy alakerrasta ja portaista katsottuna, ja olis kovin kiva jos nekin olis valkoiset, tai edes vaaleanharmaat, kuten lattia.

Tuossa nyt siis kuitenkin on portaiden idea näkyvillä. Tuppeen sahattua tavaraa niissä siis on ja minä tykkään kyllä itekin kovasti tuosta sävystä, mikä tuossa kelottuneessa "kuoressa" on. Ja valkoiseen yhdistettynä se tulee kyllä vielä paremmin esille kuin siinä kellastuneessa versiossa. Toisesta suunnasta katsottuna kaiteet on sitten taas ihan valkoiset, mikä on myös kiva juttu.

Nuo palikat tuossa on kaiteiden välipuita. Kaiteet olis ilman noita todella harvat ja aikanaan mun isä teki nuo sinne harvoihin väleihin. Ne tulee sillein vinosti paikalleen. Ne on nyt maalattu kahteen kertaan, kolmannen kerran kyllä vielä vaatii, kun edelleen kellertää mänty sieltä läpi. Joskos huomenna saisin ne maaliin, sekä myös loput kaiteet maalattua. Sinänsä kyllä ihanaa, että kelit on lämpimät, olenkin noita irtopalasia maalannut pihalla pikkuvaatteissa. Mukavaa kun kuivuvatkin nopeasti. Amppareita on vaan vähän pitänyt välillä kirmaista karkuun, kun tulevat mun hommia ihmettelemään.

Huomenna onkin sitten mun viimeinen työpäivä aika pitkään aikaan. Viikonloppu on vapaata (eli kotoisa työleiri) ja sitten alkaa opintovapaa, jota kestääkin aina toukokuun loppuun asti!

* * *

Kaksi merkittävää asiaa tältä päivältä:

Yhdellä lapsella alkoi tänään opiskelijaelämä. Jännää! Nyt vaan toivotaan, että alavalinta tuntuu oikealta ja opiskelut maistuu.

Ja se toinen juttu: meidän tontilla oli tänään villisika!!! Itse en nähny, mutta kaksi perheenjäsentä näki, ja sama otus oli nähty myös naapurustossa. Ällistyttävää!!

Nyt kuitenkin unten maille mars...

Heli

portaat ja kaiteet

Meillä on olkkarista yläkertaan menevät portaat ja yläkerrassa sitten kaiteet. Nämä on olleet varsinainen probleema tässä vuosien saatossa, nimittäin vaikka minä todella kovasti tykkään niiden ulkonäöstä, eli siis mallista ja muodosta ja tyylistä, niin en todellakaan tykkää siitä, että ne on kellastuneet ihan hirveän näköisiksi.

Ja mies tietenkin rakastaa tuota mäntyä. Meillä on siis ollut näiden osalta vääntö jo monta vuotta: minä tahtoisin maalata tai edes petsata tai mitä hyvänsä, että sais tuon kellastuneen pinnan veks. Mies haluaa että ne on puun väriset. Huoh. Nyt kuitenkin sitten pitkällisen taivuttelun tuloksena sain luvan ne petsata. Kunnes keksin, että paljon helpompihan ne on lakata sävylakalla. 

Suuri ongelma kellastuman lisäksi on tämä:

Kitti on siis aikanaan kai ollut samaa sävyä kuin puukin, mutta nyt se vaan pilkottaa kamalan näköisesti silmään. Ja siis tuossa kuvassa olen jo kynnet verillä koittanut hioa tuota pintaa puhtaaksi. No, into piukeena eilen ostin lakkaa ja hioin ja sitten aloin kokeilla mitä saan aikaan.

Todella masentavan näyn... (värikin niin kauhee, että yök, vaikka miten koitin valita hyvän sävyn...) Kitit ei tosiaankaan mene piiloon noin. Ja hermo se vaan sitten napsahteli, kun koitin tätä probleemaa miettiä eteenpäin. Argh.

