vuosikatsaus 2021

Upeaa uutta vuotta 2022, ystävät! Se olisi jälleen vuosikatsauksen aika. Ensin kuitenkin pieni "historiakatsaus"... 

Viime vuosi oli blogihistoriani hiljaisin vuosi - vain 9 postausta koko vuonna, kun "huippuvuonna"  2013 niitä on ollut peräti 176. Olen aloittanut bloggailut oikeastaan jo vuonna 2007. Vuonna 2009 siirryin bloggerin puolelle, ja vuonna 2012 poistin noin 500 postausta, kun meinasin lopettaa koko homman. Nuo vanhat jutut on mulla kaikki kyllä tallessa omalla koneella ja olen niitä välillä sieltä lukenut. Tällä hetkellä blogissa on noin 550 postausta (vuodesta 2012 alkaen siis), eli postaustahti on jotain aivan muuta kuin alkuvuosina. Kaipaan kirjottelua, mutta en vain saa aikaiseksi, kun nuo nopeammat somealustat vie niin paljon huomiota... En tosin ole itse ollenkaan aktiivinen somettaja, mutta siellä tulee roikuttua muuten aika paljon.

Tilastot kertovat, että (ilmeisesti) vuodesta 2012 alkaen olen saanut yli 6000 kommenttia, kiitos siitä kaikille! On ihan mahtavaa, kun voi asioista täällä tuolla tavalla "jutella". Tilastot kertovat myös hämmentävää tietoa: täällä käy koko ajan porukkaa!! Siis joka päivä!! Olen tästä hyvin otettu, koska en tosiaankaan ole täällä järin aktiivinen. Ja silti joka ikinen päivä joku käy kurkkimassa mun juttuja, ja kuukaudessa kävijöitä on jopa muutama tuhat, se on melkeinpä uskomatonta. Kiitos!! En tiedä, onko tuo yhteiskävijämäärä nyt sitten sieltä 2009 vuodesta alkaen, mutta kävijöitä on kuitenkin jonkun laskurin mukaan ollut yhteensä kohta miljoona. Huimaa!!

Mun tarkoitus on kyllä jatkaa tätä bloggailua. Mulla on niin monia aiheita, joista tykkäisin kirjoitella - enää tarttis saada ne kirjoitettua... Mutta aloitetaan nyt tämä uusi vuosi tällä viime vuoden katsauksella, olkaapa siis hyvät! Ja tiedoksi, että tämä on aivan järkyttävän pitkä postaus (josta tosin iso osa on kuvia), toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun asti!

Tammikuussa pakkaset paukkui ja lunta oli paljon. Opinnot jatkui joulutauon jälkeen. Luin paljon kirjoja ja pohdin blogissa mitä kaikkea en enää nykyään osta. 

Tammikuun ikävin juttu oli kissasta luopuminen. Meidän ihana kissa eli 16,5-vuotiaaksi ja loppumetreillä sairastui syöpään, jonka vuoksi kunto sitten romahti aivan täysin, eikä ollut muita vaihtoehtoja kuin päästää se pois. ♥ Uutta kissaa ei olla otettu, jonka vuoksi meillä pääsikin vähän hiiret tanssimaan pöydillä ja vähän muuallakin tämän talven aikana (kuva-aineistoa myöhemmin)... Ehkä joskus myöhemmin sitten tulee uusi kissa, saa nähdä.

Helmikuussa mulle tuli yllättävä sairaalareissu umpilisäkkeen tulehduksen takia. Muutaman päivän vietin sairaalassa ja muistoksi jäi taas uusia arpia mahaan. Blogissa kirjottelin sairaalakeikan lisäksi tyhmistä "halvoista" ostoksista.

Luin kirjoja taas tosi paljon. Lukeminen on siis niin parasta! Opiskeluakin siinä samalla koitin suorittaa, mutta meinaa nuo kirjat aina voittaa kiinnostuksessa kyllä opintoaineistot...  

Kuva-arkistoa kaivellessani löytyi myös tällainen: jouduttiin ostamaan uusi kompostori vanhan kaveriksi, koska se vanha jäätyi ihan täysin. Meillä on sellainen jätehuoltosopimus, joka edellyttää ympärivuotista kompostointia, joten pakko oli tuo toinen hankkia. Tunnustan, että olen maailman huonoin kompostorin hoitaja: jätin syksyllä taas (!!) tyhjentämättä nämä, ja nyt on aika paha tilanne, kun alkaa olla aika täyttä ja erittäin jäistä taas... 

