iloa perjantaiksi

Tämä superhuvittava pätkä oli facessa ja tahdon sen laittaa myös tänne teille perjantain hauskuudeksi.

Kun tuon katsoo YouTubessa, tulee sinne muitakin CollegeHumorin tekeleitä.

Suosittelen katsomaan!

Hauskaa perjantaita kaikille!

tämmönen päivä tänään

Tällä viikolla on ollu erittäin väsähtäneet fiilikset. Kävin äsken taas tuolla metsässä vetelehtimässä, mutta ei tullu lisävirtaa sieltäkään. Taidan ottaa kupin vahvaa teetä, päikkäritkään ei olis paskempi idea. Onneks edessä on monta vapaapäivää - ainakin teoriassa, nimittäin tänäänkin piti olla vapaa mutta menin töihin muutamaksi tunniksi. 

Monta asiaa pitäis tehdä näidenkin vapaiden aikana, muun muassa (yllätys yllätys) siivota. Parin viikon kuluttua on meillä ne rippijuhlat ja tahtoisin nuohota koko talon, aitan ja saunankin pestä sitä ennen. Puhumattakaan, että tota pihaa pitäis kai alkaa viimeinkin ruokkoamaan, kun voikukkaloisto alkaa hiipua... Mulla on vielä viikko töitä ja sitten on parin viikon loma, ekan lomaviikon olen suunnitellu tuohon suursiivoukseen käyttää aika tiukasti ja suunnitelmissa on myös tehdä tarjottavat sinne juhliin itse. No saapa nähdä... en ole mikään kokkikolmonen saatikka leipuri... 

Nyt ei irtoa kummempaa. Teepannu tulille, ei kai tässä muu auta. 

*haukotus*

Onks teillä jo lomafiiliksiä?

Heli

rapsu, lipsu ja kultsu

Meillä on uusia perheenjäseniä. Rapsu on tässä:

Se on hieman reissussa rähjääntynyt ja lepää maata vasten. Toivotaan, että reipas juottaminen sen vielä herättää uuteen kukoistukseen.

Tässä on lipsu:

Se on hieman vieruskaveriaan virkeämmässä kunnossa, jaksaa nostella päätäänkin. Sille myös toivotaan pitkää ja revehevää elämää.

Ja sitten uusin tulokkaamme kultsu:

Sen edeltäjä osoittautui niin p*skaksi että siitä oli pakko luopua ja uuden hankinta oli edessä. Ja mikä ihmemaa onkaan facebook: laitoin sinne ostoilmoitusta (ihan vaan omalle seinälle) eikä kauaa mennyt kun sain kokonaista kaksi myyntitarjousta. Tämä oli se jälkimmäinen, eka osoittautui sen verran erikoiseksi peliksi ettei lapset sitä huolineet... Tämä saatiin todella edullisesti ja on osoittautunut hyväksi peliksi. 

Nyt on siis tytöllä kulkupeli kesätöitä varten - meidän lapsiparka kun on syntynyt köyhään perheeseen, jossa ei ole varaa sponssata jälkikasvulle ajokortteja (saatikka autoja), niin saa tyytyä mopoilemaan vaan, vaikka onkin jo täysi-ikäinen. (Oikeesti, miten ihmisillä on varaa maksaa lasten ajokortit?? Multa menis kahden kuukauden palkka lyhentämättömänä yhden lapsen ajokorttiin - joo ei ihan onnistu. Etenkin kun lapsia on neljä...)

Kultsustahan on sitten kiinnostunut kuopusta lukuun ottamatta kaikki lapset. Isoin tarvii sen eittämättä kesätyön takia ajoon, koska matkaa töihin on vajaat 20km. Kakkonen ajaisi sillä mielellään vaikka koko ajan ja joka paikkaan, mutta kakkonen on myös sellanen mopoilija, että mopolle ei voi ennustaa kovin pitkää ikää hänen käsissään. Ja kolmoselle avautuu mopotaivas syksyllä, kun 15v tulee mittariin ja saa sen kortin suoritettua... Mut onneks toi on MUN nimissä, joten kukaan ei voi omakseen väittää muut kuin mä. ☺

Ja NYT mun on laitettava kone säppii ja alettava väsäämään rippijuhlakutsukortteja. Niistä tulee hienot, mutta en nyt valitettavasti viitsi esitellä kun on nimet, paikat ja kellonajatkin siinä... vaan ne olis todellakin nyt aika saada valmiiks ja postiin, koska juhliin ei ole kuin reilut kaksi viikkoa aikaa. Jotenka mars hommiin - ja illaksi töihin.

Tsau tsau!

Heli

tuli sit juhlittua

Viikonloppu vetelee viimeisiään. Tuon iltakuvan otin perjantaina, kun vietiin meidän karaokevehkeitä ja ämyreitä lainaan yhdelle mökille. Voi että olikin ihana paikka, voisin vaikka asua siellä. No kukapa ei järven rannalla tahtois asua.. 

Eilen olin töissä ja sitten illalla mentiin sinne samaiselle mökille synttärijuhliin. Yksi tuttu sanoi mulle eilen, että mä olen niin takakireä - en osaa ottaa rennosti. Se on kyllä aika lailla totta. No päätin sit olla vähän vähemmän takakireä ja kippasin eilen tölkin jos toisenkin. Huhhuh. Tänään onkin sit päivä menny elbaillessa... *never again*...

Huushollihan on jälleen kuin pommin jäljiltä. Kas kun se takakireä olis tän päivän siivoillu, mutta nyt oli sen verran nuttura löystynyt että siivous ei kuulunu päivän aikana kyettäviin asioihin... ei myöskään ruoanlaitto, joten mentiin sit pakastepizzalla. Äsken tein kaurapuuroa, mutta jotenkin edelleen tuntuu sapuska heittävän volttia vatsassa. Mä en kyllä ymmärrä miten ihmiset kykenee juhlimaan joka ikinen viikonloppu... musta tuntuu, että kiitos ei enempää tällasta piiiiiiiiitkään aikaan.