Sain sitten miehen TODELLA pitkin hampain lupaamaan, että voin koemaalata kaiteita valkoisella. Mä tahdon itsekin, että tuo tuppeen sahattu ulkoreuna tulee näkyviin juuri tuollaisena kuin se onkin, siinä on tosi hyvä värikin. Mutta kellastumat ON SAATAVA pois, mä en muuten kyllä ala mitään.

Niimpä sitten tänään vetelin varovasti pieneen osaan sitä valkoista:

Ja kyllä siitä vaan niin hitsin hyvä tulis noin, että miehen on nyt vaan kerta kaikkiaan pakko suostua tähän. Tuo kaunis ulkopinta jäis nätisti näkyviin ja kellastumat olis piilossa, samoin kitit. Porrasaskelmiin vois laittaa harmaan, koska kaikki lattiatkin tulee olemaan sitä. Eikö vaan kuulostakin hyvältä???

Jos kun mies antaa luvan, mä näperrän nuo kaiteen valmiiksi ja olen kyllä erittäin onnellinen tilanteeseen. Muutenkin remontti etenee nyt ihan mukavasti, etenkin kun sain viimein ne tapetit tilattua. Ja keittiön panelit on myös jo paikallaan:

Mutta nyt, kääk, kello on jo paljon... paljon hommaa vielä ja töihinkin pitäis ehtiä. Joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tänään, heippa vaan!

Heli

remonttiväsymystä ilmassa

Täytyy sanoa, että mitä pidemmälle kesä on edennyt, sitä isompi kiristys on ollu päänupissa tämän remontin kanssa. En jotenkaan vaan todellakaan voinut kuvitella, että kun kesäkuussa on aloitettu, niin elokuussa ollaan edelleen aivan vaiheessa kaikkien hommien kanssa. Mutta niin vaan on tilanne, eikä ihan äkkiä valmista ole näkyvissä vieläkään. Argh!

Ymmärrän kyllä sinänsä oikein hyvin, että homma on hyvin hidasta, kun samalla käydään töissä. Mies tekee 8 tunnin päiviä noin +40 asteen lämmössä nylonhaalareissa ja naamari päässä... että siitä sit vaan kotiin jatkamaan raatamista illaksi, etenkin näillä helteillä... Itsekin olen ihan saamaton, mutta myös tosi turhautunut kun ei mitään tapahdu. Mulla on epäsäännöllinen työaika, ja esimerkiksi tällä viikolla on ihan joka päivä jotain, jos ei työtä niin muuta menoa. Mm. kaksi reissua Tampereelle... aika tavallaan aivan hukkaantuu kaikkeen muuhun kuin remonttiin. En voi silti mitään sille, että ajoittain meinaan olla ihan hermo kireenä ja itku silmässä silkasta epätoivosta tän sotkun ja valmistumattomuuden kanssa.  

Mun päätä on kiristellyt sotkun lisäksi myös esimerkiksi päättämättömyys tapetin suhteen. Se mun aikoma tapetti kun ei ole kenellekään muulle kelvannut täällä... Olen siis joutunut etsimään uutta vaihtoehtoa, ja voin sanoa, että se kyllä tosiaan käy työstä! Olen plärännyt läpi yhden jos toisenkin tapettikirjan... ja katsellut eräänkin kaupan valikoimat läpi kokonaisuudessaan. Eilen sitten hain meille kotiin kirjoja ja tapettimalleja ja esittelin vaihtoehtoja miehelle.

-Miten olis tämmönen missä on palloja?

-No ei tosiaankaan.

-Selvä.

-No entäs tämmönen missä on kasveja? Väritkin olis just täydelliset tänne.

-Liian kirjava.

-Aha.

-No entäs tämmönen ruututapetti? Tää olis keittiömäinen.

-Tai tämmönen ruutu?

-En tykkää ruuduista.

-Jaaha...

-Eikä siis tää alkuperäinen ajatus käy??

-Ei.

-Miks ei??

-Liian kukertava.

-Jaha...

Arvatkaa mikä lopulta tuli valituksi?

