tiistai 1. maaliskuuta 2016

luettua, puettua, ostettua, mietittyä...


No hei. Olen hengissä. Ja juhlatkin meni hyvin - siitä ei siis hiljaisuus johdu, että haluaisin unohtaa koko jutun... Olen vaan koko ajan niin älyttömän väsynyt, etten saa aikaan mitään. Törötän tuntikausia koneella ja tuijotan läpi kaiken maailman videoita, siis esimerkiksi sellasesta paikasta kuin Arvostettu. Juttu toisensa perään vaan, kun ei muutakaan jaksa...

Ja sitten olen taas lukenut. Voi että oli hyviä nuokin kuvan kirjat. Mä luen aika usein sillä lailla, että kun löydän jonkun kivan kirjailijan, lainaan häneltä kirjan toisensa perään, kunnes olen lukenut kaikki. Nuo kolme oli ekat mitä tältä kirjailijalta luin, ja taatusti käyn hakemassa lisääkin. Mä jostain syystä olen erityisen tykästynyt englantilaisiin ja irlantilaisiin kirjailijoihin ja tarinoihin - nämäkin on irkkuja. Suosittelen, todella ihania kirjoja!


No sitten niitä pyydettyjä juhlakuvia. Mulla ei ollut kameraa siellä juhlissa, ja nämä kaikki kuvat on otettu kotona joskus yöllä, kun palailtiin juhlista... eli eivät ole häävejä. Muutenkin omat kuvat on kyllä melkoisen kynnyksen takana laitella tänne, mutta no, laitan nyt sitten... Tuossa kuvassa siis noi mun vaatteet. Tykkäsin kovasti kyllä, vaikka jalat olikin ihan soossia illan päätteeksi. Enkä todellakaan osaa kävellä noilla kengillä luontevasti.


Meikin ja tukan laittoi miehen tytär. Tykkäsin tosi kovasti. Halusin juhlavan mutta ei mitään räväkkää, ja meikki oli minusta tosi onnistunut. Huulipunasta nyt ei ole enää tietoakaan, mutta toisaalta ei mulla kyllä ollut mitään räväkkää edes se puna, mitä laitettiin.


Tukkaan ostin tollasen ihanan soljen ja halusin kampaukseksi "löysän nutturasotkun". Ja sellasen sain. Kuvassa se on tosiaankin siis illan lopuksi, eli ehkä hivenen irtoilua on jo tapahtunut... Joka tapauksessa tukka oli tosi kiva ja mielestäni tollanen tyyli sopii mulle. Mielenkiintoista oli sitten kotona kiskoa ne kaikki miljoonat pinnit päästä irti.

Oli ihan kivaa olla välillä hienona. Juhlat oli tosi kivat, siellä oli mukavaa ohjelmaa, hienoa ruokaa - minä sain vegaaniset ruoat suoraan eteeni tarjoiltuna, kun muut haki seisovasta pöydästä omat syömisensä! - ja tanssia. Mutta oli kyllä oikeesti helpotus sitten viimein viskata korkkarit nurkkaan kun kotiin päästiin...


No mitäpä muuta... Hankin itselleni joku aika sitten viimeinkin ton haaveideni Kånkenin. Olen tuon perään jo tovin haikaillut, ja lopulta marssin kauppaan ja ostin. Mua viehättää ton repun koko (=pieni) ja yksinkertainen muoto. Kaipasin reppua, jonka kanssa voin kävellä töihin, ja tuo on kyllä erittäin hyvä siihen hommaan. Muutaman kerran olen kävellyt, pitäis kyllä potkia itseään liikkeelle enemmän...


Mummon pikkuista kultaa olen ollut hoitamassa vähäsen. Neiti on todellinen ilmeilijä, pyydettäessä esittää esimerkiksi tuon "tuiman ilmeen". ♥


Onnistuin hajottamaan silmälasini, taas. Viimeksi korjautin ne kesällä. Mulla ei ole kauhean vahvat lasit, mutta kuitenkin sen verran vahvat, että ilman niitä en ajais autoa. (Onneksi on vanhat lasit tallella, vaikka ne onkin vanhoilla vahvuuksilla... mutta on ees jotkut laittaa päähän kunnes uudet tulee.) Lisäksi mulla on taittovirhettä sen verran, että ilman laseja tuntuu silmät aivan vääntyvän. Nyt tehtiin sitten saman tien näöntarkastus ja kauhukseni kuulin, että se olis aika kaksiteholasien..... että nyt voi kai sitten viimeistään todeta, että kyllä tässä alkaa ikä painamaan pahemman kerran. Uuh, vanhuus tulee...

Kuvassa muuten ei ole utuisen katseeni tulos, vaan ikkunalasi kuvattuna jäätävän sateen jälkeen. Meni tosi jännän näköiseksi koko ruutu, kun siihen tuli hetkessä tuollanen röpöinen jääpinta!

Keräsin tähän muutaman tällä hetkellä erittäin osuvan tekstin netistä:







Juu, olen vähän väsynyt. Tai aika paljonkin. Vuorotyö ei oikein ole mun juttu, mutta mitä muuta sitten tekisin... en tiedä. Asioiden vatkaamisesta aiheutuvan väsymyksen lisäksi mua väsyttää moni muukin asia, kuten esimerkiksi surkea syöminen, flunssainen mies, joka yskii yöt niin, ettei kukaan nuku, koirat ja kissa, jotka hilluu pitkin meidän sänkyä tai muuta taloa öisin taikka viimeistään aamuvarhaisella... Mulla on kuitenkin sellanen olo, että todellakaan mikään määrä unta ei paranna tätä uupumusta. Ja nukun sitten vähän tai paljon, aina oon väsy. En jaksais olla koko ajan näin töttis, en jaksais olla koko ajan miettimässä että mitämäteen kaikkien asioiden kanssa... En edes muista milloin olisin tuntenut oloani oikeasti virkeäksi. Aamulla kun  herään, olen jo valmiiksi väsynyt jne.

No, nyt meen kuitenkin nukkumaan. Huomenna pukkais Lahti-keikkaa, lupasin viedä tyttären sinne taidetarvikekauppaan. Tyttö on todella hyvä piirtämään ja jotain erikoiskyniä yms on vailla sieltä. Täällä on nyt lapsilla hiihtoloma ja mulla sattuu vapaapäivä viikolle, siksi mennään tollein keskellä viikkoa. Omat lomat on jo vietetty, voi itku sentään... seuraavan kerran lomaa on vasta heinäkuussa, miten ihmeessä sinne asti jaksaa? 

Joka tapauksessa mukavaa viikkoa teille kaikille! Ootteko lomalla nyt, onko loma vasta tulossa vai ootteko lomailleet jo?

Heli

perjantai 19. helmikuuta 2016

mustaa mustalla - juhliin valmistautumista


Nyt tulee minulta vähän erilaisempi postaus: vaatejuttuja. Ei tunnu ihan omalta alueelta, mutta menkööt nyt välillä tämmönenkin...