Maaliskuussa käytiin tyttären harkkapaikassa huskyajelulla. Oli melkoista kyytiä!! Nuo koirat on niin tytön juttu kyllä, toivottavasti joskus elämässä voisi työkseen niiden kanssa touhuta.  Oman koiran hän hankki heti, kun muutti omaan kämppäänsä.

Kevät teki tuloaan suurin harppauksin, kuten kuvista näkyy! Mulla oli koulussa yhden kurssin lopetus ja seuraavan aloitus. Lisäksi tein montaa lisäkurssia siinä sivussa, koska halusin kerätä opintopisteitä vauhdikkaasti. Voin sanoa, että oli kyllä aika työlästä... mä kun vielä oon sellanen hikipinko, että kaikista on tavoitteena se paras tulos. 

Sinänsä hassua, että vaikka toisaalta tein opintojen eteen asioita, ja muutenkin hoitelin kotihommat yms, oli koko ajan tunne, että en tee mitään, eikä musta oo mihinkään... Hain yhtä työpaikkaakin, enkä päässyt edes haastatteluun (vaikka mielestäni mulla olis kyllä siihen paikkaan ollut ihan tarpeeksi koulutusta ja kokemustakin, sekä jopa suoranainen suosituskin), joka vaan lisäsi sitä tunnetta. Huijarisyndroomasta kirjoittelinkin maaliskuussa myös blogiin. Ai niin, ja aloitin myös kokeilun tukan pesemättömyydestä ja sitä kestikin monta viikkoa sitten loppujen lopuksi!

Huhtikuu oli todella, todella vaikea kuukausi. Näin jälkikäteen katsottuna huomaan ensinnäkin, että mulla tuppaa aina olemaan kevät sitä kaikkein vaikeinta aikaa. En tiedä miksi - ehkä olen niitä, joille lisääntyvä valo on pahempi juttu kuin vähenevä valo? Tuo ylikuohunut piirakka nyt kuitenkin jotenkin kuvaa hyvin sitä olotilaa.

Kävin koiran kanssa moneen kertaan vähän kauempana olevilla luontopaikoilla kävelemässä ja pohtimassa elämääni. Luonto ja pitkät automatkat tuli todella tarpeeseen. 

Bongailin kevään ekat leskenlehdet. Mulla on joku pakottava tarve joka kevät kuvata ne ekat, mitä löydän.

Kävin ihastelemassa mitä suloisimpia pikku karitsoita tyttären toisessa harkkapaikassa. 

Tämäkin kuva on yhdeltä luontoretkeltä. Lampi jäässä, mutta kalliolla niin lämmintä, että pystyi olemaan paljain varpain!!

Tämä retki oli tyttären kanssa tehty. Ja pääsiäisinen oli vissiin lähellä, koska oli noita maailman parhaita pieniä suklaamunia eväänä myös. 

Hommasin uudet lenkkarit. Mun on aika ajoin tosi vaikeeta hankkia uusia vaatteita tms, koska on sellanen jatkuva huono omatunto kuluttamisesta. Nyt oli lenkkarit kuitenkin niin räjähtäneet, että oli pakko. Näitä vierastin aluksi tosi paljon tuon vaalean värin vuoksi, mutta ovat kyllä osoittautuneet tosi hyviksi sittemmin. Jollain lailla huvittaa, kun dokumentoin tällaisiakin asioita... mutta jälkikäteen on sitten toisaalta aika hauska nähdä näitä kuvia ja muistella asioita.

Tämä oli minusta vaan niin hieno pilvi, että päätin sen kuvata myös! Huhtikuussa en kirjoittanut blogia ollenkaan, kuten en myöskään touko- enkä kesäkuussa. Oliskohan ollut blogihistoriani pisin tauko...?

Toukokuussakin kävin vielä luontoretkeilemässä. Tämä paikka oli mulle ihan uusi tuttavuus, vaikka kohtuu lähellä meitä sijaitseekin.

Yhteen opiskelukurssiin liittyen lähdin mukaan mm. vieraslajitorjuntaan (kuvassa jättipalsamin pieniä alkuja). Toukokuun aikana myös kouluttauduin Luonto-Liiton kouluvierailijaksi noihin vieraslajiasioihin liittyen ja tein sitten niitä ohjauksia etänä. Se oli todella kivaa hommaa ja sellaista voisin tehdä vaikka työkseni - ja tulen tekemäänkin varmaan, riippuen nyt siitä, miten muita töitä saan hankittua. 

Toukokuussa oli jo tosi lämpimiä kelejä!

Ja tosi kauniita iltoja auringonlaskuineen. 

Toukokuussa parturoitiin koko perheen hiukset. Tämä oli huvittava kooste, vähän kuin "perhepotretti", josta löytyy monenlaista väriä ja pituutta.