No tuo kirjan kannessa oleva ruusutapetti. Olkoonkin, että kuvassa se on makkarin tapetti. Meille tulee sellanen ja piste. Molemmat tykätään siitä ja se on väreiltään tosi ihana. Huomenna menen tilaamaan sen ja se siitä mietinnästä sitten. Luojan kiitos. Ja oikeesti tuo kyllä näyttää todella kauniilta, kateltiin sitä jo aiemmin kun kerran oltiin etsimässä tapettia yhdessä... (tais jopa mies itse ehdottaa sitä...) 

Tuolla Vintage Rose -kirjassa on monta muutakin aivan ihanaa tapettia, eli jos tykkää maalaisromanttisesta tyylistä niin se kannattaa kyllä katsoa läpi.

Mun täytyis nyt sitten potkia itseni raaputushommiin. Portaat ja kaiteet saa pintaan petsin, mutta sitä ennen ne pitää hioa. Onneksi noita ei ole lakattu joka suunnasta ja vältyn ihan kaamealta hiomiselta. Ja onneksi mies ehdotti että ottaisin skrapalla ne päällimmäiset lakat ja sitten hiomapaperilla vaan hipaisen muualta. On pölyn määrä kyllä ihan toista, kun ei kaikkea tarvii paperilla hioa.

Mietin tässä, että on se hyvä kun kirjoitan blogia. Löysin nimittäin hyvin nopeasti vanhojen tekstien joukosta tiedon siitä, mikä sävy mulla on ollut aiempien petsaushommien kanssa. Jotain hyötyä siis siitäkin, että lärpättää asioitaan netissä... Tosin noi tiedot löysin sieltä teksteistä, mitä olen poistanut blogista ja ottanut vaan itselleni talteen... mutta kuitenkin. Vuonna 2010 heinäkuussa tein sen pikakeittiöremontin ja siellä yhteydessä se sävykin oli onneksi mainittuna... jouduin nimittäin vähän arpomaan kahden sävyn välillä ja olisinpa sitten valinnut muuten just sen väärän, ellen olis löytänyt muistiin kirjoitettuna sitä tuolta!

No niin. Velvollisuudet kutsuvat. Kuulemisiin taas.

Heli

on se iso

Eilen kävin viemässä kuopuksen serkkulaan ja samalla reissulla pyörähdin (voiko 3,5 tunnin käyntiä sanoa pyörähdykseksi?) Ikeassa. Tulin kotiin illalla myöhään vasta ja olkkarissa odottelikin melko lailla valmis uuni. Tietty se on vielä pinnoitusta vailla ja luukut ei ole paikallaan jne jne, mutta koko on nyt näkyvissä. 

Ja huhhuh - se on kyllä tosi iso! Se on niin korkea, että yltän just tuonne yläreunaan kun kurkotan (no, olen 149cm pitkä, että eihän se jollekin pidemmälle niin isolta tunnu...). Pelti tulee tuonne päälle, eli tulen tarviimaan varmaan jakkaran, että sinne yltän... Muutenkin se on tosi massiivinen, luulis nyt lämpöä riittävän sitten kans!

Täytyy sanoa, että en valmistusvaiheessa osannut oikein ajatellakaan, miten valtava tuosta tulee. Hieno se on kyllä, ja vielä kun saa valkoisen pinnan niin avot. Mutta en esim. oikein tajunnut, että se tosiaan on niin iso, että tulee vaikkapa noiden panelien päällekin. Tuossa nurkassa oli aiemmin pienikokoinen valkoinen kaakeliuuni, joten hiukan nyt vaatii totuttelua tuon katselu. Mutta kunhan se siitä lopullisesti valmistuu niin eiköhän näkymään ole jo tottunut. Ja kun saa tämä ahtauden purettua olkkarista veks on tila muutenkin ihan toisenlainen.