  

Meidän pihamaa kukoistaa. Mä niin tykkään voikukista (ihan oikeesti siis). En anna miehen ajella tota vielä matalaksi, minusta se on niin ihana!

Ehkäpä huomenna olen sit ahkerampi tän huushollin suhteen. Sain naapurilta tänään raparperin ja lipstikankin, jos ne saisi johonkin istutettua. Toivottavasti saan ne pidettyä hengissäkin sitten!

Se olis viimeinen kouluviikko ja sit alkais kesäloma lapsilla. *huokaus* Yhtä lorvimista ja pelikoneilla roikkumista tiedossa, en tykkää... Tai se loman alku on aina ihan kivaa, mutta kyllä mun mielestä koululaisten kesäloma on todellakin liian pitkä. Puolet riittäis.

Mukavaa viikkoa kaikille kuitenkin!

Heli

sisustusta ja puutarhurointia (hehheh)

Ulkona sataa ja on kylmä. Loistava keli tehä sisäjuttuja siis! 

EHHEHHEHHEHHEH... ainahan mä teen mieluummin sisäjuttuja kun ulkojuttuja. ☺

No enivei, ostin pitkän haikailun jälkeen tuollasen vempaimen. Maksoikin ihan peräti vajaat 15€, että kyllä kannatti pitkään harkita sen hankintaa... ☺ Lapsetkin on sen näköjään tuossa pöydällä huomanneet teksteistä päätellen... No, mun ajatus oli kuitenkin uudistella mun hiilarihyllyä eli tätä:

Ja siellähän ylärivillä on jo uudet lappuset purkkien kyljessä, jiihaa! No paitsi yksi on jääny välistä, mutta eiköhän sekin joskus uuden kyltin saa kylkeensä. Uudet on siis tän näköisiä:

Ja vanhat tällasia:

Ei noi vanhatkaan mun mielestä ihan kauheita oo, mutta kyllä tykkään uusista kovasti. Nyt siis taas kone napsumaan ja lisää tarraa tulemaan!

Sain lapsoselta tällaisen:

No sehän on tomaatti! Mietiskelin sen sijoituspaikkaa ja taidanpa sen siirrellä isompaan astiaan ja laittaa taas tuonne ulkoeteiseen. Oli kesä millanen tahansa, siellä se kyllä tekee satoa, ainakin jos viimevuotisiin tomaatteihin uskonsa perustaa:

Tuollasina ne sain ja kovasti ne tuotti satoa, tosi myöhään syksyllä edelleen vaan kukkaa ja tomaattia pukkas tulemaan.

No niin, Helin sisustus- ja puutarhablogi kiittää ja kuittaa, nyt lähden muihin juttuihin tästä.

Kivaa päivää kaikille!

Heli 

kärttyinen kani

Onko linjoilla pupuihmisiä, jotka osais auttaa???

Mikähän meidän toista pupua (tuota valkoista) vaivaa? Se hyökkäilee kohti, pitää välillä sellasta ihme "kurnutusta", pureekin jos vaan pystyy. Itekään en ihan äkkiä sen eteen käsiäni työnnä... Toista pupua se kiusaa yhteisessä häkissä (kooltaan noin 240cm x 90cm) niin, että ne on erotettava. Inhottavaa pitää sitä sit tuolla pikkuhäkissä (jotain 140cm x 50cm??), missä se jo muutenkin viettää yöajat (puput on yöt lasten huoneissa, siis molemmat eri huoneissa, omissa pienemmissä häkeissään). Mutta ei sitä irtikään täällä voi itekseen pitää. 

Epäilen, että sillä on joku "kiima-aika" tms, koska se tekee aika paljon taas pesää, ja kiskoo sekä omia että kaverinsa karvoja sinne pehmukkeeksi (molemmat puput on siis tyttöjä, ikää 1,5v ja ovat sisaruksia, jotka on koko ikänsä olleet yhdessä). Ikävää tietty on, että pesä rakentuu hiekkalaatikkoon ja sitten kuseskellaan mihin sattuu... eli isossa aitauksessa olevalle matolle. Hyvät haisut yläkerrassa... Normisti noi puput on melko lailla sisäsiistejä, pissivät ja papanoivat pääosin sinne hiekkikseen vaan. Ja jännä muuten, että siellä yhteisessä häkissä tuo valkoinen tekee pesää, mutta jokin aika sitten omassa pikkuhäkissään tuo ruskea teki pesää.. jota se ei taida koskaan tehdä yhteisessä häkissä. Valkoinen on mielestäni meillä pupuista se pomo (se aina nylkyttelee tuota toista reppanaa...), tuo ruskea on paljon alistuvaisempi (esim kun silittää, se heti asettuu kököttämään... valkoinen sen sijaan sinkoaa omille teilleen useimmiten saman tien).

Alakerrassa irti ollessaan ne on ihan ok yhdessä, varmaan siksi kun on tilaa enemmän. Saattavat olla ihan vieretystenkin ilman mitään probleemaa. Harmittaa kuitenkin sekä valkoisen pupun omistajan (kuopus, joka suree kun kaikki moittii sen pupua) että tuon niivitettävän pupun puolesta tämä tilanne. Mä kuvittelin sillon noita ottaessani, että pupuilla on kivempaa kaksistaan, mutta oliskohan ne sit kuitenkin mieluummin yksineläjiä...??

Niin ja nähdäkseni se ei kuitenkaan ole muulla lailla kipeä. Ennemminkin "kipu" on jossain tuolla sen pään sisäpuolella...