Meidät on miehen kanssa kutsuttu huomenna oleviin juhliin. Ollaan oltu lievässä paniikissa, koska ollaan tällasia maalaistolloja, jotka ei oikein osaa olla juhlissa. Mitä laitetaan päälle, mitä annetaan lahjaksi... help! Me ei olla paljon juhlissa käyty, eikä mulla ole sopivia vaatteita ihan oikeesti. Olen hyvin epävarma pukeutuja ja juhlat on minusta ihan kauheita paikkoja suurimmaksi osaksi just siksi, kun mulla ei ole oikeanlaisia vaatteita. Miehellä on puku, niiden nyt on maailman helpointa, kun muuta ei tartte ollakaan...

No, koska aikaa valmistautua kuitenkin onneksi oli muutama viikko, ehti noita vaateasioista tuumata kunnolla. Minä kävin joku aika sitten mekkokaupassa, ja löysinkin todella mieleisen koltun: hihaton joustosamettinen polvimittainen ihanuus. Se oli kaupan ainokainen kappale laatuaan, just mun kokoinen ja itse asiassa ihan eka mekko jonka löysin ja jota koitin. (Koitin montaa muutakin, mutta tuo eka se The Mekko sit kuitenkin oli.) Se sattui vielä olemaan puoleen hintaan - tämä selvisi vasta kassalla, mutta kelpasi kyllä mulle! Ostin samalla myös ihanan pitsisen boleron mekon kaveriksi, koska keski-ikäisen ei-bodaavan naisihmisen käsivarret... 

Tyytyväisenä olen tuijotellut mekkoani ja miettinyt, että mites sitten se kenkäasia... ja laukku... korut..?? 

Tänään läksin ihan yksinäni katselemaan, löytyiskö jotain. Mulla on jalka kokoa 35, joten ei ihan helpoin homma etsiä kenkiä pienestä kaupungista, jossa on vain muutama kenkäkauppa. Mulla oli lisäksi muutama rajoitus: ei kauhean korkea korko (koska en todellakaan osaa kävellä korkkareilla) ja ei nahkaa (koska vegaanius)... Löysin kuitenkin kuvassa olevat iki-ihanat korkkarit, jee! Kokoa 35, synteettistä materiaalia ja aika korkeasta korosta huolimatta hyvän tuntuiset jalkaan. No, niin hyvät kuin nyt korkkarit kokemattoman jalkaan voi olla...


Sitten se veska. Löytyi tuollainen iiiiihana kova pieni laukku, jossa on aivan ihanat bling blingit. Laukkua voi käyttää joko ketjumaisen hihnan kanssa tai ilman (näihin juhliin lähtee ilman ketjua). Hankin myös kaksi siroa ranneketjua, jotka sopii väreihin, sekä hiussoljen, jonka käytöstä tosin en vielä osaa sanoa. Minut meikkaa ja kampaa miehen tytär, joka sen homman osaa.

Harkinnassa on vielä sellanen kuristava alusmekko, mutta en oikein tiiä... kyllähän se tietenkin vois olla kivemman näköistä, että noita keskivartalolöllöjä olis jotenkin vähän puristettu sisään päin, mutta toisaalta onko se sitten kauhean kuuma ja epämukava... Mietin vielä ja haen sen huomenna, jos siltä tuntuu.

Asuni on siis lähestulkoon täysin musta, vain sukkikset on ihonväriset. Mietitytti kovasti, että olenko kuin hautajaisiin menossa... toisaalta musta on mun juttu ja mielestäni toi blingi laukku kuitenkin tekee asusta sellasen "kevyemmän", "ei-hautajaismaisen". Tiiä häntä sitten onko näin.

Mitäs se mies hankki? No uuden pukupaidan ja sukat...

Lahjaksi me hankittiin tällainen (klik). Olen miettinyt, onko se hyvä lahja vai tosi typerä lahja... Lahjan hankkiminen ihmiselle, jolla on jo kaikkea, on todella vaikeaa. Tämä lahja tavallaan kunnioittaa juhlittavan henkilön pitkää uraa yrittäjänä (se on yksi juhlan aiheista) ja antaa mahdollisuuden yrittämiseen ja ehkä myös uran luomiseen jollekulle, jolle se ei ehkä olisi muuten mahdollista. Toivon hartaasti, että lahjan saaja arvostaa lahjaamme ja ajatusta sen takana. Aika kauheaa, jos se on kaikkien mielestä ihan superjuntti juttu...

* * *

Huhhuh, huomenna siis illalla koitan selvitä korkkareilla kompuroimatta. Jännittää kyllä kieltämättä! Muutenkin tuollaiset hienot juhlat on jännä juttu, toivottavasti näytän nätiltä ja osaan käyttäytyä... Kerron sitten miten meni. Tai en kerro, jos meni ihan persiilleen!

Mitäs ootte mieltä vaatteistani? 
Entä lahjasta - hitti vai täys huti??

Heli

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

ystävien seurassa


Hyvää ystävänpäivän iltaa teille kaikille siellä ruutujenne äärellä! 

Viikonloppu on vilahtanut nopeaan ohi, mutta ONNEKSI mulla on ensi viikko lomaa!!! Olen kyllä niin loman tarpeessa, toivottavasti saan vähän mielessäni asioita järjestykseen tulevan viikon aikana. Ohjelmaakin viikolle on jo monenlaista tiedossa, esimerkiksi hammaslääkäri heti huomenna aamulla, plääääääh... No iltapäivällä on sitten parituntinen hieronta, eli myös hemmottelua on tiedossa. Tiistaina on parturointipäivä koko perheellä. Shoppailemaankin täytyy lähteä joku päivä, koska miehelle pitäisi hankkia puku ja itsellekin asusteita tulossa oleviin juhliin.


Palataanpa kuitenkin nyt vielä tähän viikonloppuun, tarkemmin sanottuna eiliseen. Meillä oli nimittäin tapaaminen ihanien blogiystävien kanssa! Kokoonnuttiin Marikan ihanassa kodissa neljän eukon voimin tällä kertaa. Ihanaa oli, juttua riitti ja herkkuja myös.


Marikan luona on kyllä tosi nättiä. Niin valkoista ja valoisaa, kauniita huonekaluja, ihania astioita, tunnelmaa... Mä aina muiden kotona mietin, että miten ne sen tekee, kun kaikilla on noita ihania kirpparilöytöjä ja muita söpöyksiä ja erilaisia asetelmia...?? No, toiset vaan osaa. Tuo Marikan harmaa penkkisohva on aivan ihana, mä ehkä joudun varastamaan siitä ton väri-idean omaan penkkisohvaani, jonka maalaamista olen miettinyt jo pitkään, mutta en ole keksinyt väriä.


Ja hei MIKSI mulla ei ole tuollasta uunia?? Tässä meidän talossa on ollut vastaavanlainen aikanaan, mutta armas mieheni on sen poistanut... voih. Soisinpa meillä olevan myös jonkun tuollasen kivan korin puita varten - nyt kannetaan puut sisälle Karjaportin muovilaatikoissa...