Muita perhetapahtumia olikin sitten muuttopuuhat, kun kuopus lähti asustelemaan omaan asuntoonsa. Näin ollen siis viimeinenkin poikanen lensi pesästä ja me jäätiin miehen kanssa kaksistaan (plus tietenkin koira)!

Toukokuussa istuttelin patakukkaset ja hankittiin myös muutama mustaherukkapensas.

Kävin myös monen vuoden tauon jälkeen ratsastamassa! Menin ekaa kertaa ikinä issikalla, se oli hauska kokemus. Meidän piti tyttöjen kanssa mennä myös vaellukselle, mutta kesä oli niin kuuma, ettei vaan sitten tullut koskaan varattua sitä aikaa. Eikä syksylläkään muistettu. No, ehkä joskus...

Kesäkuussa meidän tontti kukki valtoimenaan. Tykkään tosi paljon voikukista ja siitä, miten ne kirkkaasti loistaa joka puolella! Meillä on joka vuosi miehen kanssa vääntö siitä, missä vaiheessa nurmikot saa leikata... minä siis en anna leikata ennen kuin voikukat alkaa kuukahtaa. Olen sitä mieltä, että ensinnäkin pörriäiset tarttee voikukkia, etenkin täällä keskellä peltoja, jotka on niille aivan kuollutta aluetta. Ja toisekseen, taistelu voikukkia vastaan on aivan turhaa, joten miksei sitten vain nauti niistä koko rahan edestä? =D

Kesäkuussa minäkin sitten otin ekan rokotuksen. Olin aluksi vähän sitä mieltä, että todellakaan EN ota rokotusta, mutta käänsin sen suhteen kelkkani. Kolmatta annosta en ole vielä ottanut, mutta kaippa sekin pitää jossain vaiheessa käydä ottamassa.

Kesäkuussa meillä juhlistettiin kuopuksen valmistumista. Hän on nyt sitten valmis eläintenhoitaja ja työskentelee navetassa.  

Nuo mustaherukatkin saatiin istutettua. 

Piti ikuistaa omenapuun ainoat kukkaset... sanomattakin lienee selvää, että satoa ei saatu yhtikäs yhtään! No, viime vuonna meinasi oksat katketa, niin paljon tuli omppuja, joten tämä oli varmasti lepovuosi puulle.

Voikukat oli ihania myös tässä muodossa! ♥

Mulla kävi kaveri kyläilemässä ja grillailtiin. Kesäkuussa kävi muutenkin vieraita ja me käytiin ajelemassa lähiseudun "nähtävyyksiä" heidän kanssa. Tulipa itsekin siinä samalla vähän tutustuttua paikallisiin juttuihin.

Juhannusruusu ei petä koskaan, se kukkii joka ikinen vuosi yhtä upeasti ja runsaasti.

Tein yhteen opintokurssiin liittyen monenlaisia vapaaehtoishommia. Animalia oli yksi mun "kohteista".

Huh helteitä!! Helteet ei ole millään muotoa mun juttu ja viime kesänä niitä saatiin kyllä ihan liiankin kanssa. Paitsi etten kestä sitä kuumuutta, mua myös ahdistaa ilmastonmuutokseen liittyen noi epänormaalit sääolosuhteet.

Ulkona istuinkin mieluiten aina varjossa.

Koiraparkaa piti viilentää märillä pyyhkeillä pahimmilla helteillä.

Mietitytti myös aika usein, miten nämä tiaisenpoikaset selviää pesässään, jonka lintuvanhemmat oli rakentaneet meidän puuvajan oven sisälle. Onneksi se oli keskipäivällä varjon puolella. Nähtiin muuten kesäkuun aikana näiden poikasten pesästä lähtö ja sain sen osittain myös videolle! Oli hupaisaa katsella, kun poikaset kökötti pesän reunalla ja tsemppasi itseään lähtöön... ja sitten menoksi!

Tämä on minusta aina tosi kaunis näky: synkkä ukkostaivas ja vaaleanpunainen kotitalo sitä vasten!

Kesäkuun lopussa toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni, kun hommasin meille kesälampaita! ♥ Ne oli kyllä niin kivoja kavereita ja kovasti on aikeissa hankkia niitä myös tulevana kesänä.

Heinäkuu oli ihana ja tapahtumarikas. Ensinnäkin me saatiin ihan mielettömästi mansikoita omasta mansikkamaasta!

Maalailtiin viimeinkin loppuun joitakin ulkoseiniä. Siis oikeasti viimeinkin... ne on olleet "työn alla" jo varmaan kymmenen vuotta! 