Nää on näitä eläimen omistajan "iloja". Ja ihmetyksiä. Ajattelin laitella sähköpostia (tai peräti vaikka soitella) jollekin kanien kasvattajalle, jos vaikka osais hyvinkin kertoa mulle mistä tässä nyt on kysymys. Meillä on aiemminkin ollu sellanen hetki, että pupsit tappelee, tai lähinnä tuo valkoinen niivittää tuota toista siis... ja se meni kyllä ohi. Toivottavasti tämäkin menee, muuten menee vähän hankalaksi elämä (eli lähinnä että mihin voi pupun laittaa jos ei sinne yhteiseen isoon häkkiin). Kesällä ne saa olla ulkoaitauksessa sitten, mutta nyt ei uskalla vielä kuin ihan lämpimimmillä keleillä niitä ulkona pitää pidempiä aikoja.

Joten siis oliskos jollain tietoa ja kokemuksia tällasista taistelevistä pupusiskoksista? Apu ja neuvot kelpais paremmin kuin hyvin nyt!

Auttakee, auttakee!!

Kiitos.

t. Heli

viikonlopun sekalaiset

Juu ei oo tältä päivältä tämä kuva, vaan viime vuodelta. Toukokuun vikana päivänä kukki omenapuu ihan mahdottomasti, saa nähdä miten nyt käy.

Mutta mitä tässä on nyt sitten tapahtunut viime aikoina, hmm... Olen kokannut tänään Olgan kirjasta soijalasagnea - oli hyvää. No mies ja kaksi lapsista tietenkin nurisi, kun tiesivät että se oli soijarouhetta eikä jauhelihaa. Itse en kyllä edes olis huomannut eroa, eikä huomannut loput lapsistakaan, kun en etukäteen kertonut. Olen tosi iloinen, kun nuo ohjeet on sellasia että tunnen onnistuvani niissä aina. Paitsi no, tein yksi päivä Olgan kirjasta pipareita ja ne mä kyllä poltin vähän, mutta se nyt oli ihan oma vika.

Just nyt on tuossa vieressä lautasellani myös sellasta, mitä en ole koskaan ennen tehnyt, nimittäin vuohenputkipiirakkaa. Nappasin ohjeen Susannan työhuoneen blogista - Olgan kirjassakin se olis ollut, mutta mulla ei nyt ollu kaikkia siihen tarvittavia aineksia, tähän Susannan ohjeeseen taas oli. Vaikuttaa todella herkulliselta, mutta melko suolaiselta (mun suolaripaukset tais olla aika runsaita, lisäks toi feta taitaa olla aika suolasta). Täytyy sanoa, että hivenen mua jännittää tollasta horta-piirakkaa tehdä, kun en nyt mikään varsinainen pro ole noissa kasvien tunnistamisissa... etenkin kun tuolla vuohenputkella on näköiskasvi joka on tosi myrkyllinen (myrkkykeiso). Mutta luotan googlen kertomaan, että se kasvaa jossain rannoilla ja täällä nyt ei rantaa ole likelläkään. No, jos ei musta enää kuulu tän jälkeen niin sit se oli sitä myrkkyversiota...

(Hyvää on piirakka, syön jo toista palasta...)

Tänään oli tosi ihana ilma! Tein pihahommiakin, nimittäin nypin mansikkamaasta sinne ilmestyneet rikkaruohot. Meni noin 5 minuuttia ehkä aikaa, mikä onkin ihan sopiva määrä pihatöitä mulle. =D Nautin hyvästä ilmasta sitten käymällä kamun ja koirien kanssa metsässä kävelemässä, ja oltiin me tossa pihallakin heittelemässä koirille palloa. Ja sitten syötiin jätskiä.

Eilen oli upea ukonilma. Olin illanvietossa työkavereiden kanssa muutaman tunnin ja kotiin tullessa katselin että kylläpä välkkää taivaalla. Täällä keskellä peltoa se välke näkyy tosi hyvin. Kun kävin sitten nukkumaan (joskus kello 01) jyrähti muutaman kerran niin että talo tärisi. Mutta nukahdin kuitenkin ja nukuin kuin murmeli vaikka yöllä oli satanutkin kuulemma ihan kaatamalla. 

Huomasin muuten eilen taas, että en ole juurikaan mikään bailutyttö enää. Kaipasin vaan kotiin hyvän kirjan ja teekupin ääreen... Muhun ei oikein iske se juopottelu, ehkä oon sen kiintiön saanu aikanaan täyteen. Oli niin kiva tulla kapakan sijasta vaan suoraan kotiin, pestä meikit pois, vaihtaa yökkäri päälle ja kavuta petiin koirien viereen. 

Tänä aamuna tapahtui jotain aika kummallista. Venyttelin sängyssä oikein kunnolla ja yhtäkkiä jostain tuolta vasemman lavan luota kuului *naks*. En sit ole koko päivänä voinu kääntää päätäni kunnolla tai tehdä jotain liikerataa vasemmalla kädellä.... siis uskomatonta mikä romu mä olen!!! Miten voi mokoma venyttely saada tuollasta aikaan... No, on mun mieskin kuulemma aikanaan armeijassa ollessaan saanu reväytettyä olkapään (tai jotain) kun vietti aikaansa jossain komerossa maaten (ne on niitä armeijajuttuja joita nyt ei kovin tarkkaan tule kuunneltua, joten miehet suokaa anteeksi tämä tarinan epätarkkuus...) ja sitten oli venytellyt ja tosiaan reväyttänyt ittensä. No, mun puolustus on, että mä oon JO 40v, se oli sillon sentään vasta poikanen... =D 

Suomi sitten hävisi sen jääkiekkopelin, voi surku. Mun kädet tärisi vielä vartti sen pelin jälkeenkin, mä jännäsin niin kovin. Nyt ei muuta kun kannustamaan Sveitsi voittoon - teki kuulemma just maalin, jes!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

t. Heli

kuvia ja juttuja

No niin, täällä taas. Laitoin äsken kamerasta kuvia koneelle ja pitäähän niitä nyt sit tänne laitella myös. Että vähän niin kuin sellasta viime aikojen kertomusta tai jotain. 