Tykkään tuosta uunin mallista kovasti ja mustista luukuista myös. Lisäksi tuossa on luukun yläpuolella sellanen uloke, mihin saan tuikut palamaan (se ei oikein erotu kuvasta). Joku konsti pitäis nyt keksiä, miten kissan sais tuonne päälle kiipeemään... Myös jonkunlainen puiden säilytyspaikka olis tuohon lähistölle kiva keksiä - ei tarttis sit sitä Karjaportin valkoista muovilaatikkoa siinä katella...

No, nyt on siis uunit kuivumassa ja voidaan vähän siivota ja siirtyä muihin hommiin. Keittiön lattia alkaa olla kokonaan paikallaan ja se viimeinenkin kaappi irti seinästä. Katosta pitää vielä irroitella jotain. Sitten pitäis viedä romukuorma kaatsille ja hakea seinälevyä ja kattopanelia - meille tulee nyt sit kuitenkin ihan ehtaa puupanelia kattoon (jee!) eikä mitään MDF-kamaa. Tietää maalaamista, mutta eipä haittaa.

Mullekin on ihan omaa hommaa tiedossa, kun pääsen hiomaan ja petsaamaan yläkerran kaiteet. Ajatuksena on tehdä niistä tummanruskeat, samaa sävyä mitä tulee tasot ja hyllyt keittiöön. Myös portaat on tarkoitus petsata samalla värillä, sekä myös olkkarin kattoparrut, jotka on nyt ennemminkin oranssinruskeat.

  

Oranssista puheen ollen: eilisen Ikean reissun onnellisin hetki oli, kun huomasin, että oranssit pyyhkeet on palanneet! Mä olen monta kertaa niitä kaipaillut takaisin, ja nyt kun niitä sitten oli, otin heti omat talteen. Aamulla iskin ne jo koneeseen ja pihalle kuivumaan... Tänne on luvattu koko päiväksi ukkosta, mutta eipä näy eikä kuulu, joten pyykit kuivuu hyvin ulkosalla.

Ja nyt otan äkkiä vielä pienen Ikea-herkun ja sitten vien koirat lenkille ennen kuin lähden töihin...

Mukavaa päivää kaikille!

Heli

pientä valmista ja baby showerit

Jotain on saatu jo aika hyvään malliin - ei tosin mitään, mikä kuuluis tuohon alkuperäiseen remonttisuunnitelmaan... Minä kuitenkin sen verran innostuin taas tuosta maalaamisesta, että lupasin kuopuksen huoneeseen muutosta seinille uuden värin muodossa. Typy valitsi väriksi vihreän, sävy on nimeltään Helinä. Aika kiva, etten sanois! Entinen väri oli vaaleanharmaa ja sen kaverina oli pinkkejä juttuja, nyt ne kaikki pinkit maalattiin mustaksi. Laitan kuvaa sitten, kun ollaan lähempänä lopputulosta...

Uuniprojekti etenee hyvää vauhtia. Tänään on keittiön uuni saanut jo kolmannen renkaan ja huomiseksi piti jo laitella vähän valmiiksi tuota olkkarin uunin paikkaa. Kuvassa on uusi valu, joka siihen on tehty, uunista siis tulee suurempi kuin entisestä. Saa nähdä onnistuuko tuohon sellanen kiva yksityiskohta mitä olen vähän toivonut... nimittäin kissalle rappuset, joita pitkin se pääsisi uunin päälle. No, lähipäivinä sekin selviää.

Tänään olin elämäni ekoilla vauvakutsuilla. Tyttären ystävä järjesti yllärikutsut ja tarjoilut oli aivan ihanat ja värinä tietenkin vauvan sukupuolen mukaisesti pinkki. ♥ Mukavaa oli, kyllä täytyy sanoa että ihania ovat nuo nuoret naiset, elämää ja suunnitelmia täynnä. Ihania ystäviä on tytsyllä! Vauva sai kaikkea sööttiä ja tuleva äiskäkin rentoutumisjuttuja niin herkkujen kuin kosmetiikankin puolelta. Kivaa oli!