Käytiin miehen kanssa kahdestaan muutaman päivän autoreissussa. Voit lukea siitä halutessasi lisää täältä.

Koli oli aivan ihana! ♥

Ja tämä viimeisen reissupäivän kuva oli mielestäni niin ihana myös. ♥ Ilma oli kuin morsian ja järvivesi uskomattoman lämmintä!

Heinäkuussa oli kyllä ihan järkkyjä helteitä. Paitsi että omasta mielestä oli ihan kamalaa, huolestutti myös lampaat, jotka kökötti sitkeästi vaan keskellä peltoa, eikä menneet niille rakennettuun suojaan ollenkaan.

Siirrettiin lammasaitaa heinäkuussa paremmille heinäapajille (kesän suunnilleen ainoan super-rankkasateen aikana tietenkin...) ja samalla myös sitä katosta,  ja onneksi ne sitten viimein hyväksyivät sen. Menivät itse asiassa saman tien sinne suojaan... ihan en ymmärrä niiden mielenliikkeitä!!

Olen heinäkuun tyttöjä. Tässä on synttärikukkia.

Sitten yhtäkkiä kelit viileni. Oli ihanaa!! Sai laittaa jalkaan taas villasukat ja ottaa pitkästä aikaa kupin teetä. 

Kävin ystävän kanssa asuntomessuilla. Tämä oli mun lempinäkymä kaikista taloista! ♥

Opiskeluhommat jatkui mulla läpi kesän. Yhteen kurssiin kuului 120h vapaaehtoistyötä ja osa siitä oli ketotalkoisiin osallistuminen, josta tämä kuva on napattu. Pitkällisen mietinnän jälkeen sain päähäni jopa tämän kukan nimen: purtojuuri. Sitä siis pyrittiin tuolla ketoalueella muun muassa suojelemaan.

Myös nämä kynttilät on vapaaehtoistyötä: tein niitä Animalialle myyntiin.

Pikkumurulla häämötti koulun aloitus jo nurkan takana. Mummo lupasi ostaa hänelle koulurepun ja hän halusi ehdottomasti Minecraft-repun. Monikohan pikkuneiti meni ekana koulupäivänä samanlaisella repulla kouluun? Epäilen, ettei kovin moni! =D

Lampaat lähtivät meiltä jo heinäkuun lopussa, koska täältä yksinkertaisesti loppui ruoka. Oli aika haikeaa saatella ne kuljetusautoon. Toivottavasti saadaan samat lampaat myös ensi kesäksi tänne!

Ja loppukuusta alkoi pieni remppakärpänen taas pöristä niin kovasti korvan juuressa, että päätin tarttua toimeen... ohjelmassa siis pieni kasvojenkohotus kylppärille. Aikeissa oli maalata se laattalattia, mutta lopulta päädyttiin maalaamaan vaan seinät ja olemaan tyytyväisiä siihen vanhaan lattiaan.

Kesäkuulumisia vähän pidemmällä kaavalla voit halutessasi lukea täältä.

Elokuussa saatiin se kylppäri kuosiin. Voit lukea siitä (ja vähän muustakin) tarkemmin täällä. Vastalahjana tyttären avusta minä kävin puolestani siivoamassa heillä tulevan koululaisen huonetta. Ihan vain tiedoksi: ei näytä enää samalta... Mulla taitaa olla vähän epärealistinen ajatus siitä, että lapset pitäisi huoneitaan siisteinä.

Elokuussa kävin vanhoilla kotikonnuilla kahdessakin eri suunnassa, ja olin yötä yhteensä kolmen eri kaverin luona. Oli kyllä niin, niin, niin mahtavaa!! Tässä kuvassa oltiin yhden kaverin ja hänen miehensä kanssa veneilemässä ja lisäksi käytiin mm. kävelemässä 10km lenkki ihanalla suoalueella. (Minä olen tuo oikeanpuoleinen.)

Mustaherukkapensaista tuli satoa. Kourallinen. =D Odotellaan, jos ne siitä intoutuisivat kasvamaan ja saisin jonain vuonna vähän runsaamman sadon.

En ole mikään suuri sienestäjä, mutta lähimetsästä piti ottaa talteen kantarellit, joita sieltä aina löytyy pikkuisen.

Mun iki-ihana työharkka martoissa alkoi. Oli kyllä niin mahtava paikka ja olis aivan ihanaa päästä sinne töihin! Tämä kuva on napattu yhdessä tapahtumassa, jossa oltiin pitämässä neuvontaa. Maskit naamassa ulkonakin, kuinkas muuten...