Nuo herkut, miten ihania ne olikaan!! Tarjolla oli nachosalaattia, focaccia-leipää, kasvispiirakkaa, hedelmäsalaattia, mutakakkua ja jätskiä. Kaikille jotakin - meidän neljän naisen porukassa kun oli taas neljä erilaista ruokavaliota. No, voin kyllä tunnustaa, että minun koekeittiöstä lähtenyt mutakakku ei ollut järin hääviä, ei tarvii toiste kyllä sitä kokeilla... Mutta muut maistamani syömiset oli aivan ihania herkkuja! Nappasin tuon nachosalaatin oman perheen ruokavalioon, ja teinkin sitä heti tänään iltapalalle. Lapset oli ihan että "mikäs juhla-ateria meillä on??"... No, kerrankin jotain muuta kuin "ottakaa kaapista leipää"...

Pääasia kuitenkin tuolla tapaamisessa on aina se jutustelu. Meillä on ihana porukka, voidaan jutella kyllä ihan mistä vaan. Eilenkin juttua riitti moneksi tunniksi ja kotiin lähtiessä oli jo ilta pimentynyt. Ihanasti oli Marikan pihaan viritelty valojakin, voih!

Kiitos ihanat ystäväni Marika, Laura ja Krisse todella kivasta iltapäivästä! ♥ Seuraavaa tapaamista odotellessa...

Heli

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

vegaanimietteitä


Meinasin kirjoitella vegaaniaiheesta. Sitten aloin miettiä, että se on ihan kyllästyttävän trendikästä, enkä mä halua kirjoittaa siitä siksi, että haluaisin jotenkin olla aallonharjalla. En siis halua että kukaan koskaan milloinkaan ajattelis, että mä haluan olla vegaani, koska se on nyt niin tosi IN ja HOT ja COOL. Kyllä mulla on ihan muut syyt.

Katselin, että mun blogiin on eksytty hakusanoilla "vegaani ja lampaantalja". Googlailin sen sit itekin ja totta tosiaan, siellähän komeili parikin mun postausta heti ekalla sivulla. En kylläkään edes löytänyt sitä ekaa tekstiä, mihin se linkki viittasi... No enivei, sit oli toinen teksti noin vuoden takaa, jossa aihetta käsittelin myöskin. Että ei siis ole mikään hetkellinen päähänpisto tämä mun vegeily.


No joka tapauksessa osallistuin tammikuussa taas vegaanihaasteeseen. Kuten siis vuosi sitten viimeksi myös, mutta silloin en oikein jaksanut kuitenkaan sitä ja kaikki oli mukamas niin hankalaa ja mitä näitä nyt onkaan. Nyt päätin heti ekana, että en ainakaan liity haasteen face-ryhmään. En kerta kaikkiaan kestä sitä ylenpalttista hypetystä ja intoilua. Noin about jokainen on ihan kertalaakista muuttunut täysiveriseksi vegaaniksi ja aikoo olla sillä tiellä eh-dot-to-mas-ti koko loppuelämänsä. Mikä tietenkin on kaunis ajatus, mutta jaksan epäillä, noinkohan kuitenkaan onnistuu moneltakaan...

No, enhän minä ihmisten motivaatioista tiedä. Joka tapauksessa päätin jättäytyä siitä yli-intoilevasta ryhmästä nyt sivuun. Sen sijaan otin itselleni tutorin avuksi - viime vuonna en ottanut, koska en oikein itsekään jaksanut uskoa siihen, että onnistun... Tänä vuonna ajattelin, että jos kuitenkin vaikka hänestä olisi apua ja iloa. Ja olikin. Oltiin muutaman kerran yhteydessä ja hän neuvoi jos jotain kyselin. Mutta tutorista ei kuitenkaan tullut mulle paineita. Toivon, että jossain kohtaa vaikka tavattaisiinkin ja voisin mennä jonnekin yhteistapaamiseen maistelemaan sellasia juttuja, mitkä on mulle täysin outoja, tai mistä en kerta kaikkiaan osaa itse tehdä mitään ihmiselle (tai koirallekaan...) kelpaavaa syömistä. Esimerkiksi seitan on mulle aivan outo juttu ja tofusta en vaan saa mitään kelvollista.


Vuosi sitten mulla oli muutama suurensuuri, suorastaan ylittämätön este, alkaa vegaaniksi. En halunnut luopua voista, tai paremminkin en halunnut vaihtaa sitä margariiniin. En halunnut käyttää soijatuotteita. Enkä halunnut luopua juustosta ja jogurtista ja muista maitotuotteista. No, viime syksyn aikana katselin sen verran monta kauhuvideota noista eläinasioista, että pikkuhiljaa vaan motivaatio kasvoi monenlaisiin muutoksiin. Ja kävi sitten niin, että tein päätöksen, että jos aion ihan oikeasti alkaa vegaaniksi, mun vaan pitää luopua noista jutuista. Lopulta päätös ei ollut kovinkaan vaikea. Ostin keijut, soijat ja sen sellaset ja aloin kokeilla kuinka käy.

Ihan yllättävän hyvinhän tässä onkin sitten käynyt. Vaikka aluksi tuntui, että syön leivän päällä käsirasvaa, olen kuitenkin jo tottunut Keijuun. Soijajogurtit on hyviä, joskin aika makeita. Äskettäin ostin ekaa kertaa maustamatonta soijajogurttia ja sekoittelen sitä nyt aluksi noihin makeisiin, että saan niitä vähän vähemmän makeiksi. Kaksi isoa estettä on siis ylitettynä. Soijarouhe, kauramaito, mantelikaakao, vegaaniset juustot, kaurajäätelö... mitä noita nyt on, ovat tulleet tutuiksi. Ihan liian vähän vieläkään teen mitään kunnon ruokia, mutta ajattelinkin edetä hissukseen ja opetella asian kerrallaan. Mun "pääasiallinen ravinto" on jo valitettavan pitkään koostunut leivästä ja jogurtista, joten se puoli on nyt ainakin hanskassa...


En ole koskaan ollut mikään ylettömän innokas leipuri, joten en ole sen kummemmin leiponut (tai kokannut) nytkään. Ihan vahingossa kuitenkin tuli huomattua, että esimerkiksi kauralastut onnistuu hyvin ilman kananmunaa. Tyttö siis oli leipomassa, ja huomasi erehdyksen liian myöhään, jolloin sanoin, että teeppä sitten toinenkin satsi Keijulla (eka tuli voilla) jos vaikka onnistuis... hyviä olivat. Jatkossa vois ehkä kenties kokeilla muitakin juttuja ilman munia ja Keijulla. Sitten joskus, jos innostuu leipomaan...

Aikamoista salapoliisihommaahan tämä on. En todellakaan ole jaksanut tai viitsinyt opetella montaakaan juttua, mitä löytyy vegaanisena. Sen tiedän, että Wilhelmiina-keksit ja Oreot on vegaanisia, ja se melkeinpä sitten riittääkin mulle... Tumma suklaa, jota muutenkin syön, on vegaanista. Saan tehtyä leivät, puurot ja perunamuussit vegaanisina ja syötyä jogurtit ja jätskitkin. Ruokiin voin lurauttaa kaurakermaa tai ropsauttaa jopa juustoraastetta vegaanisena versiona. Myös siivutettavaa juustoa, tuorejuustoa, kermaviiliä ja nykyään jopa rahkaa löytyy vegaanisena. Onhan noi kaikki toki melkoisia romaaneja sisällysluetteloiltaan... mutta että vaihtoehtoja todellakin on. Vielä tarttis opetella sitä selkeää kasvisten syömistä........