Metsässä on tullu oltua koirien kanssa, ihan tossa lähellä vaan, mutta mukavaa sielläkin on. Paitsi että eilen tais toinen koira saada sieltä punkin, voi yök. Ei se mitään, mutta kun se koira nukkuu mun kainalossa yöt, onko se punkki ollu siinä jo yöllä??? Ajatus puistattaa mua... Pikku ötökät kun nyt puheena on, niin tein tänään myös täitarkastuksen yhteen päähän... voi huokaus. Ei onneks ollu mitään, toivottavasti ei tulekaan.

Tuossa on aivan taivaallisen herkku punajuuripasta mitä tein Olgan kirjasta. Ajattelin, etten tee enää koskaan mitään muuta ruokaa. Uuh, miten huvaa... 

Suunnistuskausi on avattu! Siinä mun rakkaat popot on kuivumassa lenkin jäljiltä. Tuli siellä metässä mieleeni yksi mielenkiintoinen asia, nimittäin toi miten metsästä voi nauttia. Hiki otsalla sekä taas vastavuoroisesti rauhassa käyskennellen. Vaikka mä rrrrrakastan suunnistusta, mietin silti että miksi siellä pitää toisaalta riehua veren maku suussa ja kiroillakin piti pikkasen kun olin hetken hiukan kuutamolla yhden rastin kanssa. Että onko järkee vai ei koko lajissa? (ON!) Mä ymmärrän hyvin ihmisten kiukun Jukolan jälkeen, kun metät on hetken sen näköisiä kun siellä olis ryysiny norsulaumat... ja melkein onkin, onhan siellä ollu tuhansia ihmisiä rämpimässä. Tämä tämmöinen pieni "elämän leppoistamisajatus", siis että mikä tässä elämässä on järkevää ja tärkeetä jne. Esim että nauttiako metsästä rauhassa vai kaikkee muuta kuin rauhassa. 

Kaippa mun pitäis tuollekin jotain pikkuhiljaa tehdä... Jos vaikka sit vähän ennen rippijuhlia, niin olis vielä kukkaset elävinä h-hetkellä...

Ja tuossa mun tämän hetken The Juttu. Kuka muistaa "omenasta päärynäksi" -jumpan?? Mä olen nyt saanut kaikki selkäjutut tutkittua ja lausuttua, eli siis magneettikuvasta näkyi että mulla on siellä joku vanha murtuma tms ja voidaan alkaa kuntouttaa. Mä ihan todella tunnen nyt sellasta motivaatiota asiaa kohtaan, etten oo ennen tuntenu. Olen menossa fysikaaliseen, josta toivon saavani hyviä vinkkejä, mutta googlettelin myös tuon aikanaan harrastamani Callaneticsin juttuja ja ihmeekseni löysin nuo kirjat jostain nettiantikvariaatista edullisesti (7€ ja 8€). Sain kirjat äskettäin ja olen niitä nyt tutkiskellut ja itse asiassa kertaalleen tehny läpi noita liikkeitä, että palautuis vähän mieleen miten ne tehtiinkään... ne on tarkkoja ja aika vaikeita mutta ihan mielettömän tehokkaita liikkeitä. Ja huomasimpa sitten, että mulla ei oo tietoakaan lihaksista suunnilleen missään kohtaa kroppaani, joten tässä on varmaan edessä kohtuullisen pitkä ja kivinen tie kuntoon. En yhtään ihmettele nyt, että selkä on paskana, kun sitä ei pitele mikään muu kasassa kun läskiä ympäröivä nahka... Mä oikeesti ihan järkytyin, kun joidenkin liikkeiden kohdalla ei ollu puhettakaan, että ne onnistuis.

No sellasia juttusia tänään. Vielä olis jäljellä ajatuksia koskien tätä blogimaailmaa, ja sen vaikutusta, mutta jatketaan taas tuonnempana. Nyt nukkumaan! (eilen menin muuten petiin klo 21.30 mikä on mulle jotain aivan käsittämätöntä - mutta kyllä oli suht helppo sitten herätäkin aamulla klo 6 kun oli aamuvuoroon meno. No, huomenna on vapaapäivä mutta lauantaina olis oltava klo 6 jo töissä, joten koitan tänään mennä myös suht ajoissa maate - eli nyt - ettei oo ihan kauheen vaikeeta sitten huomenna illalla mennä nukkumaan...)

Kuulemisiin!

t. Heli 

liika on liikaa

Olen tässä viime päivinä miettinyt tosi paljon kaikenlaisia asioita. Yksi niistä tämä bloggaaminen, tai paremminkin blogeissa roikkuminen. Kauhistuttava aikavaras, ei voi muuta sanoa. Mulla ei edelleenkään ole mitään intohimoja pihahommiin tai muuta sellasta, että en sen vuoksi näitä mieti, vaan ihan yleisesti. Mä olen niin järisyttävän vahvasti vaan antanut blogistanialle pikkusormeni ja se on totisesti vienyt koko käden... ja se on alkanu mua ihan kamalasti häiritsemään nyt.