Elokuussa mulla oli myös noita vapaaehtoisjuttuja edelleenkin (se tuntien keruu oli mieletön urakka!!) ja tein niitä muun muassa Animalialle sekä Punaiselle Ristille. Nämä "lisätyöt" kyllä aiheutti jonkinlaista väsähtämistä, vaikka olivatkin mukavia juttuja.

Syyskuussa oltiin vieraina häissä.

Ja mun ihana harkka jatkui. Olin mukana erilaisissa tapahtumissa ja tämä kuva on yhdestä tapahtumasta, jossa sain pitää ihan ikioman, itse suunnitellun neuvontapöydän. Mun aiheena oli ruokahävikki ja siitä erityisesti kahvin (ja vähän myös teen) hävikki ja mitä sille voisi tehdä. Mun osioon liittyi myös puuhapiste, jossa sai itse tehdä ihania kahvinporo-kuorinta-aineita.

Meidän lähipelloilla kasvoi erittäin poikkeuksellisesti kesällä auringonkukkia. Rakastan auringonkukkia, ne on mun lempparikukkia (voikukkien lisäksi, hih!), mutta jotenkin niitä näki nyt niin kyllikseen tuossa vieressä, ettei tullut yhtään ainutta kukkaa kerättyä kotiin. 

Syyskuussa käytiin jo ekoja kertoja pakkasen puolella! Huh, sieltä se talvi hiipi...

Mun kynttiläinnostus pikkuisen ryöstäytyi syksyn mittaan. Aiempien perusvärien (keltainen ja valkoinen) lisäksi tilailin muitakin värejä ja olenkin näitä nyt sitten tehnyt ihan urakalla syksyn mittaan. Polttelen niitä itse ja olen antanut lahjoiksi ja jopa myynyt jonkun verran! Mehiläisvahakynttilät on kyllä mun lemppareitani! ♥

 

Ja mikä olisikaan syksyssä ihanampaa kuin värikkäät puunlehdet! Mä tykkään vuodenajoista ehkä kaikkein eniten juuri syksystä.

Olin erittäin ilahtunut, kun nämä meidän vuosi sitten laittamat aroniat tuntui kasvaneen hyvin ja selvinneen sekä talvesta että kuivasta kesästä. Ne oli tosi kauniita syksyn väreissä myöskin.

Kesäkukka-asioissa olen sitten taas aivan saamaton nahjus. Mulla oli vuotta aiemmin tuossa tallin seinustalla kukkapenkki, jossa kasvoi niinkin vaikeaa ja monimutkaista kasvia kuin kehäkukkaa. Nyt sitten en saanut aikaiseksi laittaa siihen yhtään mitään, mutta onneksi kukat oli itse kylväneet sinne siementä jonkun verran ja sieltä sitten muutama kukka nousi. Tämä yksilö taisi olla syksyn viimeinen kaunotar. (Huomaatteko: tykkään eniten just keltaisista kukista... voikukat, auringonkukat ja nyt vielä nämäkin!)

Kynttilöitä, kynttilöitä... niitä riitti!! Ihania nämä värit!

No, jottei totuus unohtuisi, niin huomasin olevani aika väsyksissä. Vaikka harkka oli ihana eikä mulla ollut sen aikana muuta koulua, mulla oli kuitenkin aika ajoin todella uuvahtanut olotila. Ihmettelen välillä, miksi olenkin niin väsy koko ajan...? Toisaalta mulla oli koko kesän ajankin työn alla opiskelukursseja ja niitä vapaaehtoistuntien keräämisiä, ja oon siis käytännössä opiskellut lähes tauotta jo pari vuotta (ja tällä hetkellä jo siis 2,5 vuotta), että ehkä sillä on osuutta asiaan? Kuin myös varmaan koronalla ja sillä jatkuvalla epävarmuudella sen suhteen. Lisää noista fiiliksistä voit halutessasi lukea täältä.

Lokakuussa tein vielä paljon kaikenlaista harkassani. Oli kyllä niin monipuolinen ja mahtava harkkapaikka, että ei paremmasta väliä! Tuokin kasviskuva on otettu yhdestä neuvonnasta, jossa olin mukana auttamassa.

Näitä keltaisia lehtiä ja muita syksyisiä juttuja kuvailen aina tosi mielelläni.

Mua on jonkin verran vaivannut unettomuus nyt syksyn aikana. Siis oikein sille pahasti. En saa unta käytännössä ollenkaan moneen tuntiin... pahimmillaan olen valvonut ihan koko yön ja saanut nukuttua tovin vasta sitten, kun mies on jo noussut kuuden jälkeen ja lähtenyt töihin. Kamalaa. Äitini on samanlainen, joten ehkä tämä on sukuvika? Hirvittää vaan ajatus siitä, että joskus on töihin lähdettävä ja entäs jos en sitten saa nukuttua öisin kunnolla...