No veganismihan ei toki ole pelkkää ruoka-asiaa. Tosivegaani ei käytä villasukkia, lampaantaljoja, untuvatakkeja, silkkipaitoja, nahkalaukkuja eikä ees kenkiä, joissa on eläinperäistä liimaa. Puhumattakaan tietenkään kaikista kemikaaleista, jotka on testattu eläimillä. Eläintarhat on nou nou ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan. 

En ole vielä näin pitkällä. Itse asiassa mietinnässä asiat kuitenkin on, etenkin noi vaatteet. Mullahan on vanha untuvatakki, jonka tilalle olen kyllä ostanut uuden toppatakin, mutta joka on edelleen lenkkikäytössä. Sit mulla on se mielenhäiriössä syksyllä ostamani ohuempi untuvatakki. Monen monta paria villasukkia. Kaippa lapasenikin on jotain villasekoitetta? Yksi todella ihana ohut villaneule. Pari lampaantaljaa. Huomasin äskettäin myös, että puhelimeni kotelo on nahkainen. Kaikkea tuollasta siis löytyy, enkä kyllä aio heittää niitä roskiin...


Ajattelin, että en jatkossa osta enää mitään eläinperäistä. Tai ainakaan melkein mitään. Kenkien kanssa on nimittäin aika vaikea tietää, onko niissä jotain "kiellettyä"... Enkä nyt ihan just tiedä, mistä kysyisinkään. Jotenkaan myöskään vaikkapa alpakan villasta tehdyt tuotteet ei ole minusta mitenkään huono juttu. Ainakin kesällä tapasin jonkun alpakka-kasvattajan ja ymmärtäisin kyllä, että eläimet saa olla hyvissä oloissa eikä se villan kerintä niistä nyt varsinaisesti ole kamalaa. (Lisäksi se alpakka tuntuu olevan sellasta mikä ei kutita mua, toisin kuin hippunenkin lampaan villaa...) 

No, joku tosivegaani olis varmaan aika tiukkana näissä kaikissa asioissa. Mutta mä vasta opettelen ja mietin mitä ajattelisin noista tekstiileistä. Joka tapauksessa untuvat, silkit ja nahat on kyllä pannassa mullakin jatkossa ihan selkeesti. Koitan myös kemikaalien osalta siirtyä varmasti eläimettömiin vaihtoehtoihin, onneksi niitä löytyy helposti (esim. Urtekram, halvat ja hyvät shampoot ja rasvat, ja löytyy ihan Prisman hyllystä). Ja kaikessa missä nyt keksinkin.


No sitten on tietenkin muu perhe ja etenkin noi eläimet. Siis LIHAA syövät eläimet. Yhdessä blogissa pohdittiin, miten "Hämmästyttävän monet vegaanitkin hyväksyvät eläinten käyttämisen lemmikkeinä, vaikka tälle voi olla vaikea löytää järkiperusteita." (Suoraan lainattu blogista Tää on vielä kesken) Olen tätä ankarasti miettinyt. Meillähän on kissa ja kaksi koiraa, sekä kaksi pupua, jotka tosin on kasvissyöjiä. No toisaalta, kissa ja koirat saa elellä täällä vapaasti, kun taas puput on tuomittu häkkeihinsä suurimmaksi osaksi päivää. Olkoonkin, että häkit on suurimmat mitä olen löytänyt, muistaakseni 140cm x 70cm (molemmilla omansa, koska yhdessä ollessaan tappelevat - vapaana ovat sitten yhdessä ja kesällä ovat ulkona iiiiiiisossa aitauksessaan yhdessä).

No enivei, olen miettinyt tuota eläinjuttua. Kissa metsästää hiiriä ja saa metsästääkin. Viimeksi viime yönä taas nappasi alakerrasta hiiren (ja taas on matot veressä, huoh..). Lisäksi kissa saa toki muutakin ruokaa. Koirat on pelkästään sen varassa, mitä niille syötän. Ja syötän kyllä lihaakin. Jopa kanaa, mitä en suostu perheelle syöttämään. Oi voi, miten epäloogista. Mutta olkoot. Eläimet on olleet meillä vuosikausia, jo ennen mun vegaanimietteitä, enkä todellakaan ala niiden ruokavalioita rukkaamaan omien mieltymysteni mukaisiksi. Olen jo aikaa sitten ajatellut, että kun koiristani aika jättää, en todennäköisesti uusia hanki. Kissa meillä taas ehkä tulee olemaan aina. Saa nähdä. Sille on ehkä jopa järkiperuste - se, että se pitää hiiret poissa talosta.

Sitten voisi toki vielä halkoa hiuksia vaikkapa siitä, voiko hyttysiä tappaa... mutta en ehkä nyt ala siihen.


Sitten on tietenkin vielä tuo muu perhe. Osa perheestä on alkanut käyttää Keijua, osa ei todellakaan. Osalle kelpaa mantelikaakao ja kauramaitoon tehty puuro, osalle ei. Osa maistaa mun ruokia, osa ei. Olen sanonut, että koska minä joustan käytännössä koko ajan, koska teen heillekin ruoat vaikka joudunkin tekemään sitten liharuokaa, niin he saa kyllä välillä sitten joustaa minun suuntaan ja syödä sitä mitä minäkin. Osa ymmärtää tämän, osa ei...

En vaadi ketään tekemään muutoksia. En kuitenkaan salli sitä, että mun ajatuksia koko ajan kyseenalaistetaan. Jos teen omat ruokani (plus heidän), enkä sen kummemmin edes pidä meteliä asiasta, pitäkööt hekin sitten suunsa kiinni. On ne jopa vahingossa syöneet mun ruokaa... eikä ees huomanneet sitä. Jos olisin etukäteen sanonut, että makaronilaatikko on sitten vegaanista, siihen ei välttämättä olis koskettu pitkällä tikullakaan...

Paljon on vielä opeteltavaa. Jos en ole ollut innokas ja hyvä kokki aiemmin, en tosiaan ole sitä yhtäkkiä nytkään. En kauheasti tykkää ruoanlaitosta, ja kieltämättä nyt on vielä enemmän haasteita. Omat juttunsa on kyläreissut ja juhlat - ollaan menossa yksiin juhliin parin viikon päästä, ja rohkaistuin pyytäämään sinne vegaaniset tarjottavat... yksi kynnys sekin on, olla aina se "hankala ihminen", jolla on jotain "ihme periaatteita ja hullutuksia ja hörhöilyjä..." Mutta pikkuhiljaa siis etenen. Joka tapauksessa näyttäis vahvasti siltä, että tällä tiellä olen ja tälle jään. Ja olen siitä erittäin iloinen ja onnellinen!!