Olenkin siis viettänyt muutaman hyvin "vähänettisen" päivän. Aamulla en ole avannu konetta laisinkaan ja muutenkin olen antanu itelleni luvan olla koneella vaikkapa vain tunnin sitten joskus iltasella. Ja joo-o, se tunti on VÄHÄN verrattuna siihen miten paljon mä yleensä koneella olen joka ainoa päivä... Tunnissa ehdin just ja just lukea läpi päivitykset blogeista mitä seurailen. Omaa en ehdi kirjotella. (nyt varastin vähän lisäaikaa, että ehdin, kun en tahdo että toi edellinen postaus on koko ajan päällimmäisenä näkyvissä...)

Huomaan, miten kaiken päivää muita asioita touhutessani mietin, miten mistäkin asiasta vois kirjotella blogiin. Kuvia otan ja mietin samoin, että tästä vois blogata... On oikeesti TOSI vaikeeta olla ilman blogia. Silti olen ajatellu tässä nyt pistää asioita vähän tärkeysjärjestykseen ja ihan tosissani luopua tästä jatkuvasta koneella roikkumisesta. Huhhuh, ei oo helppoo. 

Yhden ystiksen kans kerran juteltiinkin, miten sairasta hommaa tää on: aamulla ekana avaa koneen, kaiken päivää notkuu koneella kurkkimassa päivityksiä ja facebookin tapahtumia, iltavuorosta laukkaa kotiin kauheeta kyytiä mielessä vain että sit avaa vihdoin koneen... Mä lisäks vietän täällä myös ison osan hyvää nukkumisaikaa, ihan silmät ristissä katon "vielä kerran jos joku olis päivittäny"... Ei hyvää päivää.

No, totta puhuakseni täytyy sanoa, että olen lukenut nyt aika paljon kirjoja, ja kyllä niidenkin parissa saa puoli yötä helposti vierähtämään... mutta ehkä ne silti on fiksumpaa tekemistä kuin tää ruudun tuijottelu. (vai??)

Nyt kun olen ollu koneella huomattavasti vähemmän aikaa kuin yleensä, olen ihan hämmästyny miten leppoisa olo mulla on ollu. Olen käyny koirien kanssa metsässä kävelemässä ihan rauhassa. Olen ottanu teekupin aitan rappusille mukaan ja vaan istunut ja nauttinut auringosta. Olen jopa pikku hetken makaillu auringossa siellä aitan rapuilla... Olen kokkaillu muutamia juttuja sieltä Olgan kirjasta. Olen pessy pyykkiä. Kummasti ehtii yhtä sun toista myös ennen iltavuoroa töissä, kun vaan tekee eikä aseta persustaan koneen äärelle..... köh köh.

No mutta nyt tästä meinaa tulla taas niin pitkä postaus, että ei kukaan jaksa lukea. Mulla olis oikeesti tosi monenlaisia ajatuksia mistä tekis mieli kirjoitella, ruokakuvia, sitä sun tätä juttua. Mutta taidan nyt kuitenkin vaan napata koirat mukaan iltalenkille ja kirjoitella ehkä sit toiste.

See you, taas joskus!

Heli

ruokajuttuja ja jätskiohje

Mun täytyy nyt tunnustaa, että olen jotenkin ihan hurahtanut noihin Olgan kotona-juttuihin. Löysin netistä  LIV-kanavan pätkiäkin, missä on sellasia pikajuttuja (noin 5 min per jakso). Ja yhtenä iltana katoin ne kaikki läpi... Mä tykkään Olgan tosi rennosta otteesta tohon köksäilyyn. Mitat ei oo niin justiinsa ja ainekset on useimmiten sellasia suht tavallisia. 

Jotenkin noi ohjelmat ja keittokirja on sytyttäneet mussa halun tehdä itekin enemmän keittiöhommia. Mähän en todellakaan ole mikään gourmet-kokki ja mua vaivaa usein sellanen suuri tympäännys koko ruoanlaittoa kohtaan... "mitä tänään syötäisiin, argh" Mutta ajattelin kokeilla noita erilaisia Olgan ohjeita nyt enemmänkin.

Kirjasta olen tehnyt yhtä juttua, nimittäin tuota kuvan linssikeittoa, ja kyllä oli hyvää. Mä itse tykkään sipulista ja kasvisruoista, mutta kuinka ollakaan kukaan muu ei tainnut sitä edes maistaa... no aion silti kokeilla noita ohjeita, jos sieltä jotain syötävää löytyis muillekin. 

Eilen teinkin sitten Olgan ohjeella jätskiä - jos se sit maistuis paremmin... Hitsi miten tavallisista aineksista sekin syntyy - miks ihmiset ei tee enemmänkin ite jäätelöä?? Mulla ei ole jäätelökonetta, mutta oikein hyvin se onnistui ihan vaan pakastimessa. Aivan mielettömän hyvää tuli!!! 

Kuvaa ei nyt tähän hätään ole, mutta tässä teille ohje, suosittelen todellakin kokeilemaan:

LakuJätskiä Olgan ohjeella

3 kananmunaa

2 dl maitoa

1,5 dl intiaanisokeria

2 tl vaniljasokeria

3 dl kuohukermaa

1 dl pieneksi pilkottua lakua

Sekoita kaikki aineet keskenään sekaisin (käsin vispaamalla) ja laita isoon kannelliseen kulhoon ja pakastimeen. Mulla oli ihan vaan tavallinen kulho jonka päällä oli lautanen nurin päin. Käy tunnin välein sekoittamassa jätskiä. Itse sekoitin kolme kertaa, sitten lähdin illaksi töihin... ja illalla otin iiiiihanaa jäätelöä sitten maistettavaksi. Kovaa se oli ja täytyikin sitä jonkun aikaa pöydällä sulatella että sai palasia irti. Mutta tosi hyvää, nam nam!!

Mä tein itse asiassa tuota kaksi satsia, joista toiseen laitoin lakun sijasta rouhittua suklaata. Ajattelin kokeilla vielä muitakin versioita, esim mansikkaa... mmmmm!