Tämän mielestäni hauskan villasukkakuvan otin harkassa.

Lokakuussa näin pitkästä aikaa taas kavereitani "menneisyydestä". Eli siis lukioajoilta... joista on "pari" vuotta aikaa. Vietettiin mukava ilta ja yö mökkeillen, saunoen ja paljussa lojuen.

Nämä ihanat koristeet on yhdeltä marttojen retkeltä, jossa olin mukana myös. Loistava idea minusta tuollainen!

Ja sitten se harkka loppui, nyyh! Sain muistoksi Martta-mukin ja siihen oli tehty kukka-asetelma. Minä jatkan marttailua nyt sitten omissa harrastuksissani sekä myös vielä koulun tiimoilta, teen nimittäin opinnäytetyöni martoille!

Ensilumikin sateli lokakuussa jo. Mun opiskelut jatkui saman tien kun harkka loppui, ja niin siis käynnistyi mun vihoviimeinen opintokurssini! Enää se ja sitten se oppari, niin olen valmis, wohoo! No, ei kyllä kannata vielä hirveästi tuulettaa, koska opparissa on paljon hommaa...

Marraskuun alku oli just tollanen marraskuun perussää... harmaata ja vetistä siis.

Mä sain välillä kunnon siivousinspiksiä. Pesin meidän villatyynyt, se on aina sellanen isompi operaatio, kun ne villat pitää sitten levitellä kuivumaan. Yhteen tyynyyn menee uskomaton määrä villaa!!

Koulussa meillä oli tenttejä, jotka jostain syystä stressasi mua todella kovasti. Mulla on ihan älyttömät ja oikeesti aika turhatkin nuo tavoitteet (= saada kaikesta 5), enkä osaa niistä millään hellittää... Siksipä yhden tentin jälkeen vaati oikein kunnon relailua, että se tosi korkealle noussut stressitaso helpotti. 

Se hyvä tuossa oli, että samalla kun natustin suklaata ja join lonkeron, kuuntelin myös täysillä musiikkia... ja jotenkin ikään kuin löysin ton musiikin ihanuuden pitkästä aikaa uudelleen. Tuon illan jälkeen oon kuunnellut todella paljon musaa, ja siis pääosin raskaampaa musaa, jota jo nuorena kuuntelin paljon. Löysin myös yllättäen vasta nyt sen totuuden, että YouTubessahan on ihan kaikkea, myös esimerkiksi kokonaisia Nightwishin ja Rammsteinin keikkoja. Olen kuunnellu niitä nyt viime aikoina aika monta!

Koska joulukuu lähestyi, alkoi kaupoissa olla kaikenlaista herkkua... myös tuota mun ja miehen lempparia. Me syötiin noita "aika monta" ennen joulua ja se eka laatuaan meni kyllä niin alta aikayksikön..! Oikeesti en välitä mistään jouluherkuista (eli siis tortuista tai pipareista) niin paljon kuin tuosta. Ajattelinkin, että ei taida maksaa vaivaa tulevaisuudessa edes mitään torttuja leipoa, kun ei niitä oikein kukaan edes syö.

Kun se lumi viimein sitten kunnolla maahan tuli hetkeksi, mulle tuli tosi jouluinen fiilis. Mullahan on joka vuosi sama juttu: ensilumi = pakko saada glögiä! Laitoin sitten glögit termariin ja kävelin peräti pihan toiselle puolelle juomaan sen. Kyllä oli tunnelma korkealla! Ja pylly jäässä, kun koitin istua penkillä...

Tämä vuosi on eka kun meillä ruokitaan lintuja. Oikeesti!! Mä en ole aiemmin viitsinyt, koska on ollut kissa jne, mutta nyt sitten oli ihan uudenlainen into laitella tinteille ruokaa. Aluksi ajattelin, että ei sinne ketään tule, kun eivät ole tottuneet täältä ruokaa saamaan... mutta kyllä sinne sitten ensin tuli yksi ja nyt ovat ihan vakituiseen tuossa syömässä. Joka päivä saa pikku möksää täyttää. Oon aatellu, josko meidän tulevaisuuden eläimet olisikin vain näitä... pikkulintuja ja ulkona viihtyviä kesälampaita...?