Heli

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

tammikuun kirjanpidot


Aloitin tämän vuoden alusta taas keräämään kuitteja talteen. Aika kiitettävästi ne kaikki tallessa olikin, kun tänään tein sitten yhteenvedon tammikuun menoista ja tuloista. No, miehen osalta kuitteja on kyllä kadoksissa, mutta suurin piirtein pystyn kuitenkin kasaamaan taulukkoni, koska meillä tosiaan on se yhteinen tili ja jos vaan ostokset on tehty kortilla, niin siellä tiliotteellahan ne sitten näkyy. Äsken juuri "kuulustelin" mieheltä niiden puuttuvien kuittien ostoja, vaikka täytyy sanoa, että ne on melkein kyllä suoraan nähtävillä muutenkin: bensaa, ruokaa ja tupakkaa.

Jaottelin menot yhteensä 17 eri ryhmään: 
*ruoka, mukana myös työpaikan ruokailut
*herkut, johon lasken selkeät herkut: suklaat, keksit, limsat, jätskit, sipsit... mutta en sitä, jos olen ostanut aineksia vaikkapa keksien leipomiseen
*pt eli perustavara: vessapaperi, terveyssiteet, pesuaineet, paristot...
*hk-ale eli henkilökunta-ale S-ryhmän ostoista, selkeintä on eritellä se näin
*tupakka ja alkoholi, köh köh... haluan laskea, paljon mies savuttelee... ja muutenkin tämä olkoot oma osionsa
*asuminen, tähän kuuluu lainat, isot hankinnat kuten pesukone, sähkö, jätemaksu yms
*autoilu, eli bensat, autojen osat yms
*lapset, heidän kuukausirahat, bussikortit yms.
*eläimet, niiden ruoka, kissanhiekka, lääkärikäynnit yms. Pupujen ruokaa en laske muuten kuin jos on jotain selkeästi vain niille, esim. pellettejä tai heinää
*vakuutukset, kaikki, myös autojen
*lahjat+tuliaiset
*vaatteet+kengät
*kauneus+terveys, sisältää hammaslääkärilaskut, hierojat, lääkkeet, hiusharjat, meikit...
*tv+puhelin+netti
*veikkaus, koska olin näköjään muutaman kerran tehny loton niin piti sille tehdä oma sarake...
*kirjat+lehdet, niin tilatut kuin satunnaisostotkin
*hyväntekeväisyys, joka sisältää kuukausittain meneviä pieniä lahjoituseriä, jäsenmaksuja jne. 

Jos jotain erilaista menoa vielä ajan myötä tulee, teen sitten sille oman osionsa. On se niin helppoa, kun Excelissä voi lisätä ihan tuosta vaan sarakkeita. On myös ihan tosi iso helpotus, kun voi käytellä laskukaavoja, ei tarvii kaikkea käsin naputella ja laskeskella moneen kertaan, että varmasti on tulos oikein.

No miten se tammikuu sitten oikein meni?

Ei ollut yllätys, että ison osan tuloista haukkaa ruokamenot... Tammmikuussa ne oli kyllä aika kaameat, vaikka tuon suuntaiset ne on tainneet olla aikaisempinakin vuosina, kun kuitteja olen kyttäillyt. Ruokaan siis meni yli 800€. Herkkuihin meni melkein 65€ ja pt-osioon yli satanen. Kun nämä ynnätään ja vähennetään sitten sitä hk-alennusta, tulee tuollasen tavallisen ruokakaupasta ostettavan kamppeen hinnaksi meidän perheellä noin 950€/kk. Huhhuh. Kyllä sietäisi vähän noita ostotottumuksia katsastella tarkemmin, tosin nyt meni kyllä aika isoja rahoja siihen, että ostelin kokeeksi erilaisia vegaanisia asioita.

Toinen iso kohde on asuminen, johon humpsahti yli tonni. Noita kustannuksia en oikein keksi, miten alemmaksi saisi, koska laina nyt on mitä on ja sähkökin on tosi kallista. Koitan kyllä sähköä säästellä, mutta silti laskut kipuaa talvisin aina tosi isoiksi, vaikka meillä on talossa puulämmitys...

Tammikuussa meni paljon normaalia enemmän rahaa vaatteisiin ja kenkiin. Ostettiin talouteen kolmet kengät, kaksi talvitakkia ja jonkun verran myös paitoja ja alusvaatteita. Yli 400€ vaatteisiin, huh! No, ei tarvii mun taas moneen vuoteen hankkia takkia. Ja alesta kuitenkin ostelin mahdollisuuksien mukaan. Ostin myös yksiin tuleviin juhliin mekon ja sekin sattui onneksi olemaan alennuksessa.

Tammikuussa kävin kaksi kertaa hierojallakin, mitä en ole tehnyt todella pitkiin aikoihin. Autot hörppää bensaa jonkun verran, sinnekin sitä rahaa siis hurahti. Lapamato-episodin takia on mennyt rahaa normaalia enemmän myös eläimiin. Ja sitten oli niitä jäsenmaksuja ja lehtilaskuja.

Kokonaisuudessaan tammikuun tulot oli reilut 3600€ ja menot satasen verran enemmän (!), mutta plussalla ollaan, koska vuoden alussa oli kuitenkin tileillä rahaa ja käteistäkin. 

Minusta on mielenkiintoista tehdä näitä laskelmia ja seurailla mihin ne rahat oikein katoaa. Koitan petrata vuoden mittaan etenkin ruokamenojen kohdalla, vaikkakin täytyy tunnustaa, että tänään kävin Primassa ja lasku oli aivan kauhistuttava... Aina kun menee tonne isolle kaupalle, tarttuu mukaan vaikka sun mitä!! Toisaalta siksi sinne välillä menenkin, että tarviin asioita, mitä ei oman kylän kaupasta saa... esimerkiksi vegaanisia juustoja, mantelisuklaamaitoa (ehkä se pitäis laskea sinne herkkujen puolelle, hehheh...), soijasuikaleita, makuvaihtoehtoja soijajogurtteihin... Tänään ostin myöskin vegaanisia pesuaineita, jotka ei tietty ihan halvimmasta päästä ole. Katotaan onko niistä mihinkään, ei mulla kovin hyviä aikaisempia kokemuksia ole vastaavista... Ja sitten ostin isommankin hankinnan, nimittäin sen pitkään haikailemani Kånkenin... Olen alkanut kulkea kävellen töihin, niin tarttin itelleni repun, jossa saan kannettua vähän vaihtovaatetta, vesipullon, aurinkolasit ja sen sellasta.

Tästä sitten jatketaan helmikuulle, kuitteja on jo lasipurkkiin muutama pudoteltu. Toivottavasti saan menot pudotettua pienemmäksi...

Sellasia asioita tänään.
Onkos täällä muita, jotka syynää kuittejaan into piukeena?

Heli

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

pohdintoja harrastuksista ja vapaa-ajasta


Pakkaset on lauhtuneet, hurraa! Tosin tilalla on nyt sitten vesisade ja jäiset tiet... ei kiva. Onkohan koskaan sellasta keliä, että olis just hyvä?? 