Vielä eräs hauska juttu sieltä kutsuilta: mitä vaipasta löytyykään...? Elikkä sulaa suklaata, eri makuja ja koostumuksia... sieltä sitten lusikalla maisteltiin ja vähän mansikoitakin vielä vaippojen sisältöihin dippailtiin. Hih, hauska ohjelmanumero! Toinen kiva tehtävä oli, kun tuleva äiskä joutui maistelemaan silmät sidottuna erilaisia pilttejä ja arvailemaan mitä makuja ne on. Ihan ei mennyt kyllä nappiin, mutta eiköhän ne hedelmäsoseet vielä tutuiksi tule.

Oli miten oli, nyt on lähdettävä nukkumaan.

Hyvää yötä siis kaikille!

Heli

tiiliä ja muuta sellasta

Viimein voi sanoa, että on ollu kesäistä. Sukat on voinu heittää veks ihan tyystin ja iltalenkilläkin pärjää vielä T-paitasillaan. Pyykkejä on voinu kuivattaa pihalla. Ihanaa! Vaikka en mikään puutarha- tai yleensäkään ulkoilmaihminen ole, niin onhan tää kuitenkin tosi kivaa, kun on kesä, valoisaa ja lämmintä. Talviturkinkin heitin eilen, vaikka oli se vesi kyllä mun mielestä tosi kylmää.

Täällä kuitenkin aina vaan remontti jatkuu. Viikonloppuna mies irrotteli kattoa ja mä sit irrottelin niistä laudoista nauloja pois. Muun muassa. Ja viime yönä pihaan saapui tällainen pläjäys:

...joista sitten purkautui ensi hätään nämä:

Kyllä saa ihan kivasti hien irti, kun kantaa tiiliä tupaan... Tuon enempiä ei vielä uskaltanut edes tuoda, ettei lattia ota ja notkahda. Perjantaina alkaa sitten se uunien tekeminen ja nämä alkaa löytää omat paikkansa, jee!

* * *

Viikonloppuna oltiin miehen kanssa festareilla. Kelit oli hyvät ja mukavaa oli. Täytyy sanoa, että perjantaina paras oli ehdottomasti Turmion kätilöt. En ollu koskaan moista kuullut, mutta tykästyin kovasti. Mietiskelin, onko vähän älytöntä, että tällanen 40+ fanittelee tuollasta musaa... mutta mikäpä siinä, kai. Olen aina tykännyt eniten raskaasta musiikista. Ja vaikka välispiikit olikin noilla ihan älyttömiä (eikä ne sanatkaan nyt ihan vimpan päälle fiksuja oo...), niin se rytke ja jytke kyllä iski suoraan mun makuhermoon. Kerta kaikkiaan mainio livemeno!  

Toisen päivän paras oli ehdottomasti Kaija Koo. Olin vähän, tai aika paljonkin, pettynyt Apulantaan, jota kovasti odotin - jotenkin se ei ollu livenä ollenkaan niin hyvä kuin levyltä. Mutta Kaija otti kyllä yleisönsä ja oli ihan mahtava!

* * *

Asiasta viidenteen: mun tekis kovasti mieleni mennä asuntomessuille. Eikä ollenkaan vähiten siitä syystä, että siellä on kahden tutun suunnittelemat kohteet! Kohde 27 on setäni vaimon sisustama, ja kohde 34 sekä kohde 17 on lapsuuden ystäväni sisustamia. Olis tosi kiva nähdä ihan livenä heidän tekemänsä sisustukset! Se mitä olen kuvista nähnyt, ainakin näyttää kivalta. Saas nähdä, jos vielä lähtis joku vapaapäivä ajelemaan sukulaisiin ja kävisi messuilla myös. Mullehan Jyväskylä on tuttu paikka, siellä asuu lähes koko suku ja olen siellä kulkenut lapsesta asti vähän joka suunnassa, tunnen siis kaupungin suht hyvin.

No, palataan nyt kuitenkin arkeen ja just tähän hetkeen - tarttee nimittäin lähteä vissiin nukkumaan, koska huomenna on aamuvuoro... Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Heli