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin talveksi paljasjalkakengät. Nämä on olleet iki-ihanat, rakastan näitä kenkiä todella!! Ovat kuin tossut jalassa, kevyet ja ihanat. Mua on vaivannut monta vuotta plantaarifaskiitti ja mulla on vakaa usko siihen, että paljasjalkakengät on sen multa parantaneet. Tästähän ollaan montaa mieltä, toiset fyssarit sanoo että ne on pahimmat mitä olla saattaa, mutta toiset taas sitten kehuu parhaiksi. No, oma kokemus on, että ei ole parempia kuin nämä! Joka kerta lenkillä oikein nautin siitä, miltä ne jalassa tuntuu. Suosittelen lämpimästi! (Ja jos jotain kiinnostaa, nämä on Kipukaupan vaelluskengät. Ei ole maksettu mainos.)

Marraskuussa mulla oli pienimuotoinen flunssa. Taisi kestää max kolme päivää, ellei jäänyt kahteen. Mä en oo kovinkaan usein kipeä ja jos mulle joku flunssa koittaa iskeä, niin yleensä niistän hullun lailla päivän, max kaksi, ja se on siinä. Niinku nytkin. 

Tämmöisenkin kuvan tänne laitoin... ihan vaan vinkiksi muillekin: kuivattakaa ihmeessä noi sitrusten kuoret. Ne on mitä parhaimpia sytykkeitä uuniin! Eivät siis toki yksinään, mutta siellä sytyttämisen apuna todella oivia. Ja hyvä tuoksukin niistä tulee kotiin siinä kuivatusvaiheessa.

Tämä kuva liittyy mun oppariin ja siihen, että perustin siis ihan uuden martta-toimintaryhmän nimeltä Kestomartat. Sen teemana ja ajatuksena on, että ilon kautta ja pieniä asioita tehden voi jokainen opetella kestävämpää arkea. Tämä teksti olikin sitten hauskasti siinä vuoden viimeisessä Martat-lehdessä pääkirjoituksen otsikkona (muistaakseni). Opparissani sitten käsittelen sitä, miten ihmisen toiminta muuttuu (vai muuttuuko) kestävämmäksi, kun osallistuu tuollaiseen kestävän kehityksen toimintaan.

Marraskuun blogipostauksen voit lukea halutessasi täältä.

No nyt alkaa vuoden loppu jo häämöttää... Vieläkö joku on mukana? 

Joulukuussa on pakkaset paukkuneet, huhhuh. Kylmimmillään täällä on ollut vähän reilut -20 astetta pakkasta. Kelit on kuitenkin olleet myös tosi kauniita ja jopa aurinkoisia, eikä mulla ole ollenkaan sellanen olo, että olisi ollut jotenkin tosi synkkä kuukausi. Olen ulkoillut pahimpia pakkasia lukuun ottamatta päivittäin - meillä ei siis koira tarkene ihan hirveän kylmällä mennä lenkille, jolloin se vain käytetään pikaisesti pihassa... Uudet ihanat kenkäni on palvelleet oikein hyvin kovimmillakin pakkasilla!

Tässä nyt sitten sitä aiemmin luvattua kuvamateriaalia hiirulaisten tekosista... Päätin kunnon pakkasilla sulattaa pakastimen ja siinä samalla siirtää sen ja imuroida myös alta ja takaa. No, sielläpä odotti totaalinen ylläri!! Tuossa pakastimen vieressä on koiran ruokakuppi, jossa on aina kuivaruokaa. Se oli välillä aamuisin tyhjä, ja ajattelin tietenkin vaan, että koira on syönyt sen tyhjäksi. Mutta mutta... hiiri olikin kerännyt tuonne taakse itselleen varastoa! Siellä oli koiranruoan seassa myös karkkeja, joita se oli siis hakenut pöydältä... en tiedä kuinka kauan ollaan siis syöty hiiren kanssa yhteisestä kiposta karkkia, hehheh... Hiiri oli tehnyt jemman myös jääkaapin takana olevaan astiaan, jonne se lauhduttimen vesi menee (tai jotain). Sieltä oli aika työ kaivaa koiranraksut ja papanat pois, kun sinne ei imurilla päässyt, eikä se astia sieltä mihinkään irtoa.

No, nuo tuli siivottua ja hankittiin yhden insta-seuraajani suosituksesta elektroniset karkottimet keittiöön ja olkkariin, jossa ollaan molemmissa siis hiiriä nähty. (Juu, siellä ne vilistää olkkarissakin ihan näkyvillä välillä...) Ostettiin myös varuiksi yksi tavallinen loukku, ja siellä oli sitten seuraavana aamuna uhri... Mutta sen koommin ei ole hiiriä näkynyt eikä kuulunut. Hiukan ufolta nuo karkottimet kyllä ajatuksena kuulostaa, mutta uskottava se on, että toimivat.

