No niin, juhlat on juhlittu ja niistä suurin piirtein toivuttu. ☺ Meillä oli oikein kivat juhlat, väkeä oli oma porukka mukaan laskettuna noin 45 henkeä. Tarjottavat riitti (reilusti...) ja ainakin itsestäni tuntui, että mukavaa oli. Ja päivänsankari oli myös juhliinsa tyytyväinen - kuin myös lahjaksi saatuihin rahoihin. Me laitettiin kutsukorttiin toive, että lahjojen sijaan sankari ilahtuisi pienestä avustuksesta mopokorttikassaansa, ja se toive toteutui: kassaan kertyi jopa enemmän kuin kortin hinta, joten nyt on kortti ainakin sitten taatusti tulossa syksymmällä. Mikäs se mukavampaa!
Tässä kuvia tarjottavista:
Tarjolla oli siis cocktail-piirakoita ja munavoita (tekivät erittäin hyvin kauppansa), miniruispaloja erilaisilla päällysillä (olivat pettymys, koska en tajunnut että ne kuivuu ihan totaalisesti jääkaapissa, jossa joutuivat odottelemaan useamman tunnin... harmitti kyllä! vaikka kyllä niitäkin silti meni aika paljon), minttukrokanttikakkua, mansikkarahkakakkua, kauralastuja, spelttikeksejä, suklaatäytteisiä kaura-speltti-lastuja (ai vitsi että olivat ihania! ja ihan oma innovaatio... ☺), muumikeksejä sekä paperipäällysteisiä karkkeja (Marianne, Kettu, Omar).
Ylpeänä kehuu hän, että kaikki muu oli ite väännettyä paitsi karkit ja muumit - ja tietty noi piirakat ja ruispalatkin oli ostokamaa... mut kuitenkin, ylitin kyllä ehkä itseni näissä tarjoiluissa.
Illalla oli vadit tyhjät ja tiskiallas täysi... Siivosin jo illalla paikat suht kuntoon, vaikka meinas kyllä turnausväsymys olla aikamoinen.
Sää oli hyvin vaihtelevainen. Kirkkoon mennessä oli kuuma, sieltä lähtiessä olikin melko hyinen tuuli. Ja kotona kun jo oltiin tuli sitten vettä jossain kohtaa ihan kaatamalla... mutta mitäpä se sisällä haittaa, ei mitään. Meidän piha oli ihan älyttömän siisti ja hieno, mies siivosi sen vielä aamulla ja naapurin ihana mies oli meillä myös auttamassa. Meidän oma ruohonleikkuri hajosi just tietenkin hyvällä hetkellä, mutta ei hätää; tuo best naapuri ever ajoi oman koneensa meille ja ajoi meidän nurmikot!
Niin, kiire meille kyllä kuitenkin tuli. Vaikka kaikki oli suht koht hanskassa, mä tein vielä viime hetken sliippailuja ja niin sitten menin suihkuun vasta puoli 1, tyttö alkoi vääntää mun tukkaa 20 vailla 1, kirkko alkoi klo 1 ja meillä oli sinne matkaa 13km... eli kirkkoon me sännättiin hyvin meidän tyylisesti ihan viime sekunneilla... tai oikeestaan pappi oli jo ehtinyt aloittaakin... (eikä oltu ees viimeiset!!) Ja sit siellä kirkossa mä hiippailin parikin kertaa paljain varpain (ettei kengät kopise...) hakemaan ensin sitä ohjelmalappua ja sit vielä virsikirjaa... Mutta ihanaa oli, juhlavaa ja hienoa. Mä tykkään kauheesti laulaa kirkossa, tykkään myös virsistä ja niistä aamenista mitä seurakunta laulaa. Oli siis kertakaikkisen pakko se lappu ja virsikirja vielä hakea... ☺
Illalla kaiken humun jälkeen menin vielä sit koirien kanssa kävelemään. Oli ihanaa ottaa sellanen hengähdyshetki kaiken kiireen ja kaaoksen jälkeen. Vaikka siis mukava oli koko päivä kaikkineen, en sitä sano, mutta silti se raikas iltasää oli tosi mukava hetki.
Tässä teille vielä kuva mun ihanasta perhosmekosta, tai no tunika toi oikeesti on.
Mä olen erittäin tuskissani aina noiden juhlavaatteiden suhteen... nytkin menin ostamaan "jotain mekkoa". Menin ihan vaan Prismaan ja kokeilin siellä montaa kivannäköistä mekkoa, mutku ei ne mun päällä yhtään kivoja olleet. Ajattelin jo, että "ei tästä mittään tuu" kunnes vahingossa osui katse tuohon tunikaan. Ja se oli rakkautta heti ja onneksi oli kiva vielä päälläkin. Hintaa oli vissiin alle 30€, ettei tullu kalliiksikaan. Tuo on sellasta joustavaa ihan niin kuin sifonkia (en mää tiiä mitä kangasta se on...), aivan ihana ja siinä on ikään kuin alusmekko alla joka pilkottaa tuolta kivasti. Minusta se on nätti, suorastaan ihana, ja väritkin on ihan mun omat - eli mustaa, valkoista ja harmaata... Ne värikkäät mekot kun ei vaan ole mun juttu ollenkaan!! Tuon kanssa siis pidin ihan vaan tollasia capreja sekä oli mulla korkkaritkin suurimman osan aikaa. ☺ Ja sit mulla oli myös vielä tuossa päällä sellanen pieni musta bolero (otin sen pois ihan kuvaa varten). Tukan kun väkersi (viidessä minuutissa) sutturanutturalle ja laittoi sinne harmaat sekä mustat ihanat ruusu-blingbling-pinnit niin jo vain kelpas mulle juhla-lookiksi.
No niin, jokohan nyt tää "meille tulee juhlat"-hössötys olis tältä erää ohi... Voi jestas, vuoden päästä meillä pitäis sit olla lakkiaiset, ja ens vuonna on myös miehellä 5-kymppiset... pitääkö tästä muka vielä osata pistää paremmaks??
Joka tapauksessa täällä ollaan nyt väsyneitä mutta onnellisia, kaikki meni just eikä melkein hyvin ja nyt sit olis vielä tämä viikko lomaa ja juhannukset ja kaikki. Toivotaan että sateet hellittää, kun tuota remppaa pitäis saada jatkettua aika tavalla tän viikon aikana... Eipä siis muuta kuin kivaa viikkoa kaikille!
Heli