* * *

Kohta alkaa olla käsillä viikon paras hetki; Amazing Race alkaa. Mä taidankin kaivella itelleni iiiiiison kulhollisen jätskiä nenän alle ja raahautua telkkarin ääreen. Sit ei muuta kuin kohti huomista äitienpäivää, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuluu mulla siivoten, en nimittäin saanut tehtyä kotona MITÄÄN sillon helatorstaina. Sellasta se on - sen eestään löytää minkä taakseen jättää. ☺ 

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Heli

shopattua ja melkein shopattua

Kävin tiistaina kamun kanssa Ikeassa. Olikin ihana reissu! Iksusta tarttui mukaan VAIN järkeviä juttuja (kuten tietenkin aina...!). Eli ostin lautasia ja laseja, molemmat samaa sarjaa mitä mulla jo onkin (lautaset niitä beigejä jotka maksaa 0,60€/kpl ja jotka olen todennu erittäin hyviksi kaikin puolin!), sekä kippoja, kulhoja, vuokia ja lautasliinoja sekä jalkalampun. No ok... noi kuvan vuoat oli ehkä sellanen höyrähdys... mutta siis kuka voi vastustaa noin suloisia vuokia?? No niin, ei kukaan, arvasin. ☺ Tai no en mä ainakaan. Just mun lempivärisiä ja hei, mä oikeesti tarttin vuokia. (no piirakkavuokia en, mutta...)

Ajatuksena noissa astiaostoksissa mulla oli, että olis sitten ruokailu- sekä tarjoiluastioita rippijuhlissa, kivempi kun ovat suunnilleen samaa sarjaa kaikki. Kahviastiat mä vähän niin kuin unohdin tykkänään, mutta sainkin ne sitten tooosi edullisesti vuokrattua yhden tutun kautta! Onneks, sillä en todellakaan tartte mitään 30-hengen kahviastioita itelläni... sitä paitsi meillä juodaan aina kahvit ja teet isoista mukeista. 

Meillä on aina tapana poiketa matkan varrella huoltsikalla, missä on Kultakeramiikan myymälä. Sieltä löytyi nyt VIHDOIN sellanen voiastia, minkä kelpuutin meille (olen ettiny sopivaa varmaan pari vuotta...). Eiks oo söpö?!

Tuota samaa sarjaa oli vaikka mitä kaikkee ihanaa, melkein höyrähdin sielläkin, mutta vain melkein... 

Mut pelasti höyrähdykseltä se, etten osannu päättää mitä tahtoisin... ☺ Mutta hirmu kivoja noi kyllä on!

Käytiin muuten samalla reissulla vielä yhdellä kirpparilla. Löysin pojalle uuden sadetakin, sadehousut ja collegehousut yhteensä kympillä. Tai no, hihntalapuissa luki 8€, 2€ ja 2€ mikä tekee minun matikan mukaan 12€ ja se luki kyllä kuitissakin, mutta kassaneiti pyysi 10€... En palannu valittamaan asiasta. ☺ 

* * *

Jaaha, se olis vapaapäivä = siivouspäivä. On siivottava niin kotona kuin lasten koulullakin, joten ei muuta kun hommiin vaan, ettei mee ihan koko päivä taas siihenkin. Tsau!

Heli

puputuhoja

Tämän kevään eka kunnollinen ulkoilu eilen. Puput tykkäs kovasti!

Heissan! Aika harmaa sunnuntai... ja sateinenkin. Tai ei tietenkään nyt just sada, mutta koiralenkillä ollessani satoi koko ajan. Höh. Mutta lenkillä oli silti kivaa, vein nimittäin lasta riparileimoja hakemaan kirkkoon tonne kauemmaks ja otin sinne koirat sitten lenkille kirkon ajaksi. Eli oli uudet kulmat koirille ja itsekin mielelläni aina kävelen eri paikoissa. Tykkään nimittäin katella taloja ja pihoja! 

Nuo pienet pitkäkorvat ne jaksaa ihastuttaa ja vihastuttaa. Sanotaan niin, että ovat söpöjä pikku tuholaisia... Saa nähdä miten kauan tätä alakerran lattiaa jaksaa katella, etenkin kun joka kerta irti ollessaan ne aina löytyy nakertamasta maton reunoja lisää...

Toi mattovirityskään ei auta. No, remontti tuohon on tulossa... mutta silti. En voi käsittää että porkkanan nakertamisen sijaan puput valitsee kuitenkin muovimaton. Ei taida paljoa niidenkään päässä pyöriä... =D Myös toi mun korini on saanut tuta pikku hampaista:

Toi mua kyllä hiukka ärsyttää - mutta vain niin hiukka, että katon koria vähän että ou nou. Eli en nyt suurta ressiä jaksa siitä repiä, mennyttä se on jo kuitenkin joten eipä maksa vaivaa. Mun mielestä toi kori on just niin täydellisen värinen mun keittiöhaaveisiin ja myös just hyvän kokoinen tuohon kohtaansa. Myös jatkosuunnitelmia mulla olis tuolle ollu, mutta taitaa olla jatkosuunnitelma B sitten vain tiedossa (--> tuleen). 

Suunnitelmista puheen ollen keittiö on edelleen mulle suuri mysteeri. Siis että miten sen tekis. Se ihana kaappi mua edelleen mietityttää, että onko sille paikkaa vai ei... se olis kerta kaikkiaan vaan just niin täydellinen kokonsa puolesta. Jatkan siis mietteitä. Mies kyllä sanoi, ettei se tee mitään tälle tilalle niin kauan kuin nuo tuholaiset täällä on lattioita ja seiniä jyrsimässä... no, katellaan.