Kynttilärakkautta taas. Voi miten paljon tykkään näistä! Joulun alla pyörittelin rullan jos toisenkin. Mun mielestä tollasia on kiva antaa myös lahjoiksi.

Tämä kuva on viimeisen kurssin vihoviimeisestä jutusta, eli projektien loppuesityksestä. Oltiin oikein tyytyväisiä tähän tiimin kanssa, vaikka opettajilta tulikin ihan pientä sanomista parista pikku jutusta, eikä ihan täysiä saatu arvosanaksi. Toimeksiantajalta sen sijaan saatiin arvioksi 7/5 eli he oli oikein tyytyväisiä. Saatiin heiltä myös lahjakortit johonkin verkkokauppaan, se oli ihan mielettömän iso ja iloinen ylläri, joka tupsahti projektin päätteeksi sähköpostiin. Mun pitäisi sieltä jotain nyt käydä tilailemassa, kun vaan keksisin, mikä se  mieluinen (ja mielellään myös tarpeellinen) juttu olisi.

Suklaata. Apua. Mä sain joulukuussa kuningasidean, että teen kaikille rocky roadia joululahjaksi. Siispä hankin Tokmannin tarjouksesta 6 levyä kympillä - kertaa kolme... Hankin myös kauheat määrät kaikkea muutakin siihen tulevaa herkkua. No, lopulta tein neljästä levystä sitä rocky roadia, söin varmaankin viisi levyä itse ja annoin pelkkinä levyinä lahjaksi osan. Ja ne kaikki muutkin hankitut herkut katosi kyllä todella vauhdikkaasti jonnekin. Näiden lisäksi suklaata tuli jouluiseen tapaan ovista ja ikkunoista, joten olen siis syönyt joulukuussa NIIN HIRVEÄSTI suklaata, että en uskalla edes ajatella! Arvaatteko, mikä oli mun uuden vuoden lupaus...???

Ja uudesta vuodesta puheen ollen mainita täytyy, että tein taas kalentereita. Itselle ja lahjaksi. Tällaisia mä tykkään väkerrellä, oon siis todellakin enemmän sellanen tietokoneella tekijä kuin piirtäjä tai askartelija (koska en osaa piirtää enkä askarrella...).

Joulukin sieltä sitten tulla jolkotteli. Meillä oli hyvin pienimuotoiset joulujutut. Lähipiirissä on ollut paljon kaikenlaista draamaa viime aikoina, joten joulun suunnittelu oli jopa aika hankalaa... missä ollaan, millä kokoonpanolla jne. Lopulta oltiin koko konkkaronkka (eli minä, mies ja lapset perheineen) täällä meillä ensin puurolla ja jaettiin "perinteiset" (eli tämä oli toinen vuosi, kun tätä toteutettiin) secret santa -lahjat, ja sitten mentiin illemmalla tyttären kotiin syömään ruokaa. Ja se siitä. 

Lahjoista sen verran, että ostin lahjat vain lapsenlapsille (muistipelit ja värikynät) sekä tuon secret santan (joka meni vävypojalle). Sen lisäksi annoin kynttilöitä (ullatuuus....), suklaata tai sitä rocky roadia ja itse tehtyjä mehiläisvahakääreitä. Lisäksi lähetin muutaman postikortin. Kyllä oli siis melkoisen pienimuotoinen joulu tänä vuonna!

Tämmöinen joulupuu oli tänä vuonna. Tykkäsin itse tosi paljon. Kuusta meillä ei ole ollut vissiin useampaan vuoteen, enkä yleensä tykkää punaisestakaan, mutta nämä pikkuiset punaiset pallot oli tässä oikein söpöt. Ja tuo punainen kissa on tärkeä, se on lahja ystävältä ja se on joka vuosi eka koriste, mitä jouluun liittyen otan esille.

Hyasintteja pitää jouluna olla. Taiteellisella otteella laittelin ne tuohon astiaan ja kietaisin niintä ympärille. Superhieno! =D

Tämmöinen oli siis suurin piirtein minun vuosi 2021. Huhhuh, tämän kirjoitteluun menikin aikaa useampi tunti! Kuinka moni jaksoi loppuun asti? No, jos ette jaksaneet, niin ei se mitään. Itse näitä aina joskus lueskelen läpi ja koen, että on mukavaa, kun on jonkunlainen kooste menneestä vuodesta.

Kalpean talvisen aurinkokuvan myötä toivotan teille kaikille onnellista uutta vuotta 2022! ♥

Heli