Meillä jouduttiin lopulta tarttumaan kuvan osoittamiin järeisiin keinoihin, että saatiin keittiön putket sulatettua. Meillä on tehty jo aikanaan tuohon pikkueteisen puolelle lattiaan muutama reikä väliseinän seinänvierustalle. Ne jää kivasti mattojen alle piiloon, eikä ole lainkaan haitaksi taikka näy sieltä. Matot sitten vaan nostellaan ylös ja huudatellaan sinne reikiin mun hiustenkuivaajalla... se onkin ollu aika kovilla. Nyt kuitenkin mies joutui lopulta ottamaan jo keittiön puolelta lattialankkuakin irti, että pääsi sinne asian ytimeen, koska jäätynyt kohta ei vaan meinannut millään sulaa. Ja viimein vesi taas juoksi, se oli kyllä todellakin ilon hetki!


Mä olen aivan kertakaikkisen hullaantunut lukemiseen. Olen kyllä koko ikäni lukenut enemmän ja vähemmän, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen taas lukenut todella paljon. Ajattelin alkaa laittamaan ihan jonnekin ylös, mitä kaikkea vuoden mittaan tulee luettua... Nuo kuvan kirjat olen lukenut tässä tammikuun loppupuolella. Esimerkiksi tuon ylimmäisen luin kokonaisuudessaan eilen... aloitin joskus neljän maissa ja lopetin pikkusta vaille puolen yön. 520 sivua. Aika hyvin, etten sanois!!

Lukeminen on mielestäni hyvä harrastus, mutta kyllähän se sitten aikaa syö kaikelta muulta. Toisaalta mietin, että miltä muulta?? Mitä ihmiset tekee töiden jälkeen iltaisin?? (Tai ennen iltavuoroa aamuisin?) Mä olin eilen töissä 7-14.30, tein sen jälkeen pienet ruokaostokset, tulin kotiin. Otin koirat käymään pihalla, lakaisin lumia talon edustalta ja putsasin lumet auton päältä kokonaan pois. Täytin tiskikoneen ja laitoin sen päälle, tiskasin käsitiskin, tein ruokaa, söin... Ja sitten aloin lukemaan. Mitä jäi tekemättä? En tiedä, ei mitään mielestäni. Juttelin välillä lasten kanssa, jos ne tuli tuohon käkyilemään. En katsellut telkkaria, en sitä muutenkaan juurikaan katsele. Ei ollut pyykkiä pestäväksi eikä mitään siivottavaa. Tyttö vei koirat lenkille. Illemmalla söin iltapalaa tuossa lasten kanssa yhtä aikaa. Eipä nuo isot lapset äidin seuraa kaipaa sen kummemmin. Ne meni nukkumaan ja minä jatkoin lukemista. Ja sitten se kirja olikin luettu.


Aika ajoin mietin tosi paljon, mitä muut ihmiset tekee vapaa-ajallaan. Moni varmaankin harrastaa jotain. Liikkuu, tapaa ihmisiä. Tekee käsitöitä. Mietin tätä siksi, koska jotenkin tämä pelkkä "oleminen" tuntuu vähän niin kuin huonolta asialta. Ihan niin kuin pitäis harrastaa, tulla ja mennä. Pitäis olla kiirekiirekiire, säntäillä sinne ja tänne, kuskailla lapsia, olla ahkera. Muuten on ehkä laiska.

Mä en harrasta yhtikäs mitään kodin ulkopuolella, ellei nyt sitten koirien lenkitystä lasketa. Jos mulla ei olis koiria, en ehkä lenkkeilis lainkaan, mikä on tietenkin tosi huono juttu. Syytän aika paljon sekalaista vuorotyötäni siitä, että ei tule edes hakeuduttua mihinkään harrastukseen, jossa kokooonnuttaisi säännöllisesti viikottain. Joka tapauksessa jos "harrastukset" on lukeminen, bloggaaminen ja koirien lenkitys, niin sehän on vähän niin kuin ei mitään. Vai onko?

Mutta edelleen mua kiinnostaa, mistä koostuu ihmisten vapaa-aika. Onko se jotenkin erilaista kuin mun oma vapaa-aika? Onko muut ihmiset paljon aktiivisempia? Mä vaan jotenkin niin tykkään siitä, että voin olla vaan. Olla ja lukea ja juoda teetä. No ok, myös syödä suklaata. Mutta ei me esimerkiksi perheen kanssa mitään yhteistä tehdä, vaikka oltais kaikki kotona. Tyttö piirtää ja ompelee omassa huoneessaan, toinen poika pelaa pelaamasta päästyäänkin, omassa huoneessaan sekin, ja isompi poika majailee aitassa, eli omassa huoneessaan, ellei sitten ole ajelemassa isin autolla ympäri kyliä. Ja se isi, sillä on omat juttunsa tuolla autotallissa. Enemmän se siellä on kuin sisällä mun kanssa, ja jos se on sisällä, se on telkkarin ääressä ja mä keittiön pöydän äärellä lukemassa tai sitten tietokonenurkassani. Yhdessä ehkä syödään, ehkä ei.


No oli miten oli, tällaista laiskanpulskeaa elämää mä vietän vapaa-ajallani. Joskus tapaan ystäviäkin tottakai, mutta pääosin olen vapaa-aikani ns. yksin, vaikka kotona muita oliskin. Joskus käydään tytön kanssa yhdessä lenkillä, kerran viikossa vien sitä tallille, satunnaisesti pakotan pyydän miehen mukaani kaupoille... Hoitelen kotia yleensä yksin, siivoilen (muiden jälkiä...), pesen pyykkiä, tiskailen, maksan laskuja. Järkkäilen ja raivailen paikkoja aikani kuluksi ja siksi koska se vaan on niin ihanaa. Viikkosiivous tehdään yleensä yhdessä miehen kanssa, mutta sekin riippuu aika paljon mun työvuoroista - jos olen lauantaina töissä, odotan kyllä, että täällä sitten muut siivoaa ilman mua ja saan tulla puhtaaseen kotiin.

Aina välillä kuitenkin mietin, että pitäiskö elämässä olla jotain muutakin, kuten joku innostava harrastus mihin lähtisi joka viikko. Pitäiskö jumpata ja humpata, käydä ulkona syömässä ja elokuvissa - siis ihan vaan oman mielen virkistymiseksi. Jämähtääkö sitä vaan olemaan ja laiskistumaan, jos ja kun ei ole mitään erityisempää aktiviteettiä elämässä. Onko vaikkapa vuorotyö ihan vaan tekosyy sille, ettei oikeesti vaan huvita tehdä mitään ja mennä minnekään...

Miten te vietätte aikaanne?

Heli

perjantai 22. tammikuuta 2016

haasteisiin vastailua


Aaaaargh, nämä pakkaset kyllä tappaa mut! Tänä aamuna oli mittarissa -28 astetta ja tällä hetkellä on -24, että eipä kovin kummoista lauhtumista ole tapahtunut. Kyllä mä jo niiiiiiin odotan ensi viikkoa, kun ennustuksen mukaan ollaan plus-asteilla. Paree pitää paikkaansa ennusteiden kyllä tällä kertaa!! 