Nyt alan kehittelemään kaappien kätköistä jotain ruokaa. Voi että oon niin huono tässä kehittelyssä... jos multa puuttuu joku aines jostain reseptistä niin en oikein handlaa sitä ohjeen soveltamista. Mut koitan nyt keksiä jotain - sitten lähdenkin kaverin kanssa teekupposelle kahvilaan, jee!

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille!

terkuin Heli 

11-juttuja

Sain Peppone:lta aikkas haastavan haasteen. Olen tätä alottanu ajat sitten mutta en meinaa saada valmiiks ollenkaan... No nyt tää olis sit kuitenki tässä. 

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Valitse 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Kerro heille haasteesta.

6. Ei takaisin haastamista.

Huhhuh, paljon hommaa. Aloitetaan siis noista 11 asiasta jotka kertoo minusta...

1. Olen tosi lyhyt. 150cm menee rikki kun on korkkarit jalassa. Myös pipon huippukohta saattaa rikkoa tuon maagisen mitan.

2. Olen kamala asioiden jahkaaja ja niin sanottu sitku&mutku-ihminen.

3. Asun melkein maalla. Täällä on niin parasta asua, vaikka inhoankin pihahommia.

4. Haluaisin kanoja. Mietin miksi sanon tuon muodossa haluaISIn. Jos kuulemani asiat maailmankaikkeuden laeista pitää paikkaansa, mun pitää sanoa, että haluan. Sillon se toteutuu.

5. Olen täydellisyyden tavoittelija, mutta olen huomannut viime aikoina, että olen liian laiska toteuttamaan perfektionistiset ajatukseni. Yhtä kuin: meillä on aina kaaos enkä mä saa koskaan asioita loppuun asti.

6. Luin viimeksi Lorna Byrnen kirjan enkeleistä. Mietin voiko ne olla totta vai ei. Enkelit siis. Ja muutkin vastaavat jutut. Noi uskon- ja muut henkimaailman asiat on mulle sellanen iki-mietintö/jahkailu.

7. Mietin yleensäkin kaikkea niin, että pää vaan savuaa. Esim nyt vaikkapa tulevaa keittiötä, että millainen siitä vois tulla. Tosi häiritsevää kun en keksi vastausta. Tämä tosin olis ehkä myös kuulunut kohtaan 2.

8. Olen tosi mielikuvitukseton. Olen siis todella huono vaikkapa keksimään lahjaa jollekin, tai mitä ruokaa tekisin.

9. Olen äkkipikainen. Toooosi usein mietin, että olisinpa jättäny tuonkin sanomatta. Taikka tekemättä.

10. Sen sijaan kirjoittaessani vatkaan ja vaivaan sitten oikein kunnolla. Kirjotan ja poistan, kirjotan uusiks ja poistan...

11. Mua ärsyttää sana "mukavuusalue". Esim mun sisko sanoi yhden asian tiimoilta, etten uskalla mennä pois mun "mukavuusalueelta". Ehkä se ärsyttää siksi, että se saattaa olla totta.....

No sitten haastajan kysymykset:

1. Uskotko omaan itseesi? En. Olen erittäin epävarma ja haen koko ajan mielipidettä ja jotain ulkoista vastausta sille mitä mun pitäis tehdä esim. työn ja opiskelujen kanssa.

2. Elämäsi ehdottomasti paras päivä? Varmasti joku sellanen päivä kun tajusin miten mielettömän paljon rakastan mun (silloin vielä tulevaa) miestä.

3. Vihaatko jotain sukulaistasi erityisesti? Kyllä. Mä en kerta kaikkiaan voi olla ees samassa huoneessa kuin se. Kerrottakoon, että tunne on varmaankin molemminpuolinen. Sekin häviää aina kun minä tulen... Enkä todellakaan ole ainut, jonka ajatukset siitä ihmisestä on näin "lämpimät".

4. Kumpi ohjaa päätöksenteossasi, järki vai rakkaus? No, rakkaus se taitaa olla.

5. Kuinka pitkälle olet valmis menemään saadaksesi haluamasi? Tjaa... mikäköhän sellanen asia vois olla... kanat? No kyllä mä ajattelin mennä siinä aika pitkälle. =)

6. Kaunisteletko asioita blogissasi? No sanotaan niin, että nykyään jätän ehkä joitain asioita tyystin kirjottelematta. Mut aika realistinen mun blogi mielestäni on siinä muodossa mitä se nyt on. Mutta hei joo, kyllä mä välillä siirrän suurimmat romut kuvista pois...

7. Kuinka usein sana rakkaus tulee mieleesi? Hmm.. no ei ehkä päivittäin. Mut aika usein kuitenkin. Eniten löpisen rakkaudentunnustuksia koiralleni... =)

8. Paljonko olisit valmis tunnustamaan asioita blogissasi jos sinun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat? Paljon. =) Ennen teinkin niin. Mut koska mä nykyään ajattelen mitä muut ajattelee, jätän niitä asioita kertomatta. Omat asiat ei mua niin vaivaa, mutta muun perheen asioista vaikenen enemmän nykyään.

9. Miksi sinä olet unohtanut sotaveteraanit? No tuota... todennäköisesti ihan vain laiskuuttani ja ajattelemattomuuttani.

10. Mikä on pahin (rehellisyys maan perii) pakkomielteesi? Tiskikoneen järjestäminen. Kukaan muu ei sitä meillä osaa... olen ajatellu tehdä siitä kirjallisen esityksen tiskikoneen viereen. Sanomattakin kai selvää, että live-opetustuokioita olen perheelle pitänyt...