Meillä on tällä hetkellä ties monetta päivää keittiön putket jäässä. Olen toiveikkaana joka päivä odottanut, että "kyllä se mies TÄNÄÄN saa ne sulatettua", mutta ei ne vaan sula. Aamulla oli sitten pakko luovuttaa, tyhjentää astianpesukone ja tiskiallas, raahata astiat ensin kylppäriin likoamaan ja sitten tiskata ne siellä. Ei siinä mitään, ihanan lämmintä oli lutrata kuumalla vedellä, mutta aika vaivalloista puuhaa on lattian tasalla kyykkiä, kaadella ällöttäviä tiskivesiä pitkin poikin, kantaa tiskejä keittiön kuivauskaappiin kuivumaan jne jne jne. Otamme kyllä nyt viimein käyttöön kertakäyttöastiat siihen saakka, kunnes ne putket ihan oikeesti saadaan auki...

Meillä on muutenkin täällä koko ajan niiiiiiiin kylmä... Vaikka joka ilta uunit lämmitetään ihan kuumiksi, alkaa jo iltapäivällä hiipiä taloon sellanen kylmyys, että huhhuh. Etenkin eteinen ja keittiö on selkeästi viileitä. Olen siirtänyt bloggauspaikkanikin tuolta nurkasta tähän ruokapöydän äärelle, kun nurkka on niin vilakka. Taljatkin on edelleen pihalla, joten pelkällä paljaalla tuolilla pylly suorastaan jäätyy. Vaatteita on pidettävä reilusti normaalia enemmän ja pirtin penkillekin olen laittanut fleecehuovan lämmikkeeksi.

Samaan aikaan luen kirjaa, joka kertoo Suomesta vuonna 1920... kaikki tehdään käsin, kesät ja talvet, lapset hoitaa pienempiä sisaruksiaan, pitää tulia uuneissa, kantaa puita ja vettä pakkasessa... Että noh, jos meillä nyt viikon ajan on keittiöstä vesi pois pelistä, mutta sitä saa silti kuumana ja kylmänä parin metrin päästä kylppäristä, niin ehkä mä kestän...


Sain joku aika sitten Kotoilua Mäkelässä -blogista Ystäväkirja-haasteen. Kiitos sinne Annelle! Mä tykkään vallan kauhiasti tehdä kaikki haasteita, joten tässä tämä nyt sitten tulis.

Ensinnäkin haasteen säännöt:
Kiitä haasteen antajaa
Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirjan kysymyksiin
Lisää kuvaksi / kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
Keksi uudet -tai käytä vanhoja - kysymykset blogiystävillesi
Haasta mukaan ihania bloggaajaystäviä.

Sitten niihin kysymyksiin ja vastauksiin...

1. Perheesi? 
Mies, neljä lasta, yksi lapsenlapsi. Yksi noista neljästä lapsestamme asuu omillaan ja hänellä on tuo lapsenlapsi, mummon pieni murunen. ♥ Lisäksi miehelläni on kaksi lasta ja heillä on yhteensä kolme lasta. Näemme kuitenkin heitä kaikkia todella harvoin.
Niin ja sitten on tietenkin nuo lemmikit: kaksi koiraa, kissa ja kaksi pupua. Puput ovat kuopuksemme.

2. Mitä teet työksesi?
Olen kaupassa töissä. Kaikkia niitä hommia siis, kassalta kaikille eri osastoille, monenlaisissa erilaisissa vuoroissa...

3. Minkä taidon haluaisit osata / oppia?
Valokuvaamisen taidon. Kuvittelin vuosia sitten, kun ostin järkkärin, että kuvatkin sitten ihan tuosta vaan ovat tosi hienoja. No eivät ole... Enkä vaan jaksa itekseni opetella niitä kameran juttuja. 

4. Mikä ärsyttää arjessa eniten?
Toimimattomuus. Siis sellanen, että mun tarvii koko ajan olla vähän niin kuin huomaamassa ja tekemässä monet aivan perusasiat. Sammuttelen toisten jäljiltä valoja, huolehdin, että lämmitys hoituu, herättelen aamulla kaikki, suunnittelen ruoat (ja yleensä myös teen ne)... Musta tuntuu välillä, että mä käyn töissä ja sitten kuitenkin vielä teen kotona ihan kaiken. No, itse haalin hommat itselleni... toisaalta myös tykkään kovasti siitä, että mulla on kaikki langat käsissä, mutta hei, vois kai noi nyt sentään kuitenkin valot sammutella ja laittaa uuden vessapaperirullan telineeseen...

5. Mikä ilahduttaa arjessa eniten?
Siivottu koti. Se on kyllä niin parasta. Myös yksin oleminen kotosalla on ihanaa, eli siis arkivapaat. Voin vaan lipittää kuppitolkulla teetä, napostella suklaata, lukea kirjaa, blogata...

6. Ruokabravuurisi?
Olen kyllä aika huono kokki... Etenkin vielä, kun en suostu kaikkea tekemään (kuten kanaa). Itse tykkään kovasti esimerkiksi kasvissosekeitoistani, mutta ei ne lapsille oikein uppoa.

7. Hävettää tunnustaa...?
..että en vaan sitten niin millään saa lopetettua herkuttelua. Mä oon ihan toivoton siinä. Aina päätän, että nyt loppuu mässytys ja alkaa laihdutus, mutta ei, sitten taas ratkean ostamaan suklaalevyn. Mulla on siis suklaata ihan aina, en suorastaan uskalla olla ilman, eli se levy tarttuu aina mukaan jos entinen alkaa olla loppu... Puolustaudun sillä, että syön sentään tummaa suklaata (lempparini on Rainbown 80%) ja sehän on suorastaan terveystuote. Eiks niin??

8. Jos saisit rajattomasti rahaa, mitä tekisit?
Voi, tekisin vaikka mitä!!
*Maksaisin meidän velat pois. Ja muutaman muunkin ihmisen velat. 
*Lopettaisin työnteon, mutta tekisin sitten kyllä jotain muuta, sellasta mistä saisin paljon iloa, esimerkiksi perustaisin eläinsuojelukeskuksen (sellaisen, kuin Tuulispää) tai vaikka useammankin. Palkkaisin sinne tarpeeksi porukkaa hoitamaan eläimiä.
*Lahjoittaisin muutenkin rahaa nimenomaan eläinsuojelutyöhön. Varmasti muuallekin, mutta koittaisin vakavasti harkita niitä kohteita. Eläinten lisäksi lapset, vanhukset, vähävaraiset kuitenkin.
*En haluaisi opettaa lapsilleni, että voi jäädä laakereilleen lepäämään, koska rahaa olisi kuin roskaa, vaan haluaisin kuitenkin heidän suuntaavan taitojaan ja energiaansa johonkin järkevään tekemiseen ja työhön, sekä vapaaehtoistoimintaan.
*Toteuttaisin niin omia kuin muidenkin unelmia. Omat unelmani eivät ole matkoja maailman ääriin, vaan jotakin muuta... esimerkiksi just tuota eläinsuojelua.
*Hommaisin personal trainerin, joka saisi minut innostumaan liikunnasta, tekisi mulle just sellasen ohjelman mitä mä tarttisin (että saisin esim selän kuntoon). Toivoisin, että joku tulisi myös opettamaan mulle hyvän ruoan tekemistä. 
*Hemmottelisin itseäni ja muitakin. Hierontaa, erilaisia hoitoja - ah, niitä olis ihana ottaa.
*Ostaisin jatkossa kaiken mahdollisen luomuna ja eettisesti tuotettuna. Myös vaatteeni.
*Remontoisin talomme loppuun ja antaisin sen sitten jossain vaiheessa jollekin tarvitsevalle. Itselle hankkisin pienen, mahdollisimman ekologisen talon jostain syrjäisestä paikasta, missä ei olisi naapureita lähellä. Hommaisin myös kaikki mahdolliset metsät siitä lähistöltä, jotta voisin välttyä siltä, että ne jonain päivänä kaadetaan ympäriltä pois.   

9. Ketä julkisuuden henkilöä ihailet ja miksi?
Kaarina Davisiä. Ihailen sitä, että hän teki rohkean päätöksen jättäytyä pois työstä, joka vaati liikaa aikaa ja voimia eikä antanut enää mitään tilalle. Ihailen sitä, että hän on kirjoittanut monta ihanaa, koskettavaa ja viisasta kirjaa. Ihailen sitä, että hän asuu pienessä mökissä ekologista, osin omavaraista elämää. Ihailen sitä elämäntapaa ja ajatusta, että pienellä tulee toimeen. Ihailen luonnon kunnioittamista ja kaikkea sitä tietoa, mitä Kaarinalla on luonnosta. 
Kaarinan kirja Irti oravanpyörästä on ollu mulle erittäin tärkeä, olen lukenut sen useampaan kertaan. Löysin aikanaan siitä kirjasta todella paljon vastauksia niihin asioihin, mitä itsekin mietin, ja huomaan monessa asiassa ajattelevani tosi samalla lailla. Tavallaan sen lukemisesta asti olen miettinyt, mikä olisi se minun juttu, miten minä voisin olla ja elää kuin hän... olemalla silti oma itseni. Myös muut Kaarinan kirjat on tosi hyviä.

10. Elämänviisautesi tai mottosi?
Ensin työ, sitten huvi. Vie mennessäs, tuo tullessas. Sitku, mutku.
...olen siis edelleen opettelemassa sitä hetkeen tarttumista...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Annen blogissa oli myös tällanen toinen haaste, jossa oli niin paljon kivoja kysymyksiä, että vastailen siihenkin nyt samalla, vaikka mua ei olekaan siihen haastettu... 

Missä on kännykkäsi? Tuossa vieressäni pöydällä.
Missä on parempi puoliskosi? Töissä.
Miten hiukset? Just nyt auki. Yleensä ne on kiinni sellasella sekalaisella sykeröllä. En osaa laittaa hiuksia ollenkaan, mikä on vähän harmi, kun mulla kuitenkin on melko pitkä tukka ja sen varmaan sais ainakin johonkin juhliin laitettua kivasti... 
Entäpä mieliala? Ihan ok. Vähän ehkä ärsyttää, kun kohta pitää lähteä iltavuoroon töihin...
Päivän suunnitelma? No töissähän se loppuilta menee.
Mikä on parasta mitä tiedät? Suklaa...
Viime yön uni? Paljon oli sekavia unia. Yhteen heräsinkin: ampiainen tuli mun kädelle ja mä huidoin sitä. Huitaisin oikeasti kädelläni, mieskin heräsi siihen.
Elämän tarkoitus? Tyytyväisyys. 
Missä huoneessa olet? Ruokahuoneessa. Tai mikä tää on, tupakeittiö?
Harrastuksesi? Lukeminen, kirjojen sekä blogien. Koirien lenkitys, paitsi näillä pakkasilla.
Kauhusi? Kuolema. Vakava sairaus.
Mikä on tilanteesi kuuden vuoden päästä? Kaikki lapset on varmaankin kotoa pois jo silloin. Mahtaako meillä olla enää koiriakaan? Toivoisin, että olisin työssä, jossa viihdyn. Ja että voisin olla paljon kotonakin. Lapsenlapsi on silloin jo koululainen, toivottavasti hän tykkää tulla välillä mummon luokse.
Missä olit eilen illalla? Kotona. Pääsin töistä 17.30 ja sen jälkeen lähinnä kökötin tässä samassa paikassa kuin nytkin. 
Mitä et ole? Pitkä, hoikka ja kaunis.
Yksi asia jota toivot itsellesi? Jos nyt jätetään perusjutut, kuten terveys, pitkä ikä ja onnellisuus pois, niin toivoisin kyllä sen ison lottovoiton. Sillä vois tehdä niin paljon, myös muiden hyväksi.
Missä vietit lapsuuden? Keski-Suomessa, Äänekoskella. Ennen kouluikää siinä Jyväskylän ympäristössä.
Mitä teit viimeksi? Laitoin auton piuhaan. Join teetä. Söin Oreoita ja suklaata... Puhuin puhelimessa pojan kanssa. 
Telkkari? On. En kattele kovinkaan paljoa. Lempiohjelmani on Amazing Race. Ja oli Downton Abbey, mutta se pahus meni ja loppui.
Kotieläimet? Kaksi koiraa, kissa ja kaksi pupua. 
Tietokone? On myös. Mun ihan oma, muilla ei tähän ole juurikaan asiaa. Acer merkiltään, joku ihan halpa läppäri.  
Ketä ikävöit? Miestä. Vois tulla nyt heti ja avata jollain konstilla noi vesiputket... Ikävöin aika ajoin kovasti myös kaukana asuvia ystäviäni. Ja kuollutta isääni.
Auto? Punainen Ford Focus. Mun oma sekin, enkä anna sitä suuremmin muille ajoon...  
Mitä sinulla ei ole päällä? Ulkovaatteita. Vielä. Kohta lähden töihin ja todellakin laitan kaiken mahdollisen toppahousuja myöten.
Lempikauppa? Ikea. Ehkä. En ole kyllä aikoihin käynyt. Prismastakin saa vaikka mitä nykyään. 
Kesä? Joo, vois jo tulla. Olen silti eniten syksy-ihminen.
Ketä rakastat? Miestä. Lapsia toki myös. Ja sitä mummon murua. ♥ Ja koiriani. 
Lemppariväri? Vaaleansininen varmaankin. Myös valkoinen, harmaa, musta ja tummanruskea on kivat. Kappas vaan, meillähän on kotona just sen väristä! =)
Milloin itkit viimeksi? Itken kyllä herkästi ja usein, mutta vain itsekseni. Tosi moni asia saa mut kyynelehtimään, ilot ja surut, kauneus ja rumuus, onni ja epäonni...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Siinäpä niitä vastauksia. Kukas nyt haastettais mukaan, hmm... Ottakaas tästä

Olisin kyllä myös aika otettu, jos Kaarina Davis vastaisi myös haasteeseen!

Nyt vielä kuppi teetä, sitten vähän maalia naamaan ja suunta kohti työmaata...
Kipakkaa pakkaspäivän jatkoa kaikille!

Heli