11. Kuinka paljon uskot minun puhuvan paskaa? No paljon!!! =D

Mun mielestä noi Peppone:n kysymykset on kertakaikkiaan loistavia, joten mä laitan ne eteenpäin. Ja haastehan piti heittää 11 blogiin, joilla on alle 200 lukijaa (mulla muuten on yli 200 lukijaa...). Heitetäämpäs tämä siis seuraaville:

Uutta, vanhaa ja lainattua
Punaista ja makeaa
Lady of The Mess
Elämää pellossa
Alussa oli Vehkosuo
elsa-maarit
Puhdistus
Eilistä paistoa
Rantakallion rouva

Ja hei sori mutta nyt mä jätän tähän yhdeksään tän, koska mun on ehdittävä tänään vielä muutakin kun tekemään tätä postausta. =) Mutta tuossa monta mukavaa blogia, menkääs tutustumaan - itse löydän monesti uusia kivoja luettavia toisten listoista.

Peppone, tää oli ihan hirvee urakka, mut kiitos paljon haasteesta kuitenkin! ;)

terkuin Heli

wappumunkit Olgan tapaan yms

Hyvää Vappua!

Mä tein tänä vuonna erilaisia munkkeja kuin aiemmin. Ohjeen otin facebookista Olgan kotona -sivuilta. Näihin tulee intiaanisokeria ja spelttijauhoja. Mun mielestä olivat hyviä, samoin kaikkien muidenkin, paitsi että mies nyt varmaan periaatteesta olis mieluummin tahtonut tavallisia munkkeja. Se ei oikein koskaan suuremmin lämpene millekään uudelle ja erilaiselle.

Mä kävin eilen pikaisesti ostamassa tuon Olgan uuden keittokirjankin. Mua on pitkän aikaa toi kasvisruoka kiinnostanut, mutta kun mun taidot on ihan nolla. Jotenkin vaan en osaa sitten yhtään ideoida mitään. Mä tahtoisin jättää lihan melkein tyystin pois omasta ruokavaliostani ja tarjota etenkin lapsille myös sitä vaihtoehtoa (en usko että kovin hyvin onnistuu, mutta aina voi yrittää). Munat ja maidon pitäisin kyllä ruokavaliossani - voi kun voiskin olla tolla lailla oma lehmä kuin Temosilla! Ja ne kanat... mun ikihaave. Mä kyllä niin toivon, että muutama kana vielä meillekin muuttais.

Oikeastaan mä innostuin noista Olgan jutuista kommenttiboksini kautta, kun Kiki mainitsi Olgan kotona-ohjelman. Kiitos Kiki (menkää ihmeessä tutustumaan hänen hulvattoman hauskaan blogiinsa!!)!! Mä en ollu muistanu sitä lainkaan, katon niin vähän telkkaria ettei mainoksetkaan ollu sattunu silmään. Menin kuitenkin kattomaan sen uusimman jakson ja hiiiiitsi miten se kana-haave taas nousikaan... Mähän asun tässä melko lähellä Olgaa itse asiassa ja se paikka mistä he haki kanat on mulle tuttu paikka... (tunnen omistajat) Olen niin monet kerrat miettiny noita kanoja itellekin, voi että.

Kuitenkin olen tässä lukenut Olgan kirjoituksia monestakin paikasta ja tykkään tosi paljon hänen tyylistään. Mä kävin ton kirjan hakemassa eilen aika pikaisella silmäyksellä, mutta voin tosiaan sanoa, että sitten luinkin sitä suurella kiinnostuksella loppuillan. Ja tänään kans. Siellä on niin hyviä ohjeita, että suosittelen hankkimaan! Ehkä kaksi ohjetta on sellasta mitä en välttis kokeilis, ja ne on molemmat sieniruokia. Muihin mulla melkein löytyy jopa aineet kotoa, jee! Ei siis mitään tähtitiedettä ja uskomattoman omituisia aineksia, vaan ihan tavallisia. No, jauhot on suurimmaksi osaksi sitä spelttiä ja sokeri inkkaria. Ja lihan sijasta soijarouhetta yms. Mutta oikeastaan noi kaikki on mulle entuudestaan tuttujakin (speltti tosin ennemminkin helminä ja hiutaleina). Ei ole siis suurta kynnystä alkaa niitä lisäämään käyttöön.

Mun "ongelma" ruoanlaitossa on toi perhe, joka ei syö sipulia, on tooooosi ennakkoluuloinen soijarouhetta kohtaan ja on muutenkin aika nirppaa kansaa. Ja toinen ongelma sit se mun oma taitamattomuus. Mutta noilla ohjeilla uskoisin kyllä onnistuvani. Tuo munakasrulla on sieltä Olgan ohjelmasta napattu, mutta tarvikkeiden puuttuessa modifioitu sipulittomaksi ja soijan tilalla on jauhelihaa. Mutta periaatteessa siis totesin, että onnistuu ja hyvää on. 

On meillä pupujen lisäksi yksi ihmishenkilö, jonka herkkua on kasvikset:

Tuo tyttö eläis varmaan tomaatilla, paprikalla ja porkkanalla. Mutta sitten taas ne uudet ja erilaiset ruoat onkin vähän haastavampi asia.

No nyt sitten sanoista tekoihin ja testailemaan ohjeita. Kunhan nyt ensin saa noi munkit syötyä loppuun... voi armoton, miten paljon tässä onkin tullu mätettyä taas herkkuja (=munkkeja, sipsejä...). Ostettiin ihan turhan paljon ruokaa vapun varalle ja hitsi, tänään ei muuten olla tehty ees ruokaa... ei yhtään nälätä noiden munkkien syönnin takia. No, ompa sitten grillattavaa viikonlopulle, jos alkaa säät lämpenemään ja etenkin tuulet hellittämään.

Näkyy muuten munkit maistuvan muillekin...

Sai ihan oikeesti hätistää kissaa tuolta kipolta pois munkkeja nuoleksimasta... 

Nyt mä taidan ottaa pienet pyykkisulkeiset vielä. 

Kuulemisiin taas!

terkuin Heli